14.5.2016

KONTEKSTIRIIPPUVAISUUS

Eräs materialistisesta reduktionismista seuraava kielteinen piirre on asioiden kontekstisidonnaisuuden painottaminen. Esimerkiksi musiikin fuusioitumisesta tulisi tästä näkökulmasta pelkkää kontekstien sotkemista. Sama ilmiö tekee (väärin ymmärretystä) teosofiasta niin ärsyttävän.
  
Toisaalta modernin runouden parhaissa tuotteissa on ymmärretty juuri ilmaistavan kontekstiriippumattomuus. Konteksti voidaan luoda joka hetki uudelleen, tai voidaan toimia jossakin tunnetussa kontekstissa. Kontekstien yletön sotkeminen ei jotenkin ole kuulunut modernin runouden helmasynteihin. Aaltofuktiot voivat kuitenkin olla romahtaneessa tilassa, vaikka esitysmuoto antaisi odottaa toista. Siksi puhutaan ns. kevytmodernista. Kevytmodernissa aaltofuktiot ovat romahtaneet, vaikka ilmaisun ilmiasu noudattaa näennäisesti korkeaa ihannetta kontekstiriippumattomasta tietoisuuden tilasta. Runouden avulla voi siis luoda todellista kvanttimekaanista tilaa hyvin voimakkaasti vastaamattoman illuusion.

Tapio Kotkavuori sanoo saman toisessa yhteydessä:

Gurdjieff ammensi Neljennen Tien filosofiaan monista kulttuurisista konteksteista, mutta itse Neljännen Tien filosofia, tai siihen liittyvät menetelmät, on esitetty “meta-tasolla” suhteessa mihinkään tiettyyn kulttuuriseen kontekstiin.”

”Riimukilta taas on selkeän kulttuurispesifi niin teorian kuin käytännön kannalta. Sellaisena se maastoutuu mielekkäällä tavalla tarpeeksi lähelle “omia jalkojani” – oman kulttuurisen kasvuni, sosiaalistumiseni kautta minulla on siihen huomattavasti omakohtaisempi “orgaanis-kulttuurinen suhde” kuin verrattuna nyt vaikka dervisseihin tai buddhalaisiin (jotka molemmat olivat Gurdjieffille tärkeitä vaikutteita hänen muodostaessaan filosofiaansa). Killan sisään menee helposti myös pohdintaa ja Työtä suhteessa suomalaiseen esikristilliseen henkiseen kulttuuriin.” >>
  
Kun materialistisen reduktionismin näkökulmasta aletaan paasata musiikin tai taiteenlajien puhtaudesta ollaan hakoteillä. Puhdaslajisuus taiteessa on harhaluulo joka syntyy kvanttimekaniikan heikosta käsittämisestä. Kvanttitilojen kulloistenkin todennäköisyysjakaumien herkkä tunnistaminen ei ole yhtä kuin absoluuttinen puhtaus. Luonnossa ei ole absoluuttisia tai pysyviä kvantittuneita jakaumia. Edes ns. luonnonvakiot eivät ole vakioita.  Suhteessa evoluutioon ei ole mitään sellaista kuin "puhtaus". On korkeintaan synkronisuus.

Olisi tarpeetonta korostaa Schubertin ja Beatlesin erilajisuutta jos osattaisiin käsitellä musiikillista sisältöä kontekstiriippumattomalla tasolla. Kun taas mitään tiettyyn aihepiiriin liittyvää ei kyetä näkemään kontekstiriippumattomasti, on aaltofunktio romahtanut tämän pelin osalta.

Tässä mielessä klassinen idealismi on sitä, että tavoitetila tai referenssi on tilanneanalyysin ulkopuolella. Klassinen materialismi taas on sitä, että tavoitetila voidaan nähdä tilanneanalyysin puitteissa. Tilanneanalyysi, joka ottaa huomioon kvanttimekaniikan, ylittää idealismin ja materialismin. Se on jotakin muuta, esimerkiksi jotakin sellaista mitä Tom Campbell kuvaa "virtuaaliseksi todellisuudeksi". 
 
Kontekstiin kiinnijääminen on psykedeelisten lääkeaineiden oikean ymmärtämisen este. Kun tällaisia lääkkeitä käytetään väärin, ensimmäinen hälyyttävä tunnusmerkki on kontekstin yletön päällekäyvä korostaminen. Yleispätevä työkalu ei voi olla historiallisen tai kanonisen kontekstinsa vanki.

Ei ole ihme, että Yagen ensimmäisenä länsimaisessa kulttuurissa lanseerannus William Burroughs lanseerasi myös käsitteen cut-up. Cut-up tarkoittaa kirjoittamisen metodia, jossa konteksti kirjaimellisesti silputaan ja osasista kootaan uusi konteksti, jonkin muun järjestysperiaatteen mukaan. Eksoteerisesti, se mitä yleisölle näytetään, on todellakin melko yksinkertainen ja hyvin satunnainen prosessi. Esoteerisen mielekkyyden tasolla tämä metodi kysyy kontekstiriippumattoman tietoisuuden olemassaoloa. Esoteerisesti saatu lopputulos on usein sellainen, ettei sitä voisi kuvitella cut-up metodilla tuotetuksi. Näissä tapauksissa metodin mainitseminen ei millään tavalla selvennä asiaa eksoteerikolle.
  
Symbolisen lauseen poetiikka, jossa eri konteksteista poimittujen lauseiden jatkumo muodostaa koherentin tekstin uudessa kontekstissa, linkittäen samalla lähtökontekstit toisiinsa, noudatetaan tietysti samaa ajattelutapaa. Lauseet jäävät osittain kiinni lähtökonteksteihinsa, mutta ne vapautuvat ja "korjaantuvat" kontekstiriippumattoman tietoisuuden asteen mukaan. Tässä käsittelyssä mistä hyvänsä lauseesta tulee ilmaisevampi aforistisella tasolla.
  
Noah Creshevsky musiikki toteuttaa symbolisen lauseen poetiikka musiikissa. Olisi hauska tietää mitä joku Schubertin ja Beatlesin sekoittumista pelkäävä totaalikalkkis ajattelisi tästä. 


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com