19.5.2016

Helsingissä ei ole ainoatakaan kahvilaa, jota voisi kutsua sanalla "sielukas". On tyylikkäitä, cooleja, hipstereitä, jopa mentaalisesti raikkaita, mutta tässä kaupungissa kerta kaikkiaan mikään ei vastaa kovin suorasti ihmissielun toiveisiin. Jopa Virossa Tallinnan vanhassa kaupungissa asialle on enemmän aistia, vaikka sielläkin kreikkalaisen "sielu" on venäläinen konsepti ja siksi itsestä poistettava, koska kaikki venäläinen (vaikkakin tässä tapauksessa kreikkalainen) on pahasta. Ongelma on sekin, jos ehdollistaa itsensä kaikessa negatiivisesti venäläisyyden kautta (joka tarkoittaa suurin piirtein kaikkea mahdollista), eikä missään sen kautta mitä itse todella on ja haluaa. En näe niin, että kaikki mistä venäläiset pitävät on hyvää. Mutta pidän monista asioista, joista tiedän monien venäläisten pitävän. Hyväksyn sen että ihmisissä on yhtäläisyyksiä ja eroja. Hyväksyn sen, että paljon selittää sukutausta ja genetiikka, ja paljon selittää myös sielunvaellus ja demonologia. En rakentele viholliskuvia, koska ne rajoittavat itseäni ja omaa toimintaani tavalla, josta en nauti suoraan ja vilpittömästi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com