5.4.2016

Traumakoski oli toisaalta tyyppi, joka varmasti ei tuhlannut tykkäyksiään. Puhtaasti tekstien estetiikan tasolla hän ei nähnyt mitään ristiriita. Pikemmin oli niin, että näiden kahden henkilön ja toistensa identtisen kaksoisolennon esteettiset viritykset olivat erottamattomasti yhtä ja samaa. He olivat kumpikin luovia keksijöitä, jotka kilvoittelivat ideoiden korkeuksissa. He tavoittelivat esteettisesti samoja ihanteita.
 
Mutta alkuperäisesti identtiset asiat olivat jo alkaneet muuntua toistensa vastakohdiksi. Siinä missä toinen rakasti toista, oli toinen sodassa toista vastaan. Jos toinen edistyi ja halusi jakaa sen, halusi toinen varastaa ja salaa tuhota sen, varmana siitä, että hän samalla tuhosi itseään ja omaa työtään. Mitä itsellä ja omalla työllä oli enää väliä solarisaatiossa, kun saattoi vahingoitta toista salaa, täysin samanlaista, täsmälleen yhtä hyvää, yhtä parhaista. 
  
Traumakoski korosti aina, että teksti tekstinä irti tekijän sosiaalisesta profiilista. Se oli epäilemättä toinen asenteellinen ääripää. Traumakoski tiesi, ettei se toiminut niin, koska hän itse määritti toimintatapoja.
  
Hän tosin halusi joidenkin luulevan, että se toimii niin. Hän puhui toisesta ääripäästä ihanteena, vaikka kaikilla näkymättömillä teoillaan ilmensi toista ääripäätä. Tässä teatterissa pimeät alueet olivat muuttuneet valoisiksi ja valoiset pimeiksi. Auringon kultalehviin naamioitunut musta aukko ei enää antanut ulos mitään tosiasiallista. Se häikäisi edelleen silmiä, mutta siitä saattoi saada tietoa vain tarkkailemalla diskurssianalyysin keinoin sen ympäristön liikehdintää.
 
Oli ilmennyt, että koulukunnat muodostuvat nyt sosiaalisen tykkäämisprofiilin ympärille. Estetiikalla ei ollut muuta kuin negatiivisesti ulosrajaavaa merkitystä. Estetiikalla ei ollut merkitystä jos henkilö muuten soveltui palvomaan Traumakosken henkilöä ja alistui täydellisesti. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com