20.4.2016

HISTORIAVÄÄRENNÖS KIRJALLISUUDESSA

Tieteellisessä historiantutkimuksessa on selvää, että vain useammat tapaukset ja tilastollinen yleistettävyys antavat yksittäistapaukselle sepitteen ulkopuolista yleispätevyyttä. Lähtökohta on se, että kaikki mikä ei ole yleispätevää on sepitettä.
 
Romaanikirjallisuudessa tämä otetaan annettuna. Kun KIRJAILIJA luo sepitteen, jota ei ole tapahtunut, mutta väittää sitä tapahtuneeksi, tämä väite ei joudu tieteellisen tarkastelun kohteeksi, vaan sitä pidetään totena todisteena, jonka on KIRJAILIJA antanut. Tieteellisesti sepitteen ja todellisuuden välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä, vaikka erityinen henkilö nimeltä KIRJAILIJA niin väittäisi. Kirjailijan sepitteellisellä sanalla ei ole tieteellistä erityisasemaa vaikka kertomus olisi miten hyvin ja uskottavasti kerrottu ja kertomuksen tapahtumia itse kokemattomat henkilöt miten hyvin hyvänsä voisivat eläytyä tapahtumiin, joita ei ole koskaan edes yhtä kertaa tapahtunut.


Kysymys on samanravoisesta lausunnosta kuin mikä hyvänsä oikeudelle annettu todistajalausunto. Lausunnon sisäisen koherenssi ja kirjallinen laatu ei merkitse mitään. Ainoa asia joka merkitsee on lausunnon sisällön yhtäpitävyys objektiivisesti ja tilastollisesti merkittävien tosiasioiden kanssa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com