4.4.2016

SAPO KAMBO

Myrkkysammakot ovat äärimmäisen ystävällisiä ja hyväntahtoisia eläimiä. Niiden liepeillä on vain hyvää energiaa, koska niillä ei ole luonnollisia vihollisia eikä siten aggressioita. Kun otat myrkkysammakon kädellesi, kuulet sen kehräävän kurnuttamalla kuin kiitollinen kissa. Se sanoo: näin on hyvä. Älä sekoile kanssani.
 
Myrkkammakkojen metsässä sekoilevat petoeläimet eivät ole kovin pitkäikäisiä. Ei niin, että lihansyönnistä täytyisi normaalinäkökykyisen kokonaan luopua. Täytyy vain tietää. Kuolema käy kokemuksen edellä. Mutta harva metsäneläin osaa niin hyvin asioita pennuilleen selittää. Täytyy olla vahvana aisti, jolla myrkkysammakon tunnistaa ja väistää. Sitä aistia ei ole suomalaisella ketulla.
 
Ketuille myrkkysammakon selästä puulastaan kerättyä myrkkyä laitetaan vasempaan olkapäähän poltettuihin haavoihin. Sitä ennen täytyy tanssia selvin päin ja juoda monta litraa haaleaa kädenlämpöistä vettä ilman päihdyttävää vaikutusta. Kuka siinä iässä on harrastanut seksiä selvinpäin? Ei kukaan.

Myrkky humahtaa aivoihin kahdessa minuutissa. Koleeramäen kettumaiset kasvot muuttuvat nopeassa tahdissa ensin kirkkaan punaisiksi, sitten violeteiksi, pikimustiksi ja lopulta lakananvalkoisiksi. Norsu istuu rintakehän päälle, vatsassa myllertää. Koleeramäki ryömii vessaan ja kirkas vesi suihkuaa hänen perseestään.
 
Kun hän palaa laitetaan lisää myrkkyä, nyt kaksinkertainen annos. Toinen kerta on yllättäen helpompi. Kasvojen väri ei enää vaihtele. Jälleen hän ryömii vessaan ja oksentaa kirkasta nestettä, jonka päälle jää kellumaan valkoisia laattoja.
   
Myrkytystila menee ohi suhteellisen nopeasti. Se oli Koleeramäen elämän kovin, mutta onneksi nopein krapula. Seuraa seestynyt apatia, nautinto vihollisen otteen kirpoamisesta. Toiset jatkavat oksentamista. Kerrankin on Tokmannilta saadulla kymmenenlitran vesisangolla arvoistaan käyttöä.
     
Lopulta jokaisella soturilla on edessään puoli ämpärillistä oksennusta. Sitä on kaikissa sateenkaaren väreissä, kenellä sinistä, kenellä punaista, joillakin keltaista, yhdellä vihreää. Erään soturin oksennuksessa kelluu suuri mato. Yhdellä on sangon pohjalla markan kolikko. Vain Koleeramäen sangossa on täysin kirkasta oksennusta, jonka päälä kelluu valkoisia kemikaalilauttoja.
  
Kun on tanssittu, juotu, kärsitty krapula, on vuorossa disorientoituminen. Olento ojentaa Koleeramäen nenää kohti piipun. Rape sujahtaa vasempaa aivolohkoon. Tuntuu polttoa, vasen silmä itkee. Koleeramäki korisee pää oksennusämpärissä. Että tilanne saadaan tasapainoon, täytyy viidakon tupakkaa puhaltaa toiseenkin sieraimeen. Yllättäen poltto lakkaa ja olo paranee. Koleeramäki örisee  minuutin verran pää Tokmannin ämpärissä.
  
Sen jälkeen tuntuu apaattinen huimaus. Hän tarkkailee tilaa etäältä ilottomasti. Emotioita ei tunnu, vähiten hilpeyttä. Näkyjä ei nähdä, huoneen tapetin aneemiset viivat pysyvät muuntumattomina paikoillaan, kömpelo laulettu musiikki kuulostaa ennätyksellisen häiritsevältä. Kaikki tilassa on erityisen pitkästyttävää.
   
Lopulta tupakan vaikutus lakkaa ja soturi on valmis. Soturit kertovat toisilleen mystisiä kokemuksia siitä kuinka ihmeellistä taas on ollut ja kuinka se ja se chakra on avautunut. Koleeramäki sen sijaan tietää olevansa naula päässä, saaneensa kehoonsa myrkkyä ja selvinneensä siitä hengissä. Tietysti kun itse aiheutettu kipu lakkaa, sitäkin voi kutsua nautinnoksi tai ihmeeksi -- jos ei muusta tiedä. Lopulta kysymys on siitä kuinka paljon itse ymmärtää ja hallitsee sitä mitä sisäänsä tunkee. Myrkysammakoilta ei voi jumala tai suojelusenkeli hotkimishäiriöistä kettua suojella. Vain itse voi olla vastuussa ja nielemättä myrkkyä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com