15.4.2016

Politiikan idea on välittävässä yhteydessä rakkauden ja sodan ideoihin. Ne ihmiset, jotka eivät onnistu rakastamaan toisiaan ovat tavallaan poliittisesti eri leiriä. Vaistomaisesti resursseja ei haluta ollenkaan jakaa sellaisten kanssa, joiden kanssa rakkaus ei onnistu.
  
Suoraan ei seuraa sota, vaan sitä edeltää politiikka. Politiikka ei pyri oikeudenmukaisuuteen vaan omien voimien mahdollistamaan suurimpaan epäoikeudenmukaisuuteen. Politiikka alkaa siis epäoikeudenmukaisuuden aktista. Aktiin reagoidaan poliittisella välineellä. Tähän vastataan symmetrisellä tai nurinkäännetyllä polittisella välineellä jne.
  
Politiikan henki on viha ja provoikaatio, vittuilu ja toisille pyhien asioiden epäröimätön häpäisy. Poliitikot ovat vain tämän toiminnan ammattilaisia. Tämä kuvottava epäinhimillinen sisältö siivotaan sivistyneen ärsyttävän hillityn käyttäytymisen ja puheen valheasuun. Tyyni passiivisagressiivinen valheellinen puhe on aina himokkaan tappamisen esileikki. Kukaan ei jaksaisi puhua salaviisaan tyynesti ihmisoikeuksista ja sananvaopaudesta ellei ilokseen tietäisi kohta pääsevänsä tappamaan. Panoksia, häpeän ja nöyryytyksen määrää, lisätään niin pitkään kunnes heikompi osapuoli on pakotettu aloittamaan sota. Sotaan suhtaudutaan innostuksella ja nautinnolla.
  
Mitä sitten olisi antipolitiikka? Näköjään se olisi alunalkaen sitä, että resurssit haluttaisiin jakaa myös niiden kesken, joita ei missään tilanteessa onnistu rakastaa. Onko tämä psykologisesti edes mahdollista?

Neuvostoliiton perustajahengessä ajateltiin niin, että ei ole mahdollista. Mutta on mahdollista luoda jonkinlainen kansojen yhteys, joka vähitellen muuttuu yhä keskinäisesti rakastettavammaksi. Neuvostoliiton perustushengen määrittävä indikaattori oli keskinäisrakastettavuus.

Alussa saatettiin rehellisesti todeta: kyllä, keskinäisrakastettavuutemme on hyvin vähäistä, lähellä nollaa. Olemme tulleet miltei hirviöiksi. Mutta oikealla työllä -- kunhan taukoamme alun 300 vuotta kirjoittamasta älyllisiä roskakirjoja ja keskitymme totiseen rakentamiseen ja ristiinnaimiseen -- voimme luoda biologiset ja aineelliset olosuhteen keskinäisrakastettavuuden objektiiviselle kohoamiselle. Valitettavasti vain ihminen itse voi vaikuttaa ihmisen evoluutioon. Tästä eikä mistään muusta oli kysymys Neuvostoliiton perustushengessä. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com