18.4.2016

KUOLINPÄIVÄN KÄÄNNE

Runoilijan Volvon taustapeilistä roikkuu kuolleen ihmisen tuhkasta puristettu hajukuusi. Hän kuuntelee kasettisoittimesta täydellä voimakkuudella Sumeet Tappoo ja paukuttaa nahkarattia  Tuusulantien liikennevaloissa.
  
On runoilijoita, joiden merkitystä kuolema muuttaa paljon. Ennen kuolemaa koko todellisuus saattaa olla kaareutunut kuin suuren gravitaatiokeskuksen vaikutuksesta. Sitä pidetään luonnollisena silloin. Runoilijan intuitio tietysti sopii saumattomalla nopeudella yhteen niiden luonnonlakien kanssa, jotka hän itse saa aikaan. Kun tällainen runoilija kuolee, avaruus palautuu välittömästi alkuperäiseen geometriaansa ja jäälkeenjäänyt tuotanto nähdään jo kuolinpäivänä täysin uudessa valossa. Tuo valo voi olla erittäin negatiivinen tai kenties positiivinen.

Tavallaan runoilijan toimialaa on enemmän kuolema kuin kaikista ilmeisin elämä. Ihmiselämä kuluu alistamisen, alistumisen, kelpaamisen ja kroonisen palkitsemisen toimissa. Näillä pakkoliikkeillä ei ole ulottuvuutta runouteen tai henkiseen. Jumalten, sankareiden ja vainajien näkökulmasta kaikki tämä on tomumajan brändääjien ali-ihmisyyttä. Ali-ihmisyydelle kuolema on lopullinen raja ja ehdoton päätepysäkki: sillä ei ole ulottuvuutta iankaikkisuuden sfäärissä. Kupillinen tuhkaa on se lopullinen antiperspirantti ja Wunderbaum, jolla ilma raikastuu. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com