24.4.2016

"Oletko kuullut että Pariisissa äskettäin on keksitty
menetelmä tehdä kuvia auringonvalon avulla.
Kuvia saadaan kaikenlaisia, mallin näköisiä
tai sitten niin sanottuja negatiiveja.
Näissä jälkimmäisissä valo ja varjo ovat päinvastoin
ja äärimmäinen katsoja pitää niitä inhottavina
mutta niissäkin on mallin näköisyys
se tarvitsee vain kehittää esiin.
On sieluja joiden vaelluksen tulokseksi jää
ainoastaan näitä negatiiveja
mutta ei plootua sen takia heitetä pois
ei se lähetetään yksinkertaisesti minulle
ja tietysti otan sen jatkokäsittelyyn
ja tietyin konstein siinä tapahtuu muutos.
Minä höyrytän kostutan poltan ja puhdistan
rikillä ja muilla vastaavilla aineilla
kunnes esiin tulee kuva jota plootu tarkoitti
nimittäin niin sanottu positiivi.
Mutta jos nyt on käynyt niin kuin teidän kohdalla
aivan ilmeisesti että puolet on pyyhkiytynyt pois
niin siinä ei tepsi rikki eikä alkali."
Ibsen Saarikoski Peer Gynt

On vaikea keksiä toista ideaa, joka olisi enemmän tuottanut väärinkäsityksiä ja henkistä tuhoa viimeisen vuosisadan aikana, kuin se, jota Ibsen Peer Gyntin lopussa kehittelee. Tämä idea oli natsien lempiajatus. Nimittäin se, että jos henkilöltä ei löydy väkevää hyveiden luetteloa kuoleman hetkellä, on melkein sama asia se, jos kuitenkin löytyy väkevä syntien luettelo. Mitätön on vain sielun nappi, joka ei kiillä enempää hyveestä kuin paheesta, ja joka sulatetaan takaisin massaan. Tämä immoralismin traditio elää nykyajassa vahvana.

On katsottava tarkemmin mitä Ibsen tarkoittaa. Hän puhuu "omasta itsestä" päämääränä sinänsä. Hänen tarkoituksensa voi nähdä yhtenevän Gurdjieffin ajatukseen omasta itsestä pienten minuuksien liaanien kuristuksessa. Jos oma itse ei vapaudu roolien harhoista, siltä ei voi odottaa mitään omatoimista hyvää työtä, eli hyvettä. Tämä on usein tila maailmassa.

Nietzschen ja Platonin diskurssit täytyy ottaa huomioon. Platon puhuu omastatunnosta, joka Thrasymakhos-Nietzsche tulkitsee orjamoraalin kelpaamisääneksi. Orjamoraalin indoktrinoija on laittanut orjan sisään oman äänensä, joka ehdollistaa hyväksytyksi tulemisen orjan sisäisen dialogin tasolla. Nietzschelle tämä orjan sisäinen dialogi ei ole mitään muuta kuin harhaa. Nietzsche käyttää käsitettä "vaisto" silloin kun tarkoittaa "omaa itseä". Platon taas ei tee tätä erottelua samalla tavalla. Platon sanoo "nous" kun tarkoittaa vaistoa. Logos voi olla minkä hyvänsä "pienen minän", eli kelpaamisomatunnon, roolin sisäinen logiikka ja säännöstö. Logos voi olla myös nous-lähtöinen. Logos on mikä hyvänsä joltakin perustalta lähtevä johdonmukainen päättely vailla mitään erityistä sävyä tai arvolatausta. Täydellisin mahdollinen virhe tapahtuu silloin kun logos yksin samaistetaan järkeen. Logoksesta ei voi seurata järki Platonin enempää kuin Nietzschen ajattelusta. Platonilla järjestä ei voi puhua irti nous:ta. Samoin Nietzschellä mitään järkeä ei ole ilman tervettä vaistoa. Logos yksin on kaikista vähiten absoluuttinen ja kaikista harhaanjohtavin asia ihmismielessä ja maailmassa. Valjakkovertaus, josta nous puuttuu, on sen mittakaavan väärinkäsitys, että vapaamuurarit pystyttävät sille obeliskeja.    
    
Kun olosuhteet ovat vaikeat, keskeiseksi muodostuu "tahdon voima", jota Ibsen korostaa. Tahdon voimaa tarvitaan varsinkin silloin kun olosuhteet ovat mahdottomat. Ibsenin näkemyksen mukaan, mahdottomillekaan olosuhteille ei pidä antaa periksi, vaan pitää toimia niiden mukaan vapauttavassa suunnassa. Tästä taas on pikemmin seurauksena vakava "syntien" luettelo eikä mitään sellaista, jonka ihmiset laskisivat hyveeksi. Tämä on sitä tervettä aggression ilmaisua, jota Freud pitää ensiarvoisen tärkeänä masennustilan välttämiselle.

Suuri erehdys tapahtuu, jos kuvitellaan, että kaikki synti olisi saman arvoista. Vallanpitämisen synti, tukahduttamisen ja patoamisen synti, ja näiden rakenteiden tukemisen synti, on aina miinusmerkkistä. Enpä usko, että kun kuolemansa hetkellä vankimielisairaalan egoistinen ylilääkäri esittelee syntilistaansa, siitä olisi alkavassa kuolemanjälkeisessä teatterissa paljonkaan hyötyä. Natsi'ties miten asia on. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com