18.4.2016

Muutamia viikkoja lääkeseremonian jälkeen Koleeramäki huomasi selvän muutoksen itsessään. Lähikaupassa käydessä hän sai kassaan paremman psyykkisen yhteyden kuin aiemmin oli tuntunut mahdolliselta. Hän ei ollut enää yhtä vieraantunut ja omassa lukkiutuneessa maailmassaan täynnä ennakkoluuloja. Ihan tavalliset ihmiset tuntuvat nyt läheisemmiltä riippumatta siitä millaisia tunteita heidän ulkonainen olemuksensa herätti. Hän jotenkin pelkäsi ihmisiä nyt vähemmän ja samalla ihmisissä tuntui olevan sisäisesti vähemmän mitään pelättävää. Tämä oli jotenkin enemmän ilmapiirin, siis kollektiivisen kentän, kuin yksilöiden oma ominaisuus. Hän oli nyt tietoisempi ilmapiiristä (kentän resonansseista) ja pystyi vaikuttamaan niihin täsmällisemin. Siksi tavallaan ihmiset hänen ympärillään olivat toisia ihmisiä. Kassajonossa Koleeramäki mietti: tekikö hän tässä ja nyt ihmisten tilan ja päivän? Ehkä juuri tämä oli suurinta vaikuttamista maailmassa. Suurinta vaikuttamista, johon yksilö maailmassa kykenee. Suurempaa kuin itsensä räjäyttäminen Stockan kellon alla. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com