17.4.2016

IDEAALINEN JOHDIN JA ERISTE

Millä tavalla "todellinen itse" näkyy niille, joita kiinnostaa vain valta, mutta joilla ei ole kovin runsaasti älyä. Yleensä samoilla eliiteillä on vielä illuusio väkivallan käytön harmittomuudesta ja seurauksettomuudesta.
  
Viha "todellista itseä" kohtaan on egoismin esiin provosoimista. Se on esimerkin näyttämistä, yllyttämistä, selkään taputtelua, toisaalta pelottelua, epäoikeudenmukaisia oikkuja, suhteettomuutta ja epälogiikkaa. Se on mania "objektiivisten perusteiden" ja statustodellisuuden jyrkentämisen puolesta, todellista YHTEYTTÄ vastaan.
    
"Tuo tyyppi ei ole mitään koska on klaanimme vihan kohteena ja loputtoman palkitsemisemme ulkopuolella." Loputtomien palkitsemisten geneologiassa on oltava palkittu rikastuakseen ja rikas palkitakseen. On oltava ehdoton monopoli palkitsemiseen: on koottava kaikki toisilta pois, ettei kuka hyvänsä voi ryhtyä noudattamaan samaa mielivaltaa ja oikkuvimmaa.

 *

Oma käsitykseni on se, että on viisautta pitää etäisyyttä niihin tahoihin, joissa kovin jyrkästi uskotellaan tällaista ja kovin paljon panostetaan siihen uskotteluun. Mutta tällä viisaudella on hintansa niin kauan kuin on sormella osoitettavissa "tuo tyyppi" joka ei ole osa meitä ja joka ei ehdoitta alistu meidän täydellisen hegemonian epäröimättömälle ja avoimelle pyrkimykselle. Niin kauan kuin on jossain fyysisessä muodossa ja paikassa olemassa vastakulttuurin, vapauden ja tiedon kaipuisten yhteisö ja yksillö, on olemassa sabotaasin, kaappaamisen ja harhaanjohtamisen voitokas doktriini.

Statustodellisuuden virittämälle kelpaamisasteikolle kaikkensa uhraavat ihmiset vaistomaisesti halveksivat niitä jotka eivät uhraa samalla mitalla. Tällaiset "viisaat" eivät heidän näkökulmastaan ole valaistuneita vaan ainoastaan viisastelijoita. Ajatus on, että "viisastelijat" eivät ole ottaneet huomioon koko toiminnan syvää tarkasti kätkettyä luonnetta, joka on hyvin tappavasti myrkyllinen ja vailla vastamyrkkyä.
 
Baal-palvojien näkökulma on syventyneen väkivallan näkökulma, syvemmän voimattomuuden ja syvemmän ihmisyyden varjon angstinen ja paradoksaalinen näkökulma, josta passiivisagressiivinen raivo kumpuaa rauhallisina "sivistyneinä" sanoina. Vain hermostumisen hetkellä lipsahtaa sekaan viiltävä jokin. Jokin, mikä kiinnittää kehittyneen korvan huomion magneettisesti. Jokin minkä tarkka fraktaalizoomautuva aisti heti suurentaa ajassa ja tilassa kokonaiseksi ilmiömaailmaksi, jota viipale kerrallaan analysoida.
 
Tässä puhtaasti psyykkisessä sfäärissä on vastakkain kahdenlainen valaistuminen: toisaalta valaistuminen sosiaalisen rituaalin syvemmän ja kieromman väkivallan totaliteetille, toisaalta valaistuminen YHTEYDEN ilmiölle. Nämä diskurssit eivät voi olla maailmassa törmäämättä. Toinen uskoo eristeen ideaalisuuteen, jota ei läpäise mikään yhteys. Toinen taas uskoo yhteyden ideaalisuuteen, jota ei estä mikään eriste.  

Kumpikin on täysin omistautunut agendansa palvelukseen. Kumpikin on oikeassa ja väärässä.

Eristettä määrittää megalothymoottisen egon kiteytyminen, yhteyttä egon transparenssi ja hälveneminen. Eriste pyrkii tulemaan läpinäkymättömäksi siinä missä johdin läpinäkyväksi. Jos tämä epäsymmetrinen prosessi toteutuu, muuttuu statustodellisuuden passiivisagressiivisuus itsensätuhoavaksi. Se tarkoittaa: siinä missä musta-aukko on paikannettu ja havaittu, on sen haastaja muuttunut paikattomaksi, aineettomaksi ja näkymättömäksi, ideaaliseksi johtimeksi, toisin sanoen eetteriksi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com