27.4.2016

LIMINAALINEN RUNOUS

Statusroolikäyttökieli vs. liminaalinen runous (esim. Burroughs cut-up):

"Liminaalisia tilanteita ja rooleja pidetään usein vaarallisina, kartettavina tai saastuttavina sellaisille ihmisille, esineille, tapahtumille ja suhteille, joita ei ole rituaalisesti liitetty liminaalisuuteen. Turnerin mukaan tämä johtuu siitä, että niiden näkökulmasta, joille rakenteen ylläpitäminen on tärkeää, kaikki pitkitetyt communitasin ilmaukset vaikuttavat välttämättä vaarallisilta ja anarkistisilta ja niitä on hillittävä määräyksin, kielloin ja ehdoin." >>;

On huomattava, että kaikki mitä runoudeksi sanotaan ei ole liminaalista runoutta. Vallankäytön direktiivikieli voi muuntua runoilmaisunalueella puhtaaksi kielipeliksi, jossa kilpaillaan sääntöjen noudattamisesta. Tällainen runous on runouden alueelle tunkeutunut "pitkitetyn communitasin ilmauksen hillintätoimenpide". Sen premissit ovat ensinnäkin täysin vieraat klassiselle runoudelle. Vähäinenkin analyysi paljastaa, että sen pessimististä maailmankuvaa kirjoittaa pessimisti, joka ei itse pyri valaisemaan vaan lannistamaan. Tällainen pessimisti ensin tietoisesti omilla tietoisilla valinnoillaan luo käytännöllisen hyvin banaalin tragedian ja sitten kirjoittaa siitä huokailevaan ja voivottelevaan sävyyn.
 
Toisaalta runouden traditiosta on aina löydettävissä tämä loismainen juonne. Joskaan sen aikakaudellaan usein arvovaltaisia ilmentymiä ei milloinkaan arvosteta jälkikäteen, koska premissit nähdään jälkikäteen selvästi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com