8.4.2016

Kysymys moraalista on tavallaan kysymys biologisen yksikön ja toisaalta yksilötietoisuuden vapaasta tahdosta, erillisyydestä, ja näiden asioiden reaalisuudesta ja illusorisuudesta kunakin ajanhetkenä.





Evoluutiopsykologiset kysymyksenasettelut ovat kiinnostavia varsinkin nykymaailmassa, kun on ihan varma että evoluutiopsykologian tutkimat ilmiöt ovat todellisia. Evoluutiopsykologisesta ei populaaritieteellisestä kirjallisuudesta (jota en toistaiseksi tunne) löytyvä ajatus on luultavasti jotenkin sen suuntainen että moraalisen aistimisen (Platonin nous) tai vaistoamisen (Nietzsche) täytyy muuntua tai kehittyä evoluutiopsykologisessa prosessissa.
 
Tämä vaikuttaa selvältä asialta jos on tutkiskellut nykyisten suurkaupunkien elämänmenoa.
 




Platon puhuu häilyvästä (ykseyden, jaollisen ideoiden maailman) havainnosta, häilyvästä aisti-ilmiöstä, joka vuoroin on ja vuoroin ei ole (samassa yksilössä). Tämän moraalisesta ykseydestä kiinni pitävän synkronisiteetti-ilmiön (joka siis toistaiseksi ollut empiiriselle tieteelle kiistanalainen) täytyisi evoluutiopsykologisessa prosessissa tulla jotenkin selvemmin havaittavaksi. Tai ehkä se muuntuu vähemmän havaittavaksi. Tai ehkä tämä havaitsemisen selkeys riippuu koko ajan yhä enemmän yksilöstä, jolloin kysymys olisi lajien jakautumisesta uusiksi lajeiksi, myös ihmislajin.



 
Moraalinen realismi (Platon) perinteisesti mýöntää koko biosfäärin kattavan yhteyden. Moraalinen antirealismi (Nietzsche) taas kieltää yhteyden muilta kuin yli-ihmisiltä ja tietyiltä petoeläimiltä. Platon siis korostaa biosfäärin ykseyttä, kun taas Nietzsche korostaa biosfäärin jakaantuneisuutta ja yksilöiden erillisyyttä.
 
A-lääke (jonka käyttöön tietysti vain ihmisillä on mahdollisuus) kuitenkin tuntuu poistavan häilyvyyden riippumatta evoluutiopsykologisen kokonaisprosessin vaiheesta tai näkökulmasta josta sitä tarkastellaan.







Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com