4.4.2016

Kristiina Uusitalo sanoo (1993):
"Maalaukseni ovat ilmestyksen kokemisen muotokuvia. [...] Mietiskelyn tie on keskiajan katedraalien lattiakuvioita tunnetumpi ja kenties kunnioitetumpi. Labyrintti kuitenkin muodostaa paikan missä sisäinen ja ulkoinen kohtaavat, liikkeen ja hiljentymisen punoutuessa yhdeksi. Samalla tuo paikka on täysin abstrakti, ajattelun varassa ja illuusiota kaikki."

Kristiina Uusitalon (1959) taiteessa tuntuu vahvana oppivuodet Yhdysvalloissa. Hippiliikkeen syvimmät henkiset oivallukset eteläamerikan intiaanien lääkkeiden äärellä kuten toisaalta John Cagen Reading Musicin itäinen ymmärrys eivät ole kovin kaukaisia sukulaisia sille ilmaisulle mitä Uusitalo toteuttaa juuri nyt. Vaikkei ilmaisu näihin asioihin palaudu. De Kooningin sanoin: "Minä en ole saanut vaikutteita menneisyydestä. Menneisyys on saanut vaikutteita minusta".
  
Galleria Heinossa Helsingin Annankadulla on tällä hetkellä nähtävissä muutamia sellaisia tuoreita aikalaisteoksia, joita ei ainakaan tällä pallonpuoliskolla usein saa ensimmäisten joukossa maisteltavaksi. On oivalluksia ja asioita, joiden havaitseminen muuttaa omaa tekemistä ja olemista välittömästi.
 
Hippi on hipsterin kosminen vastakohta. Avajaisten jatkot olivat puoleltani silkkaa hippi-intoilua Moskovan ja Ameriikan kasvattien kanssa. 

Kristiina Uusitalo ja kronologisen ajan ulkopuolella tapahtuva lasiarkkitehtuurin ja kuusimetsän metamorfoosi (teos ei näyttelyssä):







Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com