1.4.2016

Koleeramäki heräsi noin seitsemän aikoihin. Hän ei avannut silmiä, ei kääntänyt päätä, mutta tunsi, että olento tuijotti häntä vasemmalta puolelta sivulle ojennetun käden kämmenen tuntumasta. Olento istui sängyllä päähine päässä ja kuljetti etusormea hitaasti kohti Koleeramäen etusormea. Kun sormet koskettivat toisiaan hän tunsi sen selvästi. Hän ei ollut unessa, ei täysin valveessakaan, mutta tietoisuus oli selkeä. Olento vei etusormen hitaasti hänen nimettömälle ja niin edes päin kosketti kaikki vasemman käden sormet. Koleeramäki avasi silmänsä ja käänsi päänsä vasemmalle. Sängyllä istui kissa, joka oli kuonollaan koskettanut sormia.
  
Näinä päivinä hän oli tuntenut kuinka olento tarkkaili häntä. Olento myös sanattomasti kommentoi hänen toimiaan: lisää tätä, vähennä tätä, luovu tästä, kulje tähän suuntaan. Se oli kuin omatunto olisi voimistanut ääntään. Toisaalta ääni tuntui vieraalta. Myös tuoksuja hän oli tuntenut viimepäivinä. Muutaman kerran oli tulvahtanut talon eteisessä tuntunut hiivantuoksu. Vaikka hän oli saunonut jo pari kertaa, hänen omat hiuksensa tuoksuivat hetkittäin vierailta, kummallisen viehättäviltä. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com