24.4.2016

Inkkarit olivat asettuneet suuren betonielementeistä valetun lietelantalan ympärille. Jostain kauempaa kuuluui laulua ja matalan poljennon rytmittämänä. Poljento kuulosti kuin tukevaa aidanseivästä olisi lyöty mehevään vetiseen savireikään, jossa oli koivunlehtiä. Lantalan tuoksua yritettiin peittää nuotiona palavilla suitsukkeilla. Auringon kuivattamaa lantakerrosta ompelivat jättiläiskokoiset rotat. Ne olivat nakertaneet pesiä loputtoman syvän lietekuilun päällä kelluvaan pintakerrokseen. Hehkuvan cloaca maximan yllä lenteli vaalenpunaisia flamingoja. Läheisellä kuivalla ruohokentällä oli viritettynä neljäkymmentä kanadalaista punapuun kaatamiseen tarkoitettua moottorisaraa. Saksalainen performanssitaiteilija Hermann Nitsch oli riisunut paitansa auringossa. Hän mittasi katseella lantaa. Nyt jo saksalainen kalkinvalkoinen paholainen hääräsi täällä eliksiireineen kun intiaanit vain hetki sitten olivat paljastaneet salaisuutensa siinä toivossa, että maailma sademetsineen pelastuisi. Intiaanit lauloivat, tunnelma oli odottava, jännittynytkin.

*

Että subjektiivisesti jotakin tapahtuisi, esimerkiksi odotusten mukainen toisen loukkaantuminen, silloin oletetaan odotusten mukainen subjekti. G-työssä lähdetään siitä, että ihminen on leegio minuuksia. On paljon minuuksia, joita kutsutaan nimellä "pieni minä". Pienet minät eivät välttämättä ole tietoisia toisistaan eivätkä muista toisiaan. Ne muistavat kyllä kaiken mitä niille itselle on historian aikana tapahtunut. Niillä on kyky loukkaantua ja tuntea muutamia muitakin tunteita. Niillä on jokaisella pieni kelpaamisomatunto, joka liittyy haluun saada hyväksyntää kukin omalta luojaltaan.
  
G-työn päämäärä on ensin erotella pienet minuudet ja sitten kaikessa lyhykäisyydessään päästä niistä eroon. Teorian mukaan ne ovat sielun liaaneita, jotka ovat kasvaneet tiukasti sielun ympärille. Niiden pieniä kelpaamisomatuntoja ei ole helppo erottaa todellisesta omatunnosta. Ne kuristavat kuin loiset. Ne täytyy leikata tai ne kuristavat. Pitkän työn tuloksella on subjektin ominaisuudet, subjektin, joka muistaa joka hetki itsensä kuin pienimmästä liikkeestä värähtävä punnusheilurilla lävistetty kives, eikä joudu pienien minuuksien itsensäunohdustiloihin. Tämä subjekti liittyy intersubjektiivisuus-käsitteeseen.

Koleeramäki ymmärsi selvästi, että pienet minät eivät voineet saavuttaa intersubjektiivisuutta lääkeseremoniassa. Se ei tarkoittanut, ettei pieniä minuuksia meissä intersubjektiivisista kokemuksista huolimatta olisi. Seremonian jäljiltä vain näki entistä selvemmin sen, mikä on todellisen minuuden ja siihen kietoutuneiden liaanien välinen ero.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com