27.4.2016

ELEUSIIN MYSTEERIEN PALUU JA JÄLKITEOLLINEN YHTEISKUNTA

Vuonna 390 Rooman keisari Theodosius I:n asetuksen myötä lakkautti pakanalliset kultit, muiden muassa Eleusiin mysteerit, joita oli siihen asti harjoitettu keskeytyksettä joka vuosi yli tuhat vuotta. Hän teki kristinuskosta valtionuskonnon.

 

Olen jo joskus 2000-luvun alussa ehdottanut jälkimodernien suurkaupunkien yhteiskuntarakenteeksi, vuorokausirytmin mukaan vaihtuvaa statushierarkian ja liminaalisuuden jaksottelua. Että tämä olisi yhteiskuntasopimuksen tasolla selvää. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että tässä suhteessa eri lajin ihmisillä olisi vuorokaudessa eri toiminnalliset ajat. Yökahviloissa ja klubeilla olisi käynnissä päättymätön Eleusiin mysteeri 24/7/365.

  

Palasin pitkästä aikaa Victor Turnerin Rituaalin äärelle. Huomaan miten paljon tämä kirja on vaikuttanut varsinkin omaan elämänasenteeseeni.



Teoretisoin joskus 2000-luvun alussa siitä miten liminaalisuus ja ankara statusjärjestelmä vaihtelevat Venäjän suurkaupungeissa suhteessa vuorokausirytmiin. Tilanne saattaa olla muuttunut 15 vuodessa. Luultavasti 90 luku oli liminaalisuuden kulta-aikaa Venäjällä (onko osuus on nyt vähentynyt?). Venäjällähän on todella voimakas tavallaan shamanistinen perinne edelleen käytännössä. Toisin kuin läntinen kristillisyys, joka on korvaamassa Eleusiin mysteerejä, pitää itäinen kristillisyys edelleen käynnissä olevalla mysteerille verhoja. Venäläisen kirkon kupoli symboloi kärpässientä. Sienisymboliikka on aika avoimesti kirkollisessa kuvastossa esillä.




Länsieurooppalaisissa jälkimoderneissa yhteiskunnissa tällaista liminaalisuuden ja statushierarkian rytmittämisen ideaa ei vielä esiintyne? Venäjällä käytäntö on ymmärtääkseni kehittynyt. Se on ikään kuin avaruusajan kehitelmä niistä heimokulttuurin liminaalitilaan liittyvistä piirteistä, joita Turner kuvaa. Se ei noudata Rituaalin suomennoksessa sivulla 120 esitettyä status(eliitin) ja liminaali(eliitin) piirrejaottelua, joka periytyy Levi-Straussilta. On ilmeisesti kehittynyt tapoja sekoitta ja miksata liminaalitilaan ja statushierarkiaan liittyviä ulottuvuuksia. Venäläiseksi karnevalismiksi voisi ehkä nimittää tätä analytiikkaa, jota myös Bahtin tutkii teoksessaan Dostojevskin poetiikan ongelmia.



Mihin jälkimodernien yhteiskuntien ongelmaan statushierarkian ja liminaalitilan pulssikoodimodulaatio on vastaus?




Kun jälkimodernissa tilassa "Eleusiin mysteerit" tekevät paluun, tapahtuu yhteentörmäys yhteiskuntarakenteen tasolla. Victor Turnerin Ritulin kielellä kyseessä on liminaalisuuden ja statushierarkisen rakenteen yhteentörmäys. Statushierarkinen yhteiskuntarakenne sietää tiettyyn mittaan liminaalisen elementin huomaamatonta vahvistumista. Mutta se ei kestä loputtomiin vaan ryhtyy vastatoimiin. Vastatoimet voivat älyttömimmillään olla jotakin mitä nähtiin 60-luvun liikehdinnän seurauksena. Nuo toimet mobilisoitiin länsimaissa Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixonin kautta. Nixonin juridisia linjauksia seurasivat kaikki länsimaat Suomi mukaanlukien. Lopputulos oli tuhoisa kultuurille. Jos saman ilmiön toisto halutaan väistää, on kuljettava toista tietä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com