18.4.2016

DAVID BOVIE: LOW 1977

Käsittääkseni Bowien yhdestoista studioalbumi Low (1977) on fanikunnan piirissä jonkinlainen klassikko. Tässä olen jälleen hämmästyksen äärellä. Olkoonkin, että tämä on väliraportti puolivälistä albumia.
  
Olen jo ymmärtänyt, että Bowie on metapoptaiteilija, joka yhtä aikaa luo ja heijastaa populaarikulttuuria, että ns. "taiteellinen merkitys" on milloin milläkin tasolla, mutta hyvin usein pelkästään käsitteellisellä tasolla. Olen ymmärtänyt, että 90% Bowien musiikissa taiteellista merkitystä ei tule etsiä musiikin enempää kuin tekstien materiaalisuudesta. 
     
Low albumin vahvuuksia ovat tietyt pienet sovitukselliset koukut. Mitään hittejä tai muutakaan mieleenjäävää melko turhan renkutuksen ulkopuolella ei ole ainakaan vielä osunut korvaan. Albumin A-puolen kappaleet voisi säveltää noin tunnissa valmiiksi. Ihmettelen, jos Bowielta on kulunut työhön kappaleiden kestoaikaa pidempiä aikoja. Sellainen menisi kyllä jo harrastelun puolelle.

Edellistä lausetta kirjoittaessa alkoi soida kappale "Warszawa". Tuijotin ruutua minuutin ilmeettömänä. Kappale halusi ilkkua kaikkea mitä olin hetkeä aiemmin kirjoittanut ja ajatellut. Selitys löytyi nopeasti: Brian Eno. Mutta silti. Kappale on Enonkin tuotannossa yksi komeimmista. Uskomattoman kaunis elektronisen ambientmusiikin suurklassikko. Albumin koko B-puoli on täynnä samaa valoa. Tätä vaikuttavaa valoa.

Siltä, jolle kelpaa vain sota tai rakkaus, jää elämä kokematta. Elämä on ensin kaupankäyntiä vastakohtien välillä, sitten rakentamista, jossa vasta lopputuotteena on rakkaus. Se, jolle kelpaa vain sota tai rakkaus, on liian ylpeä vaihtaakseen mitään pois omastaan. Toisin sanoen ylpeys on yhtä kuin häpeä. Häpeä tulla mitatuksi todellisilla, paljon tätä planeettaa suuremmilla markkinoilla.
   
Bowien ja Enon yhteistyö on täydellinen esimerkki siitä, mitä saadaan aikaan kun vastakohdat yhdistyvät. On kiistatonta, että tämä ilmiö ei voi tapahtua matalassa kulttuuri-ilmapiirissä. Tämä yksin (eikä mikään muu) on korkeakulttuurin ulottuvuus.
  
Tätä lienee alkuperäisin bowiekokemus. Hämmennys vailla järjellistä selitystä. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com