16.4.2016

Mitä yksilöllisempää mielihyvää jokin asia tuottaa, sen vähemmän sillä on merkitystä tuon yksilön kuoleman jälkeen?

"Yksilö luo tekemiselleen merkityksen ja tarkoituksen, mutta yhteisölle se ei ole samalla tavalla merkityksellistä. Voi miettiä kaiken tarkoitusta, mutta pitääkö ylipäänsä asioilla olla tarkoitus tai onko se olennainen kysymys, jota kannattaa pohtia. Niin tai näin, taiteen syvimmän tarkoituksen tai merkityksen ymmärtää vain taiteilija henkilökohtaisesti. Taiteilijalle se on eniten tai vähiten merkityksellistä. Muille sen merkitys on toisenlainen, ja jokaiselle omansa."
Eri taidemuodoilla on hieman erilainen suhde kysymykseen. Kuvataiteen suhde tähän kysymykseen on ehkä itselleni luontevin käytännöllisesti ajateltuna. Arkirealistisesti ajateltuna riittää, että löytyy joku yksi, joka on kustakin teoksestakin kiinnostunut ja valmis maksamaan. Tämä ei siis johda siihen, että siirtyisin populaareihin tekemisen tapoihin ja teemoihin, etsiäkseni tuon yhden helpommin. Vaan siihen, että voin pysyä omassa prosessissani melko huoletta.
  
Toisaalta teosten hinta ei markkonoilla nouse, ellei moni ole valmis maksamaan samasta työstä jotakin kynnyshintaa. Kuvataiteilija, joka löytää aina yhden ihmisen, joka vastustamattomasti pitää kustakin teoksesta voi jo elää työllään. Muusikolle tällainen tilanne ei olisi kummoinen ammatillinen lähtökohta. Muusikon työsuoritteesta yleisön yksi jäsen maksaa ihan eri periaatteella kuin kuvataiteesta. Kirjallisuus on lähempänä musiikkia tässä. 
  
Omalla kohdallani asia on ilmiselvästi niin, että jos saan aikaan jotain itseäni syvemmin tyydyttävää, tilanne on poikkeuksetta se, että asiasta syvästi kiinnostuvia on saatavilla vain kourallinen. Koskaan ei näytä olevan tilanne se, että laajempi yleisö kiinnostuisi. Ominaisuuteni ovat sellaisia, että ne eivät koskaan saa laajempaa kannatusta ihmisten keskuudessa. Tätäkin asiaa voisi ehkä ymmärtää, jos olisi itseäni huikeasti kovatasoisempi psykologi. Ammatillisesti tämä lähtökohta kuitenkin toimii kohtuullisesti kuvataiteen perustana, mutta heikommin kirjallisuuden tai musiikin perustana.
  
Kirjallisuudessa ja musiikissa roolini voi olla se, että parhaassa tapauksessa tulen vaikuttaneeksi johonkin toiseen tekijään, jolla on ulottuvuus laajempaan yleisöpohjaan. Näin on kirjallisuudessa ehkä käynytkin. Siitä saa henkistä hyvää, muttei välttämättä aineellista tai taloudellista. Tietysti vaikutus voi olla myös puhtaasti negatiivinen. Tärkeää ei ole se mikä menee sisään vaan se mikä tulee ulos.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com