11.4.2016

ALVAR GULLICHSENIN 10-LUKU

En ole enää aikoihin tavannut Helsingin keskustassa sattumalta tuttua, joka ei olisi juuri sillä hetkellä tekemässä matkaa Allun luo. Kaikki tuttuni vaeltavat lakkaamatta Allun luo. Itse en tunne Allua. Kaikki tuttuni näköjään tuntevat. Olen kuullut legendoja Allun lääkekaapista, jossa on vain yksi kaikenparantava lääke.   
 
Alvar Gullichsen palasi maalauksen pariin 0-luvun puolivälissä. 10-luvulla on kehittynyt maalausprosessi, joka kiinnittää huomiota. Sanon prosessi, koska Gullichsenin teoksia on mielekästä katsoa yhteydessä toisiinsa, seurata idean evoluutiota kahden teoksen välillä.
  
Uusissa teoksissa on selvästi käytetty tietokonepeleistä tuttuja graafisia apukeinoja. Teokset näyttää olevcan suunniteltu melko pitkälle tietokoneella. Tietokoneella luotu kuva lienee heijastettu kangaspinnan päälle, johon se on siirretty käsin. Mainostoimistografiikasta on tuttu teipin polttoleikkaustekniikka, joka mahdollistaa teosten tarkan teippaamisen (en ole varma onko tätä tekniikkaa käytetty).
  
Maalauksellinen lopputulos on usein paitsi kiehtova myös värisommittelultaan kaunis. Graafiset muunnokset ja värisommittelu tavoittelevat modernia täsmällisyyttä, jota voi jo verrata esimerkiksi suurmestari Lars-Gunnar Nordströmin kuvailmaisun äärimmäiseen tarkkuuteen ja hallittuun värien käyttöön geometrisissa muodoissa, jotka luovat teoksiin voimakkaan dynamiikan.

Kuvissa on idulla arkkitehtoonisuus, joka ei tarkoita vain kolmiulotteisilta vaikuttavien tilapintojen tapetointia modulaarisella kuviostruktuurilla vaan tilan ja ornamentin moniulotteista ykseyttä. Toisaalta tilan ja ornamentin leikki, ykseys tai erillisyys (ts. matemaattisuus), toisaalta puhdas kaksiulotteinen väripinta, ovat Gullichsenille selvästi pelattavia parametreja. Suurikokoisella kaksiulotteisella tasolla voi havaita, kuten Nordströmilläkin, tarkkarajaisten, värikkäiden kenttien keskittyvän muodon, värin ja viivan yleispäteviin ominaisuuksiin. Kuten Nordströmillä myös Gullichsenin uusissa töissä taiteilijan yksilöllinen kädenjälki on kokonaan häivytetty maalausten psykedeelisiltä pinnoilta.

**

Näen suoran jatkumon Nordströmistä Gullichsenin kautta omiin töihini, joissa geometriset muodot ovat täysin nesteytyneet ja virranneet pois paikoiltaan, mutta joka ele kuitenkin yhtä lailla ja edelleen manifestoi tilan, muodon, värin ja viivan yleispäteviä ominaisuuksia.
  
Jyrkkänä erona on työtavan äärimmäisen nopeuden ja hitauden, äärimmäisen orgaanisuuden ja konstruktiivisuuden vastakohtaisuus. Omissa maalauksissani tarkkuus on siemenen tarkkuutta suhteessa täysikasvuiseen kasviin. Aika ja tila on pakattu siemeneen. Tämä taas vertautuu pikemmin Kristiina Uusitalon kronologisen ajan tuollapuolen oleviin lastanvetoihin, jotka ovat näennäisen nopeita eleitä, mutta joissa kuitenkin on nähty kokonainen struktuuri. Omassa tekniikassani muuttujia on paljon enemmän. On maalaushetken säätila, veden kemiallinen kovuus, tuulennopeus, ilman lämötila, maan vetovoiman suuruus (jonka sanotaan vaihtelevan), kemikaalien keskinäiset voimasuhteet, ja ihmisen tietoisuus joka kuin orakkelin tietoisuus voi lisätä ja vähentään järjestystä siinä prosessissa jossa maalaus kasvaa annetuista alkuarvoistaan ensin veden pinnalle ja sitten kankaalle.    

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com