11.3.2016

Talon paikka oli täysin tasainen hienoisen lumipölyn peitossa. Edellinen talo oli siivottu täydellisesti. Ei kivijalkaa, ei lautakasaa, ei mitään jälkeä. Suuri kuusi pihatien toiselta puolen oli saatava nurin vaikka juurineen. Se ei ollut minkään muun tiellä kuin auringon, yhden hetken päivästä. Juurineen se kaatuikin. Kuusi oli noin sata metriä pitkä. Otin moottorisahan ja ryhdyin tekemään polttopuita. Ennen kuin iskin terän puuhun huomasin, että se oli täynnä linnunpesiä ja pieniä erikoisia sinisiä lintuja. Puu näytti ikivanhalta ja sen oksat olivat hämmästyttävän kauniin muotoisia. Jouduin lumouksen valtaan ja sammutin moottorisahan. Alkoi siinä harmittaakin että oli saatu puu nurin, vaikkei se ollut talon tiellä. Runko oli sinänsä vaurioitumaton, vain juuret olivat osittain ilmassa. Aloin pohtia mahdollisuutta saada puu takaisin juurilleen. Se voisi onnistua nosturilla. Puun juurelle voisi asetella tonnin painoisia kivilohkareita tueksi. Lähdin soittamaan nosturifirmaan.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com