4.3.2016

Suomessa itsenäisen taiteilijan on oltava kuin intohimorikollinen. Ei pidä välittää seurauksista. Kaikki mielihyvä on saatava itse teosta.

Mitä ne seuraukset sitten ovat? Alleviivattu huomiotta jättäminen, korostettu rasisminkaltainen syrjintä, matalin jörndonnermaisin politikointi (mulattihuorien, piripäiden ja vaikeavammaisten nostaminen Väinämöisen päällekusijoiksi), avoin ja suora halveksunta hiemankin menestyneempien kollegoiden taholta (puuhavaat kiireisinä Kyösti Kakkosen ratsastajapatsaan kimpussa), murhanhimo menestymättömien kollegoiden taholta. Ja lopulta: turkulaisten mustalasisten ja pääkallovöisten jesuiittojen (jotka kertovat olevansa vasemmistoaktiiveja) järjestäytyneet sotilaalliset operaatiot suomalaisen (protestanttisen) taiteen ja sivistyksen kusenjuottajina.  
 
Mutta kaiken tämän siis voi jättää huomiotta kun toimii niin kuin intohimorikollinen. 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Vähän katkeran kuuloista puhetta ;)

Tsemppiä vaan! ;)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com