25.3.2016

Pöllö liikkuu ja saalistaa yön pimeydessä. Ääneen se kiroaa pimeyttä jota rakastaa. Sillä on kalmarin hämmästyttävän kyky liikkua ja saalistaa syvässä sinessä. Värisevällä äänellä se ylistää valoa ja totuutta. Myös skotlannin villikissa viettää yksinäistä elämää ja saalistaa yön pimeydessä. Se mouruaa: kauheaa on yksinäisyys ja yön pimeys. Säälikää, säälikää minua, kuningaspythonin kaltaista, joka käärmeen tavoin olen yöaktiivinen. Saalistan yön pimeyttä kitaani, jotta päivä koittaisi teille, oi herkulliset eläimet. Voi kuinka tahdon ylistää valoa ja etsiä totuutta kanssanne. Jakaa teidän kohtalonne ja opettaa teitä. Vasta pimeyden laskeuduttua alkaa saalistusjuhla. Pimeydellä on terskalla lävistetyt posket ja kolmihaarainen kieli. Se on tahdoton renki, vegetatiivinen apupoika, tahdoton ja apaattinen viestintuoja. Tietoisesti apeat ovat myös petojen ilmeet. Kuinka kaunista on valo. Mustat hattaravartaat eetteriä, työssään ahkeria, väikkyvät niiden silmissä. Ne ovat kuin suuria uskonnollisten ihmisten kaltaisia ydinvoimalan alla asuvia susia, joilla on olematon päättelykyky. Peto karitsan naamiossa etsii ja hakee, väilyy ja vaanii, yhä vain odottaa alttarimaalauksen hämärässä. Kuinka ikävää on yksinäisyys hattarakojun nurkalla.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com