14.3.2016

Olen tällä hetkellä perin tyytymätön lähes kaikkeen mitä ikinä olen saanut aikaan. Runouteni ajelehtii vailla referenssiä. Lauseessani on vain pisara enemmän olemista kuin silloin kun aloitin. Ääni ei kohoa täsmällisen vaikutuksen tekemisen tasolle josta olisi tämän maailman pölyt karistettu. Kuvissa näkyy silmien avaamisen jälkeinen harmaus. Ensyklopediakin vaikuttaa pikkusievältä lahjakirjalta selvemmin kuin osasin tekovaiheessa pelätä antaessani taipumukselle tilaa. Toisaalta ihanteiden ja päämäärien itselle yhä tyydyttävämpi saavuttaminen ei tapauksessani lisää yleistä kiinnostusta tai hyväksyntää. Niin kaukana olen sirkuksesta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensyklopedia ja Skandalia ovat jo nyt klassikkoja. Lisäksi tämä blogi on klassikko, olen sitä viime viikkoina lukenut paljon. Kiitos. Tahdon vielä sanoa, että tunnen monia ihmisiä, jotka arvostavat työtäsi. Viimeksi puhuin sinusta Reijo Vallan kanssa ja sävy oli hyvin myönteinen.

Sami Liuhto

PS: en henkilöitä itseäni Google-tilin kautta, mutta voin todistaa henkilöllisyyteni vaikka mainitsemalla siitä, miten meillä oli pari vuotta sitten hyvä FB-rinki yksityiskeskustelun muodossa. Vaikka meni sekin päin vittua kiitos parin säheltäjän.

Sven Laakso kirjoitti...

Kiitti rohkaisusta. Näin kun vastankkainasettelujen aika on ohi, on aina välillä vaikea uskoa sitä, että kourallinen ihmisiä vielä jossakin jaksaisi ymmärtää kysymistä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com