16.3.2016

SISÄPUOLEN JA ULKOPUOLEN POETIIKKA

Vasta munasolun pinnalla siittiö kohtaa todellisuuden joka on hienovaraisen tarkasti näytelty.

Tällä rajalla on itseisarvo. Miten radikaalisti tilanne tuntemattoman munasolun kanssa muuttuu, jos paikalle ilmestyy yksikin yhteinen tuttava. 
  
Ulkopuolisille kerrotaan silkkaa satua. Kaunis satu kieltämättä lohduttaa. Satu Jeesuksesta voi auttaa kestämään hyvin konkreettisen ja sydämen päälle käyvän tilanteen. Mutta näkymättömän rajan sisäpuolella olevia suositaan ulkopuolelle jääneiden kustannuksella armottomasti ja jokaisessa valintatilanteessa vailla poikkeusta tai vahinkoa.



"Jossain tilanteissa sisäpiirin osajoukko voi hyötyä esimerkiksi taloudellisesti ulkopiirin kuvitelmista siitä mihin sisäpiiriin pääsemiseen vaaditaan ja pyrkimyksistä päästä siihen sisään.

Esimerkiksi tanssitaito ei todellisuudessa perustu juuri lainkaan osattujen kuvioiden lukumäärään, mutta näiden opettaminen on iso bisnes. (Muunkinlaisia opettajia on.) Vähän karrikoiden: mitä vaikeampia kuviosarjoja ja liikkeitä opetetaan, sitä enemmän ihmiset kuvittelevat että eivät vielä osaa riittävästi, joten tarvitsevat lisää oppia. Koko ajan on keksittävä yhä vaikeampia esteitä joiden yli oppilaiden on pakko hyppiä, jotta ne jatkavat kursseilla käymistä. Ja tietysti ylläpidettävä kuvitelmaa, että kun he ovat kaikki nämä esteet ylittäneet, he kuuluvat sisäpiiriin." MA




Taiteen sisäpiiriläisyys edustaa tällä hetkellä, kun Marzi Nyman ja Jukka Perko rukousaamiaistavat Soinin kutsusta, maallista vallanpitoa tai pikemmin kurinpitoa puhtaimmillaan. Aseina ovat klassiset korruptio ja pelottelu. 
  
Venäjäviha on keskeinen työkalu sisäpiirilurjusten maailmassa, jossa tärkeitä päämääriä on kilpailu kilpailun itsensä vuoksi, kilpailijoiden ennaltaehkäisevä tuhoaminen, ulossulkemisen itseisarvoisuus, ulossulkemisteknologian mahdollistama energiantuotanto, pohjaton tyhjyyden ympärillä pyörivä kyynisyys ja matalamielisyys, tappiomielialan lietsominen ulkopuolisiin, täysin tietoisesti harhaanjohtava kokoomusjargon omilla yrityksillä pärjäämisestä tilanteessa jossa KLAANIN mielivaltaan ja kuriin alistuminen merkitsee kaikkea. 
 
Lyhyesti sanottuna, elämme samassa sodan todellisuudessa, josta C.S. Lewis kirjoitti aikaakestävästi vuonna 1944. Tämä teksti kannattaa opetella varmuuden vuoksi sanasta sanaan ulkoa. En hetki keksi pyhempää kirjoitusta nykyajalle. C.S. Lewisin klassinen teksti sisäpiirien dynamiikasta. 


"Freud would say, no doubt, that the whole thing is a subterfuge of the sexual impulse."*


Kysymys sisäpiiristä on kummallinen. Ilmiö on ensinnäkin ihmispsykologialle mitä luonnollisin. Toiseksi halu kuulua sisäpiiriin ei ole aina itsestään selvä asia. Ei ole myöskään itsestään selvä että piirille, olipa se kuinka vähän viettelevä hyvänsä, olisi olemassa vaihtoehto. Toiseksi mistä hyvänsä piiristä ulos joutuminen loukkaa aina turhamaisuutta.


"My main purpose in this address is simply to convince you that this desire is one of the great permanent mainsprings of human action. It is one of the factors which go to make up the world as we know it—this whole pell-mell of struggle, competition, confusion, graft, disappointment and advertisement, and if it is one of the permanent mainsprings then you may be quite sure of this." 

Lewisin analyysissä sisäpiiri-ilmiö nähdään kahdessa muodossa. Ensinnäkin on luonnollinen sisäpiiri, joka kehkeytyy luonnollisesti tietyn gravitaatiokeskittymän ympärille. Gravitaatioenergia voi olla emotionaalista, älyllistä, fyysistä, seksuaalista tai taloudellista. Käytännön esimerkki tällaista (MA):


"Tiistaina olin ravintolatansseissa. Viereisessä pöydässä istui pari minua parikymmentä vuotta vanhempaa daamia jotka eivät vaikuttaneet kovin tanssitaitoisilta olemuksen, kenkien, etiketintuntemuksen yms. perusteella. Oli naistenpäivä, joten ajattelin että on epäsopivaa kieltäytyä tanssimasta. Joku tuntematon nainen kävi hakemassa mua tanssimaan, olin nähnyt sen tanssimassa ja vaikutti tanssitaitoiselta joten suostuin. Naapuripöydän vanhemmat naiset totesivat kovaan ääneen että täällä taitaakin olla naistenhaku. Kun jäin myöhemmin hetkeksi yksin pöytään, näin että on liian suuri riski tulla haetuksi näiden kahden naisen toimesta, joten lähdin muualle. Tässä vaiheessa naiset puhuivat kovaan ääneen sisäpiireistä jotka tanssivat vaan keskenään. Hetki sen jälkeen he lähtivät pois.

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään tanssijoiden sisäpiiriä johon päästään sisään ja sen jälkeen kaikki tietää että olet sisällä ja kaikki resurssit ovat yhteisiä. Toki harrastuksen myötä on tullut paljon tuttuja, mutta "sisäpiirissä" on kyse vaan tietyn joukon yksi-yhteen suhteista joiden määrä lisääntyy sitä mitä enemmän käyt tanssimassa, mitä laajemmalla alueella jne. Ja näitä yksi-yhteen suhteita on joillakin enemmän kuin toisilla. Aina tulee uusia tuttavuuksia niiden kesken jotka jonkun näkökulmasta ovat molemmat sisäpiiriä. Ilmausta "sisäpiiri" käytetään lähinnä silloin kun joku haluaa valittaa siitä että ei pääse tanssimaan tarpeeksi."


Esimerkistä paljastuu, että sisäpiirin hahmottaminen voi olla jossain määrin projektiivinen harha (jollaiseksi kaikkea salaliittoteoretisointia väitetään naurunalaiseksitekijä-operaattoreiden taholta) tapauksessa, jossa "sisäpiiriksi" hahmotettu yhteisö koostuu todellisuudessa tietyn joukon aidoista yksi-yhteen suhteista. Näin siis silloin kun mitään tuon sisäpiirin ulko- ja yläpuolsta sen julkilausutuille substanssi-intresseille vierasta konstruoivaa hallinnoivaa operaattoria ei ole. Siksi substantiaalisiin erimielisyyksiin suhtaudutaan uteliaasti. Yllä oleva esimerkki pätee kiistatta moniin luonnollisesti muodostuneisiin yhteisöihin. Tanssikuvioiden ympärillä ei kuitenkaan ole eksponentiaalisesti kasvavaa amattimaisten salaliittoteoreetikoiden armeijakuntaa.



"Eksponentiaalisesti kasvavaa salaliittoteoreetikoiden armeijakuntaa ei ole, mutta jotain vastaavaa kasvavaa ilmiötä siellä kyllä tavallaan on. Joskus parin viikon välein, joskus useammin, tulee tanssiaiheisilla keskustelupalstoilla pitkä keskusteluketju näistä sisäpiireistä, joten kyllä sitä porukkaa paljon on joka kokee olevansa sisäpiirin ulkopuolella. Usein vaikuttavat olevan sellaisia, jotka eivät paljon käy tanssimassa.

Olen itse arvioinut asiaa niin, että taitotasossa on suuria eroja, koska tanssista on tullut enemmän harrastusluonteista sen sijaan että käytäisiin joskus vaan juhlimassa. Taitoeroista sitten seuraa että tanssiinpääsy menee potenssilain mukaan. Jos ei ole tanssinut paljon, ei eroa taitotasossa pysty erottamaan ja pääsee tanssimaan mitättömän vähän varsinkin kun ei edes tiedä miten maksimoida tanssiinpääsy omilla taidoila.

Tosin jostain historiankuvauksista olen ymmärtänyt että tilanne ei silloinkaan ollut ihan niinkuin noissa keskusteluketjuissa annetaan ymmärtää, vaan aiemmin sosiaalinen kontrolli rajoitti sitä kenen oli sopivaa tanssia kenenkin kanssa -- köyhien vanhempien pojan ei ollut soveliasta hakea kylän "eliitin" tyttöä tanssimaan."



Oikeat patamustat salaliittoteoreetikot lymyvät sellaisen asian maastossa joka on tanssiesimerkkiä mutkikkaampi. Aivan varmasti on myös tuollaisia aivan eri tavalla muodostuneita yhteisöjä, jotka kiinnostavat salaliittoteoreetikoita. Aivan varmasti on korruptoituneita yhteisöjä, joita yhdistää pelko ja tietoisesti hallittu korruptio, jolloin yksi-yhteen-suhteetkin ovat korruptioon sisäänrakennettuja.

Tämä Lewisin analysoima muoto on enimmäisen "vilpittömän" yhteisön rappeutuva muoto. Siinä keskittymä tapahtuu valmiin resurssin ympärille, jonka lisäämiseen piiri ei enää ratkaisevasti pysty vaikuttamaan. Kysymys on jonkinlaisesta perinnönjakojunailusta ilman mitään tämän junailun ylittävää ideaa. Tätä hyvin helposti kutsutaan "traditioksi". Kysymys on vain klaasisatuksesta eikä ollenkaan substanssista. Statussisäpiirit ovat substantiaalisesti äärimmäisen löysiä ja välinpitämättömiä, läpikotaisin kyynisiä, eikä niillä ole mitään vilpitöntä substantiaalista teemaa tai yhdistävää tekijää. Substanssi, lähinnä muotoseikat, voivat olla kuitenkin tehokas ulossulkemisen väline. Sen sijaan rappeutuneimmalla asteella minkäänlaisia sisältöihin liittyviä intohimoja ei sallita. Substantiaalisiin erimielisyyksiin suhtaudutaan välinpitämättömästi jos niitä edes esiintyy.  


 
Joku voi ehkä kuvitella, että syvimmin rappeutuneisiin statuseliitin piireihin tärkeimpänä sisäänpääsyn kriteerinä on tietynlainen persoonallisuus. Mutta kunollisella foliohatulla varustettu salaliittoteoreetikko sanoisi, että kyllä, apupoikien ja palvelijoiden rooliin. Sen sijaan ajatus, että tuollaiseen statuseliittiin otettaisin ulkopuolisia jäseniä minkäänlaisella perusteella, ei ole mahdollinen. Salaliittoteoreetikkojen kiinnostuksen kohteena olevan syvimmän statuseliitin sanotaan olevan puhtaasti periytyvä asia, eikä siinä ole kysymys enää rahasta (koska kultavuoret Sveitsin alla ovat jo merkityksettömän suuret). Rahan merkitys muodostuu yksin sitä kautta että raha toimii korruption välikappaleena. Rahalla voi olla merkitystä vain sellaisille jotka lähtökohtaisesti arvioidaan vähäarvoisiksi ja vaihdettaviksi palvelijoiksi.




Tällainen piiri, jos se on olemassa, ei suinkaan pyöri tyhjyyden ympärillä. Vaan sen piirileikki tapahtuu kultavuoren katveessa. Todelliseen valtaan tuossa piirissä ei kivuta kiipimällä alhaa. Vain palvelijat kiipivät näkyvästi tai kuuluvasti maailmassa, kun taas ne joilla valta todellisuudessa on eivät ole käytännössä edes olemassa julkisuudelle: he ovat kaiken julkisen esiintymistarpeen yläpuolella. Tällainen statuseliitti katsoo keisari Hadrianuksen ajalla aateloitua eurooppalaista sukua alaspäin ja pitää sitä nousukasmaisena keikariklaanina. Sen aatemaailma on meritokratian täydellisin mahdollinen vastakohta. Sen megalomaaninen ego, röyhkeys ja ylimielisyys täytyy hahmottaa koko universumia laajemmaksi.




"I have already made it fairly clear that I think it better for you not to be that kind of man. But you may have an open mind on the question. I will therefore suggest two reasons for thinking as I do.
It would be polite and charitable, and in view of your age reasonable too, to suppose that none of you is yet a scoundrel. On the other hand, by the mere law of averages (I am saying nothing against free will) it is almost certain that at least two or three of you before you die will have become something very like scoundrels. There must be in this room the makings of at least that number of unscrupulous, treacherous, ruthless egotists. The choice is still before you: and I hope you will not take my hard words about your possible future characters as a token of disrespect to your present characters."


Perinnönjakajien vastakohta on substanssissaan nerokas piiri. Substassissaan tehokkaimpien "piirien" perusominaisuus on se, ettei niitä edes tunneta piireiksi vaan joidenkin kanssa vain tuntuu tulevan toimeen ilman että tarvitsisi yrittää. Tällaisille piireille kelpaa kaikki apu, joka lisää substanssia. Tällaisissa tapauksissa puhe "sisäpiireistä" kuulostaa siltä että joku vaatii meritokratiaan (substanssiosaamiseen) perustuvan resurssienjaon muuttamista joksikin toiseksi koska on itse siinä heikoilla.
  
Substanssitehokkaassa piirissä ymmärretään erilaatuisten mutta tarpeellisten substanssien yhteismitattomuus. Muodostuu välttämättömäksi ehkäistä valtahierarkioiden syntymistä ja sietää suurta kognitiivista dissonanssia päämäärän takia. Tehokkuus edellyttää matalaa hierarkiaa ja hyvin suurta demokraattisuutta, jotta yhteisö pysyy avoimena harvinaislaatuisemmille mutta huippusubstanssin kannalta tarpeellisille ominaisuuksille. Harvinaislaatuisuudelle välttämättä voi esittää vaatimuksia valtahierarkiaan vedoten, koska kukkohan ei käskien laula. 
   



"Kysymys on silloin siitä, että miten paljon joku pystyy tarjoamaan jossakin tilanteessa toisille. Ennen kaikkea, miten paljon voi antaa toisille näkemättä itse minkäänlaista vaivaa.

Mitä enemmän annettavaa on, sen enemmän saa. Sitä voi kutsua markkina-arvon luonnolliseksi määräytymisprosessiksi. Dynaamiset substanssisisäpiirit (statuseliitin vastakohtana) syntyvät tällaisten ympärille itsestään. Sisäpiiriin haluavat ja sitä varten ponnistelevat... no, kaikki arvaavat miten heille käy.
Sanoisin, että sisäpiiriin kuulumisen perusominaisuus on, että jäsenet tekevät palveluksia toisilleen kokematta, että näkisivät vaivaa tai menettäisivät mitään. Sisäpiirissä kaikki etenee itsestään. Kun jostain tulee vaivaa tai hän yrittää vaikuttaa toisiin, hän on selvästikin ulkona.
Lisäksi todellinen sisäpiiri perustetaan itse tai siihen tullaan mukaan aivan alkuvaiheessa. Lisäksi piirit hajoavat tai tulee piste, kun ne jotenkin laimenevat tai kaupallistuvat tai tulee pyrkyreitä mukaan."




Lewis ei suosittele rappeutuvaan destruktiiviseen sisäpiiriin initioitumista, toisin sanoen pyrkyrin roolia. Rappeutuva sisäpiiri -ilmiö ei ole aina vaaraton kun kysymys on monopoliasetelmasta. Monopolistiseen (imperialistiseen) täydellisen vallan ja ulossulkemisen kaavaan fanaattisesti pyrkivä destruktiivinen sisäpiiri sulkee ulos kenet hyvänsä.

Sisimpiin piireihin kuulumisella on aina hintansa: uusia "järjestökavereita" pitää suosia AINA JA POIKKEUKSETTA vanhojen hyvien ystävien kustannuksella. 

Mutta ihan ketä hyvänsä ei voi vaarattomasti sulkea ulos kaiken kattavasta tilanteesta (jollaisia esimerkiksi yritysmaailman toimijat harvoin ovat, ellei yrityksellä ole monopoliasema). Seurauksena on vääjäämättä syvä kriisi, pahimmillaan sota, ja on vain ajan kysymys koska se syttyy. Lisäksi seurauksena on se, että sisäpiiri saa vääjäämättä luonnonlain tavoin vastaansa ihmiskunnan kaikista luovimmat ja älykkäimmät voimat. Se itseasiassa lopulta yhdistää nuo parhaat voimat. Tähän toki kuluu pitkä aika kuplan puhkeamatta.

On kuitenkin hyvin harkitsematonta ryhtyä intohimoisesti lujittamaan destruktiivisen sisäpiirin valtaa. Historia ja niin sanottu "sivistys" opettaa, että tästä hyvin kevytmielisestä KAIKEN uhraamisesta puhtaasti egoistisen pelailun alttarille seuraa POIKKEUKSETTA tuho. Tämä on ainoa täysin poikkeukseton historian opetus.  


"It may end in a crash, a scandal, and penal servitude; it may end in millions, a peerage and giving the prizes at your old school. But you will be a scoundrel."


"But your genuine Inner Ring exists for exclusion. There’d be no fun if there were no outsiders. The invisible line would have no meaning unless most people were on the wrong side of it. Exclusion is no accident; it is the essence."


"The quest of the Inner Ring will break your hearts unless you break it. But if you break it, a surprising result will follow. If in your working hours you make the work your end, you will presently find yourself all unawares inside the only circle in your profession that really matters. You will be one of the sound craftsmen, and other sound craftsmen will know it. This group of craftsmen will by no means coincide with the Inner Ring or the Important People or the People in the Know. It will not shape that professional policy or work up that professional influence which fights for the profession as a whole against the public: nor will it lead to those periodic scandals and crises which the Inner Ring produces. But it will do those things which that profession exists to do and will in the long run be responsible for all the respect which that profession in fact enjoys and which the speeches and advertisements cannot maintain."

Myös ranskalainen filosofi Gaston Bachelard on analysoinut sisäpuolen ja ulkopuolen poetiikkaa. C.S.Lewis puhuu insidereiden ja outsidereiden psykologiasta. On myös sisäpiiriläisiä jotka soveltavat ulkopuolisen estetiikka ja ulkopuolisia jotka soveltavat sisäpiiriläisen estetiikkaa. Lewisin mukaan kukaan, joka pelkää ulkopuolisuutta ei voi olla sisällä missään.



TP: "nykyään aggressiota ilmaistaan esimerkiksi politiikassa sillä, että kieltäydytään tulemasta keskustelemaan samaan ohjelmaan. Toisin sanoen turpaanveto on vaihtunut poisjättäytymiseksi ja haukkuminen ja komentelu siksi, ettei anneta selitystä. Se toimii tietenkin vain hegemonian edustajilla.

Minusta tuossa selostamassasi tanssitapauksessakin on jotenkin helppo nähdä, miksi naiset näkivät käytöksesi aggressiona ja luvalla sanoen ja etukäteen anteeksi pyydellen myös se, miten nopeasti selität itsellesi ja lukijoille, ettet käyttänyt mitään sisäpiirin valtaa. 
 
Se, joka alkaa muuttaa itseään kelvatakseen johonkin, on tuomittu häviämään ja pilkattavaksi. Siksi "piireihin" on käytännössä mahdoton päästä. Niihin joudutaan siksi, että sellainen tulee perustettua itse vahingossa kun tekee mikä itsestään sattuu tulemaan. En usko, että nuo tärkeiden pamppujen verkostot ovat erilaisia. On tietenkin kaikenlaisia kultapossukerhoja mutta väitän, että niihin kuulumisesta ei ole käytännössä mitään muuta hyötyä kuin että tapaa ihmisiä, joihin voi tutustua. Eikä se tutustuminenkaan ole niin todennäköistä jos on markkina-arvoltaan sellainen, että toiset katsovat että miten tuokin on tänne päästetty, pitäisiköhän mennä muualle."



  

***
Koostettu keskustelusta MA:n ja TP:n kanssa. 

* Sitkeän uskomukseni (hypoteesini, jolla ei ole vielä mitään tieteellistä vahvistusta) mukaan Venäjän vallankumous aidosti puuttui tähän ongelmaan freudilaisesti. Se missä se onnistui aidosti, oli Venäjän aateliston poikkeuksellisen seksuaalimonopolin räjäyttäminen ilmaan. Tämä asia tietysti taas rappeutui neuvostoliiton loppua kohden, muttei koskaan ollut Neuvostoliiton aikana niin dramaattinen kuin ennen sitä nyt taas sen jälkeen. 

1 kommentti:

MA kirjoitti...

Kadotat ainakin mut noissa kohdissa jossa lähdet tangentille.

Mun mielestä kannattaa lähtökohtaisesti etsiä selityksiä muualta kuin salaliittojen kaltaisista suljetuista teorioista. Näiden olemassaoloa tai olemattomuutta ei oikein voi koskaan todistaa eikä niistä voi kerätä edes uskottavia riippumattomia todisteita. Ne ovat siis huonosti operationalisoitavissa. Peruuttaminen suljetusta teoriasta näyttää myös käytännössä olevan mahdotonta. Tällä en siis ota mitenkään kantaa ovatko ne oikeassa vai eivät, se on sivuseikka.

Lewisin artikkelin ohella on toinen teoria jonka selitysvoima vie tuulta varsinaisilta salaliittoteorioilta on Gervaisin periaate. Tässä linkki artikkeliin joka käsittelee ryhmien kielenkäyttöä ryhmän sisällä ja ulkoryhmiin.

http://www.ribbonfarm.com/2009/11/11/the-gervais-principle-ii-posturetalk-powertalk-babytalk-and-gametalk/

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com