19.2.2016

TOSIASIOIDEN SUURIN RIKOS ON SE, ETTÄ NE OVAT HYÖDYLLISIÄ KAIKILLE TASAPUOLISESTI

Rasismin psykologia on pohjimmiltaan seuraavan lainen. Rasistisesti käyttäytyvä henkilö leimaa kategorisesti ulkonaisen tunnusmerkin perusteella laajemman ryhmän. Tämän toiminnan pohjimmaisena eräällä tapaa klassisena motivaationa ei ole se psykologinen vaikutin, että kyseinen henkilö itse tasapäistää koko ryhmän tai ajattelee jokaisesta ryhmän edustajasta pahaa, tai muu sellainen. Kysymys tarkasta ja objektiivisesta rajauksesta, joka ensinnäkin on tehokas työkalu. Toiseksi kysymys on pelotevaikutuksesta, joka uhatun ryhmän jäsenien kautta kulkeutuu niihin pisteisiin, joista uhkaaja kenties on kiinnostunut. Mutta välttämättä uhkaaja ei ole kiinnostunut kenestäkään kyseisessä rasistisesti uhatussa ryhmässä. Klassisimmillaan eurooppalainen rasismi on juuri tällaista rasismia puhtaana työkaluna ilman mitään henkilökohtaisia vihantunteita. En esimerkiksi usko, että natsijohtajat vihasivat juutalaisia tai kokivat mitään erityisiä tunteita juutalaisia kohtaan. Juutalaiset vain sattuivat olemaan heille hyödyllinen objektiivisesti rajattava työkalu.


Katutason väkivallantekoihin johtava rasismi taas ei edusta tätä klassista muotoa. Siinä kysymys on rasistisen propagandan uhreiksi (väkivallan tekijä) joutuneista omaa seksuaalienergiaansa kanavoimaan kykenemättömistä yksilöistä. Heissä ei ole mitään enemmän rasistista kuin kenessä hyvänsä. Heidän seksuaalienergiansa on vain tietyssä poliittisessa ympäristössä TIETOISESTI ensin padottu, ja sitten ohjattu (heitä johtavaa poliittista eliittiä hyödyttävällä tavalla). Wilhelm Reich puuttuu tällaiseen rasismin ilmenemiseen seksuaaliekonomiassaan.


Tiettyihin pakolaisvirtojen mukana liikkuviin sotilaallisiin ja rikollisiin aineksiin terveen epäluuloisesti suhtautuminen taas ei ole rasismia kummallakaan edellämainitulla tavalla. Se ei ole mitään muuta kuin tosiasioiden rauhallista hyväksymistä, vaikka tosiasiat joihin keskitytään saattavatkin antaa rasisteille hyviä työkaluja.


Ongelma on siis muotoa: tosiasioiden esiintuominen saattaa tietyssä tilanteessa hyödyttää niitä, joilla ei ole vilpittömät päämäärät.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com