3.2.2016

Retkeni Bowien maailmaan alkanee tulla tiensä päähän albumin Diamond Dogs (1974) myötä. Tämä meininki on jo musiikillisen surkuhupaisuuden rajalla. Kahdeksas ja ehdottomasti huonoin Bowien levy alusta lukien. Tällainen popin kuuntelu on vähän kuin jalkapallon katseleminen: sitä tehdään vain siksi, että naapurikin tekee sitä, ilman että toiminnassa itse tajuttaisiin olevan mitään mieltä. Varmaa on vain se, että minkäänlaisia tunteita ei herää.

Miten paljon miellyttävämpää on kuunnella vaikka jotakin tällaista:

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com