25.2.2016

JUHA KUJANPÄÄ ENSEMBLE, JUTTUTUPA

Kosketinsoittaja Juha Kujanpään yhtye on julkaissut kaksi albumia. Kuuntelin eilen ennen keikkaan huonoilla luureilla ensimmäisen niistä. Albumi oli luonteeltaan yhtyesoiton tallenne ilman studiomahdollisuuksien kummempaa hyödyntämistä. Vaikutteet ovat Anssi Tikanmäessä, Pekka Pohjolassa ja Sibeliuksessa. Albumisoitossa tyylipastissi on vähän liiankin täydellistä.

Keikan ohjelmisto koostui ensimmäisen ja toisen albumin materiaalista. Tavallaan se oli levynjulkaisukeikka, ensimmäinen keikka toisen albumin julkaisun jälkeen. Keikka alkoi ensimmäisen albumin avausraidalla Matkamusiikki. Heti saattoi kuulla sen, että bändi on livebändi, äänite on toissijainen. Toiseen kertaa kuultuna näin läpikirjoitettu kappale kävi kuitenkin kyllästyttäväksi ja keskittymiseni herpaantui heti alkuun.

Niinpä pääosa keikasta vierähti kaljalasin äärellä höpistessä, sivukorvalla kuunnellessa. Kunnes oli viimeisen biisin aika. Kysymyksessä oli uuden levyttämättömän kappaleen Vuorikiipeilijä kantaesitys. Sävellys oli eri tasolla kuin muu keikalla kuultu aineisto. Jousisoittajien unisonotrio perusteli itsensä emotionaalisesti erittäin vahvassa kehittelyssä. Jousista lähtenyt energia tuntui voimakkaana ja koko salin täyttävänä. Se oli kuin kolmeen kertaan alleviivattu koskettava lause. Parin raavaan miehen saattoi huomata pyyhkivän silmäkulmistaan kyyneleitä. Koko sali oli sentimentaalisen aaltokentän sisässä. Juttutuvan vaikeissa olosuhteissa emotionaalisessa kentässä aina liikkuu pyörteitä. Huikea kehittely rohkaisi lopulta kitaristin melkoiseen soolonäytökseen, jossa sentimento kehittyi katkeamattomasti, vaikka hieman emotionaalisissa aalloissa ja pyörteissä tasapainoillen. 
 
Vuorikiipeilijä oli huikea biisi ja huikea näytös siitä mitä tältä bändiltä sopii jatkossa odottaa. Koko keikka tuota tasoa niin ollaan jo vahvasti maailman areenoilla. Seuraavan albumin tuottamiseen pitäisi panostaa entistä enemmän. Selkeät esikuvaviittaukset on syytä jättää.
 
Suosionosoituksen kappaleen jälkeen olivat huikeat. Saattoi kuulla että ne lähtivät ihmisten sydämistä. Mitään vastaavaa en ole Juttutuvan vaikeissa esiintymisolosuhteissa nyt hiljentyneen ja vakavoituneen puolihumalaisen yleisön taholta kuullut. Jotain saatiin perille kunnolla.     

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com