23.2.2016

Edward Artemiev se jaksaa. Taas oopperaensi-ilta 17.3, johon sain ystävällisesti kutsun. Rikos ja rangaistus. Ohjaajana: Andrei Kontšalovski. Mies yli 80 v.

Serkku kuoli eilen, 53. Serkulla oli ollut pitkään flunssaa, ei jaksanut mennä lääkäriin, kävi pitkäkseen ja kuoli pois. Klassinen äkkikuolema. Ei luulotauti tai romanttinen riutuminen. Parhaissa voimissaan, läheisten mukaan silminnähden onnellinen ja hyväkuntoinen keski-ikäinen ihminen tuntee äkkiä väsymystä, käy pitkäkseen ja kuolee silmänräpäyksessä raukea hymy huulilla. Ruumiinavauksessa kuolemansyyntutkija ei saa mitään selville: 20 vuotiaan jumalan virheettömät sisäelimet.

Itse tein eilen, jälleen kerran, kuolemaa, mutta lähdin 10 km lenkille, mistä tuli huomattavasti parempi olo. Perjantaina alkanut köhä taisi onneksi mennä ohi. On ollut tässä melkoisia oireita viimeaikoina. Voimakasta pistoa rinnassa. Hyvin vaikea arvioida onko vakavaa. Itse on huono arvioija. Lääkärissä luulotautisella tulee harvoin mitään esiin. Sydänfielmejä on tietysti turha ottaa. Oireeni, kovimmatkaan, eivät tyypillisesti näy missään kokeissa. Käytännössä koko ajan kärsin uudesta kuolemanvakavalta tuntuvasta oireesta. Olen äärettömän rikas kivuista ja sairauksista, olen kuin kameleontti, joka kykenee muuntautumaan miksi hyvänsä kulloisenkin tausta-ajatuksen väriä vastaavaksi sairaudeksi. Jokainen hetki on uusi äkkikuoleman mahdollisuus. Juuri sen takia todellinen vika jäisi helposti huomaamatta. Luulotaudin kirous.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com