1.2.2016

Bowien Pin Ups (1973) on ensimmäinen albumi, joka ei ole enää tuotannollisesti ihan tusinapoppia. Kappaleet, joita ei sinänsä voi luonnehtia hittimäisiksi, kuulostavat silti tuotannollisesti kiinnostavilta. Tässä on nyt ehkä se glamrockin syntypiste. Mieleen tulee monia positiivisia vaikutteita, jopa ranskalainen Jean-Jacques Perrey. Soundi on kiistatta jotakin mitä popmusiikissa ei oltu kuultu ennen tätä. Mielenkiintoinen albumi. En vielä tutustunut sanoituksiin, mutten ihmettelisi, jos ne olisivat mainioita.

Tarkemmassa tutkimuksessa paljastui että kysymyksessä on puhtaasti cover-albumi, mikä tietenkin selittää sen miksi albumi on niin paljon parempi kuin Bowien aikaisemmat tekeleet. Onko tämä Bowien kaikkien aikojen paras saavutus? Albumin selitys on tuottaja Ken Scott, joka on tuottanut suurin piirtein kaiken mikä brittiläisessä musiikissa on mainitsemisen arvoista. Kuusitoistavuotiaana hän tuotti The Beatlesin kestävimmät klassikot.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com