9.1.2016

VALLAN DILEMMA

Kaikki tietävät että "valta rappeuttaa" käyttäjänsä. Älykkäimmät meistä ymmärtävät, että sanalla "rappio" tuossa ei tarkoiteta jotakin hekumallista ja hyvää, jotakin mistä Ismo Alanko voisi laulaa ylpeyttä tuntien.

Valta-asemaan hakeutuminen on rappion alku ja valta-asemassa oleminen viimeistelee työn. Valtaan liitttyvä dilemma on se, että vallassaolon ja vallan keskiön ulkopuolella olemisen ero on huima, mitä tulee omiin toimintamahdollisuuksiin. Ilman valtaa ei ihmisten keskuudessa voi tehdä käytännössä paljon mitään. Tämän tietämiseen tarvitaan jonkin verran kokemusta yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. 

Valta on tuhoisaa sille, jolla se on samasta syystä kuin se on tuhoisaa sille, jolla sitä ei ole: valta on liian keskittynyttä, sen ja muun väliin jäävä kuilu on liian leveä ja syvä.

Tätä vallan dilemmaa parantamaan on keksitty aikojen saatossa monta monituista järjestelmää. Kuuluisin niistä on demokratia. Me elämme kuulmmma juuri nyt demokraattisessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Silti vallan ja vallattomuuden välinen kuilu on tuskin koskaan ollut suurempi kuin juuri nyt. Ero menneisiin aikoihin on lähinnä siinä, että meillä on vähemmän illuusioita kuin menneiden aikojen ihmisillä.

Hyvin paradoksaalinen tilanne.   


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com