6.1.2016

IHANA KORRUPTIO

Ubun oligarkkitodellisuudessa, jossa ihan kaikki on kaupan, Ubu on todellisuuden omistaja. Se on sopimustodellisuus, jossa mikä hyvänsä totuus on aina sopimuksenvarainen asia. Sopimus määräytyy sen mukaa kuka maksaa eniten. Ubun omistamassa todellisuudessa ei ole mitään muuta oikeutta tai päätösvaltaa. Tässä ubuismissa antisankari (jos sellainen täytyy löytää) on yli-ihminen. Antisankari on se, että ei lähde mukaan sopimukseen, vaan katsoo asioita rationaalisesti etäältä, ehkä hiljaa mielessään kysyen.

Kun Ubu omistaa todellisuuden, on jokaisen, joka kynnelle kykenee, varottava "loukkaamasta" todellisuuden omistajan tunteita. Sillä hän on todellinen "mielensäpahoittaja". Tällä tabuamisella todellisuuden omistaja pyrkii luomaan hegemonian, joka on sisäistynyt versio todellisuuden omistussuhteesta.

Jokainen voisi testata mihin se johtaisi meidän todellisuudessa, jos ryhtyisi kysymään rationaalisesti todellisuuden omistussuhteiden oikeutusta. Se johtaisi todellisuuden ulkopuolelle sulkemiseen. Sitä ei siis TODELLISUUDESSA kannata testata. Mutta jos maltilliseen brittiläiseen rationaalisuuteen pyrkivä antisankari olisi täysin kirjallinen henkilö ja ihmiskoe, kuten Sokrates, eikä mikään todellisten elävien tunteiden varainen hermokimppu lihaa ja verta, hän voisi vaaratta kokeilla mihin aktiivisuus johtaa todellisuussopimuksen ulkopuolella. Tällaisella kirjallisella henkilöllä ei olisi ollenkaan tunnetta katkeruus. Hän on jo syntymässään valmiiksi ristiinnaulittu. Hän oligarkkipassion Barabas. Siis Sokrates.

Hegemonian murtaminen vaatii sokraattista konsensuksen stressaamista ja paradoksien onkimista. Sokrates yksin tietää tämän, koska hän on paitsi täysin kirjallinen koehenkilö mahdollisimman kaukana todella eläneestä henkilöstä, hän on myös itse Sokrates. Hän on siis Tarot pakan NArri ja Sokrates samassa paketissa. Hän tietää, että Ubun keksimä HEGEMONIA, eli sisäistynyt todellisuuden omistussuhde, luo kiitollisuuden kerjäämisen eetoksen. Hegemonian murtaminen nähdään "epätodellisena". Koruptoitunut todellisuus pitää korruption noudaatamista "moraalina". Tähän Nietzschen moraalin kritiikki oikeasti ohi kaikkien väärennösten osuus. 

Oligarkin kirjoittamassa kärsimysnäytelmässä oligarkki itse valittaa monologissaan kuinka kamalaa on olla oligarkki. Ei pääse kerjäläisiä pakoon! Niitä on joka paikassa! Niitä saa TAPPAA! Hirveä kärsimys olla oligarkki! Kukaan ei ymmärrä miten raskasta se on. Tällainen on oligarkin evankeliumi.

Barabas tuossa näytelmässä on rikollinen, koska häntä ei voi ostaa. Ja koska häntä ei voi ostaa, hänessä ei toteudu todellisuuden omistussuhteen sisäistyminen, eli orjamoraalin hegemonia. Mutta onneksi hänen pääkallonsa sentään voi ostaa. Jos ei oligarkilta kerjää kiitosta on Barabas. Ja jos kiitosta kerjää on kerjäläinen.

"Tässä on sinulle uusimmat aseet. Ammu itsesi." Kuningas Ubu


(Ajatukset keskusteluista Arhin kanssa)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com