20.1.2016

Samuel Beckettin kaikkiin suomennoksiin pätee sama kuin tähän nyt vilkuilemaani Ensi rakkaus (1970): ensimmäiset puolitoista sivua on hyvää ja myös kirjallisesti inspiroivaa tekstiä, sitten alkaa jaaritus. Olisiko Beckettin kenties kannattanut keskittyä lyhyempään muotoon? Tätä Beckettin jaarittelutyhjäkäyntiä voi myös luonnehtia maailman masentavimmaksi kirjalliseksi pilaksi. Sen tylsyys on jotakin mitä Tommi Perkolan teksti voisi olla jos hänen älykkyyosamääränsä olisi 50 pistettä todellista heikompi (ja epäilemättä tämä annettu vaikutelma on tietoinen... ja siltikin masentava). Kaikesta huolimatta Beckett on jossain määrin inspiroiva kirjailija. Jo noista kootuista puolentoistasivun aluista saa tavallaan merkittävän tuotannon. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com