19.1.2016

INNOVAATIOYHTEISKUNTASOPIMUS

Prioriteettikysymykset taiteissa eivät näyttäydy yhtä tärkeinä kuin teknologiassa sinänsä. Mutta taiteet kehittyvät aina teknologian myötä. Elokuvataide ei ollut varsinaisesti olemassa ennen elokuvakameraa (paitsi tietysti okkultististen istuntojen pimeässä ilman kameraa kuvatut "elokuvat").

Prioriteettikysymyksiin liittyy Rupert Sheldraken teoretisoima morfisen resonanssin käsite. Sheldrake on ottanut teorioissaan huomioon sen, minkä patenttivirkailija tietää parhaiten: nerokas keksintö näyttää itsestäänselvältä heti kun se on tehty. Mutta ennen kuin se on tehty (ei enää silloin kun paperit vielä ovat salaisia), ihmiset eivät oikein mitenkään voi keksiä tai käsittää tuota asiaa. Pyörän salassapitäminen ei vähennä pyörän uudelleen keksimisen todennäköisyyttä (mikä on suuri). Mutta jos pyörää ei ole keksitty ollenkaan, todennäköisyys sen keksimiseen on hyvin pieni. Tosin Sheldraken mukaan se riittää, että pyörä on joskus keksitty. Vaikka se olisi sen jälkeen unohtunut, reitti ideoiden maailmaan on siltä kohtaa aurattu auki.

Suuret keksinnöt ja niiden mukana taiteen lajit, joita ei ole vielä keksitty, ovat todella epätodennäköisiä. Niitä on äärettömän paljon. Mutta on todella epätodennäköistä että kukaan ihminen tulisi ajatelleeksi niitä, sillä niillä ei vielä ole paikkaa siinä ideoiden maailmassa, joka kuuluu meidän tietoisuutemme kollektiiviseen kenttään.

Mutta heti kun keksintö on tehty, apinointi on rajattoman helppoa ja onnistuu miltei keneltä hyvänsä. Siksi insinööripiireissä alan ammattimies on miltei rajattomasti alempi olento kuin jonkin todella nerokkaan uuden asian keksijä. Taiteilijapiireissä tällainen asenne taas tuntuisi oman pesän likaamiselta. Taiteilijalle usein riittää toistaa vanhaa asiaa riittävän laadukkaasti. Kunhan jonglööraa taitavasti, ei haittaa vaikka jonglööraaminen on keksitty. Niin moni koneruokinnalle taantunut ihminen ei saa pysymään edes yhtä palloa hyppysissään.

***

Yksi asia miksi tietokonemusiikilla ei voi saavuttaa soitinmuksiikkia (enää taas) on se, että äänitystekniikka studioissa kehittyy jatkuvasti ja parhaatkin sämplekirjastot on äänitetty hieman jo vanhentuneella tekniikalla. Tilasoundia ei myöskään saa aivan yhtä luonnolliseksi parhaillakaan efekteillä kuin parhailla mikrofoniasetuksilla. Soundi sellaisenaankin on mahdollista tehdä laadukkaammin suoraan studiossa, jossa se äänitetään suoraan instrumentista. Tietysti vain parhaissa studioissa, parhailla mikrofoneilla, parhailla soittajilla. Aika on rahaa ja enemmänkin.

Tietokoneella ei voi vielä täysin mallintaa tai korvata ihmissoittajaa, ainakaan hyvää instrumenttinsa taitajaa. Mutta jotakin muuta sen sijaan voi tehdä, jotakin esimerkiksi mikä ei ihmissoittajalle ole luontevaa tai mahdollista. Toisaalta kyllä animoinnin soundissa voi viedä ainakin tulevaisuudessa yhtä pitkälle kuin elokuvatekniikassakin. Mutta onhan se sitten toki työlästä ja kömpelöä. Jälleen vastaan tulevat studiokustannukset. Niissä ei koskaan tulla säästämään, kun parasta mahdollista ääntä tavoitellaan. Ero kotistudioon tulee aina olemaan olemassa.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com