25.1.2016

Parviaisen Yksinteoin II elokuvan lopussa kiitetään Suomen Antifasistista Komiteaa (Safka). Tämän jälkeen tulee Jörn Donnerin tuotantoyhtiön nimi.

Lauantai-iltana keskusteltiin siitäkin, mikä Safka oikeastaan oli. Ensinnäkin, se ei ollut mikään virallinen yhdistys tai poliittinen järjestö. Safka on kyllä rekisteröity yhdistys, mutta kysymys on toisesta Suomen Antifasistisesta Komiteasta, joka todella on poliittinen yhdistys. Virallisessa rekisteröidyssä Antifasistisessa Komiteassa ei ole yhtäkään samaa jäsentä kuin epävirallisessa, jota Parviaisen elokuvassa kiitettiin. Epävirallinen komitea olikin taideperformanssi. Se oli yhden asian jumalanteatteri, joka perustui havaintoon: "vihreän liikkeen ytimessä on agenda Suomen ja Venäjän suhteiden tahallisesta sabotoinnista kaikissa tilanteissa".

Taustalla ei ollut siis tämän laajempaa poliittista analyysiä tai agendaa. Siksi Safkan mustamaalaus ampui olkinukkeen. Toisaalta niin sanotut safcistit ottivat keskustelupalstoilla yksityishenkilöinä osaa moniin keskusteluihin. Safka väänsi rautalangasta kaikki tässä nyt geopolitiika ja turvallisuuspolitiikan tutkijan suulla tunnustetut tosiasiat kymmenen vuotta sitten. 

Venäjäsuhteiden systemaattinen hajoittamistoiminta (jonka ympärille koko analyysi tiivistyi) tunnistettiin pohjavireeltään rasistiseksi: se todellakin on muuttumaton kaikissa poliittisissa tilanteissa.

Islamistisia tsetseeniterrosisteja tukeva Suomessa vihreiden poliitikkojen tuella toimiva terroristijärjestö Kavkaz Center nähtiin apexina. Islamilaisen maailman liikehdinnästä tiedettiin jo kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäiset islamistiterroristitaistelijat salakuljetettiin Suomeen. Vaikka ihmissalakuljetuksesta jaettiin oikeudessa tuomioita, asiaa ei saanut valtamedian kautta läpi yleiseen tietoisuuteen.
 
Safkan piirissä oli varhain tieto siitä, että näitä salassa valmisteltuja asioita ei voi saada mediassa läpi ihmisten yleisessä tietoisuuteen. Vihreän liikkeen ympäristössä oleva kaksinaismoralismin ja valheen verho oli liian samentava.
  
Ymmärrettiin että tietynlainen "taiteellinen performanssi" voi olla ainoa tapa tietoisuuden lisäämiseen. Johan Bäckman onnistui -- hyvin pitkälle juuri Jussi Parviaisen autenttisella metodilla -- performanssissa niin hyvin, että hän oli lehtien etusivuilla ja otsikoissa, sekä päivittäin Venäjän päämediassa. Tämän oheistuotteena saatiin läpi viesti siitä, ketkä todella ovat Suomen ja Venäjän suhteiden systemaattisen tuhoamisen takana.  

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ai siis tosissaanko joku vihreän aatteen nosteesta katkera stallarisiipi on kehittänyt tällaisen vastuuttoman tahallisen hulluuden juovan suomalaiseen yhteiskuntaan? No huh huh.

Olen liian nuori tähän. Näen kyllä psykoosinne (Bekman jne.) ja vielä sitäkin selvemmin vihreän liikkeen elitistisen mitäänsanomattomuuden, mutta en olisi ikinä arvannut, että on olemassa ihmisiä, jotka lähtevät tosissaan vetämään jotain etnispoliittiseen mystiikkaan perustuvaa larppia sotkien siihen palikoiksi periaatteessa satojatuhansia ihmisiä joilla ei ole fasistoidiin irrationalismiinne mitään osaa tai arpaa.

Parempi tosiaan on pysyä kaltaisistanne jesuiitoista turvavälin päässä, jopa vielä suuremman turvavälin kuin mitä olen tähän mennessä spontaanistikin ottanut. Harmi tavallaan, että Suomessa kukaan muu ei osaa kirjoittaa kuin sinä, koska persoonana vastuuttomampaa ja älyllisesti epärehellisempää tapaustakin saa toisaalta sitten kaikesta päätellen hakea.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com