15.1.2016

Lumihiutaleen tömähtäessä lattiaan eikö sanojen pitäisi pikemmin vaimeta kuin kaikua pitkin tätä tähtipalatsin käytävää. Otelauta täyttyy sormeilijoista, ne harovat rakkauden ylös hiuksiin asti. Se on sukellusmatka Estonian hylkyyn jossa vedenalaiset äänet ovat solidaarisia toisilleen eivätkä anna ääripäiden karata liian kauas toisistaan. Ne eivät salaa kaikkea sitä hyvää joka niillä on, hyvää josta vain suurimman pyramidin verran voimme säilyttää. Eikö hetken pyhyys tekisi sinuun vaikutusta jos sen likaisen pinnan alta paljastuisi kromihilsettäLumihiutaleen tömähtäessä ikkunaan eikö äänen pitäisi kaikua vastakkaisilta puolilta huonetta, kuten halusit.

(Rita Dahlin runokokoelmaa Liikennevaloja eksyneille lukiessa syntynyt teksti)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com