28.1.2016

HIPPIAS JA ITE-HISSA

Luin eilen Platonin Hippias I dialogin palauttaakseni mieleen Sokrateen nerouden. Dialogissa Sokrates nostaa esiin idealismin paradoksaalisuuden. Sokrates osoittaa, että aina ja kaikissa tilanteissa taitavampi ja viisaampi on se, joka on vilpillinen tahallaan ja tietoisesti, sitä joka on vilpillinen vahingossa, tahattomasti tai tiedostamattaan. Jos lopputulos on sama, edellinen on jälkimmäistä etevämpi. Tietenkin heitä kumpaakin etevämpi on se, joka saa aikaan paremman lopputuloksen. Ja tällainen voi olla olematta vilpillinen enempää tahallaan kuin tahattomasti. Mutta Sokrates puhuu inhimillisesti ottaen huippusuorituksista, joissa on henki kysymyksessä. Olisi perusteetonta idealismia kuvitella hyve, joka ylittäisi reilusti sen, mikä on kuolevaisen saavutettavissa. Vähemmän idealistista (ja enemmän realistista) dialogia kuin tämä lyhempi Hippias on Platonilta vaikea löytää. Dialogi on myös puhtaasti sokraattinen, koska sen lopussa kaikki osallistujat jäävät täydellisen ymmällään olon tilaan (mikä on tila, johon Sokrateen aito läsnä olo aina ja kaikissa sosiaalisissa yhteyksissä johtaa).


TH: " Fasismi meidän ajassa. Umberto Econ 14 kohtaa vuodelta 1995 (
Umberto Eco: "Eternal Fascism: Fourteen Ways of Looking at a Blackshirt"). Minusta moni pointti osuu jopa Suomi -skeneen. Nappasin linkin Melenderin Tommin seinältä, kiitos kaima Tommi Melender. Tallennan tähän jotta löydän. Olen nimittäin miettinyt viime elokuusta lähtien historiallisten analogioiden dilemmaa.
Olin lukenut Knausgårdin Taisteluni kutosen, jossa hän tekee yli nelisataasivuisen ekskursion Hitlerin Mein Kampfiin. Ping JP Roos, Päivi Kosonen, Elina Pekkarinen. Knausgård kirjoittaa muiden muassa natsismin sosiaalisista voimista.
Lukemani käynnisti minut pohtimaan Suomi –keissiä, talouskriisiä pakolaiskysymyksen kontekstissa. Irtisanomiset, työttömyys, pätkätyön rakenteet ovat myös keskiluokkainen huoli, ihan tavisteema meille kaikille.
Kirjoitin ”meille” – kukapa ei pelkäisi joutuvansa työttömäksi, tai pelkäisi vaikka lastensa - läheistensä - ystävänsä suistuvan tai ryytyvän statuskamppailussa. Eli tämä klassinen tilanne on täällä tänään - asemansa kriisissä menettävän pienporvarin henkilökohtainen tai sosiaalinen frustraatio. Se voidaan nähdä perustellusti ja ecolaisittain rasismin polttoaineena.
Joku yritti opettaa minulle, että tuollaiset analogiat eivät vain toimi, koska natsismi oli niin uniikki keissi. Mahtoiko olla? Mikä kysymys ei tarkoita että käsittäisin Suomen olevan jossain esifasistisessa tilassa. Econ pointti nro kuusi on silti silmään pistävä.
Teemalta tuli eilen Hannah Arendt –raina. Se toimi sanakraitar –hybrikestään huolimatta, koska herättää – tai voi herättää - tsekkailemaan Arendtin teoriaa pahuuden arkipäiväisyydestä. Mulle se toimii muikkarina historian opetuksista sekä ihmisluonnosta ja siitä virittyvistä pahuuden spiraaleista. Hyvyys ja pahuus ovat kaikkien ihmisten ominaisuus, ne ovat meissä potentioina. Olosuhteet, yhteisöt, instituutiot oikeissa asetelmissa voivat muokata kenestä vaan meistä taviksista hirvittävyyksien organisaattoreita, sosiaalisen vastuun pakoilijoita, byrokraatteja jotka eivät halua tietää.
Koska kukaan muukaan ei viitsi eikä uskalla tietää. Arendtin teorian kautta fasismi -kyssäri on pysyvästi ajankohtainen. Eco ei turhaan otsikoinut: ”Eternal Fascism”.
Mut siis noi historialliset analogiat. Jos olisin aseman omaava toimittaja ping Ilkka Malmberg, tai joku yletuottaja ping Ari Ylä-Anttila, tekisin perusteellisen round featuren (mikä on feature?). Kysyisin isolta nipulliselta ammattihistorioitsijoita historiallisten analogioiden pätevyyalueista. Puhuttaisin keskittyneesti vaikkapa Henrik Meinanderia, Laura Kolbea, Kolbe Laura, Teemu Keskisarjaa, Irma Sulkusta, Markku Jokipiitä, Mirkka Lappalaista, Antti Häkkistä Antti Häkkinen, Hanna Kuusta Hanna Kuusi, Mikko Salassuota John Lee Pettimore ehkä Matti Klingeä ja Heikki Ylikangasta. Muitakin voisi olla.
En kysyisi heiltä pelkästään, että mikä toi fasismijuttu oikein on, vaan vetäisin laajasti. Sehän on hissaheimolaisten yksi metodologinen peruskyssäri. Kaipaan sivistystä ja valistusta. Tai sitten mä tuotan tämän itse. Itehissaa."

ITEhissaan jos mihin pätee tuo Hippiaan opetus. Ei me emme voi ryhtyä ITEhissaajiksi. Me emme osaa edes väärentää historiaa, miten me siis osaisimme puhua siitä totta?

Ei tuohon Hoikkalan kirjoitukseen voi oikein muuta sanoa, kuin että on luotu tilanne, jossa fasismille ei ole Globaalia vaihtoehtoa. Siksi ei voi tapahtua muuta kuin fasismin voitto. Fasismi on sellainen asia -- ja tämä on fasismin syvin perusolemus -- että siinä ei kriitikkot ja inisijät ilman selkeää vaihtoehtoa paljon paina. He ovat vain katalyyttejä, jotka kiihottavat vihan liekkejä. Fasismin voiton syy toki on yksin heidän, koska he eivät ottaneet sitä tarpeeksi vakavasti ajoissa. Fasismia ei voi estää jarruttamalla. Sen voi estää vain esittämällä sille vaihtoehdon.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com