12.1.2016

Lensin Boeing 747 koneella Kouvolaan hakeakseni Fiatin jarrupalat ja releen. Lentokone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Sain käytäväpaikan. Paluumatkalla istuin puolityhjässä koneessa, taas ilman ikkunapaikkaa. Ihmettelin, että jäivätkö kaikki turistit Kouvolaan. Kiitorata oli makasiinimaisen punatiilisen rakennuksen sisällä. Lentokone lähti laiskasti kiihdytykseen. Se oli aivan toivoton yritys pujahtaa ylös lentokoneen mentävään käytävään joka nousi savupiippumaisesti suoraan taivaalle. Jatkoimme matkaa makasiinin takaseinän läpi kylmään talviseen mereen. Mietiskelin, miten selviäisin ulos koneesta ennen kuin se uppoaisi. Oliko tässä nyt toiset matkustajat uhrattu vain siksi, että minä, josta varmasti haluttiin eroon, satuin olemaan lennolla Kouvolasta kotiin. Onneksi rannassa ei ollut syvää. Lentokone jäi pystyyn peräsin pohjamudassa. Kaula avattiin kuin korkki ja ihmiset pelastettiin laiturille. Kyselin lentoyhtiöltä jarrupaloja ja relettä. Niitä ei oltu vielä löydetty. Oli vasta puolipäivä. Lähdin ostamaan uusia jarrupaloja. Löysin hienon valurautaisen pakoputken, joka toimi hyvin jousisoittimen ja huilun yhdistelmänä. Soittelin kävellessäni Kouvolan torilla. Kunnes äiti vihdoin tuli hakemaan minut autolla.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com