12.1.2016

BUDDHAN KORVA JA TASKUSTUDIO

Kyllä se tänä päivänä on niin, että laatua saa rahalla, äänenlaatua ainakin. Sekä tekijä että kuuntelija puolella sama juttu. Merkitykselliset erot ovat aika suuria. Hifissä esimerkiksi ei tänä päivänä ole kysymys samasta asiasta kuin 1970-luvulla, jolloin äänitteet olivat niin huonolaatuisia, ettei laitteiden eroja voinut havaita. Nykyään äänitteiden laatu riittää ilmentämään laitteiden eroja. Samoin kuin eroja synnyttää lopputuloksessa pienikin parannus tuotantolinjassa.

Internet ja koti-tasku-studio skenen vyöry on aiheuttanut maailmalla paineen ammattipuolella tehdä parempaa jälkeä. Nyt tulee tällaista eliittijuttuja, joissa substanssi on eliittiä. On parhaat uudet välineet, paras osaaminen ja vielä luovuus.
 
Suomessa tämä paine ja samlla myös luovuus puuttuvat, koska on rakennettu egoistinen riita luovan energian ja pääoman välille. On myös luotu taiteen apurahajärjestelmä, joka vääristää ja vähentää kilpailua ja heikentään taiteen tasoa. Vääristävä apurahajärjestelmä (ellei se nyt ole ihan tietoinen suomalaisen kulttuurin vastainen sabotaashi) pitää osaltaa huolen siitä, ett'ä luova tehokas yhteistyö ei ole mahdollista. Suomi on oivallinen esimerkki siitä, miten nopeasti turha päämäärätön egoismi pysäyttää yhteiskunnan dynaamisuuden. Tullaankohan Suomessa koskaan selvästi käsittämään, että psykopaatti ei voi olla luovan taiteilijan "kaveri". Ainakin tällä hetkellä suurin osa taiteilijoista elää vielä illuusioissa. Mutta siperia heidät opettaa.

Tällä hetkellä esimerkiksi audioalgoritmisuunnittelussa kaikki olennainen tieto ei ole julkista ja avointa tietoa. Ei ole mitään patenttivirastoa, joka hallinnoisi kaikkea sitä tietoa. Minunkin taskustudion uusista algoritmeistä kuulee, että takana on isot intressit. Muuten ei voisi olla noin mielettömän selvä äänenlaadullinen ero kompressori ja limitteri algoritmeissa, jos vertaa FabFiltereitä Logicin omiin algoritmeihin, tai vaikka Wavesin plugareihin jotka olivat vielä ainakin muutama vuosi sitten ammattistudiostandardi. Ero on Wavesiinkin suuri. Siksi kai Waves myy nyt kiireellä ja alennusmyynnillä vanhoja tuotteitaan. Sillä niitä ei kohta enää kukaan osta.

Toisaalta FabFilterin plugarit on nyt halpoja kotistudioplugareita. Columbia recordsilla voi olla omat plugarinsa. Tai ehkä heillä on osa laitteista analogisia. Aion onkia tämän tiedon Jay Messinalta workshopissa tässä kuussa.

 Columbia-päällikkö Rick Rubin.
 
Ehkä levyteollisuus on menossa siihen suuntaan että he suunnittelevat oman teknologiansa, joka on salaista ainakin hetken. Sillä saadaa tuntuva ero kotiskeneen. Plus tietysti se, että noita laitteita on vaikea käyttää optimaalisesti ja luovasti ilman systemaattista kokemuspohjaa. Pitää olla rautainen kokemus.

Kymmenen huipputuottajaa voivat keskustella omalla kielellään asiat selviksi keskenään. Mutta yksinäisellä sudella on vaikeat haasteet edessä, kun ei voi saada nopeasti paljon kokemusta ja kaikki perustuu lähinnä omien korvien herkkyyteen ja korvien välissä olevan harhaisuuden määrään. Se on subjektiivista ei intersubjektiivista, niin kuin suurien levy-yhtieöiden toimintaperiaate.
 
 Jazzin juuret ja Timo Soini:

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com