19.1.2016

KOKOOMUS JA TALKOOT

"Lupaan sinulle, että jos en saa inspiraatiota, en myöskään ala huutamaan, että: Hei! maapallo on pannukakku! Pysyttylen hiljaa. Julkisuus on kiusallinen välttämätön paha jos haluaa tehdä taidetta eikä ole rikas perijä. Julkisuus on taakka." 

Kirjallisuus ja Suomi on yhtälö, johon tämä ei päde. Ensinnäkin, mikä hyvänsä voidaan Suomessa vaieta kuoliaaksi. Valtamedia päättää yksin kaikesta. 2000-luvulla oli hetki, jolloin oli yhteisöllisyyttä ja puskaradio pystyi hetken välittämään tietoisuutta. Tämä toimi muutaman äärimmäisen aktiivisen ihmisen jatkuvan työn ansiosta.

Pian ilmestyivät maksetut "hajottajat" pienkustantamoihin ja ne kaikki kaapattiin ja palautettiin ruotuihin. Niille ilmoitettiin toimintaehdot, joihin ei kuulu valtamedian ohittaminen.
 
Julkisuus varmasti on taakka, mutta sen vaihtoehto Suomessa on se, että kukaan ei aktiivisesti tiedä sinusta mitään. Sillä tavalla ei voi myydä yhtäkään kirjaa, eikä saa ainoatakaan kritiikkiä edes blogissa (Suomessa harrastelijatkin ovat tavallisesti lojaaleita rakenteelliselle väkivallalle).
 
BOD kustantaminen ja siihen liittyvä kirjakauppatoiminta ajatteliin tietoisena operaationa Suomessa alas. Taloudellisesti riskitöntä kustantamista ei käytännössä ole. Yhtälö on taas selvä: tilanne on täysin sama kuin vielä 2004 oli.

Vallankumous, joka alkoi mm. Karri Kokon Varhjofinlandiasta ja minun ensimmäisestä kokoelmasta, kesti muutaman vuoden. Se ilmaisi paitsi sen väkivallan määrän, joka tässä maassa on pinnanalaisena, myös sen mahdollisuuksien kirjon, joka voisi kasvaa, jos aktiivinen (maksettu) hävittäminen ei olisi niin äärimmäisen tehokasta,

Nyt tietoisin aktivismi on tapettu. Kirjallisuudesta on tullut, ainakin minulle, mahdoton taiteen laji.

Puskaradiokulttuuri edellyttää korruptoitumattomuutta, koska se perustuu aktivistien vapaaehtoisuuteen. Aktivismi vaatii toimiakseen moraalisen perustan. Juuri tämän takia kokoomuslaiset vihaavat talkootyötä.

Aktivismi ei ole yhtä kuin taiteellinen lahjakkuus, mutta se on syysuhteessa siihen. Lahjakkuus ei voi säilyä ilman aktivismin moraalista perustaa. Rappeutuminen tarkoittaa lahjakkuudelle välttämättömien energiojen riistämistä. Rappeutuvassa tilanteessa itsetiedoton ihminen voi olla vaikka kuinka lahjakas, mutta kohta hän ei enää ole sitä. Tästä syystä tietoisten aktivistien toiminnan väheksyminen on kaiken pahan alku. 

Helsinki Poetry Connection yrittää vielä tällä tiellä. Arvioni (joka toivottavasti osoittautuu vääräksi) mukaan se ei kestä pitkään. Siltä on jo evätty kaikki apurahat, vaikka se juuri on näyttönsä antanut ja tehnyt runoudelle uusia yleisöjä. HPC kerää (onneksi) lahjoituksina muutaman tonnin potteja toimintansa pyörittämiseen.

Seuraava vaihe, jonka se kohtaa, on palkatut "hajottajat" ja sisältä korruptoiminen niin, että jollekin yhdelle toimijalle annetaan viisivuotinen ja muille ei mitään.

Olen jo ilmoittanut nämä faktat heille ja kehottanut laatimaan suunnitelman niiden varalle. Nuoren ihmisen luonnollinen psykologia ja alitajunta ei anna toiminnalle mahdollisuuksia siinä vaiheessa kun "hajoittajat" on sisässä.

Tyhmintä suomessa on juuri se, että nuoriso pidetään näistä oikeiston toimintatavoista sinisilmäisenä niin kauan kunnes hetkessä on liian myöhäistä. Poliittinen tietoisuus ei näytä oikein milloinkaan riittävän nuorilla aktivisteilla. Häpeä synnyttää simulaation: ei kehdata tunnustaa, että aktivistihomman moraalinen perusta on kauan sitten pudonnut pois. Tyhmimmät jatkavat vapaaehtoistyötä aina kaikesta huolimatta, koska eivät ihan oikeasti näe ja kuule mitä ympärillä tapahtuu. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com