6.1.2016

KIITOKSEN KERJÄÄMINEN

Suomi on vähän kehittymätön tai degeneroitunut tässä suhteessa. Äärimmilleen viety kiitoksen kerjääminen (ikeeseen johtava kunnianhimo) on suomalainen psykologinen sokea piste, joka juontaa juurensa menneiltä vuosisadoilta. Kiitosta on kerjätty milloin ruotsalaisilta ja milloin venäläisiltä.
  
Itsenäisyyden aikana tämä psykologinen rakenne ei ole poistunut. Nietzschen yli-ihmisen konsepti nimenomaan rautaristejä paskantavana itsenäisenä ja itsensä määrittävänä olentona on kadotettu näköpiiristä. Tuollaisen yli-ihmisen, tai no minusta vain normaalin ihmisen, pääominaisuus on se, että hän EI KERJÄÄ KIITOSTA -- esimmäiseksi tietysti nyt äitiltä ja isikältä.

Kysymys ei ole mistään kiitoksen itsetarkoituksellisesta välttelystä. Vaan siitä, että koska ulkoa ja ylhää annettu kiitos ja palkkio ei määritä hänen toimintansa päämäärää, hän ei voi lähtökohtaisesti odottaa kiitosta.

Korruptio on virus, joka soluttaa itsensä vääräksi ajuriksi juuri tähän pisteeseen. Kiitoksen kerjäläiselle korruptio on täysin ohittamaton ansa. 

Suomalaisille tämä asia toistaiseksi toistaiseksi melko tuntematon. Ei oikein ehditty koskaan ahmottaa sitä, mitä itsenäisyys tarkoittaa tässä itsemäärittelyn merkityksessä.

Meillä tunnetaan vain satiirinen natsiversio yli-ihmisestä. Hän on peltirautaristeillä ostettava sotakoira, joka ei mieti ollenkaan päämääriä palvellessaan mitä hyvänsä isäntää, joka korruptoi.  Hän yli-ihmistelee rampojen ja kerjäläisakkojen keskellä näkymättömissä jumalilta. Ja jos ei hän pysy näkymättömissä jumalilta, ja vertautuu huonosti, hän TAPPAA JUMALAN.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com