4.1.2016

HARRY SALMENNIEMI VAROITTELEE HIEMAN LIIAN MYÖHÄÄN

Myöhästely asioissa jotka vaativat nopeaa ja tarkkaa vaistoa, on suomalaisen ns. avantgardistisen eliitin ehkä tärkeimpiä hämäystrategioja. Tyypillinen esimerkki: Hannu Salama myöhästelee tunnustaessaan Venäjä-suhteiden tärkeyden siinä vaiheessa kun peli on jo pelattu.

Nyt Imagessa Harry Salmenniemi myöhästelee esittäessään tällaista:

"Lähihistoriasta on oppinut sen verran, että nyt sen pelkää muuttuvan samanlaiseksi. Että tietty jengi etabloituu, jää tukkeeksi ja muodostaa yhtenäisen tavan tehdä."

Tällaisen varauksen esittäminen muistuttaa lähinnä ammattimaista kaatuilua. Jatkuvan kiitoksen ja palkitsemisen vuossa tokion todellisuudesta vieraantumisen vaara.

Minä en ole kokenut ns. "nykytilanteessa" mitään eroa tilanteeseen 2000-luvun alkuun enää pitkään aikaan. Olen kyllä ilmoittanut siitä selvästi. Tämä tilanne konkretisoituu samanlaisia tekemisen mahdollisuuksina kuin 2000-luvun alussa ja sitä ennen: ei löydy "räväköille kokeiluille" kustantajaa Suomesta.

Käytännössä en voi julkaista mitään suomalaisten kustantamojen kautta, en pienien enkä suurien. Onko sitä sitten liikaa mitä minä tarjoan? No ei ole.

Tilanne oli sama 2000-luvun alussa. Poliittiset mielipiteet sun muut olkiukot ja tekoverukkeet eivät tässä välissä ole muuttuneet miksikään.

Tosiasiassa se mikä 2000-luvun hetkellisen runouden vapautumisen mahdollisti oli Lasipalatsin Kirjan ja Leevi Lehdon BOD kokeilu. Se avasi hetken ovia vapaille kokeiluille, joissa ei tarvinnut lainkaan ottaa huomioon sitä, kuinka monta kappaletta kirjaa tullaan myymään. Koko peruste putosi kerralla pois. Seurauksena oli se, että runoteoksia myytiin enemmän kuin aikoihin sitä ennen tai sen jälkeen.

Koko ilmiöstä on jäljellä tällaisia Salmenniemen tapaisia sisäsiistejä ilmiöitä, jotka vaikuttavat suurissa kustantamoissa, mutta eivät missään tapauksessa tee mitään vapauttaakseen energioja siellä. No ehkä heidän kätensä on sidottu. Ehkä talous pälä pälä.

Harry varmasti tietää, mikä tilanne todellisuudessa on. Hän ei ihan vilpittömästi sitä paljasta haastattelussa. Tilanne on jo nyt sama suurissa ja pienissä kustantamoissa, koska ne eivät ole ideologisesti riippumattomia tässä "poliittisessa" maailmantilanteessa.

Poesia-kustantamo, joka Harryn puheessa edustaa suurta anarkian ja vapauden lippulaivaa, esimerkiksi jo muutama vuosi takaperin hylkäsi kaikki omat käsikirjoitukseni Ensyklopedian jälkeen. Uskottavaa esteettistä perustelua tai muuta perustelua hylkäämiselle ei annettu samalla kun tuutista valui ulos yhä laimeampaa joulukirjallisuutta.

Käsikirjoitukseni olivat oman käsitykseni mukaan sen verran vahvoja, että minulle syntyi perustelu nähdä kustantamon olevan ulkoisessa ideologisessa ohjauksessa, joka estää sinänsä epäpoliittisten käsikirjoitusteni julkaisemisen tekijään kohdistuvien ideologisten syiden takia.

Voi ajatella, että minun kohdalla kysymys on puhtaasta poliittisesta vainosta. Ja että kysymys ei ole laajemmasta ilmiöstä kuin vain minusta. Yksittäistapauksesta, häiriköstä, joka sanoo asioita, joista on sovittu ettei niitä saa paljastaa kaikelle kansalle. Tosin tällaistakaan ei sivistysvaltiossa pitäisi noin vain ohittaa (ja juuri siihen nämä poesialaiset osallistuivat). Mikä siinä sitten on niin hankalaa, että on ideologiaa? Tai ettei ole paljon muuta kuin ideologiaa? No ei mikään. Mutta yleensä kun sitä on, siitä väitellä aika kiivaasti, eikä esitetä jotenkin tietämätöntä. Nyt tilanne on se, että tällainen kuplan ylläpitäminen ja pyramidihuijaus menee taidepolitiikkana läpi. Asia pitäisi repiä kunnolla auki ja tehdä selväksi mistä on kysymys.

Sanoin jo kuoleman sairaalle Hannu Helinille tästä ja kehotin häntä vetämään "runousperintönsä" nopeasti pois Poesialta. Liian myöhään. En usko, että he tulevat koskaan uudelleenjulkaisemaan mitään Heliniä. Helinhän oli ideologisten poliisien hampaissa.

Toisaalta kysymys ei ole vain minusta. Kysymys on laajempi. Mutta sitä ei uskalleta tunnustaa, koska halutaan olla kiitollisia ja kerjätä kiitosta.

Ainakaan ei voi sanoa, että runoudessa olisi ENÄÄ kysymys mistään solidaarisesta ja henkisesti vahvasta liikehdinnästä. Se oli 2000-luvun puolivälin jälkeen vain muutaman henkilön varassa, että siitä tuli mahdollista. Hieman uudenlainen tunkkainen asenne on jo kaikkialla. Tunkkaisuuskin voi uudistua mutta pysyä silti tunkkaisuutena.

Lavarunouden puolella ehkä on jotain valonpilkahduksenomaista, vaikka siellä ei ole niin tietoista taiteellista tai yhteiskunnallis-psykoanalyyttistä otetta. Siksi ennusteeni mukaan kiitoksenkerjääminen saa lihan tummumaan siellä nopeasti pienellä korruptiovoitelulla. Nuo lavayleisöt eivät kuitenkaan ole niin suuria, että siitä skenestä voisi saada toimeentulonsa edes aktiivit.

Itselläni ei nykytilanteessa sinänsä ole kummempaa hätää. Onhan maailmassa muitakin "skenejä" kuin runoskene, jos kerran asiat täytyy niin vaikeiksi tehdä ja kokea. Jos minua ei kukaan kaipaa, sen parempi. Tuskin minä voisin itseäni itse tehdä kaivatuksi, jos ydinsisällölleni ei ole minkäänlaista sisäistä tilausta.

Odotetaan seuraava sukupolvi runouteen, jos siellä olisi joku vahva toimija joukossa. Rauha ainakin on toistaiseksi taattu. Suomessa tässä ajassa kuten muissakin aikakausissa vaikeneminen toimii hyvin. Harvoin tarvitaan sen vahvempia hoitoja ja vaientamisia. Se tekee pienestä kielialueesta vieläkin pienemmän. Sana marginaali kuulostaa korviini mahtipontiselta. En oikein erota mitään marginaalia juuri nyt.


Tämä kritiikkini saattaa vaikuttaa todella jyrkältä. Mutta huomatkaa toki vaatimukseni, joka on maltillisesti vain se, että tosiasiat tunnustetaan. En vaadi runouden ideologisesta määrittämisestä (esteettisen sijaan) luopumista. Vaadin vain, että tilannetta ei peiteltäisi enempää. Olisi hyvä, jos ihmiset, jotka tietävät asioista, joskus sanoisivat edes jotakin todellisuutta sivuavaa. No, tällainen vaatimus nyt on kai jo kirjallisuuden määritelmän vastainen. Kirjallisuushan on sitä, että joko ihmiset, jotka eivät tiedä, yrittävät teeskennellä että tietäisivät. Tai sitten ihmiset, jotka tietävät, yrittävät teeskennellä etteivät tiedä. Se on kirjallisuuden luonne.

Joukko älykkäitä ihmisiä voisi aina avata kaiken ja tehdä kaiken objektiiviseksi. Mutta se ei olisikaan ihmisten joukko, ei mikään apinalauma vaan jumalremmi.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com