31.1.2016

DILETANTISMI PLATONIN ION DIALOGISSA

Platonin Ion -dialogissa tuodaan esiin älyllisen kontrollin ongelma runoudessa. Runoudessa älyllinen (niin tarkka ja selkeä kuin mahdollista) hallintapakko estää tekemästä lopullisia päätöksiä. Ihmiset, jotka ovat runoilijoita ilman muuta siviiliammattia pyrkivät aina ennen muuta todistamaan, että runous on SAMANLAINEN porvarillinen ammatti kuin mikä hyvänsä ammatti. Siviiliammatissa olevat runoilijat, kuten kaikki venäläiset klassikot, taas pyrkivät todistamaan päinvastaista: runous ei ole ammatti siinä missä muut porvarilliset ammatit. Porvarillisen ammatin raataja nimen omaan etsii runoudesta toiseutta, kun taas ammattirunoilija etsii siitä identiteettiä itselleen. Sokrateen mukaan runoudessa ei ole kysymys ollenkaan taidosta vaan fysikaalisesta mediumtilasta, jossa jumaluus puhuu runoilijan kautta jumalallisen innoituksen saattelemana. Jumalallinen innoitus on transsitila, jossa kokija sisäistä itsensä ulkopuolisia tietoisuuksia ektoplasmatilassa. Tämä tila ei ole mikään kuvitelma vaan todellinen niille, joista Sokrates sanoo, että heillä on tällainen jumaluuden antama lahja. Siksi runoilija voi innoituksen varaisesti tietää jotakin mitä hän ei tietoisesti tiedä. Se jokin voi olla sellaista tietoa, mitä joku ihmisryhmä haluaisi muilta salata. Jumaluutta ei kiinnosta ihmisten tiedolliset salaamistarpeet. Tämä tietysti on runoudessa varsin keskeinen ja kiinnostava piirre. Ymmärrettävästi ammattilaiset, joita tämä puoli ei kiinnosta ollenkaan, eivät myöskään laske runottarille minkäänlaista arvoa. 



Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com