21.1.2016

POP JA RAP OVAT ELITISMIÄ?

David Bowien viides albumi The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) on ainakin heti ensimmäisestä (sinänsä mitättömästä) kappaleestaan antanut laulutyylin Pink Floydin kymmenen vuotta myöhemmälle The Wall albumille. Albumi muuten on turhaa renkutusta niin kuin Bowien kaikki vanhat albumit, paitsi tietysti kullakin yksi lakisääteinen "oikea kappale". Tällä kertaa se on A-puolen 4. Starman. Tämä kappale on niin paljon laadukkaammin tuotettu kuin muu albumi, että täytyy oikein ihmetellä miksi? Miksi halutaan kärjistää tämä yksi vastaan muut asetelma? Ainakaan Bowieta ei voi syyttää turhasta nysväämisestä. Resurssit on keskitetty yhteen kolmen minuutin kohteeseen kerrallaan, kaikki muu on epäolennaista. Hyvin tuotettuja keskinkertaisia biisejä on maailma niitäkin nähnyt paljon. Eikö popyleisö, kaikki maailman fanittaja-anttinylenit, ole juuri tässä välimuodottomassa liemessä keitetty? Toisaalta Morrisseyllä ei ole mitään mitä voisi kutsua hitiksi.

Hetkinen, ovatko nämä muut kappaleet parodioita? Ainakin tämä "It Ain't Easy"(joka onkin jokun jenkin säveltämä) on selvä Led Zeppelin -parodia. Populaarikulttuuri ja varsinkin populaarimusiikki on minulle kaikista vierain kulttuurin alue. Populaarimusiikki, rap ja kaikenlainen renkutus on upporikkaille kuuluvaa elitismiä. En tunne sitä ollenkaan. Siksi tällaiset havainnot ovat minulle uusia ja kummallisia.  

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas, kommentit ovat palanneet. Täytyy postittaa taas pari reipasta tappouhkausta heti kun kiireiltään kerkeää ;)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com