31.12.2015

IDENTITEETTIPOLITIIKKA

Otso Kantokorpi kirjoittaa hyvin nykyisen hallituksen tekemästä identiteettipolitiikasta:

"Syksyn aikana käydyssä keskustelussa minua on häirinnyt erityisesti yksi asia. En muista lukeneeni yhtäkään puheenvuoroa, jossa olisi kiinnitetty huomiota hallituksen harjoittamaan identiteettipolitiikkaan. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden sijaan olen itsekkäästi kiinnostunut subjektiivisesta itsemäärittelyoikeudesta, sen autenttisuudesta, siitä että kykenen olemaan uskollinen juuri sille, mikä koen olevani. Juuri tämän takia olen viime aikoina seurannut keskustelua saamelaisten oikeudesta määritellä saamelaisuuttaan.
En ole yrittäjä, enkä tule huomennakaan sellaiseksi itseäni kokemaan. En ole ns. yrittäjähenkinen. Yritän ainoastaan tehdä työni hyvin. Normaali yrittäjä pyrkii käsittääkseni tekemään liiketoiminnallaan voittoa.
Minä en pyri tekemään voittoa. Yritän vain elättää itseni säällisesti mielekkääksi kokemallani työllä. Jos voitto on se, mitä kuukaudessa jää viivan alle, en ole koskaan tehnyt voittoa. Minulla ei ole koskaan ollut edes säästöjä. Olen siis huomisesta alkaen tuomittu olemaan huono, jopa epäonnistunut yrittäjä.
Identiteettini on todellisuudessa työläisen identiteetti. Nimitän itseäni usein kulttuurityöläiseksi. Tunnen myös ammattiylpeyttä identiteetistäni. Kirjoittaessani taiteesta koen tekeväni tärkeitä asioita – voiton tekemistä en sellaiseksi koe.
Mutta en minä todellisuudessa ole itsestäni huolissani. Pärjään kyllä jotenkin loppuelämäni. Olen pikemminkin huolissani niistä tulevaisuuden seuraajistani, jotka eivät ehkä muusta enää tiedä."

Ajattelen kaikesta tekemästäni työstä samalla tavalla. Yritän tehdä hommani hyvin, olipa se mitä hyvänsä ja sainpa siitä rahaa tai en. Voittoa en ole koskaan tehnyt enkä ajatellut. Voittoa on kuitenkin vaikea olla ajattelematta, koska käytännössä ilman sitä tekee kokoajan reilua tappiota. Me emme elä kohtuuden ja järjen maailmassa, vaan pakotetussa kilpailussa ja kohtuuttomassa palkitsemisvimmassa, jossa aikuiset ihmiset pakotetaan psykologisesti kolmivuotiaan tasolle. Substanssin tai asioiden hoitamisen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Nopeavoitto ei kannusta ketään sellaista joka asioita osaa oikein harkita substanssiin. Se kannustaa vain hölmöjä ja pyramidihuijareita.

Kantokorven määrittelemä subjektiivinen identiteetin itsemäärittelyoikeus on minulle täysin uusi ja tuntematon käsite. Se kuulostaa hienolta ja innostavalta. Mutta miten mahdollista sellainen on käytännössä? Enhän voi määritellä identiteettiäni esimerkiksi lääkäriksi vain koska päätän itse niin. Sellainen on valelääkäri. Samalla logiikalla runoilija tai taidemaalari, joka ei ole saanut viittä vuotta tunnustettua ja laillista opetusta ammattinsa, on valerunoilija ja valemaalari. Täysin tuloksesta riippumatta. Kuitenkin jos halutaan ammattien ja identiteettien välille yhdenvertaisuutta, joku logiikka on löydettävä.

Huomaan toisessa keskustelussa määritelleeni identiteettini näin:

"Minulla on diletanttimainen suhtautuminen taiteellisiin tekemisiini. Friedelläisesti pidän diletantismia ihanteena. Itse en ole koskaan ollut ammattitaiteilija vaan nimen omaan ammatiltani insinööri."
Toisaalla olen muotoillut, että olen ammatiltani taiteilija ja insinööri. En oikeastaan edes ymmärrä mikä on taiteilijan ja insinöörin toimenkuvan substantiaalinen ero. Kun esimerkiksi Risto Rasa on tämän artikkelin mukaan kirjastonhoitaja, ei ammattikirjailija. Onko Risto Rasa siis kirjailijana diletantti tai harrastelija? Poliittisia tai vähintään identiteettiongelmia siitäkin syntyy, jos kuka hyvänsä apurahaharava on ammattikirjailija mutta klassikot ovat harrastelijoita. Kaikki eivät varmaan tavallani pidä dilentantismia korkeimpana ihanteena.   

En tiedä miten näistä asioista pitäisi ajatella. Itse olen jo aikoja sitten tyytynyt siihen, etten voi määritellä identiteettiäni selvästi. Opiskeluaikoina se oli hyvin kiusallista ja hankalaa vertaisryhmissä: "Ai mikä runoinsinööri?" Viime vuosina olen jo alkanut välttelemään sellaisia ihmisiä, joita ylipäätään kiinnostaa tietää, mikä on toisen ammatti. Onhan minulla ammatti. Teen toki monenlaisia asioita. Mutta on vaikea puristaa sitä yhteen käsitteeseen yksiselitteisesti. Koko yhtälössä ei ole mitään sisällöllistä tai filosofista ongelmaa. On vain yhteiskunnallisen aseman (tai oikeammin asemattomuuden) anomalisuuden aiheuttama emotionaalinen ja sitä myötä terveydellinen rasittavuus. 
Voiko olla enemmän vapaamuurarisymboli kuin DDR:n vaakuna? Mitä ihmiset oikein ajattelivat tästä silloin kun kyseinen valtakunta oli olemassa? Kai se nyt oli kaikille selvää, ettei missään työläisten valtiossa voi olla vapaamuurarivaakuna? Vai voiko?


TAROT JA MELANKOLIAN ANATOMIA

Tällainen hypoteesi. 

Ehkäpä Tarot-korttien maat tarkoittavat oikeasti maita. Ei vaihtuvien valtionrajojen mielessä vaan pysyvämpien geopoliittisten rajojen merkityksessä.

Jostain syystä nämä ns. geopoliittiset rajat ovat nyt hyvin aktiivisia ja voimakkaita. Tarotin maita edustavat energiat ovat planeetalla täysin polarisoituneina geopoliittisten rajojen mukaisesti. Tämä johtaa yleisemmällä tasolla siihen, että Tarotin ilmaisuvoima on kasvussa. 

Usein kysytään, mikä Suomea vaivaa kun Suomi on niin miekkojen seitsikon oloinen maa. Suomea ei vaivaa yhtään mikään. Suomi on vain osa tätä maailmaa. Suomella on oma energiansa,  miekkaenergia. Jos hengitysilmasi on miekkaenergiaa, Suomi on sinulle paras maa maailmassa. Minä en ole sellainen ihminen. Eikä ole kovin moni muukaan. Kaikista vähiten ne, jotka kärsivät masennuksesta.

Maassa maan tavalla, sanotaan. Toisaalta Tarot-viisaus opettaa, että kaikkien maaenergiojen on yhdyttävä ja oltava vuorovaikutuksessa että saataisiin valttikortteja. Masennuspotilaat kärsivät tästä valttivarjostumasta. He kärsivät oman geopoliittisensa alueensa energian ylenmääräisyydestä ja toisaalta puuttuvien energiojen puutostilasta. Eri geopoliittisilla alueilla masennuspotilaat siis kärsivät täysin eri energiojen yliannostuksesta ja puutostilasta. Mutta heillä kaikilla on sama päämäärä: valtti. Geopoliittisten rajojen kärjistyessä äärimmilleen Suomikin huokuu puhtaammin omaa erityistä energiaansa.
 
Nämä morfisen kentän energiaintensiteetit ovat sekoittumattomampia kaupungeissa kuin maaseutuoloshteista. Koska itse olen kasvanut maaseudulla, olen alkanut kärsiä energiaongelmista vasta aikuisena. Toisekseen, minun lapsuudessani nämä Tarotin maaenergiat  olivat paljon sekoittuneempia kuin ne ovat nyt.

Yllättäen geopoliittiset rajat olivat vähemmän polarisoituneita 20 vuotta sitten. Maailma oli energeettisesti täysin erilainen. Yllätteän juuri näennäinen kymän sodan polariteetti piti eri "Maat" heterogeenisempinä kuin ne ovat nyt varauksenkuljettajien vapaan liikeen jäljiltä.
 
Olen usein miettinyt onko minut siirretty tässä välillä johonkin toiseen maailmaan rangaistuksena pahoista teoistani. Voiko tämä olla sama maailma kuin se johon synnyin? Oliko tämä planeetta edes olemassa neljäkymmentä vuotta sitten?

On tärkeä havaita että suomalaisilta masennuspotilailta puuttuu AINA Tarotin maljaenergia. Maljat ovat konkreettisesti yhtä kuin Venäjä. Mutta myös muinais-Suomessa oli vahva maljaenergia. Mutta nyt, kuten sanoin, Suomi on puhdasta miekkaenergiaa (Saksa). Mitä on tapahtunut? Näyttää siltä, että geopoliittista rajaa on kuluneen 2000 vuoden aikana siirretty itäänpäin. Siksi Suomi on henkisesti niin kaksijakoinen ja oireileva. Pelottavin kortti miekkaenergialle on maljojen kuningas (hrettakuningas), koska se kuvaa paitsi jotakin sellaista mikä on pitkään väitetty olemattomaksi, myös koko kansan varsinaista alkuperää. Siksi maljojen kuningas herättää aina äärimmäiset ja symmän mahdollisen tason alitajuiset psykologiset reaktiot jokaisessa. 
 
Yhdysvallat ovat puhdasta lanttienergiaa. Suomen jenkkifiilistely tuo tänne vähän lanttienergiaa. Venäjäviha taas tukahduttaa entisestään kaikkea maljaenergiaa.

Suomalaiset masennuspotilaat ovat sotkeutuneet miekkaenergiaan niin täydellisesti perhesuhteiden, koulun, kirkon ja armeijan kautta, että he eivät enää tiedä mitä kaipaavat. He ovat ehkä käyneet Italiassa ja Espanjassa ja ymmärtäneen noiden maiden puhtaan sauvaenergian olennaisuuden. Mutta Maljoista he eivät tiedä mitään. Heidän Tarot-pakassaan on tavallaan enää kolme maata jäljellä. Maljat, Venäjä, on rajattu heidän pelikorteista ulos. Siksi he ovat masentuneita ja heidän diagnoosinsa on: toivoton.

Tällä hetkellä maaiman geopoliittisessa totaalisessa polarisaatiossa maljaenergiaa ei ehkä ole runsainmitoin muualla kuin Venäjällä. Jostain meille tuntemattomasta kosmisesta syystä kaikki maljaenergia on pakkautunut Venäjään. Siksi vain Venäjällä oleminen voi autta ihmistä löytämään maljaenergian lähteen omasta itsestään. Mistään muualta sitä ei voi löytää. Missään muualla sitä ei ole. Niin täydellinen ja ehdoton on Tarot.

Mielialalääkeet lääkitsevät Suomessa miekkaenergian yliannostusta. Mutta Venäjällä maljaenergian ylianostusta. Kaikki suomalaiset ovat tavallaan lääkityshoidon tarpeessa, koska täällä on niin yksipuolinen energiatasapaino. Sama pätee Venäjään ja kaikkiin muihin geopoliittisiin alueisiin. Mutta lääke jota kukin kaipaa on täysin erilainen jokaiselle.

Energia ei synny mielialalääkkeistä. Mutta ne voivat estää potilasta menettämästä energiaa niin paljon kuin hän muuten menettäisi siinä tapauksessa että organismi ei pysty hengittämään puhdasta miekkaenergiaa. Siksi lääkkeistä ei pidä luopua ennen kuin elämäntilanne muuttuu. Lääkkeitä ei voi korvata millään muulla kuin todellisella energiatasapainolla. Meditaatio ei palauta energiatasapainoa, koska se ei synnytä kenttien energioja. Meditaatiossa voi tulla vain tietoiseksi energioista, mutta se ei korjaa tilannetta, joka on luonteeltaan kosminen ja ei-yksityinen. Todellinen energiatasapaino on mahdoton Tarotin täydellisesti polarisoimassa maailmassa, vaikka kiertäisi jatkuvasti tynnyrissä maailman ympäri. 

On huomattava että maljaenergiaa, joka on tärkeää suomalaisille masennuspotilaille, ei saa Suomessa olevilta venäläisiltä. Energia polarisoituu geopoliittisten rajojen mukaan, ei etnisten ryhmien mukaan. Etninen ryhmä ei yksin kanna maaenergiaa, vaan se on planetaarinen ominaisuus ja toisaalta etnisen ryhmän sisäisen dynamiikan ominaisuus.

Venäjä ehkä parantaa suomalaisen masennuspotilaan (jos hän on puhtaasti mystikko ja kärsii puhtaasti mystistä kärsimystä Gurdjiefflaisessa mielessä) kahdessa tunnissa. Mutta Venäjällä on äärimmäisen vähän miekka ja lantti energiaa. Jos henkilö on niistä riippuvainen, alkaa heti polvet notkua kun lentokoneessa Venäjä raja jää taakse. Se energia loppuu kuin seinään. Siksi esimerkiksi italialaiset fashionhomot jotka ovat veistetty puhtaasta lanttien ja sauvojen ritarienergiasta, eivät pysy tolpilla enää kun lentokone on ylittänyt venäjän rajan. Eikä auta vaikka olisi hyvin vanhaa aatelissukua, jo Hadrianuksen 182 jkr. aateloimaa sukua. Mitä vanhempaa sukua nämä sauvaritarit ovat, sen nopeammin he pyörtyvät lentokoneen istuimiinsa. Heidän koko elimistönsä pysähtyy.
En edes mainitse sairaalaa ja tätä kammottavaa turkoosia seinää. En mainitse tätä sylkemistä. Perjantaipulloja ei koskaan juotu pois ennen kuin tuli seuraava, seuraava ja taas seuraava. Ei kannata kysellä mikä ongelmani oli. Vaikenen siitä täällä, pärjäilen sen kanssa. Jonakin päivänä vielä saan kuvata aivoni talteen. Vaikene sinäkin odottamaan ja kuuntelemaan. Jospa kuulisit kohtusi stereoiden varoittavan sykkeen. Jumala tulee, tulee, tulee. Lopeta sairaalloinen vihjailu omista asioistasi ja tunnusta viisaudeton ihmisyytesi. Älä viitsi enää jankuttaa. Meillähän piti olla kivaa. Anteeksi. Ei hän silti näyttänyt kovinkaan anteeksipyytävältä.
Korruptiota ei ole se, että kaverit jakavat rahaa ja palkintoja toisilleen hyväveliperiaatteella. Korruptiota on nimen omaan se, että kaveruus ei merkitse mitään, ellei henkilö ole riittävän korruptoitunut.

RUNOUS VIRASTONA

Voi ajatella, että runouskin on eräänlainen virasto, jossa eläkevirassaan olevat läpikotaisin kyyniset ja paatuneet "alan kovat ammattimiehet" ja tohtori-hassnamussialaiset katselevat torninsa ulkopuolelta kylmästä loskasta lähetettyjä köyhien keksijöiden hakemuskyhäelmiä syvän inhon ja halveksunnan vallassa.

Erojakin löytyy. Runouden virastossa hakijoilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia, ei juridisia oikeuksia, eikä valitusoikeutta. Viraston ei toisaalta tarvitse selittää mitään. Sen ei tarvitse näyttää ymmärrettävältä tai edes substanssipitoiselta. Itse asiassa se teeskentelee, ettei sitä olisi edes olemassa.

Yksi tärkeä kehitysaskel voisi olla runouden asiamiestoimistot (jollaisia varmasti kaikki runouden suuryritykset jo käyttävätkin). Asiamiestoimistoon runoilija voisi kävellä ja luonnehtia kirjoitusideansa valtuutetulle runouden asiamiehelle. Runsasta taloudellista korvausta vastaan asiamies kirjoittaisi varsinaisen teoksen, joka täyttäisi ne muodolliset ehdot, joita olemattomuuttaan teeskentelevällä virastolla aina kulloinkin on sille, että se ylipäätään ottaa käsikirjoituksen käsiteltäväksi. Tämä edesauttaisi runoilijoiden asemaa. Asiamiehen palkkio voisi olla vuosiapurahan suuruinen.

Yhtä kaikki "[t]aiteilija on onnettomampi kuin insinööri sen takia, ettei hän saa mitään takaisin tuotoksestaan. Hän ei luo konkreettista vuorovaikutusta ulkomaailman kanssa. Normaali ihminen ei psyykkisesti kestä pelkkää solipsistista kelailua kovinkaan pitkään. Teos ei kohtaa konkreettista todellisuutta eikä toimi odottamattomilla tavoilla. Ennen kaikkea se ei voi onnistua tai epäonnistua mielipiteistä riippumattomalla tavalla. Toiset vain lukevat sen, jos edes lukevat, ja kommentoivat sitten että ihan kiva. Siitä voi tietenkin jutella, mutta puheet voi ymmärtää miten haluaa, usein ne eivät edes liity mihinkään vaan ne sanotaan siksi, ettei ole kohteliasta olla tuppisuunakaan. Tämä pätee paitsi taiteiluun, myös kaikkeen kirjoitteluun ja muihin pehmeisiin aloihin. Esimerkiksi filosofiaan ja politikointiin. Ne ovat oman elämän mielekkyyden uhraamista sosiaalisen hyväksynnän toivossa." Tommi Perkola

VIISAUS

"Ja tässä olemme, Jukka, Pekka ja Paavo
kolme viisasta miestä." Polameri: Veden ääni

Sanotaanko nykyään ketään ihmistä viisaaksi? Viisas ihminen? Hän ei kuulu aikalaiskavalkaadiimme. Jos nykyisin kuulisi sanottavat jota kuta viisaaksi, se tarkoittaisi: hän on pelle, hullu, kieroista kieroin eliitin asiamies. Maata johtavat himokkaat pikkupojat ja pikkutytöt jotka tuskin ovat nähneet pillua ja kyrpää. He jahtaavat seksuaaliharhojaan senaatti välikappaleena. Eivätkä kehtaa avoimesti tunnustaa kokemattomuuttaan. 

Kokemus on sellainen asia, että se pitää hankkia, sillä muuten se ei kartu. Sitä ei koskaan saa ilmaiseksi.

Kun kierous on näin pitkällä ei vilpittömyys ole enää normaalien kärsimysten rajoissa mahdollista. Tarvitaan ehkä läjä päin ruumiita, ennen kuin niistä vastuussa olevat henkilöt alkavat vakavoitua ja menettää suuruudenhulluuttaan pisara pisaralta. Lopulta kun he ovat valuneet täysin tyhjiin, he ovat valmiita väkisin ja pakolla näkemään sen minkä viisas olisi nähnyt kaukaa ennalta.
Naisen kohteleminen muuna kuin kuningattarena tarkoittaa: juuri hänestä ei tule kuningatarta. Ei siis ihme, että se herättää raivoa. Niin ei pitäisi tehdä.

URKUMUSIIKKIA

Urkumusiikin kausi potkaistu käyntiin. Tämä soundi on nyt ehkä ensimmäistä kertaa minun kevyen musiikkiharrastuksen puitteissa jotakin jota voisin luonnehtia klassisesti elektroakustiseksi äänimaisemaksi. Määrittävintä tässä estetiikassa on ehkä se, että äärimmäinen dynaamisuus ei tunnu keinotekoisuudelta. Ajatus on myös se, ettei materiaali tuntuisi koko ajan niin täyteenahdetulta kuin minulla usein tuppaa olemaan. Jostain pitää saada syvä hengitys auki. Tässä on nyt hyvää soundireferenssiä seuraavan albumin äänimaisemaan yleisemminkin.



Ehkä tämä on jonkilaista surrealistista lyhytelokuvaa ilman kuvaraitaa. Voisin tarjota näitä elokuva-alan opiskelijoille harjoitusmateriaaliksi. Videokilpailunkin voisi järjestää, jos olisin suosittu ja tunnettu, asemassa josta voisin ylenkatsoa, oikkuilla ja palkita vinoon. Ajatus näissä on improvisoiden etsiskellä soinnillisia aineksia urkusarjaan. Urkusarjassa olisi improvisoitua materiaalia (hengitystä) ja (Timon) anagrammeista generoitua täysin sarjallista materiaalia (graniittia). Ikään kuin tocata ja fuga. Joissain noista sarjan improista on ehkä hieman liikaa virvelirumpua. Pitää vähentää sitä.

Tietysti tuollaisten sämpleperkussioäänten kanssa pitää olla varovaisempi kun tekee jotain oikeasti. Mikään ei kulu nopeammin puhki kuin sämplesoittimen ääni puhtaasti äänitaiteellisessa mielessä käytettynä. Sämplesoitin on tavallaan musiikillisen idean printteri. Mutta jos soittimen ominaisuuksia sinänsä alkaa esittelemään taiteena, ollaan esteettisen ja käsitteellisen syvemmän ongelman äärellä. Siksi nämä kokeilut nyt eivät ole mitään lopullista. 

Loin killerin virtuaalianalogisyntetisaattorin. Perustana on tämä loistava syntty. Päällekäin on aina kaksi eri soundilayeriä, joissa kummassakin on omat säädöt ja arpekkiaattorit. A, B ja AB tasot ovat erikseen kaikki säädettävissä. Tein mappayksen niin että voin säätää mielekkäästi slidereillä kaikkea mahdollista alkaen tilaefektoinnista. Päällekäin olevia A ja B tason presetejä voi vaihtaa parametrisesti (sarjallisesti). Valittavana on presetkirjaston 200 valmista soundia ja niitä voi tehdä lisää. Parasta on se, että kerran A, B ja AB layereihin tehty mappays säilyy vaikka eri tasojen presettejä vaihtaisi lennosta. Jokaista presettiä ei tarvitse mapata erikseen.

Soittimesta tuli aika monipuolinen. En pysty kuvittelemaan mitä kaikkea tällä voisi nyt ehkä tehdä. Tämä vastaa noin siirtolavallista analogisyntetisaattoreita, tai paria. No ehkä viittä. Ainakin nyt mielenkiintoisia äänikuvia voi tehdä. UVI:n Orchestral Suitessa on erittäin hyvä kirkkourkusämplekirjasto. Siinä on perussäädöt perinteisille kirkkouruille. Sen maailman kun laittaa tämän kanssa yhteen, voi lopputulos olla kohtalaisen mielenkiintoinen. Urkualbumi on ehkä luvassa parin kolmen albumin kuluttua. 

Hassu sattumus: kuuntelin ensimmäisen kappaleen loppussa olevaa hiljaista jaksoa Genelecien välissä. Ääni oli niin kummallinen, että luulin sen kuuluvan omasta päästäni. Pelkäsin verisuonen haljenneen ja sydämen portviinin suihkuavan sisäkorvan simpukkaan. Tutkittuani asiaa huomasin, että ääni tuli kokonaisuudessaan kaiuttimista. Vielä ei ollut lähdön hetki. Tällaisista pienistä asioista kuten elämän jatkumisesta uudella päivällä sitä pitäisi vain osata iloita. 

Linkitetyn kappaleen taustavalokuva on Iivo Vehviläisen hieno otos jouluviikolta.
Taantuma kuin tuttipullollinen mustaa maitoa.

30.12.2015

ESA KIRKKOPELLON KANIMAN 1986

osuu käteeni kun ojennan kättä sairasvuoteelta johon olen taas sidottu influenssa jälkitaudin takia. Jälkitauti oli tietenkin saatava. Nyt jää enää jännättäväksi onko se keuhkokuume. Joka tapauksessa tämä Kirkkopellon Kaniman on raikkain lukemani näytelmä sitten edellisen Shakespearen (tässä välillä lukenut lähinnä Ibseniä).

"Sitten enkeli pissasi silmääni. Pissa oli sinistä ja kaikki oli sinistä. Kun enkeli oli tehnyt minusta kyllin kauniin, se vei minut Jumalan luo."
Tiedustelutieto on objektiivista
niille joilla sitä on.
Huijausyritys ei todennäköisesti kannata koska
sinisilmäisetkin ihmiset todennäköisesti osaavat
olla hankalia jos haluavat. Armollisuus on sitä
että ei heittäydy hankalaksi vaikka hyvin voisi.
Varas vain kärsivällisesti opettaa
miten helppo hölmöiltä on varastaa.
Varkaan työstä pitäisi olla kiitollinen.

Venäjällä on sellainen tapa että
mitään lainaksi annettua ei koskaan
odoteta palautetuksi.

29.12.2015

Tässä kuuntelusetti loppuvuodeksi. Oma kappale #31.


Päivälleen tasan 70 vuotta rockaamista ja sekakäyttöä, kaksi päivää sairastelua videopelien äärellä. Toista kuin itsellä jatkuva luulosairaus ja kuolemanpelko.

Murehtiminen on syntiä, koska se osoittaa, että uskoo ihmisen helvetillisen kierouden ja korruption Jumalan tahtoa aukottomammaksi.

TODELLISUUS ON SOPIMUS

Mietin pelikorttien maita. Maljat (hertta) merkitsee Venäjää. Lantit (ruutu) kiteyttää amerikkalaisen perusmentaliteetin. Tähän värien liittoon liittynee Venäjän ja USA:n joskus rakkaudelliset joskus sotaisat, mutta aina erityiset, suhteet. Miten sitten on Sauvojen (risti) ja Miekkojen (pata) suhteet? Suomessa on miekkaenergiaa, tai ainakin minä olen joutunut sen kanssa tekemisiin. Jotkut miekkojen kortit kuvaavat huoliani ja hankalimpia elämänvaiheitani, varsinkin miekkojen kolmonen. Mystikon sydän pidetään miekkojen kolmosessa. Toisaalta miekkaenergia on terävän analyysin energiaa, jota ilman ei kristitty ihminen voi oikein ottaa askeltakaan. Näin sanoo sopimustodellisuus. Oman elämäni iloset asiat liittyvät yleensä Maljoihin. Venäjä on Maljojen valtakunta. Näin on sovittu. Venäjässä näen iloista ja virtaavaa. Sauvojen energiaa olen oppinut tuntemaan maalaustaiteen harrastuksen kautta. Lanttien energiaa minusta ei juuri löydy. Kun taas isäni olen yleensä nähnyt lanttien ritarina.
Ihmiskunta myös miksataan kuuntelemalla.

28.12.2015

RAJA

Suomalaisessa tarotpakassa pitäisi olla kortti Raja. Raja on täysin autio tabun alue. Raja-alueella on kaikki liikennöinti ja kaupan käyminen kielletty. Raja tarkoittaa kahtialeikkautumista. Mielen ja persoonallisuuden täydellistä jakautumista. Oman historian ja olemuksen kieltämistä. Ihmisen puolikasta. Rajan symboli on kidutuspöytään sidottu narri, sirkkelisaha, kasa kokaiinia ja naureskeleva musta Paavi pyäreät mustat aurinkolasit silmillään.

MUURI

Intuitio sanoo, että englantilaisessa (vai pikemmin suomalaisessa?) tarotissa pitäisi olla negatiivinen valttikortti Muuri. Muuri olisi kaikkien päämäärien täydellinen este. Parhaimmillaan se voisi olla yllättävän keksinnön synnyttämä paonviiva. Muurikortissa olisi muuri, jonka tiilinä on pienen arkanan kaikki salaliittolaiset korttisymbolit. Muurin juurella maan peittäisi ihmisen luut ja kallot. Edessä muuria katselisi synkistynyt, miltei musta narrihahmo side silmillä ja suupallo suussa.  
Ilmiö vihdoin tiedostettu ja tunnustettu korkeimman johdon tasolla. Erittäin myönteinen uutinen. Tässä on jo paasikiviläistä viisauden alkua, joka voi olla laajemman yhteisymmärryksen perustaa. Voi miettiä oliko ilmiön alkutunnistamiseen liittyvä kohkaaminen oikea tapa toimia, koska se vain viivästytti tosiasioiden tunnustamista. Toisaalta ilman provokaatioita uutiskynnys ei olisi tällä teemalla ylittynyt.

KOHTUUS HYVÄN JA PAHAN TUOLLAPUOLEN

Kiinnostavasti Tarot tuntee hyvän ja pahan tuollapuolen olemisen filosofisen konseptin. Ideaa edustaa ison arkanan kortti Kohtuus. Kohtuus tarkoittaa ääritilojen välttämistä, joka siis on tarotviisauden hyvän ja pahan tuolla puolen olemista. Kohtuus on vastakohtien sovittamista yhteen ja sisäisen kaksijakoisuuden (tai useampi osaisen leegion) avointa tietoista vuoropuhelua ja yhteistyötä.




Vilkaistaan millaiset kortit ympäröivät sitä isossa arkanassa. Kohtuus ei ole hauskassa seurassa. Sitä edeltää Kuolema XIII ja seuraa Paholainen XV. Kuolemaa edeltää Hirtetty mies XII. Paholaista seuraa Torni XVI.




Pakassa torni muistuttaa kiinnostavasti obeliskiä. Kortin "muutosvoima" iskee obeliskin leijuvan kärkikolmion irti ruumiista. Mielikuvissani symboli yhdistyy eliitin ja massan väliseen luokkasotaan tai vallankumoukseen. Tarot siis käsittää vallankumouksen ajatuksen, joka tarkoittaa eliitin vaihtamista toiseen.

Obeliskin kärkipyramidissa on kaikennäkevä kolmas silmä. Kohtuus-kortin hahmolla on myös kolmas silmä kirkas. Paholaiskortissa nurinkäännetyn pentagrammin alasakara puhkaisee hahmon kolmannen silmän. Paholaisen ja Tornin yhteys käy tästä ilmi.  

Kaikki Kohtuus kortin ympäristössä viittaa radikaaliin muutokseen ja voimakkaisiin sokaiseviin intohimoihin, joita maistamatta Kohtuus voi tuntua mauttomalta, kun sen merkitys ei kunnolla avaudu koko laajuudessaan. Voi hahmottaa että esimerkiksi kaupallinen seksi operoi (pelkästään?) näiden korttien alueella.    

27.12.2015

NEROMYYTTI

Neromyytti on taiteessa tauolla ja voimissaan on kuiva alan ammattimies -myytti. Myyttinen alan ammattimies tekee taidetta rahoittaakseen porvarilista keskiluokkaista elämäänsä. Hän on korostuneesti ei-diletantti ja halveksii harrastelua yhtä paljon kuin ruutiininomaista "palkkatyötä". Hän halveksii myös rahattomuutta, köyhyyttä ja köyhätaiteilua. Alan ammattimies osaa kaiken mitä nerot ovat osanneet ennen häntä. Hänessä yhdistyy koko nerojen tuottama tieto ja taito.

Innovoinnin ja patentoinnin maailmassa alan ammattimieheen ei liitetä yhtä hohdokkaita mielikuvia. Alan ammattimies on se, joka osaa kaiken, muttei keksi itse mitään. Alan ammattimiehen masentavuutta on hänen täydellinen pollittinen ja henkinen opportunisminsa ja äärimmäinen konsensushakuisuutensa. Alan ammattimies toimii kyseenalaistamatta aikakautensa sovitussa todellisuudessa -- todellisuudessa jonka HÄN toisten alan ammattimies -kavereidensa kanssa omistamistaa. Siinä todellisuudessa on mikä hyvänsä vallankumous mahdoton.

Tai ainakin pitäisi olla. Keksijä kuitenkin haastaa alan ammattimiehen. Se on uskalias teko. Alan ammattimiehen tietomäärä on murskaavat 44 miljoonaa dokumenttia, Lisäksi erilaisina (itsestään selvinä) yhdistelminä tuo tietomäärä on lähes rajaton. Alan ammattimiehen sarkastisuus ja ironinen huumori on huipputerävää.

Keksijä on kenties nuori henkilö, joka ei ole edes ehtinyt perehtyä kaikkeen mahdolliseen mitä planeetalla entuudestaan tunnetaan. Silti hänellä voi olla jokin tuore, uusi ja keksinnöllinen näkökulma omaan olemisen hetkensä maailmaan. Hänellä on kenties laite, joka toimii periaattella, jota hän ei itse osaa selittää. Se voi olla patentoitavissa.

On myytti, että nousukas keksijä, ilman taustatietoja saa noosfääristä ideansa ja toimivat toteusmuotonsa annettuna. Tämä on paljon sukua taiteelliselle neromyytille. Arkisemmin prioritteettikysymyksiä ei taiteessa arvosteta, kuin enintään tuotantovälineisiin liittyvien vallankumouksien yhteydessä.
 
Aina uudet sukupolvet kuitenkin saavat todistaa kuinka neromyytti asettuu vasten ammattimiesmyyttiä, joskus onnistuneesti joskus vähemmän onnistuneesti. Tämä dikotomia pitää pintansa.

26.12.2015

TAROT POEETTISENA METODINA

Ostin keskiviikkona Raider Waite pakan ja Dhyan Manikin Tarot opaskirjan itselleni joululahjaksi. Nyt on ongelmana tarotriippuvuus. Suuri kysymys on: miten päästä pois jodorowskymäisestä jatkuvasta korttien kanssa istumisesta?

Kaupunkien patsastaiteessa ehkä yksi syy Tarot-aiheiden suosioon on vain ymmärrettävästi se, että tämä nyt on aika inspiroiva taiteellinen metodi. Nykyihmiset ehkä ymmärtävät Tarotin melko aneemisesti. Tämähän on nimen omaan taiteellinen metodi samalla lailla kuin surrealistien pelit, niiden esikuva epäilemättä. Yksi kelttiläinen pöytä on yksi Maupassantin mestarinovelli. Ja kyllä Shakespearen draamat ovat täyttä Tarotia ... tai elämää... elämä tarottia.*
  
Kokeellisessa runoudessa unisymboliikan jatkuva nesteytyminen, jatkuva muodonmuutos "turussa romanttinen kaukasia, nuoska tarttuu armeniassakin" toisin kuin tarotissa, arkkityypit ovat virtaavassa tilassa. Mikään symboli ei ole valmis tai fiksattua "kumikentaurin ratsusanastoa", mutta silti pujottelee koko ajan arkkityyppisiä symboleita. Opimme nopeasti, että arkkityypit ovat ihmissielun kvanttimekaniikkaa, kvantittuneita tiloja, joita voidaan sulattaa keittolevyllä kuin kristallikiteitä.

Tarot-pakka toimii luovana metodina, jos käyttäjä pystyy uudistamaan symbolit, tulemaan runoudeksi arkkityyppien valo-varjo-lipukkeiden pujottelurataa. Tarotin vahvuus on sen dramaattisuus, kyky synnyttää hienovaraisia dramaattisia käänteitä ja jännitteitä, jotka on ankkuroitu (romaani)henkilön psykologiaan. Käänteiden systeemiä olisi vaikea keksiä lennosta. Tarotissa on todella vahva draamallinen aikaulottuvuus, menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus -- alku, keskikohta, loppu.

Tytär on täysin immuuni Tarotille. Pitää sitä kohtalouskoisten, heikkojen ja epärationaalisten ihmisten turhana mielenkuohutuksena ja hämäränä symbolieksytyksenä. Tarotpakka kädessä ei ole lupa astua hänen huoneeseensa. 


* Englantiin tarot-kortit tulivat 1800 luvulla ennustajien myötä kanaalin yli Ranskasta. Englanninkielisissä tarot-pelejä ei sitä ennen juuri tunneta. Siksi puhutaan ranskalaisittain tarotista.
Sarkastisena maksiimina jonka tuhoisuus halutaan kaikin keinoin käytännössä osoittaa -- ja kaikki kovat väittämät ovat tällaisia -- "Mitä ei voi mitata, sitä ei ole olemassa." on äärimmäisen väkivaltainen ajatus. Siitä seuraa vain tämä: pidetään mittalaitteet epäkunnassa ja omistamme todellisuuden.
Influenssa on mennyt jotenkin ohi, mutta yskäily ja puolikuntoisuus jatkuu. Nyt kipeytyi selkä yksipuolisesta oleskelusta istuma-asennossa ja kaiken liikunnan puutteesta. Jälkitautivaaraa on ainakin tammikuun puoliväliin. Mahdollinen keuhkokuume on tappava kuin jesuiitan suudelma.

25.12.2015

Minulle on jauhettu pari vuotta siitä, etten saisi syödä sokeria ja vehnää. En ole jaksanut kiinnittää asiaan paljon huomiota. Nyt kaksi läheistä naisihmistä on ollut muutaman kuukauden sokerittomalla ja vehnättömällä kuurilla. Kummankin ulkoinen olemus on muuttunut ällistyttävän paljon parempaan suuntaan. Ihmeellistä. Alan vakuuttua asiasta.

24.12.2015

Jotenkin kiva että Lucas Ligetin kaltainen tyyppi, joka nyt voisi tehdä ihan mitä haluaa, julkaisee matskua bandcampissa kellaribandimeiningillä (Raoul Björkenheim on muuten myös soittanut tässä bändissä). Tää kuulostaakin raikkautensa puolesta Lucas Ligetin parhaimmistolta.

VIINIT

Asioin eilen Erottajan viinialkossa ajatuksella, että jouluksi kunnon viinit. Paikallisesta Alkosta emme ole löytäneet kahden halvan perusvaihtoehdon lisäksi mitään parempaa: Santiago 2014 7 € ja Pato Amado 8€. Nyt ostin italialainen Groppello 2014 19 €, kreikkalainen Grande Reserve Naoussa Boutari 19 €, libanonilainen Chateau Musar 2007 29 €.

Sokkotestin lopputulos (2 henkilöä):

1. Santiago
2. Pato Amado
3. Chateau Musar
4. Grande Reserve Naoussa Boutari
5. Groppello 

Ei tullut uusia suosikkeja näistä. Sen oppi, että edes Suomen parhaan viinialkon myyjään ei voi näissä asioissa luottaa. Ruoan kanssa noi kaikki viinit on ihan hyviä, mutta yksikään ei minusta mitään huippukamaa (jollaista olen pari pullollista kuitenkin tässä puolen vuodenkin sisään nauttinut).  


KATKERUUDEN VÄISTELY ON AMMATTI


Miekkojen kolmonen on katkeruudenväistelijän kortti. Katkeruus kulkee hattu silmillä, ei enää katso eikä puhu yhdellekään aikalaiselle.

Hänen korttinsa on myös äärimmäinen voima, joka on kääntynyt sisäänpäin, itseä vastaan, suureksi depressioksi ja lamaannukseksi. Katkeruudenväistelijän haaste on suuri: vain yli-ihmisyys ratkaisee hänen pulmansa. Pisarakin normiihmisyyttä, ja hänen oma sisäinen voimansa joko täysin kovettaa tai sitten murtaa hänen sydämensä. 
Totuus on hyvin ahdistava järjestelmä. Usein vielä sille vaihtoehtoinen järjestelmä on se vuosisadan HOAX.

23.12.2015

INTERGALAKTINEN ALUS KRUUNAJAISTEMPPELINÄ WESTMINSTER ABBEYN ALLA

Salaliittoallergisille kaikki ns. salaliittomapissa olevat aihepiirit ovat demokraattisen kategorisesti samanarvoisia ja torjuttavia. Laserleikkurikuvat 12000 vuotta vanhoista kivistä ovat samanarvoista kuin hälytys koko planeettaa uhkaavasta bioterrori-iskusta. Järki menee tilaan tyhjäkäynti, torjunta 100%.

Salaliittokategoriassa ei ole mitään kultaista "järkevää" keskitietä kriittisyydelle: 80%-20%. On joko 100% tai 0%. Ja tämä juuri mahdollistaa loputtoman vouhotuksen. Salaliittoteoriaskenen määritelmä on se, että siihen ei voi suhtautua "kriittisesti" tai "objektiivisesti". Jos annat yhtään vakavaa huomiota, olet jo kriittisyyden ja objektiivisuuden tuolla puolen. Kriittisyyden ja objektiivisuuden merkkinä pidetään täydellistä torjuntaa. Jopa sitä, että kyseiset asiat ovat täydellisesti oman tietoisuuden ja mielenkiinnon ulkopuolella. Näin silloin, kun henkilö, ei ole subjektiivisesti kohdannut mitään todella polttavaa yhteiskunnallista kysymystä tai konfliktia, johon vain salaliittoteorian kaltainen hämärä konsepti voisi tarjota tyydyttävältä kuulostavia vastauksia. Toinen tapaus on silloin kun taho haluaa kätkeä tuota polttavaa yhteiskunnallista ongelmaa, jonka salaliittoteoria haluaa paljastaa.

Tämä psykologinen puolustusmekanismi on sinänsä kiinnostava. Salaliittomapin asiat ovat kaikki psyykkisesti tietyllä tavalla upottavia. Jos haluaa suojella psyykensä virusmaisilta epästabiilisuuksilta tarvitaan 100% torjunta kyseisen filtterin materiaaliin. Kun tuulettimeen pamahtaa salaliittopaskaa aivot menevät kokonaan off-tilaan. Tämä ehkäisee todella tehokkaasti niiden muutama asian tutkimuksen, jotka kyllä kuuluvat salaliittomappiin, mutta ovat oikeasti täysin keskeisiä kysymyksiä. Koko tämä ilmiö lienee syntynyt savuverhoksi noille muutamille kysymyksille. Kun tämä torjunta-alue kasvaa riittävästi nähdään millaista tiedettä siitä syntyy. Koko tiedeyhteisö vammautuu ja epämuodostuu filtterin tuottamalla logiikalla.

Salaliittoteoriojen vyörylle on todellisiakin syitä. Tärkein niistä on Wikileaks ja Edward Snowden. Aika monet (useampikin kuin 0.1 %) ovat havainneet kyllin selvästi, että edes tällaiset ilmiöt eivät yhtään hätkäytä jonkun Englannin kuningattaren tai kenen hyvänsä tärkeän länsimaisen johtajan valta-asemaa. Valta-asemat niin sanotusti "demokraattisessa" lännessä eivät kerrassaan tippaakaan hätkädä minkäänlaisista Wikileaks tasoisista tiedollisista paljastuksista. Nämä paljastukset ovat samaa tasoa Galileo Galilein kosmologian, Darwinin evoluutioteorian ja Einsteinin suhteellisuusteorian kanssa: Englannin kuningatar korkeintaan pieraisee niille. Kebabröyh. Ja kruunu ei hätkähdä milliäkään siitä, että joku Darwin laittaa kuningattaren suoran sukupuun Raamatun Aatamista ja Eevasta kyseenlaiseksi. Punaiset matot rullautuvat Westminster Abbeyssä niin kuin aina ennenkin.

Paljastusten aiheuttamat mitättömät vaikutukset kertovat vahvaa kieltä salaliittojen olemassaolosta (tietysti Wikileaksin dokumentteja ei lue edes 0.1 % porukasta). Nuo paljastukset eivät ole OLENNAINEN asia salaliitoista. Ne eivät uhkaa koossapitävää voimaa. Salaliitoissa täytyy olla jokin syvempi koossapysyvyyttä. Kysymys ei ole pelkästään rahasta ja vallasta. Rahaa ja valtaa korostavat väitteet ovat tavallaan harhaisia, koska salaliiton ydin on TIETO. Ei mikään Wikileaks-tieto, vaan TODELLA SALAINEN tieto. Tämä on ajatuskulku salaliittospsykologian taustalla.

Vaikeinta on olennaisten juonteiden erottelu määrättömästä määrästä salaliittopaskaa. Valtavan roskaläjän joukosta voi olla (?) mahdoliista ehkä sittenkin hahmottaa jokin melko selvä kuva. Disinfromaation tuottajien psykologian syvyyttä ei kuitenkaan kannata aliarvioida.

On ilmiselvästi monia motiiveja tuottaa disinformaatiota. Eräs on pelkkä mielikuvituksen kiihottaminen johonkin ajattelutapaan. Ihmismielikuvitus tuottaa disinformaatiota pelkkänä mimeettisenä haluna. Halutaan aidosti "paljastaa salaisuuksia" tai lähestyä salaperäisyyksiä. Halutaan uskoa, että jokin salaisuus on, koska se lieventää todellisuuden banaaliksi kokemisen tuskaa. Esiinnytään salaisuuksien tuntijoina tai vartijoina, koska se lisää itsevarmuutta epäselvien asioiden edessä. Sitten on huumorin repiminen pelkästö ilkeämielisestö harhautuksesta - eli klassinen HOAX. Kenties maksettu tai vapaaehtoisesti tuotettu tarkoituksellinen hienovarainen harhauttaminen ja huomion siirtäminen, tavalla jota ei voi osoittaa HOAXiksi. Todistusaineiston tarkoituksellinen väärintunistaminen ja huuhaaksi leimaaminen on tärkeä sensuurin muoto. Pelkästä tyhmyydestä johtuva konemainen samojen asioiden inttävä ja jauhava toisto on ehkä suurin disinformaation määrää lisäävä mekanismi.
 
Hesarikin voivottelee tänään nettiä, joka on täynnä valhetta ja feikkiä. Netti on niin täynnä uhkaa eliitin suggestiolle. Ja samalla: kyllä niitä valheitakin tehtaillaan.
 

VALISTUSAATE

Se mikä menee harhaan on pian naurunalaista.
 
Meritoitumisen egoistiseen kilpailuun vajonnut tiede on vaarassa tehdä itsensä täysin naurunalaiseksi.

Pahin vaara on tietysti siinä, että tutkimusta valvovat sellaiset (vapaamuurarit, jotka muuten ovat tässä maassa aina valvoneet tiedettä), jotka mielellään pitävät todelliset salaisuudet omanatietonaan ja antavat julkaisuihin vain näennäistietoa. Silloin meritoituminen "tieteessä" ei johda siihen, että todella TIETÄISI jotakin eliitin silmissä. Voi nähdä, että juuri tällainen tilanne on tietyn eturyhmän toiveuni.
  
Tieteessä ja taiteessa mitään ei voida saavuttaa ilman suurta luovuutta ja avoimuutta. Kaikki riippuu erityislaatuisista luovista yksilöistä, joita ei voida ymmärtää normatiivisten kategorioiden kautta. He eivät ole arvokkaita siksi, että "on niin hienoa kuulua luovaan luokkaan" vaan siksi, että jokin täysin nerokas uusi ajatus voi juolahtaa vain täysin nerokkaan ihmisen mieleen. Mihinkään todella olennaiseen kehitysaskeleeseen ei päästä vain ahkeruudella ja kiltillä kiitoksen metsästämisellä.
 
Kirjallisuus on jo suurelta osin tätä viisaa ystävän sanoin:

"Kirjojen julkaisu on nykyään pelkästään miestensä elättämien naisten harrastus, eikä kirjallisuus kiinnosta muita kuin niitä, jotka haluavat itse kirjailijoiksi."

"On tietenkin päivänselvää, että meidät on tänne siitetty "ylhäältä" toisilta planeetoilta."
 
Minulle ei päivänselvää. Mutta en sulkisi sitä mahdollisuutta pois. Nämä asiat voivat olla päivänselviä vain sellaiselle papistolle, joka on vihitty näihin mysteereihin. Muut eivät voi tietää näistä asioista mitään, elleivät löydä jotakin todistusaineistoa. Ja lupaan että eivät löydä! Englannin kuningatar on sellainen siivoushullu).

"Mutta meidän tulevaisuus ei ratkea näitä paljastamalla, koska nämä paljastuvat nyt joka tapauksessa."


Ajattelin juuri, että kuningatar Elizabeth voisi tunnustaa kaiken ja laittaa dokumentin nettijakoon. Kukaan ei tietenkään uskoisi sanaakaan, jos hän puhuisi totta. Silti Black Sabbathia kannattaa kuunnella.

 "mihin me uskomme ja mikä on meidän positiivisuustaito."


Ei se taida ihan näin olla. Voiko olla korkeakulttuuri, joka perustuu unohdukseen? Entä jos unohdus on jo tapahtunut? Voiko olla monenlaista tietoa, joka on totta? Ei voi. On vain heikompaa ja parempaa tietoa. Sähköautot hyrräävät, kiinalaiset hurraavat, mutta englannin kuningattarellapa on kruunussaan vapaan energian levitaatiokenttä. Kun rahvas levitoi, sitä ei sähköautot kiinnosta. Suosittelen: Iron Maiden Peace of Mind / ja tai Shakespearen koko tuotanto. Siinä pikakurssi Englantiin.

 "samaa vinksahtaneisuuksia korostavaa filosofiaasi."


 Ei sitä tarvitse paljon korostaa. Riittää kun menee ala-asteen joulujuhlaan. Tämä touhu nyt vain on vähän vinksallaan. Ei sitä tarvitse yhtään enää tästä korostaa. Positiivisuus tai usko ei oikein auta sen kaltaisen mahdottomuuden edessä, joka välttämättä edellyttää tietoa ja tietoisia ratkaisuja. Positiivisuus ja usko auttavat silloin, jos on itse rakenteessa jonka joku toinen on jo tehnyt itselle sopivaksi. Ehkä sinä olet sellaisessa rakenteessa. Ja ehkä sinulle maailma siksi näyttää siltä, että nuo asiat riittävät. Mutta todellisuus paljaana, tuolta ala-asteen pihalta katsottuna, ei ole sellainen paikka.
Hyvässä maailmassa geeniperimän kautta krapula siirtyy eteenpäin.
No niin, Arnold Schwarzenegger on kuollut. Ei vaineskaan. Hyvää Joulua.

Tiesittekö muuten että Korvatunturillakin joulupukin pajasta avautuu salaovi pyramiditemppeliin, jossa on se oikea kilttien lasten joulupukki, ranskaa puhuva joulupukki! Tämä on hyvin lähellä sitä pukkia. 

22.12.2015

ESTAKADA

Luulin saaneeni viikko sitten uuden albumin valmiiksi. Mutta ei suinkaan. Huonejärjestelyjen seurauksena (ja ilmeisesti vähän muustakin syystä) Genelecien subwoofer säädöt olivat täysin pielessä ja bassokorostusta rutkasti liikaa. Koko masterointi meni uusiksi.

Prosessissa löytyi taas vaikka mitä korjattavaa kappaleista. Muutamien kanssa menin ihan nuottiensiirtelytasolle. Yhden kappaleen hylkäsin mahdottomana valmistaa.

Tyypillisesti loppusuoralla alkaa kuulumaan ja tiedostumaan kovat tosiasiat. Materiaali oli kokonaisuudessa haastava miksata ja masteroida. Eri värisiä transientteja ja toisaalta niiden takana olevia pitkiä ääniä on vaikka millä mitalla taajuusalueen leveydeltä.

Uutta tässä minulle oli kokeellinen alapääsuunnittelu analogisynamalleilla. Digitaaliset analogisynamallit ovat äänenlaadullisesti parhaimmillaan verrattavissa oikeisiin retro-analogisyntetisaattoreihin, paitsi kahdessa merkityksessä. Ensimmäinen ikävä puoli on se, että soundista puuttuu kaikenlaisia analogityyppisiä epälineaarisuuksia ja säröjä. Toinen, paljon merkittävämpi ikävä puoli, joka estää käyttämästä analogimalleja live-esityksissä on silloin tällöin ikkunointiongelmien tai muiden digitaalisten ongelmien takia esiityvät digitaaliset katkokset, eli napsahtelut. Yksikin napsahdus bassoäänessä kuuluu erittäin häiritsevänä. Äänitteeltä ne voi siivota pois, jos kohta sekin on bassoalueella joskus vaikeaa, mutta livetilanne on mahdoton. Siksi alkuperäisten analogisyntetisaattorien lumous alapääkoneina ei ole kadonnut mihinkään. Pikemminkin lisääntynyt. Toisaalta automaatiot ja säätömahdollisuudet ovat digitaalisissa malleissa  omaa luokaa.  

Äänikuvassa ja tilaäänessä on myös täysin uusia kokeiluja Altiverbin loistavalla kaikulaitteella. Käytän myös joissain kohdissa Soundhackin Matrixin mid/side koodausta efektinä. En kuitenkaan käytä konvoluutiopohjaista Altiverbia pelkästään kaikuna monessakaan kohdassa. Pikemmin käytän sitä tilaefektinä 50-75% mixauksella kuivan signaalin kanssa. Jälkikaiku toimii puhtaammin ja selkeämmin Altiverbin jatkeeksi lisätyllä Sparkverbillä, ainakin pianosoundissa. Sparkverbi on, vaikkei kallis, kuitenkin sen verran hyvä kaikulaite, että se selkeyttää soundia.
 
Fabfilterin plugarit löysin laadukkaiksi (masterointiin parempia kuin Waves). Fabfilterin loistava monikanavakompura on mielenkiintoinen työkalu, mutta käyttö vaatii paljon opettelua ja kokemusta. Käytän sitä sidechainilla (bassoalueella hierarkisoimassa päällekäisiä asioita), erillissoittimilla ja masterkanavassa. Masterissa on yleensä viisi eri kanavaa. 20-200 Hz on ehkä tärkein. Tuolla alueella pystyy operoimaan todella tymäkän basson joka ei humise, edellyttäen että siellä on sellaista signaalia. 200-1000 Hz on myös tärkeä. 1000-2500 Hz vaatii vaimennusta ja varovaisuutta, myös aina hienostuneen EQ:n. 2500-5000 Hz on suoraviivaisempi. 5000-20000 Hz on helppo: 9dB korostus pienimmillä voimakkuuksilla ja 0dB täydellä voimakkuudella tuottaa ilmavan vaikutelman. Linear phaze, 4X oversampling ja lookahead käytössä. 24 bit dithering. 
 
Tossa Fabfilterin 4Xoversampling optiossa on äänikuvallisesti todella selvästi erottuva äänenlaatuero normaaliin sämpläystaajuuteen. En oikein enää tämän jälkeen luota muihin kompressoreihin ja limittereihin, joissa ei ole reilua ylinäytteistystä.  

Slate Digitalin demoversioita jäin vähän haistelemaan. En nyt osaa sanoa onko jostain Virtual Tape Machinesta soundin kannalta jotain hyötyä. Joissain kappaleissa se minusta huononsi signaalin laatua. Ainakaan ensivaikutelma ei ole se, että Slaten tuotteita kannattaisi sotkea korkealaatuisiin tuotteisiin kuten Fabfilter.
 
Kun miksaaja tekee masteroinnin, lopputuloksesta ei tule paras mahdollinen. Jotain olennaista jää aina huomaamatta. Toisaalta ainoa syy minulle työskennellä tämän materiaalin kanssa, on se, etten olisi siihen jälkikäteen täysin pettynyt. Jonkin oppiminen, toisin sanoen. Myös huomioenergia itsessään on tärkeää, ja työ itsessään on itseisarvo ja palkkio sinänsä.
 
Entä kuulijat? Heistä en välitä, ellei heidän aivonsa ja elimensä ole valmiudessa kalibroitua ajattomuuteen, avoimuuteen ja objektiivisuuteen. Kosmoskalevalaa ja Movementsia (koko albumeita) on ladattu FMA:ssa yhteensä viitisenkymmentätuhatta kertaa, mikä kertoo siitä, että pallon laajuudella kiinnostusta on jonkin verran.  

Kokeellista äänitaidetta tästä albumista tuli. Ei jazzia, ei progea. Vapaata improvisaatiota ja sattuman hyväksikäyttöä pakkomielteistä vapautumisen sävellysprosessissa (joka johtaa helposti uusiin pakkomielteisiin). Julkaisu on ensi vuoden alussa. Puoli vuotta sitten ilmestyneen edellisen albumin jälkeen on tullut taas opittua hurja määrä kaikenmoisia audioasioita. Tärkeä oli Brian Virtuen mestarikurssi Finnvox-studioilla syksyllä. Sain Virtuelta todella paljon vastauksia kysymyksiini. Seuraavasta tai ainakin sitä seuraavasta albumista tulee minimalistinen ja elokuvamusiikillinen.

JOS OPETTELISI NÄYTTELIJÄKSI EI OLISI SHAMAANI

TP: "Olen itse alkanut ostaa itselleni teini-iässä luettuja kirjoja uudelleen luettavaksi. periaatteessa minusta uusia vaikutteita ei pitäisi enää ottaa yli 15-vuotiaana (tai 17 tai 21, mutta joka tapauksessa jonkilainen sumea raja on jossain)"

En ole täysin samaa mieltä. Vaikutteita voi ottaa koko ajan. Touhu on spiraalia, eli palaa aina lähtöviivalle. Olen itse viime vuosina löytänyt musiikin suhteen vähän vähemmän epästabiilin olotilan kuin ennen. Siksi kestän suurempia annoksia pelkästä uteliaisuudesta kuunneltua musiikkia.
Aikaisemmin saatoin joutua kielteiseen mielentilaan, joka kesti kuukausia. siis epämiellyttävä, vangitseva mielentila. Kristalliin. Piti varoa kaikkia musiikkimyrkytyksiä. Nyt on vastamyrkkyarsenaali parempi.

Siksi olen pystynyt kehittämään musiikkia nyt. Ennen vuotta vuosien 1993 ja 2012 välissä en oikeastaan pystynyt kehittämään musiikkia tietoisesti. Se mahdollisuuksien maailma joka avautui kaiken maailman avantgarden kuuntelun myötä oli parikymmentä vuotta pelkkää ahdistusta ja painajaista. Hukkasin itseni täysin. Vieläkin olen hukassa. Mutta nyt on jo jotain kartan tapaista ja kompassin tapaista. En ehkä ajatellut korkeakulttuurisen "hienouden" kautta, vaan pikemmin mahdollisuuksien, että miten nuo mahdollisuudet voisi valjastaa jollekin mielekkäälle, kun toisaalta, on kokenut rajoittavuutta monissa muodoissa. Sellaista takertumista johonkin tunnetilan nostalgiaan, jota ei sitten kuitenkaan se oma tekeminen välttämättä kovin hyvin ilmaise toisille.
 
Kun taannoin kuuntelin jotain vanhaa kitaraäänitystäni, ajattelin: jos saman sävellyksen olisi tehnyt ja toteuttanut henkilö, jolla on kompetenssia soittoon, se olisi ollut valmista kamaa. Olin yllättynyt, miten huonoa soitto oli. Se oli niin huonoa, että jäljitellyt maneerit eivät kuuluneet läpi, melkein siis jo siksi omaa ja jäljittelemätöntä. Tuossa nuoruuden soitossa vika oli kai siinä etten yhtään kuunnellut mitä soitin. Päässä vain kulki joku abstrakti idea (niin kuin nytkin koneiden kanssa) mutta sormet tuottivat jokseenkin paljon heikompaa jälkeä kuin nyt tämä Mac Mini. Toisaalta helppo tuosta oli kuulla miksi teen nyt sitä mitä teen. Oli selvä, ettei siitä räpellyksestä tule kunnon soittoa koskaan. Koneilla toisaalta voi paikata juuri niitä ongelmia.

Kaikkina aikoina olen lähtenyt liikkeelle musiikillisen transsin etsiskelystä. Olen koneavusteisesti oppinut jo myös vähän kuuntelemaan ääniä soittaessani. Vaikka on se vieläkin vaikeaa. Olen niin introvertti, etten pysty samaan aikaan ajattelemaan musiikkia ja huomioimaan ulkomaailmaa, siis käyttämään korviani. Kuulen vain sen idean, jonka mielikuvitukseni tuottaa. Jälkikäteen äänite on aina yllätys. Tai sitten jos käytän korviani, ei ole mitään ajatusta päässä. Minulle soittaminen on tavallaan aina sävellystä, eli musiikin ajattelua. Kuunteleminen ei liity siihen mitenkään. Kuuntelen asiat erikseen. Näin on ollut aina. Ja tämä estää sen, että voisi olla oikea muusikko. Kyllähän oikea muusikko osaa suunnata huomioenergian yhtä aikaa sisään ja ulos. Minä taas olen shamaani, en muusikko. Kuuntelen luiden ääniä rummun kalvolla. Sieluni saattaa vaeltaa lähiympäristössä. Kuolleiden henget saattavat auttaa binaarisen datan järjestelyssä. Oikeastaan ihman heidän apuaan en viitsisi edes puhua datankäsittelystä.

No tuo oli vain vitsi. Taiteilijamyytin luomista, fabulointia.

Improvisaatioissa kuulee jälkikäteen aina asioita, joista soittaessa ei ollut aavistustakaan. Näin on poikkeuksetta. Ne asiat joista ei ollut aavistusta voivat olla katastofaalisen inhottavia, jopa poltettujen ruumiiden inhottavia huutoja. Tai sitten se vain tyhmätää kuin tytön katse tai tuhat kiloa heroiinia. Ja tätä ei voi ennustaa. Jos sen voisi ennustaa se ei olisi shamanismia vaan matematiikkaa. Vasta nauhoituksen kuunteltuaan voi tietää oliko esitys historiallisen hyvä vain erittäin huono. Yleensä ennakko-odoutus menee ristiin lopputuloksen kanssa. Tällä meiningillä ei kannata lähteä keikkailemaan. En toivoisi kokevani yleisön edessä sitä, että itse luulen olevani sfääreissä, mutta se mitä kuuluu on täyttä roskaa, ja kaikki tajuavat sen. Täysin mahdollinen tilanne minulle. musiikki joka silloin kuulostaa hyvältä omassa mielessä, saattaakin olla ihan hyvää. Mutta mitään sellaista ei tapahdu oman pään ulkopuolella. Jotta näin ei kävisi täytyisi hankkia näyttelijäntaitoja. Mutta se ei sitten olisi enää shamanismia vaan näyttelemistä.
 
Taltiointihomma ja edintointihomma ja jälkikäteinen säveltäminen sopii mulle hyvin. Yksinäisyydessä improvisaatiot voivat olla positiivisia sakraaleja hornankieppejä.
Tämä blogi ei ole viime vuosina ollut kovin keskusteleva. Katson ja julkaisen kommentit kerran vuodessa, aina uuden vuoden jälkeen. Tästä syystä keskustelut ovat hitaita kuin kirjeshakki, jonka yhden kirjeen perille meno kestää vuoden. Innokkaille keskusteilijoille on kuitenkin hyviä uutisiä tiedossa: uusivuosi lähestyy!
Terveisiä tyttären joulujuhlasta koul n ala-asteelta. Oli aika aneeminen tapahtuma. Höttöstä raamattupropagandaa lapsille ja loppu suomalaista alistumista eliitin käyttöesineeksi. Lapsille on saatu viesti läpi siitä, että pitää pysyä poterossa pää matalana. Niistä asemista ei lähdetä selkeyttämään omakuvaa tai maailmankuvaa ikinä. Se on siinä: alistu tai elä elämäsi salassa.
Eliitti on kummallinen ilmiö. Mikä tahansa asia on sallittu, paitsi sen paljastaminen että eliitti on olemassa. Eliitin jäsenen tärkein kriteeri on se, että hän kykenee olemaan paljastamatta mitään, ede läheisimmilleen, jos se on tarpeen. On eduksi, jos eliitin jäsenellä on muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia. Mutta mitään todellista hän ei koskaan voi tehdä. Todellinen paljastaisi liikaa.

TÄLLAISTA JOULULAULUA

Olen aika tyytyväinen juuri nyt tähän pianosoundiin.


PIETARI, VAPAAMUURARIUDEN KORKEAVEISU

No niin, olisihan se pitänyt arvata. Jos Helsinki on ainostaan vapaamuurarien leikkikalu ja täysin vapaa huvipuisto, on Pietari sitten uhritemppeli, jossa ei mitään muuta olekaan kuin vapaamuurarien symboliikkaa ja salattua tietoa. Pietari on yhtä kuin vapaamuurarius. Se on salaseuralaisten korkein ylistysveisu. Pushkin oli vapaamuurari, siitä lähdetään. Ainoa ero taitaa nykypäivänä olla se, että Pietarissa järjestetään tällaisia turistikiertoajeluja, joissa vapaamuurarien jekkuja eistellään yleisölle, kun taas Helsingissä uusikin patsastaide ja arkkitehtuuri lähtee puhtaasti vapaamuuraripohjalta ilman että edes arkitehtiopiskelijat tietävät asiasta mitään. Edellinen ekskursio järejestetty VK:n mukaan juuri nyt 6.12.2015.


6 ДЕКАБРЯ в воскресенье ЭКСКУРСИЯ МАСОНСКИЙ ПЕТЕРБУРГ
В 12:00
На выходе с эскалатора метро Гостиный Двор

Для связи: +79111739981 Владимир

21.12.2015

On se niin kurjaa kun tulee kaikkea uutta. Ei ole orjuuskaan enää niin kuin ennen. Voi voi voi.

TAIMEN

Minä näin unta että oltiin isän kanssa kalassa ja isä sai virvelillä taimenen. Välillä uni järjestää lomaa kun elämä ei lomaan taivu. Vaarallista harmoniaa kyllä. Mutta loma on aina poikaa. Se ei ollut lomaa vaan torjuntaa, sanoo piru olkapäällä. Äärimmäinen harmonia unessa tietää suuria ongelmia. No ei se nyt niin äärimmäistä harmoniaa ollut, vastaan. Kalan selkään oli kirjoitettu ystävällisesti pieni keittoresepti.

Toisessa unessa tytär lähti vanhan englantilaisen herrasmiehen kanssa uimapatjalla kahden kilometrin päähän avomerelle. Sieltä tuli sitten satametriä korkea tsunami ja vei kaupungin mennessään. Ajattelin, että hyvä kun olivat avomerellä, ehkä selvisivät. Mutta meriveden pinta laski tsunamin jälkeen oudosti. Kuolevaisien siitoksesta tietoisena, vaikka en nähnyt tytärtä enää siinä unessa, en ollut kovin huolissani. 
Yli-ihminen paskantaan rautaristejä. Yli-ihminen ei ole idealisti vaan kyberneetikko. Hän on materialismin ja idealismin tuollapuolen, itse tosiasioissa. Hänelle ei ole metafysiikkaa. Yli-ihminen on mahdoton, idealistinen konsepti.

20.12.2015

Maahanmuutto ei ole sukupuolineutraali asia. Jos maahan muuttaa kauniita naisia, miehet ovat biologisesti maahanmuuton kannallat, naiset vastaan. Jos maahan muuttaa komeita taistelijoita, naiset ovat biologisesti maahanmuuton kannalla, miehet vastaan. Maahanmuutto kysymys on mies- ja naissukupuolten välisen leppymättömän ja armottoman sodankäynnin väline.
En olisi koskaan 20 vuotiaana uskonut että selkeä ajattelu 40 vuotiaana on näin hakusessa. Jos ei tunne lopullista totuutta, mitään selkeyttä ei voi rehellisesti saavuttaa.
On hankala kannattaa ihmisoikeuksia ja sananvapauksia, jos samaan aikaan kannattaa sotaa.
Tätä se on. Näin "suvakki" kirjoittelee höblässä. Vihapuhe ja rasismi suomalaisia ja venäläisiä kohtaan. Samalla kun vaaditaan ymmärrystä omalle korruptoituneelle eliitti-"vähemmistölle". Ja siinä sivussa arabitaistelijoille. Tämä on koko psykologia. Mitään muuta tämän asian takana ei ole.
 

"Det gick ingen akut nöd på mannen och förutom några tjejer med en annan än purfinsk bakgrund som såg uppriktigt förskräckta ut, försökte folk, som brukligt är, låtsas att mannen på golvet inte existerade och tittade stint på sina mobiler eller ut genom fönstret. Helt lätt var det inte att låtsas eftersom mannen alldeles tydligt hade negligerat sin personliga hygien under en lång tid. Vid Hagnäs torg klev två väktare in i spårvagnen och bar ut mannen, plastpåsen och den förlorade skon, som någon medpassagerare tydligen hade hittat. Hela proceduren ackompanjerades av en lång serie hesa "v-u". Mannen på golvet i spårvagnen var en av dem som i folkmun ofta kallas Arska. Mer eller mindre svårt alkoholiserade män som i allmänhet lever på samhällets bekostnad. Under åren har jag sett många Arskor in action, en del betydligt mer aggressiva och störande än han som ändå rätt fredligt ockuperade spårvagnsgolvet. Arska är för det mesta purfinsk och ofta har jag under den senaste tiden konstaterat att han tydligen är en av dem som "invandringskritikerna" säger att "vi" ska hjälpa eftersom han är en av "våra egna". Arska har förtur, medan de som inte är "våra egna", asylsökande och andra som är annorlunda, inte har något här att göra och absolut inte ska ha samma rätt till "våra" pengar, menar de. Också SSS-regeringen går nu på allvar in för den här linjen. Flyktingar som fått uppehållstillstånd bör få lägre ersättningar från socialen än finländska medborgare, de ska inte ha samma rätt till familjeliv och de ska leva i ett slags snuttrygghet, anser regeringen och ger sannfinländskt styrda ministerier i uppdrag att bereda en reform om saken. Strunt i om det här, som Susanna Ginman kallar en finländsk variant av apartheid (HBL 13.12), går ihop med grundlagen och internationella avtal. Nu ska signalen vara tydlig om att Finland inte är ett attraktivt land. Också för andra än asylsökande är regeringens signal klar. Sällan har Finland visat sig så oattraktivt som just nu, åtminstone för den som anser solidaritet och mänskliga rättigheter vara viktiga. I det här sammanhanget kan det vara värt att minnas att SSS-regeringen i all sin verksamhet utgår från vilken den ekonomiska nyttan är. Människogrupper värderas enligt vilken nytta de anses tillföra samhället. Den allmänna nedskärningspolitiken bestäms enligt det här. Ser man till nyttoaspekten är åtstramningen av asylpolitiken inte logisk. Det skulle vara betydligt nyttigare att satsa på att få en arbetsför, icke-alkoholiserad asylsökande Ahmed integrerad och ut i arbetslivet, än att satsa på Arska, som sannolikt aldrig kommer att integreras i arbetslivet och börja betala skatt eller greja med uppstartsföretag. I själva verket har Arska redan kostat samhället en hel del, så varför fortsätta slösa pengar på en så onyttig varelse? Hur han ska klara sig utan pengar från socialen borde väl enligt nyttologiken vara lika egalt som hur den klarar sig som får avslag på sin asylansökan och skickas tillbaka till ett "säkert" hemland. En filosofisk fråga är sedan varför i all världen man borde känna större samhörighet med Arska än med Ahmed? Varför är Arska i motsats till Ahmed en av "våra egna" och därmed mer berättigad till omsorg än Ahmed? Arska har ju inte gjort något annat för saken än att han råkat bli född här. Svaret är naturligtvis att de två inte kan ställas mot varandra. Jag vet inte varför det gått snett för Arska, och även om han hade förlorat sin värdighet där i spårvagnen så har han sitt människovärde kvar. Alldeles som Ahmed. Människovärdet är omistligt och kan inte graderas. Kännetecknande för politiken i ett civiliserat samhälle är att man utgår från det. 

MARIANNE LYDÉN Ta kontakt Flera artiklar av Marianne Lydén"
Sain postilähetyksenä Moskovasta Eduard Artemievin uuden CD:n "Garmonia Bitija" (Electroshock Records 2015). Levy sisältää Artemievin uudempaa elokuvamusiikkia Nikita Mikhailovin elokuviin. Tuplaalbumin suosikkini on CD II:n avaava ja lopettava teema elokuvasta "Utomljonnii Solntsem 2". Tuosta klassikkoelokuvasta olen nähnyt vain pallosalamamurhia käsittelevän mahtavat 1. osan. Tuo 2. osa ei ole kuulemani mukaan saman veroinen elokuvana. Musiikki kyllä toimii kokonaisuudessaan. Soundi on todella hyvä. Loistava esimerkki erinomaisesta elokuvamusiikista.   

TARKKUUS

Hän oli niin tarkka ja kiitettävä työntekijä, että huomasi, jos hiuksikin oli vaihtanut paikkaa huonejärjestyksessä. Mutta sitä hän ei huomannut ollenkaan, että talosta katosivat seinät ja katto.
Kun ei ole vähään aikaan käynyt Venäjällä, tällaista venäläistä meininkiä katsoo kuin ulkoavaruuden ohjelmistoa. Mitään venäläistä ei voi käsittää Venäjän rajojen (suggestiotaikapiirin) ulkopuolelta. Kaikki on kiinni morfisesta kentästä. Pietari ei ole edes olemassa kun kentästä astuu ulos. Jos Pietari katoaisi, kukaan, edes kukaan venäläinen, ei uskoisi, että sellainen kaupunki joskus oli olemassa. Kaikki myyttiset historialliset kaupungit ovat juuri tällaisia. Niiden kadottua jäljelle ei jää mitään. Kirjallisuus ja taide on pelkkä irvikuva substanssista, joka on kaupungin morfogeneettinen kenttä. 

Toisaalta koteloituneet täysin kenttiä havaitsemattomat ihmiset (99% kirjailijoista on tällaisia) raportoivat asioista ylipäätään seikkaperäisimmin ja kiinnostavimmin, koska heidän koko huomionsa on ulkonaisissa yksityiskohdissa, eikä milloinkaan substanssissa. He eivät tiedä mitään tosiasioista. Siksi heidän koko älynsä on niin tehokkaasti vapautunut tarkkailemaan toissijaisuuksia ja merkityksettömyyksiä, jotka kieltämättä, myönnettäköön, tuottavat ihmisille suurta nautintoa ja mielenrauhaa, koska vapauttavat edes hetkeksi "todellisuudesta". Siksi kirjailija, onnellisin kaikista, on olento, joka elää kokonaan todellisuuden ulkopuolella. Vastakohtana mystikolle, joka, surullisimpana kaikista, elää kokonaan (tässä niin Jumalalle kaukaisessa ja heikosti resonoivassa) todellisuudessa.  
    
Toinen asia on venäjänkielen taitoni, joka on olematon. Tytär ei minua enää osaa tai jaksa opettaa, koska tasoni on niin alhainen. Poika ehkä vielä jaksaa opettaa. Puhuu hyvää venäjää kahden vuoden treenillä. Psykologiseen kyvyttömyyteeni oppia venäjän kieltä vaikuttaa ehkä se, että suomalaisen joka osaa venäjää on epäilyttävä. Suomalainenhan salaa vihaa Venäjää (ja rakastaa Ruotsia) niin paljon, että on valmis opettelemaan jopa Venäjän kielen täydellisen virheettömästi. Juuri virheettömyys on syvän vihan oire.

Minä kun en vihaa Venäjää, en voi opetella myöskään kieltä, jotta vaikuttaisin juuri niin vilpittömältä kuin olenkin. Pidän Aleksander Duginin ajatuksesta, että meidän ei pidä tulla amerikkalaisiksi tai venäläisiksi, vaan siksi mitä olemme. Ei pidä unohtaa puolustaa omia etujaan, vaikka kuinka ihailisi jotakin, mitä ei tunne ja mistä ei mitään tiedä. Tytöt oppivat ja puhuvat kieliä, ovat kepeitä ilmaolentoja ilmajuurineen. Pojalla on lupa osata vain äidinkieltään, jurottaa synkän myytin vankina. 

 

 
Yli-ihminen ei kerjää työstään kehuja, kiitosta tai palkintoa. Koska hänen yläpuolellaan ei ole ketään. Tai jos on, kehut tulevat mysteeritasolla. Orjat ja koirat eivät häntä kehu tai palkitse. Harhan ammattilaisten palkinnot ja viettelyt eivät häneen tehoa. Kirjailijan pitäisi olla tällainen. 


Päivän musiikki.

TIEDON TEATTERI

Tiedät enemmän, salaat sen. Esität jotakin olematonta salaperäisyytenä. Tiedät enemmän, yrität opettaa, mutta hölmöt eivät tajua. Esität mysteerin itsestään selvyytenä. Tiedät enemmän, opetat tahallasi väärin. Haluat tietää enemmän, mutta kukaan ei opeta. Kaikki vahvistavat samoja valheita. Haluat unohtaa. Kivet pitävät salaisuutensa tai kukaties eivät tiedä mitään.

PORNOTÄHDEN PÄÄKALLO

On rajattoman hieno asia, että ihmisiä ei enää tarvita perinteisessä mielessä orjiksi. Siksi ainoa kriteeri syntymiselle on se, että se kannattaa, jos se tuottaa iloa toisille. Kukaan, jolla on iloa ei voi olla köyhä. 

Nyt käsite köyhyys liitetään kuitenkin materiaalisen toimeentuloon. Tämä johtuu siitä, että yhdellä ilotytöllä tai pornotähdellä on viikossa iloa enemmän kuin kokonaisella tällaisella pihtaamiseen ja tyhmyyteen erikoistuneella kansakunnalla vuosisadassa. Ja seksi on ammatti siksi, että joku on siitä valmis maksamaan. Sellaiset olosuhteet täytyy aina tekemällä tehdä.

Siksi tällaisen asetelman tulevaisuudessa mikään ei ole kysytympää tavaraa kuin pornotähden pääkallo. Se on ainakin muisto siitä, että joku on elänyt. Tosin kukaan ei tiedä kuolevatko pornotähdet ja ovatko kallot aitoja. Kasvonluita voi vertailla elävän mallin kuviin.

Mikään ei vanhene hitaammin kuin pornotähden liha. Jos se ylipäätään ollenkaan vanhenee. Ja jos he kuolevat, he kuolevat harvoin luonnollisesti. Ehkä heidät kuljetetaan intergalaktisella aluksella täysin palvelleina parempiin ruokapöytiin.

Joka tapauksessa, pääkallo siinä paketissa, joka jää, on arvokkain osa. Se on kalliimpi kuun kiveä tai harvinaista meteoriittiä. Siihen kiteytyy kaikki taloudellisen pääoman ulkopuolinen rikkaus ja köyhyys. Onko mitään enemmän luksusta kuin loikoilla tulevaisuuden sohvalla, kädessä toisessa kaukosäädin, toisessa pakkomielteensä maalliset jäännökset.

19.12.2015

Nyt on sitten julkaistu joku "rasistien" "suvakkilista", jonne pääsystä koko eliitti riemuitsee. Prosuvakit ovatkin usein ellei aina piilorussofobeja. Kahdet piilostandardit aina ja kaikessa. Puoluepolitiikassa oikein naurattaa tämä suvaitsemisvillitys: eihän nyt poliitikko suvaitse todellisuudessa mitään muuta kuin kabinettikavereitaan. Yli puoluerajojen tietysti. Eliitin rajat eivät kulje puolueiden mukaan vaan puolueiden sisällä läpi kaikkien puolueiden.

Mikä sitten olisi tolkullinen suhtautumistapa? Selkeän valtapolitiikan, ihmisoikeuskysymysten ja sananvapauskysymysten erossa pitäminen voisi vaikuttaa rehellisyyden tapaiselta. Ainakin silloin jos itse puhuu valtapolitiikan äänellä. Opposition teeskentely selkeästä hegemonia-asemasta on tietysti tätä salallittojemme aikakauden jääkylmää ydinhengitystä.

Mitä tulee käynnissä olevaa jääkiekkoturnaukseen. Mistään ihmisryhmästä en ole löytänyt yhtä vähän rasisteja tai russofobeja kuin jääkiekkoilijoista. Mutta jostain syystä penkkiurheilijan alitajunnassa Suomi-Ruotsi-Venäjä akselin kiekko vertautuu aina sotaan. Pelaajat ovat (vastustajan) suvaitsevaistoa, mutta katsojat eivät.

50 x 80 cm on Canvas


AJAN PELAAMISEN, KUSETUKSEN, SUGGEROINNTIN, MANIPULAATION JA SALALIITTOJEN AIKAKAUSI

Taiteen konservatiivisiivessä näkee usein tunnetilojen fetisointiyrityksiä. Jäädään kiinni alati liikkuvaan ja ohivirtaavaan, joskus olleeseen tunnevihvahteeseen tai sen muistoon, rakennetaan oma "kadonnutta aikaa etsimässä" sen ympärille. Usein nämä esitykset eivät kykene palauttamaan itse tunnetilaa "madeleineleivoksen voimalla" vaan ainoastaan yrityksen muiston. Muistamme joskus itse yrittäneemme samaa, kunnes kohtasimme erilaisia ilmiselviä taiteellisia umpikujia: taakspäin katsomisen, hiljentymisen ja nostalgian leima tavalla, jonka kokee lähinnä rajoittuneisuudeksi ja ahdasmielisyydeksi.

Dekonstruktion voima ymmärretään aina uudelleen huonosti. Ymmärretään huonosti, että tunnetilat täytyy juurruttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Tämä taas vaatii moraalisen perustan paitsi yksilöllisen elämän myös yhteiskunnallisen elämän kaikilla tasoilla. Aidot tunteet (ks. Ouspensky Neljäs tie) eivät voi juurtua torjuntamekanismeihin. Aito tunne? Se kai salaliittoteoriojen ja loputtoman poliittisen ajanpelaamisen ja pyramidihuijauksen aikakaudella on mahdottomuus. Mitä tahansa yritämme vakavalla naamalla, ironia syövyttää sen nopeasti puhki. Toki siihenkin mittaan asti valheellisuutta ja psykopatologista torjuntaa jo löytyy, että sinisilmäisen fasismin vilpittömyys väistää jopa letaalin ironian.
 
Fasismin säkkipäisen tukahduttamisen ja yhteiskunnallisen suprajohtavuuden pakottamisen sijaan yhteiskunnallisen ja yksilöllisen olemassaolon perusteet täytyisi muokata ymmärrettäviksi ja mielekkäiksi tavalla, jossa aito todellinen tunnetila pääsee niiden älylabyrintista läpi. Kaikkien kolmen keskuksen pitäisi toimia yhteistyössä niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tämä vaatii aktiivista tietoista tahtoa, tunnerersistanssien minimointia ja varsinkin dekonstruktiota.

Politiikka joka ei lainkaan tiedosta PÄÄMÄÄRÄÄ ei voi koskaan sattumalta onnistua päämäärän saavuttamisessa.

Ymmärrämme että tässä jää pohjalle poliittinen ongelma. Mitä tehdä runsaslukuisina sikiäville ihmisten pahasta olosta energiansa saaville "saatanan tarpeellisuuden" tai "jumalan vihan" operatiiveille, joiden työväline on ankeuttaminen, lannistaminen, käytännön häijy ironia poliittisten järjestelmien avulla? Heille ei pidä antaa yhtäkään iskulausetta nurinkäännettäväksi.
    
Mieluummin tässä aikakaudessa kannattaa kuunnella John Zornia kuin Proustia, jos ei taiteellisen periksiantamattomuuden ja täydellisen yksinäisyyden kestämisen kovuus ole Proustin tasolla.

18.12.2015

Onko eliitin asiamiespoliitikoilla muuta tehtävää kuin ajan pelaaminen? Monarkiassahan hallitsijan rooli on aina pelata aikaa aatelisten puolesta. Pelata pois elimet, solut, innostus ja aika? 

VALIKOIVA KSENOFOBIA

Ei Waltarin Sinuhessakaan mitenkään ainakaan ksenofobiaa vähentävä viritys ole.

Päivän sana on valikoiva ksenofobia. Moni arabimaahanmuuton vahva puolestapuhuja on samalla patologinen russofobi.
Sellaisen puun ja kuoren välissä, että sukupuolistakin täytyy luopua.
"SDP jyräsi kärkeen..."

Kusetettu olo?

Ei muuta kuin kohti uusia kusetuksia.

T. Skull & Bones

17.12.2015

YHTEISKUNNALLINEN SUPRAJOHTAVUUS

Ei, ei ole, paremmin Pohjois-Koreassa asiat kuin meillä. Kilpailevat ideat ja systeemit kun ovat menestyneet sotaisan ja mustasukkaisen läntisen järjestelmän rinnalla kovin huonosti. Niiden evoluutio ei pääse alkuunkaan. Ja pääsisikö sittenkään, jos niille annettaisiin tilaa. Vai loppuisiko huonosta ideasta veto?

Planeetta on rajallinen kokeilupuisto ja universumin mahdollisuuksien mittapuu. Se ei ole lopullinen totuus mistään muusta kuin omasta itsestään. Oman poliittisen järjestelmämme ongelma on se, että päätöksiä yhteisistä asioista tekevät usein ihmisen irvikuvat. Harvoin jos koskaan ihmiset, tai edes koneet.

Tästäkin syystä äänestysuurnilla juokseminen ei ole juttuni. Väyrystä kävin äänestämässä pressavaaleissa, kun pelotti muut ehdokkaat. Joskus on tosiaan niin, että mustaahevosta äänestämällä voi horjuttaa pahimman mahdollisen vaihtoehdon toteutumista.

En periaatteellisesti kannata nukkuvien puoluetta. Mutta en missään tapauksessa luota ääntenlaskujärstelmämme korruptoitumattomuuteen.
 
Toimiva ja korruptoitumaton demokratia olisi hieno asia, mutta ilmeinen käsitteellinen mahdottomuus. Poliitikko on yhtä kuin korruptio. Ajatellaanpa. Mikä olisi korruption vastakohta? Totuusperiaate, laatuperiaate, substanssiperiaate, rationaalisuusperiaate. Nämä siis poliitikon edustamien salailuperiaatteen, hyväverisukulaisveliperiaatteen, statusperiaatteen, taikauskon sijaan.
 
"Demokratia on korruptoitumatonta, jos suora tai välillinen vaikuttaminen sen päätöksentekoon oikeudettomin etuuksin tai moraalittomin keinoin on ehkäisty."
 
Parlamentarismi on juuri sitä, että siellä ovat juuri ammattivehkeilijät johtavat demokraattisen tahdon harhaan. Se on nyt tämä "välttämätön" paha. Inhimillinen epätarkkuusperiaate. Idealismissa voi ajatella jotain koneavusteista suorademokratiaa, joka ei olisi manipuloitu.
 
Minussa on sen verran insinööriä, että tiedän asioiden olevan vaikeita ja haastavia, vaikka ne yritettäisiin tehdä mahdollisimman laadukkaasti. Tiedän että erehtymisen mahdollisuus on silti suuri, vaikka edes yrittäisi pysyä totuudessa. Voisiko poliitikko käsittää mitä tarkoitan?

Sattuman välttämättömyydellä on sijansa, hän ehkä sanoisi. Minäkään en tarkoita, että totuudessa pysyminen olisi determinismia. Joltakin valitulta yhdeltä perustalta suoraviivaisesti kehkeytyvää logiikkaa. Sun Tzu jos kuka on kärpäslätkän taiteilija, tilaisuuteen tarttumisen ja luovan sattuman maalari.

Totuusperiaate, jota ajattelen, on motivoitu yhteispelin ideassa. Ennen kuin tehokas yhteistoiminta on mahdollista täytyy jollakin tasolla pystyä yksimielisyyteen. Resistanssi resistanssin vuoksi on sairaus. Joskus mutkien suoraksi vetäminen on suurta lääkintätaitoa. Stubbilainen ajatus, että pinnalliset ideat tai silkka sykeröinen valehtelu voisi tuottaa jotain yhteiskunnallista suprajohtavuutta on täysin hullu.
Maalari, jolla pensselinä kärpäslätkä.

IKILIIKKUJAINKVISIITTORI ON KUOLLUT

Otin ikiliikkujainkvisiittorin kuolinuutisen surullisena vastaan. Hän oli ikäiseni, vuoden verran huonetoverikin 2000-luvun alkupuolella. Ikiliikkujainkvisiittori oli hyväntahtoinen ja avoin salaliittoteoriojen teilaaja. Sellainen henkilö, jonka kanssa oli helppo ja leppoisa työskennellä samassa huoneessa. Epäilemättä kysymyksessä oli omalaatuinen henkilö. Silti minkäänlaisia ärsyttäviä tai negatiivisiä piirteitä en siltä ajalta muista. Omaa työskentelyäni ajan ja olemisen madonreikien parissa häiritsi hieman se, että inkvisiittorin ja ikiliikkujakeksijöiden välisiä joskus lennokkaita, joskus psykiatrin vastaanottoa muistuttavia puhelinkeskusteluja unohtui aina kiinnostuksella kuuntelemaan. Usein kirjoitin ne sellaisenaan muistiin myöhempää romaania varten. Jotkut hänen minulle naureskellen näyttämät ja myöhemmin teilaamansa hakemukset ovat myös niitä harvoja, joita muistan omalla ajalla huvikseni lukeneeni.

16.12.2015

"Liukas on kerännyt joukkorahoituksella lastenkirjaansa varten jo 380 000 dollaria." Sähkö & Tele, Pääkirjoitus

 

120 x 150 cm on Canvas


15.12.2015

Onko ainoatakaan hyvää CIA-agenttia joka ei olisi myös hyvä runoilija? Niinpä niin. tuntuuko sinustakin, että lymfakiertoosi on valahtanut suolahappoa?
Universumi, tuo suuri väärintunnistaja!
Onko käsitettä, joka kuvaisi paremmin itseäni, kuin Tiina Lehikoisen lanseeraama: Koko universumin väärinymmärtämä taiteilija. En löydä tästä ironiaa.
Tieto, tuo itseluottamuksen kallisarvoinen korvike.

(väännös Timon ajatuksesta)

14.12.2015

Positiivisen suuntaisia uutisia musiikkirintamalta. Seurava albumini Estakada ilmestyy tammikuun alkupuolella 2016 amerikkalaiselta ASR netlabelilta. Tämän jälkeen seuraava albumi ilmestyy toukokuussa 2016 italialaiselta USG netlabelilta, jonka tässä vuoden 2015 inventaariossa ilo olla mukana (julkaistaan 26.12.2015; kappale 30.).
 

13.12.2015

Jos jokin ei ole salaliitto, se on saatava näyttämään salaliitolta.
 
Vain virallisten CIA-agenttien kirjoittama runous on kirjallisesti arvokasta. Lähettäkäämme se satoina kopioina maailman kirjastokokoelmiin, että se ei katoaisi. Niin kuin virus, se on museoitava elävänä, kaiken tappamisvoimansa säilyttävänä. 

OPERATIIVIEN RUNOUS

Tämä Kubrickin viimeiseksi haastatteluksi väitetty tunnustusvideo, jossa esiintyvä henkilö tunnustaa lavastaneensa kuukävelyn studiossa, on sikäli mielenkiintoinen, että on todella vaikea esittää kaksi tuntia humalaista kuolemaansa jo tekevää Kubrickia tuonkin verran tarkoilla faktoilla. Mitään kovin terävää tai vakuuttavaa tuossa ei sanota, mutta Oscarin arvoinen näyttelijäsuoritus joka tapauksessa. Koskaan en ole nähnyt Kubrickilla tuollaisia silmälasisankoja. Tuo ei yksinkertaisesti ole hänen tyyliään. Kulmakarvatkin ovat liuenneet pois.

Se, ettei ihminen voi folioasussa kävellä Kuun pinnalla taitaa olla tieteellinen tosiasia jo kaikille muille paitsi Kiinalaisille. Takavuosien Yhdysvaltojen maailman museoihin lahjoittamat puiset kuun kivetkin videosta saisivat selityksensä.
 
Kubrick oli naimisissa natsipropagandaohjaaja Veit Harlanin tyttären kanssa. Harlan kirjoitti päätyönsä, kuten Kolberg ja Jew Suss, Goebbelsin kanssa. Harlanin elokuvaura ei hidastunut tippaakaan toisen maailmansodan lopputulokseen. Harlanilla tietenkin oli suhteet Nasaan ja CIA:han.    
Mikään nykymaailmassamme ei viittaa siihen, että kansainvälisen poliitiikan kuviot ja massamedian käyttäytyminen olisi selitettävissä ilman salaliittoja. Salaliittojen olemassaoloon uskominen on omalaatuinen moraalinen tila, jossa suurin piirtein kaikki maailman asiat näyttävät hieman erilaiselta kuin sellaisen ihmisen silmin, joka ponnekkaasi kaikissa tilanteissa keksii hieman banaalin ja kouluopetukselta maistuvan eksoteerisen selityksen tarkempaa selitystä kaipaavalle. Tällaiset ihmiset ovat hassuja, koska heidän neuroosinsa on niin äärimmäisen päällekäyvä. Samalla tavalla  integriteetittä salaliittoihin hurahtaneiden todellisuuskuva on hassu. EI eliittiä koukuttava salaliitto tikkukaramelliin voi perustua.

Kuten videon "Kubrick" toteaa, salaliiton initiaatiosalaisuuden täytyy olla "mehukas". Sen täytyy olla vastustamaton ja iso. Kuukävelyn lavastaminen on (tai olisi) juuri tällainen mehukas initiaatiosalaisuus, joka voidaan rituaalissa paljastaa valitulle eliitille (vähän samaan tyyliin kuin Estonian hylyn pommin reikä, Viron poliisin mikrofilmit, joiden mukaan laiva todella oli täynnä Viron alamaailman johtajia uppoamishetkellä). Tällaisesta saadaan herkullisia pontimia mitä tahasa CIA:n operatiiveikseen valitsemia henkilöitä sokeasti palvovien kansanjoukkojen halventamiseen. Halveksunta tunteena mahdolistaa kontrollin ja epäröimättömyys väkivallan käytössä hyvällä omalla tunnolla. Eliitin initiaatioriitti perustuu kansanjoukon sokeuden osoittamiseen. Kaikki kansanjoukkojen idolit ovat tällaisten rituaalien läpikäyneitä. Moni idoli on itse rituaalin keskipiste: tyhjästä synnytetty operatiivi.

Kubrick ei ollut ainakaan pelkästään operatiivi. Hän oli todellinen taiteilija. Siksi on jotenkin helppo ajatella, että videon humalainen puhuja todella olisi itse Kubrick tunnustamassa jotakin, mitä kukaan toinen ei samassa saavutetussa asemassa tunnustaisi. Samalla: tekisikö maailman paras elokuvaohjaaja tästä aiheesta haastattelun hällä väliä asenteella ja naama turvoksissa? Maailman huonoimman ja valmiiksi epäuskottavimman ja hämmennystä pelkästään lisäävän haastattelun?
 
Periaatteellisella tasolla: kansanjoukkojen moraalista tilaa kuvaa hyvin se, että (kenties?) suuri osa ihmisistä ei tiedä mikä moraalinen ero on sillä, että tällaisen asian tunnustaa julkisesti tai että pyrkii sitä tarkasti ja kaikin keinoin salaamaan loppuun asti. Massoilla ei tunnu olevan intuitiivista käsitystä totuuden tietämisen arvosta. Ilmeisesti he puuhaavat jatkuvasti sellaisten asioiden parissa, joiden energiakvaliteettiin ei lainkaan vaikuta olemisen moraalisen perustan intensiteetti? Niin, eikö tämä juuri ole eliitin moraalinen perusta halveksia kilttiä neuroottista massaihmistä, joka hassusti asiaa enempää ihmettelemättä torjuu silmiensä edessä taitavasti punotun huijauksen tai uskoo sepitteelliseen Raamattuun? Tällainen ihminen on arvokas. Tällainen ihminen ei suurenakaan massana pysty muodostamaan yhtä terävää päätä, jolla olisi silmät ja korvat auki.
 
Toisaalta eliitti halveksii myös salaliittoteoreetikkoa, joka ounastelee pahinta, maalaa ahkerasti piruja seinille, muttei tiedä mitään. Tällaisille täytyy vastaavasti luoda sepitteellistä mutta hyvin uskottavasti toteutettua salaliittoteoriaa, jonka vain eliitti tietää huijaukseksi.    




12.12.2015

"Love God, gain wisdom, and preserve unutterable silence." Eliphas Levi

11.12.2015

APINOIDEN OULIPO

Uudessa Tuli & Savu -lehdessä nro. 83 on hyvä Tiina Lehikoisen ja Juha Kulmalan keskustelu menneen vuoden runosadosta. Vaikka en ole viimeiseen puoleentoista vuoteen kokenut mahdolliseksi seurata ollenkaan Suomen runoelämää (toisilla elämä, minulla tarokkikortit), pysyn yllättävän hyvin kärryillä siitä mitä tässä sanotaan. Itse asiassa teksti aukikirjoittaa paljonkin omia tunnelmiani. Juha Kulmala sanoo ehkä olennaisimman: "kokeellisuus sellaisena kuin sitä muutama vuosi sitten alettiin mainostaa oli ja on vain muutamien näkyvyyttä saaneiden runoilijoiden henkilökohtainen tyyli". Näin olen ajatellut alusta asti. Kiinnostavaa kokeellisuutta on se luovasta alkuvoimasta ja mielikuvituksen kyvyistä syntyvä vapaa plastinen suhde ideoihin, joka sitten näkyy "kokeellisuutena". Kulmalan termin "saasta", tietämättä mitä Kulmala sillä täsmälleen ottaen tarkoittaa, yhdistän itse älylliseen ja jäljittelevään "kokeellisuuteen", joka on enemmänkin kaikenlaisten vähemmän tunnettujen metodien tiedollista hallintaa, Oulipon matkimista ja sen sellaista. Kaikesta tällaisesti puhtaasti hallintaan ja osaamiseen pyrkivästä kokeellisuudesta puuttuu se, mitä C.G. Jung tarkoittaa numinositeetilla. Ilman  numinositeettia (sen synnyttäminen ei ole tietoisen mielen vallassa) 2000-luvun kokeellisen runouden "symbolinen lause" on pelkkää apinoiden oulipoa.

Jos minulta kysytään, mitä tämä koko kuvio sitten tarkoittaa, vastaan: kysymyksessä on suomenruotsalaisten säätiöiden tietoinen kampanja suomenkielisen kulttuurin alipäästösuodattamiseksi ja heikkonapitämiseksi. Kysymyksessä on tietoinen sabotaashi. 

Ai mikä sabotaashi? Eikö nyt ole kaikki hyvin, kun runoudellakin on oma SSS-hallitus ja kasvavat tuloerot niin kuin oikeistolaisessa yhteiskunnassammekin? Eikö juuri nyt ole kaikki hyvin kun eliitin hierarkia toteutuu runouden kentässä identtisesti samanlaisena kuin poliittisessa eliitissämme? Eikö nyt ole hyvin, kun runouden kentälläkin on omat Alex Stubbinsa ja pätkätyöläisensä? Eikö nyt ole hyvin kun on kunnolla rahaa, muutamien taskussa?

No ei se oikein. Ei se oikein ole kulttuuria sellainen. 
Olen kuunnellut tässä viimeajat alle kolme minuuttia pitkiä kappaleluonnoksiani vuosilta 2012-15. Siinä on 933 musiikkikappaletta joiden kokonaiskesto iTunesin mukaan on 1.2 päivää. Tuntuu jo nyt järkyttävältä ajatella kuinka monta (albumillista) hienoa luonnosta esimerkiksi bändille sopivista kappaleista menee hukkaan, koska minulla ei ole resursseja valmistaa näitä tässä elämässä. Täysin yksin ja ilman apua miltään kentältä ei vain onnistu. Vaan eipä tämäkään asia ole murheistani suurin. Yritän nyt julkaista edes näitä pienimuotoisia elektronisista kappaleista koostuvia albumeita niin monta kuin terveys vielä kestää. Seuraava tulee amerikkalaiselta Altered State Reflection labelilta lähiaikoina.

10.12.2015

ROTHSCHILDS-VAPAA VYÖHYKE?

Kun Suomen markka vuonna 1863 perustettiin itsenäisenä valuuttana, laina siihen saatiin suotuisilla ehdoilla (ja velvotteilla) Rothschildseilta. 
 
Taannoin ihmettelin esoteriablogissa tätä Novorossijan uutta vaakunaa: 




Vaakunassa on:
1) Rotchildin viisi nuolta (viisi poikaa jotka hallitsevat maailmaa)
2) Vapaamuurarien vasara
3) Vapaamuurarien ankkuri
4) Vapaamuurarien muurattu kruunu kaksoiskotkalla



Esoteriablogistin vastaus: 

"Niinpä. Samaa olen minäkin ihmetellyt.

Koko Ukrainan kriisi on liian tuore, liian keskeneräinen ja luotettavaa tietoa on liian vähän saatavilla, että sen isosta kuvasta voisi sanoa vielä mitään varmaa. Täytyy muistaa, että sodissa ja konflikteissa on aina salattuja tasoja, joista me tavalliset tallaajat emme tiedä mitään. Se, että Novorossijan vaakunassa on noin paljon vapaamuurarisymboliikkaa, on iso signaali siitä, että kulissien takana kuhisee. Mutta mistä todellisuudessa on kyse, siitä on liian varhaista sanoa vielä mitään.

Sama pätee ns. dollarin vastaiseen sotaan, jota Venäjä, Kiina ja BRICS-maat liittolaisineen käyvät. Onko kyseessä aito dollari-imperiumin vastustaminen, vai onko koko juttu suurta teatteria? Mitkä ovat uusien haastajien todelliset motiivit? Onko kyseessä vain "Eliitin" sisäinen valtataistelu, jossa yksi mafiaperhe haastaa toista mafiaperhettä? Onko kyseessä vain harhautus, jolla koko maailman huomio saadaan pois jostain tärkeämmästä? jne..

Näiden kysymysten suhteen noudatan "wait and see" -metodia. Tällä hetkellä idän ja lännen välinen vastakkainasettelu vaikuttaa päällisin puolin aidolta, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi sitä varmuudella. Jos ensimmäinen kylmä sota oli suurta teatteria, miksi tämä ei olisi myös?

Mieli haluaisi usein valita puolen ja mennä mustavalkoiseen "hyvät vs. pahat" -ajatteluun, mutta todellisuudessa isojen poikien valtataisteluissa on hyvin harvoin "hyviksiä".
"



Øyvind Randers-Pehrson vastaa eri yhteydessä:

"Listen people: This one is long since debunked. The Romanoff family had nothing to do with the Rothschilds. They actually fought the Rothschilds attempt at creating their central bank swindle in Russia - which is why Rothschild financed the Russian revolution - to get rid of the Romanoffs. Who had stopped the USA from bing split by sending the Russian fleet to Abraham Lincoln to warn the UK to stay out of it. Just google Rothschild heraldry / coat of arms. Rothschilds have a hand with five arrows. It is true though that the freemasons have used the double eagle - BUT - _"everyone"_ - at least a whole LOT of families and organisations used the old Byzantine double headed eagle in their heraldry and coat of arms when they could, wanted to or were allowed to. So no. The Romanoffs and Russia is NOT Rothschild - and never WERE Rothsc. controlled."

TYÖ


Tarotin paholaiskortissa ovat työläiset sorronyössä. Kahle ilmaisee juuri työläisyyttä: tarkemmin vielä sitä tietynlaisen työn piirrettä, joka on aloillaan pitäminen tai paikkaan kiinnittäminen. Työ on sortoa sikäli kun se estää sielua virkistävän vaihtelun. Siksi vaihtelua tarjoavista töistä on niin kova kilpailu. Vaihtelua voi saada tietysti muutenkin kuin työn kautta, mutta vain harrastuksena, asiakkaana, yleisönä, häviöllisenä toimintana. Gurdjieff kääntää asian ylösalaisin: vaihtelu riippuu tekijän huomioenergian laadusta: minkä hyvänsä käytännöllisen työn kautta voi tehdä korkeampitasoista työtä itsen kanssa. Sukupuolet ilmaisevat hajoittamista ja hallitsemista. Ihminen on halkaistu kahteen sukupuoleen VAIN siksi, että paholainen voisi paremmin hallita ihmistä. 

Näin kirkkaassa unessa Eino Santasen runoesityksen. Runo kertoi sodasta. Tämä ehkä paras koskaan kuulemani Einon runo uudisti uskoni runouden mahdollisuuksiin. Vaikka uni oli hyvin selkeä ja tavattoman einomainen, en nyt pysty palauttamaan tarkkoja sanamuotoja. Ilman niitä runon teho haihtuu kuin savu. Laitan yhden kohdan, josta siitäkään en pysty palauttamaan tarkkaa sanamuotoa:

Sotaa voi vastustaa kirjoittamalla
kyselylomakkeita. Ne voidaan jättää
käyttämättä. 

Lopussa oli jotakin hyvin vapaasti ilmaistuna tällaista: Aamu yhdeksältä luokkahuoneessa harjoittelet tällaista. Senkin voi jättää tekemättä. Portailla huudat aikaansaannoksesi kaikessa rauhassa tuuleen.

Unessa muuten matkustin Ruotsiin lentokoneella ja palasin myös. Kummallakin lennolla edessäni istui kaksi Ruotsin vanhaa prinssiä. Minusta se oli jotenkin huisia. Kerroin asiasta jollekin tutulle. Ihmettelin miten paljon täytyi vääristellä sitäkin kertomusta, yksinkertaisesti muistissa olevien aukkojen ja kertomuksen sujuvuuden takia. Edes kirkkaan unen sisällä en pystynyt palauttamaan mieleeni kirkkaan unen sisältöä täsmällisesti. Siksi fabulointi   

SEMIOOTTINEN KÄTTELY

Gurdjieffin käsitys kristinuskon alkuperästä on täysin sama kuin esoteriablogistin esittämä "eliitin" käsitys:

"Kirkkoisät eivät keksineet kristillistä kirkkoa eivätkä kristillisiä jumalanpalvelusmuotoja. Ne otettiin kaikki valmiissa muodossa Egyptistä. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä Egyptistä, jonka me tunnemme, vaan toisesta Egyptistä, jota me emme tunne. Tämä toinen Egypti oli maantieteellisesti samassa paikassa kuin meidän tuntemammekin, tosin paljon aikaisemmin." P.D. Ouspensky: Sirpaleita, s. 362


Ks. laajempi lainaus Ouspensky: Search of Miraculous p. 309-310

Jos nyt kaukaa muinaisuudesta periytyvä tarotsymboliikka resonoikin hyvin ihmisen piilotajuntaan, ei tietenkään se, että vapaamuurarit ovat keksineet käyttää sitä, vielä ole mikään rikos. Voisi, jopa ajatella, että se varsinkin on kulttuuria ja objektiivista taidetta.

Hankalaksi asia muuttuu silloin kun symboliikasta tulee eräänlainen eliitin jäsenten välinen "semioottinen kättely" ilman piilotajuisesti vitalisoivaa vaikutusta. Ja varsinkin silloin kun erilaisia täysin höpöhöpö-eksoterioita opetetaan kansalle suggestiotarkoituksessa todellisen tiedon ja sivistyksen sijaan. Valitettavasti normi-ihmisen tyhmänä pitäminen on "eliitin" tärkein tehtävä. Sillä juuri se mahdollistaa "eliitin" äärimmäisen turhamaisuuden, egoismin, arroganssin ja, no niin, elitismin. Mistään muinaisten viisaiden viisaudesta ei ole kysymys.   

9.12.2015

Suomen historiasta puuttuu pikku pala, vuodet 600-1300. Tätä puutetta ei voida selittää millään hyväntahtoisella tavalla.

Jos Helsinki on täynnä tarot-aiheisia patsaita, entä muut kaupungit, Tukholma, Pietari, Berliini, Rooma jne? Onko tämä jotenkin poikkeuksellista 1800-luvun kehyksessä?

Entä myöhemmin. Helsingissähän näköjään tämä symboliikka jatkuu edelleen uusissakin patsaissa täysin muuttumattomana ja vanhoja asemakaavan voimalinjoja tietoisesti noudattaen.

Onko tämä yleinen tapa maailmalla? En tunne näitä asioita ollenkaan.  

Kun katsoo tarot-symboliikan johdonmukaisuutta Suomea hallinneen eliitin salakielessä (vapaamuurarit -> jesuiitat), voisiko ajatella että tämä ilmentää objektiivisesti kolonialistista hallintotapaa, tosin hyvin hienostunutta?

Suomalaiselle väestöllehän tämä symboliikka on ollut täysin vierasta kieltä, eikä sitä ole meille opetettu koskaan missään (ellei ajattele, että Tarot symboliikka on yhtä kuin piilotajunnan luonnollinen symboliikka).
 
Jesuiitat tietysti ovat liittyneen kolonialismiin, esimerkiksi kiinan hovissa 1500 luvulta alkaen ja orjakauppiaina. Ja mitä muuta? Tämä olisi varmasti kiinnostava aihe hieman penkoa.

Jesiitat kiinan hovissa 1500 luvulta alkaen. 

Jesuiitat orjakauppiaina. 


Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com