31.7.2015

MUSIIKKI YKSINAPAISESSA MAAILMASSA

Vielä parikymmentävuotta sitten musiikki saattoi olla kiinnostavaa ja seksikästä. Tämä johtui siitä, että silloin maailma ei ollut yksinapainen ja musiikki siten kanavoi yksilönvapautta.

Mutta yksinapaisessa maailmassa ei ole musiikkia kuten siellä ei ole yksilönvapautta eikä inhimillisyyttä. Yksinapaisessa maailmassa vallitsee täydellinen kontrolli ja paljon suurempi totalitarismi kuin yksikään tyranni on koskaan jaksanut toivoa.

Siksi kenenkään, joka ei halua jähmettyä ja kuolla, ei pidä toivoa yksinapaista maailmaa.

30.7.2015

Katastrofaalinen maalauspäivä. Kokeilin jotain mustalle kankaalle ja masennuin. Tarvitsen jonkinlaisen intervallijärjestelmän värisävyille. Sääntä on, että maalari tarvitsee simiä yhtä vähän kuin säveltäjä korvia. Hajuaisti riittää: haistaa taiteelleen alttiiksi joutuvien kukkaan jo puhjenneiden tyttöjen paukahtelun ympäristössä. 

Mutta tämä kollaboraatio kuulostaa jo lupaavalta.

 
Hän oli pitkän ajan kuluessa kehittänyt omintakeisen äärimmäisen hankalan maalaustekniikan, jota juuri kukaan ei jaksanut arvostaa. Tämä tekniikka oli sellainen, että vain joskus harvoin se palkitsi maanisesti hulluuden portteja rämisyttävän yrittelijäisyyden.

29.7.2015

POISTOKIRJAT

Hän arvosti vain sivistystä, joka oli muodostettu määrättömästi kirjastojen poistokirjoja lukemalla. Kirjojen piti olla poistettu siksi, ettei kukaan ollut niitä pitkiin aikoihin lainannut. Ei siksi, että suosituista kirjoista oli joskus ylimääräisiä kappaleita kirjastoissa. Vain poistokirjoilla oli arvoa. Ne kantoivat sisällöllään koko yhteiskunnan merkitystä, eivätkä koskaan vanhentuneet. Tästä piti kuin itsestään huolen kirjastojen käyttäjien rajattoman huono maku.
Johtaja Riippakivi rakasti lihamyllyjä.
Hän oli ylpeä siitä, ettei ollut millään tavalla vammainen. Hänen ällistyttävän lyhyet sormensa näppäilivät neuroottisesti harpun kieliä.
Hirviöt asettivat hänet kidutuskojeeseen. He sanoivat, että hänen ulkoisen tilansa muutos alkaisi hänen oman sisäisen tilansa muutoksesta. Hirviöiden sisäinen tai ulkoinen tila ei koskaan tulisi muuttumaan. He eivät koskaan päästäisi häntä vapaaksi. Hänestä tehtäisiin nyt hintti.

28.7.2015

Poesialaiset taas pakottavat minut ostamaan kirjojaan. Voi hitto tätä kauneuden mafiaa.

IKKUNA ULOTTUVUUDESSA


Kansa on lauhkea kuin lammas ja hyvin vaikea suututtaa. Sitä ei pitäisi tahallaan suututtaa. Kun kansa suuttuu, se vaatii rangaistusta, jollekin muulle kuin itselleen, kenelle hyvänsä. Ja se ei usko, että rangaistus on pantu täytäntöön, ellei se saa nähdä ja haistaa verta.

Tämänkin takia minä vierastan kaikkia huijareitten "olemme kusipäitä ja ylpeitä siitä" -kulkueita.

TÄMÄKIN KIUAS 62 X 45 cm


Fasismiin johtava romantiikka ja mystiikka, se mitä Wilhelm Reich tarkoittaa sanalla mystiikka, on Gurdjieffille pelkkä painajaisunenhoure. Hoffmannin ja Cervantesin kaltaiset kirjailijat ovat selkeyttäneet tätä kysymystä. Todellinen romantiikka ei ole illuusio, siksi se on useimmiten kammottava. Fasismiin johtava romantiikka on kaikenlaisten puolimaailmannaisten ja homohuorien metodi huijata ihmisiä. Tästä syystä Alexandra Kollontai saattoi oikeuttaa lauseen: sukupuoliyhdyntä ei saa olla kommunistille virtsaamista pyhempi toimenpide. Ja tähän on syytä palata, ilman turhia aggressioita, aina silloin kun elätellään pilvilinnoja ylimaallisuudesta ilman ylimaallista fyysistä ja henkistä perustaa.

27.7.2015

Urheiluhenki on sitä, että kilpaillaan rehdisti omalla tuloksella. Mutta kansat, kun ne pettyvät omiin tuloksiinsa, alkavat uskoa vain toisten tulosten vesittämisiin. Terve nationalismi on tervettä tietyllä tavalla rajatun oman edun järkevää valvomista pahimmilta huijausyrityksiltä. Sairas nationalismi on aggressiivista toisten tulosten vesittämistä, omasta edusta enää välittämättä.   
Kansa on ihmisen valmistama esitys, jolla on esteettistä merkitystä ja oma todellisuutensa. Kansa on ainutkertainen, aito ja korvaamaton.  Kansa on haltuunotettava ja esteettiselle kokemukselle alistettava kohde. Se on saanut väriä pintaan. Se on osa suurempaa kokonaisuutta. Kansa on taidetta iholla; ihoon tehtävä pysyvä merkki. Se on kuin hankauma tai pintahaava, joka saattaa tulehtua jos siihen pääsee vieraita basilliskoja. Kansa on lähes ikuinen objekti itsessään. Se ei palvele, esitä tai kuvaile toista objektia. Kansa on nyplätty pitsikondomi, joka oli asetettu näytille hieromasauvan päälle. Se on nimeltään Ympyrähullut. Se on valaistu päivisin: keltainen pallo ja vihreät tolpat näkyvät mustaa hiiltä vasten. Kansa on aikaa vievä taiteenlaji, jota kuningas harrastaa. Se on kuninkaan arvokkain omaisuus. Tässä tapauksessa vain kopio, ei omaperäinen työ. Jos kaikilla kansoilla olisi sama tahto, ne kaikki näyttäisivät samalta. Edes ilmasto ei aiheuttaisi ihonvärissä eroa. Kansa on valinta, yksi monien joukossa. Kehonmuokkauksen eräs muoto.

RÄHJÄÄMINEN

suggestiivisista asioista irti pyristelyä.

26.7.2015

- Moi, mitä kuuluu?
- Pitkä juttu.
- Voiko sitä lyhentää?
- Lyhyesti sanottuna kuuluu hyvää. Kun on vielä hengissä, kuuluu silloin hyvää.
- Sellainen on evoluutio.
- Ihmisen evoluutio riippuu vain ihmisen itsensä omasta kollektiivisesta tahdosta. Se on taidetta. Käsite kansa on seuraa siitä. Kansa on teos.   

25.7.2015

Ajattelin säveltää Timon anagrammieepoksen merkkirivien pohjalta laajemman urkuteoksen. On vielä vähän epäselvää, millaisia parametreja anarivistä voi saada irti.
Neuvonaan ja esikuvanaan Sami Liuhdon proosatyyli.
Elämä ei ollut hänelle mikään vitaamiinikapseli, vaan vuosituhansia täysin valmiina pysynyt kaava. Mitään kristallin kiteytymisaikojen vuosisataista muutosta hän ei tunnustanut. 
Miksi luettu historia ei tunnu niin sekavalta kuin eletty? Kai siksi, ettei kyetä kirjoittamaan riittävän sekavasti, että sitä voisi sanoa realismiksi. Historiankirjoitus on abstraktia taidetta.
Kommenttipalstan moderointi on raskasta työtä. Loputtoman pitkiä rimpsuja lomitettuja kaunopuheisia rakkausrunoja ja ilkeän psykopaattisia tappouhkauksia. Luultavasti saman kouluttajan kirjoittamia. Olenko nyt henkisesti rikas kun tiedän tällaisia ihmisiä olevan olemassa?

Tunne, jonka tuon psykologian ajattelu herättää on täsmälleen sama, kuin se syvä apatia, jonka herättää armeijakasarmin elämän katseleminen tai Matti Rossin uuden kirjan Helsingin Sanomien kritiikin kommenttipalstan lukeminen. Tämä on yksi peruskuvio, skeema, joka toistuu. Yhteiskunta, joka rakentuu ytimessään piinalle, aivopesulle ja massasuggestiolle.   

KORTTITALO

Kun katselet asiaa ulkopuolelta, sinulla on teoria ja selvä näky siitä millainen on korttitalo. Kun olet pelikorttina talossa, on teorian näkeminen vaikeampaa. Kun talo alkaa sortua, et enää muista, mikä talo se on.

24.7.2015

VIERAANTUNUT TAIDE

Vieraantunut runous on sitä, että runous toimintana saa koko merkityksensä eliitiltä, joka ikään kuin lahjoittaa merkityksen (jossain määrin tekstistä riippumatta) poliittisesti soveliaille (eli tarpeen mukaan joko riittävän taidokkaasti mitäänsanomattomille tai sitten riittävän taidokkaan sotapropagandan) "tekijöille". Vieraantunut merkitys on aina ulkotaiteellisen sopimuksen asia. Tekijällä ei ole mitään suoraa suhdetta ilmaistujen sisältöjen emotionaaliseen vastaanottoon. Vieraantuneen taiteen merkitys ja suhde todellisuuteen on säädelty ja erityisen eliitin formatoima.

Vieraantumaton runous taas on sitä, joka voi potentiaalisesti herättää esimerkiksi uusia yleisöjä. Tekijällä on suora suhde ilmaistun sisällön emotionaaliseen vastaanottoon sekä hyvässä että pahassa. Vieraantumattoman taiteen kytkökset ympäröivään todellisuuteen ovat suoria ja hallitsemattomia.

Ymmärrettävästi hyvin vieraantuneessa todellisuudessa vieraantumattoman taiteen mahdollisuudet tehdä uusia yleisöjä ovat jo rakenteellisesti rajoitetut. Taiteen velvollisuus olisi pystyä rikkomaan ja läpäisemään vieraantumisen puskurit ainakin paikoin. Ainakin tätä pitäisi vilpittömästi yrittää, jotta "henki pääsisi kulkemaan". Mutta jos tämä onnistuu, koska lopultakaan ei tiedetä mitä on taide, se tulkitaan arkkivihollisen vastapropagandaksi.

Sillä täydellisessä vieraantumisessa, kaikki suoraan omaksi sotapropagandaksi tunnistamaton, tunnistetaan vihollisen vastapropagandaksi. Tähän kohdistetaan ensin vaikeneminen. Sitten korvien sulkeminen ja lopulta aktiivisempi hajoittaminen. Näin kävi toki Neuvostoliitossa.    

Hyvänä aikana vieraantunut taide ei yritä rikkoa yhteiskunnallisen vieraantumisen puskureita. Huonona aikana siitä tulee propaganda-ase. Se ei yritä varsinaisesti ilmaista mitään itsessään. Se on puhdas väline, joko tyhjyydelle tai valheelle. Hyvänä aikana se yrittää olla, vinhassa edestakaisin liikkeessä, vailla tosiasiallisia ja vapauttavia ilmaisuja. Se ei sisällöillään ja ilmaisuillaan kykene herättämään uusia yleisöjä tai mitään aitoa kiinnostusta kenessäkään täysin ulkopuolisessa. Mutta se herättää kiinnostuksen välillisesti sisäpiireissä, sille myönnettyjen huomionosoitusten kautta. Huonona aikana muuttuessaan silkaksi propaganda-aseeksi se taas herättää niitä väkivaltaisia tunteita, joita propagandan odotetaan herättävän katutasolla.

Vieraantuneessa todellisuudessa keinotekoiset huomionosoitukset korvaavat todellisen ja aktiivisen huomioenergian. Huomionosoitukset kanavoivat yleistä sokeutta. Huonona aikana ne kiinnitetään näkyvästi rintaan. Kaikkia, joilla ei ole kunniamerkit esillä kohdellaan huonosti. Mikään ei kanavoi aktiivista ei-konemaista huomioenergiaa. Kaikki toiminta on koneellistettua ja mekaanista. Koko ihmisyyttä määrittää koneellisuus ja tunnottomuus. Vieraantunut taide on tunnottomuuden vartija.

Hyvänä aikana vieraantumaton taide skeneytyy pikavauhtia. Skenen muodostumisen jälkeen skene kaapataan. Jäsentynyt skene jatkaa zombimaisesti mimeettistä haluaan olla pikkueliitti, vaikka sen resurssit ovat mitättömät. Samalla kun todellisella eliitillä on kaikki resurssit. Skene on varjoeliitti, jonka kaikki toiminnot ovat mekaanisia. Se on tietämättään todellisen eliitin sätkynukke. 

Ei ole vähäistä kyynisyyttä historiallisessakaan mittakaavassa, jos taiteilijoiden valtaosa pitää tällaista järjestelyä normaalina sitä kyseenalaistamatta.

Tämä on saman tasoista kyynisyyttä kuin Neuvostoliiton viranomaisten kyynisyys kylmän sodan aikana. Tälle "kulttuuritahdolle" ei ole löydettävissä mitään ideologisesti rationaalista tekosyytä tai kehystarinaa, kuten Nliitossa oli. Nyt on olemassa huomattavasti parempi tiedonvälitys, jolla voi väistää nationalistista propagandaa.

Silti teknologiaa ja vapaata tiedonvälitystä pidetään skenejen piirissä lähinnä uhkana. Ainoa tarina, jolla oma toiminta järkeistetään, on jonkinlainen yliluonnollisen pahan puhtaasti nationalistisen vihollisen uhka. Koska vihollisen konsepti on täysin irrationaalinen on skeema tosiasiallisen toiminnan peittely ja salaaminen, ei esimerkiksi ideologinen opettaminen (kuinka turhauttava ja typerä hyvänsä... ei esitetä todisteita, joita voisi järjellisesti hyväksyä, vaan ainoastaan ohuttaa propagandaa). Siksi tällä tarinalla ei ole mitään opetusta, ei oikeaa eikä väärää. Neuvostoliitolla oli opetus, näkökulmasta riippuen oikea tai väärä.

Mitä tästä sitten pitäisi seurata? Ei muuta kuin salatun toiminnan vähittäinen paljastuminen. Se paljastuu huijaukseksi ja elämänkestoiseksi ajan pelaamiseksi. Aika pelailtiin pois. Lopputuloksena saatiin kuihtunut tomumaja. Siinä kaikki.

Tai sitten saadaan sota, joka ikään kuin todistaisi arkkivihollisen reaalisuuden ja jossa kansakunnat kaapataan pienten eliittien verisiksi pelinappuloiksi tappamaan toisiaan. Sota on välttämätön, jos viholliskuvaennustusten halutaan käyvän toteen. 

Jos tämä näin onnistuu, se kuvaa sitä, että näin toimivat aikakautensa vahvimmat. Ja vahvimmat olivat niin läpikotaisin epätoivoisia, että eivät osanneet tai edes halunneet toimia toisin. Eikä kukaan yksi tai kaksi ihmistä, suuren suurta individuaalia voinut ikuisella tulemisellaan mitään muuttaa. Nerous pysyi myyttinä. Se ei ylittänyt sitä rimaa, joka sille asetettiin.

Tästä syystä New York on kulttuurisesti ylivoimaisen vitaalinen vanhaan Eurooppaan nähden. Kulttuurin ruohonjuurikasvusto siellä jatkuvasti ylittää sekä lankoihinsa jähmettyneen skeneytymisen että elitistisen vieraantumisen allikot. Se ylittää ne hurjalla liikkeellä, vimmatulla kuhinalla ja pysähtymättömyydellään.
  
Venäläisellä kulttuurilla on perinteisesti toisenlaisia tapoja toimia millaisen hyvänsä diktatuurin piirissa. Venäläinen kulttuuri, vaikka sen ytimen läheisyydessä olisi anarkokapitalismi, huitelee ohi mistä hyvänsä paradigmasta kuin punakoneen keskushyökkääjä. Sielu ainakin näihin aikoihin asti on kamppaillut rahan kanssa ehdottoman merkityksenantamisen tehtävästä. Ehkä Venäjälläkin sielu häviää tämän kamppailun, jos sen "kristilliset" viholliset saavat toiveensa läpi. Tämä ainakin on ennuste, joka kulkee käsikädessä suursodan ennusteen kanssa: sen on pakko toteua ellei paskapuheen haluata pian paljastuvan paskapuheeksi. 

Tietysti ihanne, vieraantumaton ja skeneytymätön taide, joka edellyttää jatkuvaa voimakasta dynaamisuutta, on nykytilassamme miltei mahdoton ymmärtää todelliseksi. Jo energiaresurssin kriittisyys tulee esteeksi. Kulttuurimme on niin läpikotaisin historiallisten kummitusten, eli elinvoimia ja energiaa syövien nielujen vallassa, että pisaralla ei päästä pitkälle.

Ilmeisesti tätä tilaa ei pitäisi ihmetellä 1900-luvun tapahtumia vasten. Traumoilla näyttää olevan ällistyttävä kyky kasvattaa juuret seuraaviin sukupolviin. Vasta suurin piirtein sillä etäisyydellä kuin nyt olemme kauhuista, varsinaiset supernaturaaliset traumatoiminnot kytkeytyvät päälle. Mitään ei ole käsitelty kuin korkeintaan ohuen älyllisen kerroksen tasolla. Emotionaalinen käsittely ei ole vielä edes alkanut Euroopassa.

Ilmeisesti siksi todistamme joka päivä asioita, joiden absurdius ja surrealistisuus löisi kenet hyvänsä dadaistin kanveesiin. Jos ei uutta suursotaa seuraa, mikä olisi ihme, prosessi johtaisi pikku hiljaa vuosikymmenten kuluessa paranemiseen. Miksi paranemiseen, miksei rappioon? Koska ihmiset pystyvät seuraamaan kuolevaisuuden, typeryyden ja viisauden syy-seuraus-suhdeprosesseja rauhassa, ilman että sota täydellisesti sekoittaa havainnot. Sota kyllä on suuri opettaja ja suuri unohduksen tuoja. Mutta se opettaa yksinomaan kuolevaisuudesta. Hyvän elämän se unohtaa.

Ilmeisesti olen kärsimätön ja vähän typerä odottaessani liian ihanteellisia asioita  tämän elämän mahdollisuuksilta.

LANTTIEN RUNOUS

Raha on runon puhuja, minä, merkitysten keskipiste. Runon puhuja on uusi kolikko nimeltä Keisari, joka kokee äitinsä suojelevuuden elämäänsä rajoittavana. Merkitykset kietoutuivat rooleihin kuin liaanit. Päänsärky on poissa, kuume on poissa ja puhelin soi lakkaamatta. Nuoren runoilijan lahjatoiveena on raha, lajitovereina toiset kolikot. Merkitykset kietoutuvat tulevaisuuden suunnitelmiin ja vaihtelevat sen mukaan, miten pitkäksi tuleva elinaika ymmärretään. Keisari ymmärtää aikansa rajalliseksi. Jatkuva rahapuhe kääntää runon irvikuvakseen. Ollaan kotona. Koti voi olla myös vanhainkodin pieni oma huone jossa elämän varrelta poimitut setelit on suojattu kassakaapilla. Merkitysten kitkeminen vaatii sinnikästä työtä. Joskus myös työkaluja. Lasiseinät erottivat kasvihuoneen koristekasvit hyödyllisestä perunapellosta. Niiden on hyvä kasvaa erillään. Toisaalta lasiseinät yhdistivät elämän ja kuoleman pelkäksi hallusinaatioksi. Ohjauksen ja valvonnan merkitysero on imperiumytimessä suuri. Vain Keisari tietää kaikki asiat ja asioiden väliset suhteet. Onko verenpaineen mittaustavalla ydinreaktorissa taloudellista merkitystä? Ja niin edelleen. Merkitykset kasvavat huoneen täyteen kuin liaanit. Ne valtaavat viidakon ellei niitä leikkaa. Ja kuka niitä leikkaisi ellei Keisari itse. Merkitysten kitkeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kun käytät hyviä välineitä ja työskentelet oikeissa asennoissa, tietää Keisari, saat hyvän mielen. Vain lasiseinä ja vastaanottajat erottaa hänet lopullisesta merkityksestä. Mielekkään roolin saaminen on tälle leikkijälle äärimmäisen tärkeää. Jo lapsena oli opittava rahan merkitys. Keskeiset käsitteet olivat semantinen taso ja semanttinen väylä. Semanttisen tason fyysinen implementaatio oli semanttinen väylä. Väylän jokainen satunnainenkin tila edustaa jotain sillä tasolla mielekästä representaatiota. Semanttisen väylän erikoisuus on sen redundanssi. Mikä tahaansa riittävän suuri osajoukko väylän signaaleista kuljettaa suurin piirteen samaa esitystä. Kuinka monennella semantisella tasolla tämä unennäkeminen tapahtuu, mietti Keisari kitkiessään merkityksiä. Pois kiteketty aineisto mahdollistaa taloudellisen merkityksen puhtaan tarkastelun. Vallan ja rahan merkityksettömyys, yksinkertainen elämä, kiehtoo Keisaria. Mutta selkeä suunta puuttuu. Runon puhuja, eli tässä itse Imperiumi, ja runossa esiintyvä mimeettinen minä, eli raha, eivät ole yksi ja sama asia. Sanojen merkitysero saattaa olla hienoinen, rakastuminen kun on joskus psykoosin verrattava tila. Raha on rakkautta, mutta myös Imperiumi on rakkautta. Yksinäisyyden kokemuksia Keisarilla oli jo lapsena, rahattomuutta, merkitysten hajoamista. Rahattomana on helppo huomata, mikä elämässä todella on tärkeää. Miksi kauneus on tärkeää? Miksi tavoittelemme sitä? Kauneudentahto kumpuaa lähtökohtaisesti sisältäpäin. Kauneudella on merkitystä. Sisäistä työmäärää ilman palkkaa ei voida mitata. Merkitys on suurempi. Entä mitataanko rahassa mikä on ihmishengen arvo kun sairastuu vakavasti? Arvot ovat viime kädessä makuasiota, tikkukaramelleja, niin kuin Imperiumit. Asioiden järjestys, värien järjestys, onko se tämä vai tuo, tikkukaramellissa, joka kestää nuoleskelua ikuisesti. Tämä on sellainen ajatus, jonka merkitystä ja arvoa ei voi mitata rahassa. Iällä ei ole merkitystä Keisarin tehtävään tarttumisessa. Vallantahdon käytännöllinen merkitys yksilölle on olla kaikkien kokemusten keskipiste. Mutta rahapuhe kuuluu Keisarin sielusta kaukaa. Siihen ei tarvita kuin rauhallinen hetki ja se syntyy itsestään. Tuntuu, että päässä soivat lasiseinät siirtyisivät vähitellen. Tovereiden merkitys Keisarin minäkuvalle on arvaamattoman suuri. Tovereita ei ole. Rahattomuuden merkitys on jatkuvasti esillä arkipajassa. Keisarikunta on köyhä. Rahassa mitattava tuloksenteko on ainoa järkevä muistelmien kirjoittamisen mittari. Täällä menee mieli, kieli ja varsinkin vyötärö, ajattelee Keisari. Istun sängyllä ja katselen peilistä delfiiniotsaani, joka on laskeutunut takaisin sellaiseksi kuin se oli ennen, lapsena. Pyöveli kattoo silimiin. Pyöveli, pyöveli kattoo silimiin. Pyöveli kattoo silimiin. Niin kuin perholla ei ole seksuaalista merkitystä kalastuksen kannalta, ei ole merkitystä sillä onko tuomittu jo rangaistuksensa kärsinyt. Markkinahumussa on rahaa, mutta kirsikkapuun alla on rauhaa.
Filosofisesti minulta meinaa karata sanan "merkitys" merkitys.

Sitä täytyykin tutkia, mikä tässä on merkitys. Merkitys on kasvussa. Merkitys on ajatussisältö, joka on yhteydessä merkkiin. Fenomenologialle kai merkitys on ilmiö, joka eroaa selvästi toisesta ilmiöstä. Merkitys on rajallinen. Merkitys on helppo tarkistaa sanakirjasta. Se on korostunut teollisuusautomaation ylläpidossa. Se on vähentynyt panssarintorjunta-aseiden ja ilmavoimien kehityksen myötä. Merkitys on mutkikas riippumaton merkityksen luoja.

Mikä ilmiöitä sitten pitää yhdessä?

Mikä huolehtii niiden yhteen ja samaan maailmaan kuuluvuudesta.

Miten tämän yhteyden voi nähdä selvästi?

Automaattikirjoituksessa mieltä kositaan antamaan puheripulissa rajojensa ääriviivat. Automaattikirjoituksen puhujan mieli laskostuu sisäisten raja-aitojen ympärille. Huomataan, että merkitykset eivät ole kiinnittyneet yhteen keskipisteeseen, vaan niillä on useita keskipisteitä. Jotkut merkitykset eivät koskaan kohtaa joitain tiettyjä merkityksiä. Sillä sisäiset raja-aidat valvovat juuri sitä, että ristiriitaiset ja yhteensovittamattomat merkitykset, eivät joutuisi kohtaamaan toisiaan. 

23.7.2015

Lisääntymiskyvytöntä vastaan ei voi tehdä syntiä liikaa, hän sanoi vakavana silmät alas luotuina. Ketään ei ollut kuulemassa. Hänestä huokui sekä laadun että määrän lisäämisen vimma. Hän ei vielä tiennyt, mutta hän oli nuori, eikä uskonut aivan kohta kirjoittavansa romaania. Maailma oli hetki sitten tullut täyteen julkaisukynnyksen ylittävää tekstiä. Se ei tällä lukunopeudella kävisi ikinä vähiin. Oli epävarmaa ketkä ammattilaisista todella olisivat valmiita murhiin. Oliko niin, että kauneus ja ymmärrys oli vaarassa kadota? Hän olisi este sen kehityksen tiellä. Syöpä ei saisi rahastaa hoidoillaan. Mitä kipeämmäksi ruumis kävi, sen kalliimmaksi hoitaminen. P. Riippakiven analyysin mukaan maailmassa eli ehkä sata täysin tietoista ihmistä. Kaksi sataa olisi tarvittu. Silloin olisi maan vetovoima kadonnut ja kuuhun olisi päästy maksutta. Kun hyviä maalareita katsoi, niitä oli ainakin tuhatkunta elossa. Kuinka monta epäsopivaa roolia hänelle oli tarjottu, ettei yksikään niistä ollut omaa itseä epäsopivampi. Jeesuksena ei ollut helppo seikkailla tässä kaupunkimaastureiden käryssä. P. Riippakivi katseli lammen pintaa. Siihen oli tänä kesänä rummuttanut eräskin pisara. Oli sadekesä. Kaksikymmentä vuotta netistä katsotut naiset kävelivät jo kasvottomina sateenvarjojensa alla. Australiassakin satoi. Oli sydäntalvi ja -yö. Indonesian aurinkoon ei tarvinnut lentää. Kuka hän oli, P. Riippakivi, saunomaan Indonesialaisissa kellarisaunoissa. Kumisaappaat jalassa yrityksen ja erehdyksen menetelmällä hän oli koko ajan risteyttänyt suolla vieraslajeja. Suo levisi, takapiha jo oli liejuinen. Hän oli polkenut kasvit liejuun. Kiltit pojat olivat olleet väärässä. Tuhmat pojat olivat oikeassa. He olivat uskoneet juoppoja valehtelevia isäukkojaan, kun heidät olisi kilttien poikien mielestä pitänyt tappaa. Taas kääntyi onni ja takki. Se oli väärin.   


Animaatiolaboratorion tuloksia.
Posted by Janne Nummela on 23. heinäkuuta 2015

22.7.2015

NEUROOSIAN UNIONI, ELI PORNON NAPOLILAISGENETIIKKA

Francolainen pariskunta istuu Viking Mariella -laivan diskossa. Nainen on lyhyt mutta jäntevä, sironilkkainen, miestä kymmenen vuotta vanhempi. Mies näyttää Fidel Castrolta. Hän on maskuliininen. Vain mies tanssii. Nainen tuijottaa koko illaan happamena. Yritän lähestyä naista. He eivät puhu vieraita kieliä, francolaiset. Heidän olemus on jäykistynyt, kangistunut, kuin jokin jumaluus kaiken aikaa riepottaisi heitä niskasta. 

Kovin hyvin nämä francolaiset eivät ymmärrä sitä, että N-liiton ainoa olemassaolon perusta oli geneettinen. Projekti säilytti genetiikan, jonka moderni väkivalta pyyhkäisi euroopasta. Nyt täällä, laivan diskossa istuu francolaisia harvakseen, kerran kahdessakymmenessä vuodessa. Ja hekin, vaikka ovat ruskettuneita ja maskuliinisia, tanssillisia pohjaluonteeltaa, ovat nyt neuroosin jäykistämiä.

On vain Neuraasia ja Euraasia. Neuraasia on antivenäjä. Venäjä on geneettiseltä pooliltaan ylivoimainen roskapakolaistulvassa vellovaan Neuroosiaan nähden. Myös USA on geneettisesti ylivoimainen tähän roskalaivaan nähden. Siksi peli on kokonaan Venäjän ja USA:n. Mutta vain Venäjä on geneettisesti omavarainen. Siksi Kiina ja Intia ovat polvillaan Venäjän eivätkä USA:n edessä.

Kiina ja Intia odottavat saavansa Venäjältä salaisuuden tietoonsa: paholaisen eliksiirin, jolla geneettinen elinvoima elvytetään isä Aurinkoisen kettutehtaissa. Silloin, siinä vaiheessa olisi peli jo selvä. Mutta nukahtaako Venäjän tietoisuus ja muisti ennen kuin tieto ehditään siirtää itäaasialaisiin kortteleihin?

Vanhat kulttuurit ovat liikaviisaita uskomaan taloussotaan, joka vain tuhoaa hyökkääjän oman genetiikan ja tuottaa minkä hyvänsä yhteiskunnan poistumisen pelikentältä 100-200 vuodessa. Tämä on liian monta kertaa historiassa nähty näytelmä.

Francolainen tanssiin, venäläinen HC-vilpitön nuorukainen istuu pöytääni. Hänkään ei osaa kieliä, hänelläkin on itseä kymmenen vuotta vanhemi naisystävä, suomalainen narkkari. Hän ei tiedä mitään. Hän on kokonaan muistinsa menettänyt olento.

Siksi, siksi juuri tämän nuorukaisen surullisen esimerkin viisastuttamina venäläiset eivät ikinä suostu täyspässin oligarkin johdettavaksi. Aina täytyy olla kertaluokkaa tai paria korkeampaa mustalainen.

Oligarkit ovat muistinsamenettäneitä hyytelömäisiä entisiä ortodoksimunkkeja. Heidän annetaan hillua silmän lumeeksi, mutta leiri kutsuu heti kun oikea ihminen saapuu rajattomassa lempeydessään.

Francolainen tanssii kuin itärintaman liejuun juuttunut panssarivaunu. Tämän aikakauden paaniset jumalat ovat seksuaalisia, kuristusjumalia, jotka hallitseva poissaolollaan. He jähmettävät. Tämä on pornon valtameren syvärakenteen juutalaismerkitystä kyttyräselkäisellä rantahietikolla. Tiedostamattomat gravitaatiot liittyvät tähän pohjavirtaan, eivätkä ole poliittisen neuvottelun asia enää. Muistinsamenettäneiden lihavuoret hyllyvät lounaspöytiin. Kello kaksitoista Helsingin fredrikinkatu ja Tukholman Kungsgatan ovat täynnä luonaalle säntääviä jazzmuusikoita.

Venäjä on seksuaaliomavarainen planeetta. Se keinuu muistinmenetyksen partaalla. Kansalaiset, te ette ole pornon talutusnuorassa, kuten francolainen dancing fool, huutaa rajattoman lempeä diktaattori, joka opastaa kansalaisia pumpulilla täytetyllä karvarevolverilla rakkauden nautintoihin.

Pornosta seuraava askel on supernaturalistinen kauhu sanoo vihtahousu. Kauhun paaniset jumaluudet astuvat pornon tyhjiön napolilaisgenetiikkaan. Turkkilaiset valloittavat Barcelonan. Tummaakin tummemman muhamettilaisen ihonhaju tarttuu francolaisen tukkaan. Kyttyräselkäiset kamelit meikkaavat keitaan vedenpinnan kuvajaisessa.

21.7.2015


Tällainen rajaus, 180 x 125.
Me murhaamme Messiaamme. Sinä et osaa sanoa mikä on yksi ja ainoa oikea koron korkeus milloinkin. Hänen ruumiinsa elimiä pienimmistä kudoksista sydämeen ja aivoihin hallitsevat niitä varten säädetyt lait. Lyhyesti sanottuna termi on tarkkarajainen. Mistä ihmeestä te puhutte? Minä en sanonut, että tämä tapahtuisi tänä vuonna. Sen aika tulee kun kaatuilevasta merestä nousee kuviteltu saari, joka kuiskaa imartelevia tuskia pintaan kuin lumpeita. Silloin varmasti suljet silmäsi ja leikit. Heillä on kaikki mitä he haluavat, ja siellä he alati esittelevät tuoretta kalaa laseillaan elehtien kuin laihat hietasillit. Mistä me muurahaiset, me itsemurhan hitaat suutarit, ammennamme voimamme?
Onko tuttu skene, eestriproge?

Tällaisia asioita vapaudella kannattaa tehdä.




19.7.2015

PAKAN SEKOITTAMINEN

Tämä on niin yksinkertaista. Jos nyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailmassa oltaisiin nähty jokin uusi kultakausi, olisivat kaikki kommunismin vastustajat oikeassa ilman muuta. Jihuu fasismi tuottaa hyvää, eikä sairaalaa ja tohtoreita enää tarvita.

Vaan tosiasiassa maailman asiat ovat nyt taas pahemmin kuin 25 vuotta sitten. Siihen ei ole vaikuttanut mikään lääkäri-Venäjän viimeaikainen tolpille nouseminen pehmustetun huoneen nurkassa. Vaan pelkästään voittajan, valloilleen pääseen egoistisen ja sokean hullun älytön, mielisairas, täysin sekava hillunta. Nyt viimeaikoina se verenhimoinen peto taas, samalla kun kuristaa syyttömiä maanmiehiään, on alkanut huutaa kuin paviaani ja osoittaa sormella hitaasti lähestyvää lääkäriä, henkitoreissaan hortoilevaa Venäjää, joka nyt on taas rannattomalle hulluudelle suuri uhka, koska selvästi on elossa ja hengittää ja voi lievittää sairaan komplikaatioita järkevällä lääkityksellä.

On käynyt niin selväksi kuin voi ikinä käydä, että fasismi on sairaus, joka tuhoaa aina ympäristönsä, olipa se sitten lääkäri, Venäjä tai mitä ikinä maailmassa jäljellä on. Siksi keskustelu historiasta ja sen tapahtumista on vähän turhaa. Faktat ovat vesiselvät. Hullulle on oltava sairaala olemassa.

Huomatkaa, että puhun tässä ennen muuta itsestäni. Olen (geneettisesti ja vähän henkisestikin) jos nyt en suoranaisesti fasistisuvun jälkeläinen, niin ainakin sellaisen suvun jälkeläinen, joka ei ole koskaan laittanut rikkaa ristiin fasistisia ajatusmuotoja vastaan. Juuri minulle Venäjä on ollut mielisairaala, hyvin parantavassa merkityksessä. Jopa 1990-luvun kaaoksen Venäjä. Neuvostoliitto olisi ollut sitä varmasti paljon enemmän. Ainakin Venäjä on parantanut toimintakykyäni paljon 1990-luvun mustista vuosista. Nykyään en edes popsi mitään mielialalääkitystä. Paniikkihäiriökin on mennyt tältä erää ohi. 1990-luvulla ennen Venäjällä käymistä sen sijaan näytti selvältä, etten koskaan pääsisi eroon lääkityksestä, mahdollisesti laitoshoidosta. Armeijakokemus ja suomalaisen yhteiskunnan tajuaminen yhdeksi tuon kasarmin laajentumaksi, oli kertakaikkiaan liian nujertavaa. Se ei saa olla koko maailma, ja juuri Venäjä pitää huolen siitä, että on muutakin kuin kasarmi, homoilu. En minä tällä maailmankolkalla näe mitään muuta toivoa kuin venäläinen tietoisuus, joka voi auttaa kohtaloltaan (yhtä lailla sisältä kuin ulkoa hyökyvän) fasismin uhreja, kuten itseäni. Meitä kummituksia on liian monta.   

Kysymys on todellakin haasteesta, jolla fasistiset ajatusmuodot ylitetään ilman että ne laimenevat liberaaliksi kummitteluksi. Energian pitäisi kanavoitua viisaampiin ja rauhanomaisempiin uomiin, mutta hukkaan energia ei saa valua.

Silti, voiko vanha monien laskostuneitten projektioiden dikotomia enää millään tasolla toimia tämän haasteen vastaanottimena?

Tosiasiassa ehkä maailman pakkaa pitäisi sekoittaa kunnolla, kansallisvaltiot purkaa, huolehtia siitä, että pallolla vallitsee mahdollisimman suuri moninapaisuus. Mutta taas, viimeistään 25 vuoden kuluttua alkaisi tietysti entisen kaltainen liittoutuminen superimperiumeiksi. Toisaalta mitä sillä olisi väliä, jos pakkaa olisi sitä ennen sekoitettu kunnolla. Mitä parempi sekoitus, sen epätodennäköisempää, että syntyisi koskaan vain orwellaiset pari-kolme valtakeskittymää. Voisi jopa syntyä yhteiskuntamallien todellista kilpailua.
"moni johtaa "realismin" hiukan harhaisesti siitä, missä ovat "raitin väen" kulloisetkin yhteiset nimittäjät."
Länsimaissa juuri näin. Mitä on meillä raitilla, se on koko maailma, koska täällä näkyy amerikkalaiset saippuasarjat, joita pidetään elämänjärjestyksen ehdottomina määrittäjinä. Samalla Venäjällä on jo vuosisatainen perinne ajatella raitiväen tasolla asiasta toisin. Venäläinen tiedostaa: "mitä meillä on raitilla, ei ole koko maailma". Niin hyvässä kuin pahassa. Ja jos ei vielä tiedosta, niin ensimmäisen ulkomaan matkan jälkeen viimeistään. Osa venäläisestä raitin väestä on tietoisesti ylpeitä oikealla tavalla. Osa on tietoisesti häpeissään ja kateellisia ei-venäläisten "vapauksille", joita hollywoodpropaganda kuvittelee. Kumpi tietoisuus näistä sitten on korkeampi: hyvien puolien ymmärtäminen vai epäkohdista ärsyyntyminen? Se riippuu siitä, mitä noista hyvistä puolista ja epäkohdista lopulta seuraa.

TULEVAISUUDEN PROOSA (when texts are processed with Google Deep Dream code with BVLC GoogleNet Model)

Mulla on fetissi kutittamiseen, tykkään kutittamisesta, mutta miten kutittaa suurta määrä kaloja? Viidesläiset puolustavat ymmärrettävää Jumalaa. Ei mikään ihme. Kutiaako Päivi Räsänen muka helpommin sidottuna? Viidesläiset rakentavat yhteyttä, mutta miten kutittaa aikaa lentojen välillä? Arkkipiispa valehtelee tuoreeltaan: tärkein on uudestisyntyminen, parempi syntyä kuin jäädä syntymättä. Tässä hiippakunnassa hiippaillee liikaa viidesläisiä sekä Toronton nauruherätyksen sihteeri. Kutitusterapia oli meille selviytymiskeino monesta mielipahasta. Kun me 60-luvulla uskoon tulleet viidesläiset olimme nuoria, oli meidän kompastuskivemme lakihenkisyys. Mitä syötävää kutittaminen olisi? Voiko ihmisen tappaa kutittamalla lounaaksi jos ihmistä todella kunnioittaa? Niinpä. Viidesläiset vain puhuvat anglo-amerikkalaisista juuristaan. He katsoivat, että kirkko menee kutittamalla harhateille. Minä ajattelen, ettei abortti ole ihmisen kutittamista. Viidesläiset ovat kutomassa uusia vaatteita keisarille. Miksi samoja lauluja ei voi laulaa jo olemassa olevista virsikirjoista. Miksi sinua naurattaa jos viidesläinen pappi kutittaa sinua? Mikä on oudoin paikka jossa olet kutittanut ketään? Nokialaiset tuomitsevat viidesläiset helvettiin herätyksen sammuttamisesta. Tykkäätkö sinä kutittaa Ilkka Kanervaa tai Päivi Räsästä? Tiesitkö että viidesläiset ja iso osa lestadiolaisista asuu Turussa. Mistä kutiat helpoiten? Uskaltaisitko kutittaa itseäsi sieltä julkisella paikalla? Viidesläiset taas on enemmän semmosta indieporukkaa. Rennompaa ja emotionaalisempaa. Sänkyyn pääsee, jos jaksaa seurustella ja tehdä duunia vähän pidempään.  Se on saletti. Viidesläiset ovat Päivi Räsäsen omia. Viidesläiset ovat luterilaisen kirkon täysioikeuksisia jäseniä. Osaatko keksiä kutittavan tarinan? Mistä et kutia ollenkaan? Voiko ihmistä kutittaa pelkällä äänellä? Mikä uskonnollinen lahko suosii poikakuoroja, ovatko lapsesi kutituspoluilla? Onko enää sellaista selkeästi hahmotettavaa ryhmää kuin viidesläiset? Miten kutittaa jumiutunutta ohjelmaa tai lukkoa? Kaikki me olemme kokeneet jumiutumisen työpöydällämme. Ongelma on vakava vain, jos viidesläiset pääsevät sisälle taloon, siis tunkeutuvat siihen. Sinun täytyy päästä eroon muurahaisten siivistä. Kutitusjooga auttaa tuomaan näkyviin tosiasian joka on tässä yhteiskunnassa helposti unohtuu. Kutittaminen on ihmisen ruumiin koskettelua, jonka tarkoituksena on saada henkilö tietoisesti vakavoitumaan. 


(Published on 2/26/13, 4:28 PM)
Siinä voi menestyä, mihin kykenee uskomaan. Uskon perustat ovat monet. Yhdelle se on oma lauluääni, toiselle Jeesuksen mahdollinen ilmestyminen omaan bändiin. Pelkkä hyvä suoritus ei ketään pelasta, vaan urheiluseura, kilta ja toimilupa.



17. We counted them for you. It's 17.via. Thrasher Magazine
Posted by Mpora on 16. heinäkuuta 2015

18.7.2015

Lisää kommenttipalstan runoista koostettua, muotoiltua. Huom. nämä eivät ole irvailuja tai vastauksia kommenttirunoihin, vaan jotain irrallista itselleni mieleen tullutta.



Itkisit onnesta.

Herää tai ole heräämättä.
Se on yhdentekevää
nyt sydänyöllä.

En ole pornoon rinnastettava
huitukka. Haluan jotakin
mikä maistuu
giljotiinilta

Me emme ole toisillemme
muuta kuin ykseyttä, rajaa
ja ylitettyä toivoa.

DAVID ROBERT MITCHELL: IT FOLLOWS (2014)

Taas kerran loistava superanaturalistista kauhua. Voi sanoa, että 2010-luvulla vain kauhu elää elokuvan kaikista genreistä. Uskomatonta on tämä kauhun ylivoima muuhun verrattuna. Miksi? Koska vain supernaturaalinen voi kertoa tavallisten ihmisten arkikokemuksesta. Ihme kyllä Cannesissakin tämä on pantu merkille.
Kävin vähän läpi kommenttien moderointia. Sinne oli ilmestynyt suuri määrä hienoja anonyymin kommentaattorin kirjoittamia runoja.

Tässä niistä joitain koosteina ja muunnelmina:



Aurinko on sammunut.
Mitä siitä. Huomenna
se taas hiipuu taivaalla.

Unohdetaan omatunto.
Sopiiko, ole vain oma itsesi.
Se sinusta lopun tekee.

Kävin täällä.
Näin paljon niitä
joilla oli sielu.

Se oli sitä aikaa
kun
katto
luukusta
mieleen
laskeutui
Buddha

En voi sallia
että naisin
ketään maksutta.

Siis itse maksamatta.

Nämä tunteet kestän kyllä

Ja pysyn perhosena.

"sinä avaudut helmivuorten välissä
toisia salaisempi
sinussa on taika josta vaietaan
myös sinä olet minun
ylin portti
ja minulla
on sen avain"

Maailma on uskomattomampi
kuin ennen syntymääni
kykenin uskomaan.

JÄNIKSINÄ VAPAAMATKUSTAJAN HAUDALLA

Pidän mahdollisena, että Roberto Bolanoa jaksaisi lukea yli kaksi sivua, jos hänessä olisi pisarakin Saul Bellowin älyä ja esteettistä voimaa. Bellowin Humboldtin lahja (1975) on erinomainen romaani myös Kai Kailan suomennoksena. Romaani ei kerro esimerkiksi Alexander von Humboldtista vaan amerikkalaisesta runoilijasta Delmore Schwartzista. Paras Bellow-suomennos on toki Saarikosken Tartu tilaisuuteen.

Ilkka Remeksen Uhrilento (2000-luvn alku) on eurooppalaisiin puitteisiin upotettu espoolaisen hengenmaiseman näköisveistos. Muuta jännitettävää ei tällaisessa jännärissä ole kuin se, että rämpiikö joku maailman läpi kauniaislaisella katsannolla.

Doris Lessingin Hyvä terroristi (1985) alkaa sen verran vahvasti, että muutamat alkusivut herättävät lukijan kiinnostuksen romaanin aiheeseen. Lessingin kerronnan tyyli ei minuun ainakaan suomennoksena tenhoa, mutta en näe mahdottomaksi jatkaa lukemista.

Eila Pennasen Naivistit (1982) alkaa jämäkämmällä otteella kuin Lessingin romaani. Pennasen realistinen proosatyyli on pelkästään jos esteettisesti laadukkaampaa kuin suurin osa nykykirjallisuudesta. Tämä on melkoinen yllätys. Ensinnäkin ainakin romaanin alku on näyttää olevan todella häikäisevän hyvin kirjoitettu. Toiseksi Pennanenhän näyttää olevan G-harrastaja. Aivan poikkeuksellisen mielenkiintoinen romaanin alku.

Marjaana Aumaston Rikas, Laiha ja Kaunis (1996) alkaa kiinnostavasti ja aihe on kiinnostava. Tyyli ei ole yhtä hioutunutta kuin Pennasen, mutta ensimmäisessä kolmessa luvussa ei ole mitään erityisen häiritsevää. Lukeminen jatkuu.

Turkka Hautalan Paluu (2011) ei jaksa kiehtoa niin paljon, että oppisin mitään uutta tästä kirjailijasta. Jotain asenteita siellä on ja kai aihekin. Tämä kirja on kuin suomalainen jazz, heikoimmillaan.

 Johanna Hulkko Jostakin kotoisin (2011) herättää kysymyksen siitä miksi teos on kirjoitettu? Ilmeisesti vain siksi, että on kiva kirjoittaa jotakin. En tiedä mitä pitää muuten ajatella romaanista, jonka moton vaivoin jaksaa lukea puoliväliin. 

Susanna Alakosken palkittu Sikalat (2006) vaikuttaa jotenkin trashyltä nuortenromaanilta. Suomennoksen perusteella yhtään syytä en keksi miksi tätä pitäisi lukea muutamaa peukalopaikkaa enempää. Hyvin väsyttävä vaikutelma.

  





  








    

17.7.2015

SCANDINAVIAN EXPERIMENTAL UNDERGROUND 015 SURVEY

Italialaisen aktivistin Raffaelle Pezzellan kokoama Scandinavian experimental underground 015 survey kompilaatio NYT Bandcampissä kuunneltavissa. Pezzellan kompilaatiossa ovat mukana mm. Ruotsista kiinnostavat Lars Brondum, ja Kymatica, eli Jonathan Liljedahl, joka tunnetaan lukuisista nerokkaista iPad sovelluksista kuten Sector ja Gestrument. Kompilaation muut osallistujat itseni lisäksi ovat: Sysselmann, vÄäristymä, Arne Borgan, Andreas Karperyd, Metek, Esa Ruoho, Frans Kedes, Pythagora, Øystein Jørgensen.

SATU FEMINISMISTÄ

Olipa kerran aikakausi, joka keksi vitsin siitä, että naiset hallitsijoina ovat miehiä viisaampia ja lopettavat keskinäisen sotimisen. Lapsikin, varsinkin naisten pukuhuoneissa joskus käynyt, ymmärtää, ettei sellaisessa väitteessä ole mitään perää. Huoripukkikin tajuaa, että vain yksi miljoonasta huorasta on filosofikurtisaani, ja he eivät ikinä kamppaile vallasta toisia hiuksista repien. Kävikin sitten ilmi, että sotien määrä vain lisääntyi kiihkeiden ja pingottuneiden, vallanhimoisten ja epä-äidillisten naisten hallituskaudella.

Kuningas oli murheissaan. Häneltä oli viety patriarkaatti, eli kruunu. Se tarkoitti vain naapurimaan kuninkaan vallan lisääntymistä. Sillä naapurissa oli kuninkaalla edelleen kruunu, joskin salaa ja ovelasti. Naisten aiheuttama sekasorto oli vienyt kuninkaalta kruunun ja antanut sen naapurimaan kuninkaalle, joka hallitsi naisbulvaaniensa suojista.

Miesten valta ei ollut maailmasta kadonnut. Siitä oli vain tullut hieman harvinaisempaa. Naiset auttoivat tässä harvainvallan muotoutumisessa innokkaasti.

Kävikin pian ilmi, ettei mikään ole vähemmän viisas olento kuin pingoittunut naissukupuolen edustaja hallitsijana. Naisten hallitusvalta oli lyhytnäköistä ja linjatonta. Ennen muuta se oli vailla korkeampia päämääriä, sellaisia joita ihmiskunta oli ennen itselleen asettanut.

Niinpä ei liene ihme, että keksittiin erityisen pirullinen harrastus, jossa tätä TOTUUTTA oli tarkoitus esitellä KAIKELLE KANSALLE. Sitä kutsuttiin pornoksi. Se oli valtameri, suurempi kuin kaikki maailman valtameret. Se oli luotu naissukupuolen ja sokeiden miesten haväistykseksi.
  
Kukaan ei tuona kurtisaanikenraalien aikakautena nauranut paremmin kuin veriset omiensa uhraamishaluiset upseerit ja diktaattorit.

14.7.2015


TYPERYYS JA VOIMAHARJOITTELU

Ihminen puhuu muunneltua totuutta.
ISÄ: Ensiviikolla mennään laivalla Tukholmaan. Siitä tuleekin aika mahtava kesäloma.

TYTÄR: Mihin ihmeen Tukholmaan? Minä haluan Pariisiin.
Vihtori Kosolaa videolla:
Inside an artificial brain from Johan Nordberg on Vimeo.

BABY SNAKES

13.7.2015

Mielenkiintoista uutta Zappaa. Kohdasta 46:00 eteenpäin ainakin.










Tästä pitää nimenomaan lukea se kulttuurinen viesti, että mikään vastaava ei ole nykyään mahdollista, vaikka meillä on jossain mielessä paljon koulutetummat ja "ammattimaisemmat" muusikot. Miksi?

Ilmastonmuutos vai morfiset kentät?

Daavidin tähden pojat tietävät, mutta heillä onkin ilmajuuret: 


Maahanmuuttopolitiikka ja pornoteollisuus näyttäisi olevan saman suunnitelman kaksi erillistä työvälinettä. Kumpikin täysin tietoisia. Tässä on selvästi tietoisesti ja lujasti päätetty olla antamatta mitään mahdollisuutta suursodan vastustajille, jos sellaisia nyt ylipäätään jostain löytyisi. 

Tärkeitä lukuja:
"Esimerkiksi Kiinassa jopa 300 000 ihmistä kirjoittaa työkseen viranomaisten toiveiden mukaisia viestejä nettiin.9 Ison-Britannian armeija taas on perustanut erityisen Facebook-sotilaiden yksikön, jonka tarkoitus on työllistää ainakin 1500 ihmistä.12 Israel perusti omat somejoukkonsa jo vuonna 2008.9 Vuonna 2011 kalifornialainen Ntrepid-yhtiö puolestaan teki kahden miljoonan euron arvoisen sopimuksen United States Central Commandin kanssa propagandatarkoitukseen kehitetystä ohjelmistosta, jonka avulla yksi henkilö voi hallita kymmentä erilaista verkkoidentiteettiä." >>

Edellämainittu on muuten paras syy FB:ssä roikkumista vastaan. Parhaiten tältä vaikuttamiselta ja sodalta pelastaa normaalit elävät ihmissuhteet jossain mieluiten suurkaupungissa. Pahimmassa asemassa ovat syrjäytyneet, kaupungeissa ja maaseudulla.

PROVOKAATIOKIERTEEN MUSTA AUKKO

"Oma pelastukseni nykytilanteessa jossa elämme natsipropagandaan verrattavalle NATO-propagandalle alistettuina jopa valtion omistaman YLE.n taholta on juuri riittävä yleissivistys, jonka olen hankkinut, ja lähdekriittisyys, jota historian opiskelu [yliopistossa] mitä suurimmassa määrin on. "

Harvan tämä pelastaa. Ns. sivistyksen täytyy olla monin kertainen yliopistotutkintoihin nähdän, että se voisi mitenkään yksin riittää. Kysymys on aika paljon muusta, yksilön kokemuksista ja älykkyydestä. Mitä poikkeuksellisempia kokemuksia ja mitä älykkäämpi ihminen, sen vaikeampi hänen psykologiaa on "sivistyksen" varassa seurata.

Tässä mennään äkkiä niin syvässä psykologiassa että oppikirjat tai edes alan mestarit eivät kunnolla pysy perässä. Liioittelenko? En. Oppikirjoija, niiden varoittavia esimerkkejä ja muuta sellaista käytetään toimintaohjeena. Mitä kehittyneempi kritiikki, sen kehittyneemmät toimintaohjeet seuraavalle sukupolvella. Aina ja ikuisesti.

Esimerkiksi Wilhelm Reichin seksuaaliekonomia (joka oli 60-luvun seksuaalisen vapautumisen alullepanija beat runoilijoiden kautta) on käänteistä lynkkausjoukon suunnittelua. Vastaavasti tällaisina päinvastaisina aikoina jokin kuokkamummo meissä tietoisesti luo ja suunnittelee lynkkausjoukot tekemällä yhteiskunnallisella tasolla kaiken päin vastoin kuin Reich ehdottaa.
 
Pornoteollisuus on aivan varmasti tietoinen osa tätä suunnitelmaa. 
 
Uudessa vaiheessa tällaisesta psykoanalyyttisestä kirjallisuudesta tulee vain käänteisoppikirjoja ja käänteistoimintaohjeita. Signaali ohenee, soimaan jäävät huutavat energiapiikit kasvavat. Modulaatio vaikeutuu. Ja minkään suuntaiset provokaatiot eivät ollenkaan selvennä ajattelua tai paranna asiaa. Silti joka hetki käy vaikeammaksi olla itse provosoitumatta tai provosoimatta.

Tilanne taitaa olla Raamatun opetuksen mukaisesti selainen perusihmisellinen, missä viisautta ei ole vastustaa pahaa, koska tuo vastustaminen itsessään muuttuu heti pahaksi ja myös tilannetta yleisellä tasolla pahentavaksi. 

EINO SANTANEN: TEKNIIKAN MAAILMAT (2014)

Jo Eino Santasen esikoiskokoelma Kuuntele, romantiikkaa (2002) esitteli kypsän ja tarkan oman hillittömän näsäviisautensa esteetikon. Santanen osoitti hienovaraisesti kuinka saarikoskelainen romanttinen ja vapaa runoilijanääni voi silti kuulua, vaikka koko runoilijan persoona olisi pyyhitty kuvasta pois. 

Neljännessä kokoelmassaan Tekniikan maailmat (2014) mikään ei ole tässä kuvassa muuttunut. Näsäviisaus on estetisoitu ehkä vielä aikaisempaakin huikaisevampiin epäpersoonallisiin ulottuvuuksiin.

Kielirunoilija Santasen erottaa 2000-luvun metodisista kokeilijoista myös se, että metodikin on taka-alalla. Leikki ei alleviivatusti ole leikkiä, kokeellisuus ei tunnu kokeellisuudelta, rajoitteiden saumat eivät repsota. Ironian suuntaa on hyvin vaikea arvata tietämättä yhtään mitään tekijän henkilöstä, taustoista, sukutaustasta, motiiveista. Tällainen kirjailijana oleminen on jonkinlaista nurinkäännettyä Christer Kihlmania: nurinkäännettyä tunnustuskirjallisuutta. Sitä enemmän arvatenkin kukoistavat ihmissuhteet. Sillä eihän mikään ole suunnitellusti ja ennaltasovitusti tehty tuhoisammaksi ihmissuhteille, yhteiskunnallisille suhteille, tuttavuussuhteille, liiketoimintasuhteille, kauppasuteille ja muulle sellaiselle kuin itsensä julkinen peliin laittaminen (riittänee viitata Timo Hännikäiseen, vaikka hän onkin pahin esimerkki tästä "peliin laittamisesta"). Kaikkea tätä välttäkää, oi runoniekat, jos mielitte menestyksen parnassoille!

Jossakin silti pokkana ja väsymättä poseeraa runoustajan lihallinen olemus, sekin yhtä salamielinen ja läpitunkematon kuin laminoitu estetiikka, joka häntä maailman pikaoikeudenkäynneiltä ja henkisiltä rajallemuilutuksilta suojelee.

Kaikesta voi aavistaa ankaruuden ja talouskurin: jyrkkien kieltojen ja myöntöjen hengenheimolaisuuden runoutemme 90-lukulaisiin kyklooppeihin, esimerkiksi sellaisiin ylenmääräiseen estetisointiin kelmutun kirjallisuussensuurin mestareihin kuin Harri Nordell tai Merja Virolainen. Näiden runoutemme Vihtori Kosoloiden runous on joko jyrkästi EI. Siis jyrkästi KYLLÄ. Mikään HPC:n moniäänisyys ei tule kysymykseen. Harrastajat VITTUUN!

Siksi estetiikka on aina yhtä kuin politiikka. Ja politiikka on aina yhtä kuin estetiikka. Estetisoitu kirjallisuussensuuri vaikenee itse oma-aloitteisesti suurimmasta osasta maailmamme asioita, vaikkei tabuja olisi lähimailla. Rajoittamalla vain edelleen jo hiuksen ohueksi rajoitettua maailmaa uskoo ranskalaisen rajoiteautuuden nielaissut saavuttavansa uuden suuntauksen tuulia ja kasautuneiden energiapiikkien ikuista kiertoa ehkäiseviä modulaatioita. Valkoisesta kohinasta rajoittamalla syntyy sinfonia.  

Tekniikan maailmoissa Santanen paljastaa itsestään totuttua enemmän esseen keinoin. Kirjaan liitetty setelirunouden synnystä kertova essee on minusta koko kirjan poeettisesti ansiokkain osuus. Teksti toimii sen verran rattoisasti ja vakaan omaäänisesti, että sitä olisi lukenut mielellään kaksinkertaisen tai nelinkertaisen pituuden, mikä sellaisesta aiheesta kuin "setelirunous" ei liene liikaa pyydetty.

Itse setelirunot ovat oma lukunsa. Ne ovat kyllä omaperäistä käsitetaidetta, jos kohta prioriteetti niiden keksimisestä kuuluu muille. Minusta niitä olisi saanut olla vähemmän. Esimerkiksi kaksi, viiden ja viidensadan euron setelit.
  
Tässä teoksessa suomalainen näsäviisaus saavuttaa kypsän vanhuutensa. 

USKO, TOIVO JA PELAILU

Jos informatioteknologinen järjestelmä on täysin vakaa ja yhteensopiva muiden järjestelmien kanssa, on millainen hyvänsä prosessi ohjelmoitavissa. Datan käsittely riippuu vain datan rakenteellisuuden asteesta, järjestelmien yhteensopivuudesta ja prosessien vakaudesta. Mikään koneäly ei ole mahdollista ilman näiden ehtojen toteutumista, kuten mikään biologinen äly ei ole mahdollista ilman vastaavien biologisten ehtojen toteutumista.
 
Älyttömyys - biloginen tai koneellinen - on Jeesuksen ilmestymisen odotusta sen hirsipuun luona, johon vapahtaja tuli juuri taas hirtettyä. Älyttömyys on toivoa liikaa siltä mikä on mahdollista, siis mahdottomuuteen asetettu toivo.

Vaikka kuinka uskoisi, on turha toivo, että Jumala tai mikä hyvänsä kybernetiikka, logiikka tai epäjohdonmukainen sattuma, ihme tai yllätys, asettuisi mahdottoman puolelle.

Ihmeet tapahtuvat mahdollisuuksien piirissä, vaikka niiden lainalaisuudet ovat tavanomaisen ihmisälyn ylittäviä. 

Maailmaan soveltuvuus ei rakennu pelailulle, vaan todellisuuden näkemiselle muuttumattomalle itselle sopivaksi.
  
Näköjään tänä kesänä jää lomat pitämättä. Lievästi tämä sää kyllä masentaa vaikka usein kehun ettei Suomen ilmastolla ole minuun masentavaa vaikutusta. Pitää vain hautautua työhön, jota mukavasti riittää.

Maalaustaiteen jumalat eivät tällä säällä tule avukseni, joten tuhraaminen värien kanssa pitää vain jättää. En pysty keskittämään energioita sille tasolle, että kykenisin luomaan ehjän maalauksen näillä voodootekniikoillani. Huonona maalauspäivänä täsmälleen samat väripigmentit käyttäytyvät huonosti, levottomasti. Tuuli puhaltelee vääristä suunnista, kalvolle tipahtelee puunlehtiä, oksia ja roskaa, itse törmäilen, kompastelen ja sottaan. Hyvänä päivänä kaikki alkaa heti aamusta toisin, öljy vedellä tekee työtä ja annostelee uusia unia hyönteisten, egyptiläisten pappien loitsujen surinassa. Mutta maalaukseen minulla on vain nämä muutamat kesäpäivät käytettävissä. Muina aikoina voi suunnitella ja sommitella, viilailla ja kokeilla, mutta itse alkydimyrkkyjä ei voi tuoda märkänä sisätiloihin.
 
Tästäkin kylmästä sadekesästä on vain mentävä yli polkupyörätrialistina jalalla maahan koskettamatta, sisätakkatulen loimussa, hiljaisessa Mozart-tunnelmassa.

Albumin nettikuunneltavan kappaleen julkaisu on 17.7 ja varsinainen julkaisu 1.8. Kaikki osapuolet vaikuttavat varsin tyytyväisiltä lopputulokseen. Itse en enää jaksa iloita. Projekti muodostui ylityölääksi työvoitoksi. Perfektionistinen materiaalin valmistamisprosessi on täysin päinvastaista huolettomalle kappaleiden luonnostelulle.    
 
17.7 julkaistaan myös italialaisen aktivistin Raffaelle Pezzellan kokoama Scandinavian experimental underground 015 survey kompilaatio jossa itsellänikin on ilo olla mukana uuden albumin kappaleella. Pezzellan kompilaatiossa ovat mukana mm. Ruotsista kiinnostavat Lars Brondum, ja Kymatica, eli Jonathan Liljedahl, joka tunnetaan lukuisista nerokkaista iPad sovelluksista kuten Sector ja Gestrument. Kompilaation muut osallistujat ovat: Sysselmann, vÄäristymä, Arne Borgan, Andreas Karperyd, Metek, Esa Ruoho, Frans Kedes, Pythagora, Øystein Jørgensen. 





Objektiivista on se, että Mozart elää nyky-Venäjällä, mutta ei länsi-Euroopassa. Kuka tämänkin kulttuurihistorian joskus kirjoittaa. Kuka on Friedellin seuraaja sitten joskus.
Venäläisen tuttavan uutta pakistanilaista tyttöystävää kuljetettiin junanvaunussa kohti Pietaria. Tyttö oli paitsi hunnutettu myös suljettu suureen bassokaiutinta muistuttavaan laatikkoon, jonka yläreunassa oli kapea rako. Sieltä tyttö kurkisteli. Juna saapui Pietarin asemalle ja tuttavani, kolmissakymmenissä oleva koditon langanlaiha lihaton noita, kärräsi tytön vetokärryillä mukaansa. Kiinnostuin asiasta ja katselin toimistossa tytön alastonkuvia netistä. Satumaisen kaunis olento, joka syökin naiseutta mustat hampaat välkkyen. Herkullista toimistoa harmaampi sperma roiskahti huomaamatta työpöydälle. Katselin työpöydän lampun valossa sokeritoukia jotka uiskentelivat älykkäästi roiskelammikoissa. Ei ihme että huoneen kaikki torakat korkeintaan ehtivät aukoa kitojaan kun jo saivat vihiä elävästä lihakeitosta. Ne lähtivät koloistaan epäröimättä kuin pakolaisten häämöttävät lärvit kohti kirkkaampia lamppuja. Kohta oli koko seinä täynnä ötököiden nököttävää ulinaa. Katselin niitä hymyilleen aamutossu kohotettuna. Tyhminä ne kellistyivät laineen liplatukseen. Ne kauhoivat siittiöitä kuin karhut tammukoita tunturipurosta. Napsin niitä tyynesti aamutossullani. Siittiöt litistyivät, sisältö tylsästi tiivisti niistä kerrotut kelmeät vitsit. Erästä metallinhohtosinipunervaa sarvijaakkoa hakkasin sitä kengällä, mutta se ei ollut moksiskaan. Otin laatikosta vasaran. Lyönnillä ei mitään vaikutusta. Hyönteismyrkkysumutekaan ei tuntunut tehoavan. Hämärästi käsitin: tämä olisi loppuni.   

12.7.2015





USA on outo paikka. Yrittäjyyttä ja pornoteollisuutta kannustetaan. Pornon valtameren osa, jossa aiheena on lukiolaispoikia viettelevä opettajatar on Intian valtameren kokoinen. Sitten kun joku utahlainen opettajatar todella viettelee yhden lukiolaispojan hänet tuomitaan 30 vuodeksi vankeuteen. Vain koska vankilabisnes on USA:ssa iso juttu. 
Hän oli siististi mustaan pukuun puettu herrasmies, joka halusi esitellä venäläisten sotilasasujen kokoelmansa. Ajoimme, johonkin katajanokalle, ulkoministeriön tuntumaan. Kaupunkiasunto oli tavallinen, vain erään suuren vaatekomeron henkaritangon takaa avautui komeronovi suureen juhlatilaan. Hän avasi oven minulle. Astelin juhlatilassa hieman ällistyneenä. Siellä oli parikymmentä jykevää nahkatopattua tuolia suuren pöydän ympärillä sikin sokin. Juhlatilan perällä oli kaksi huoneenovea auki. Toinen huone oli jonkinlainen makuukamari, toinen huone suuri vaatevarasto.

Sotilasvaateasiantuntija astui tilaan. Hän oli hoikkavartaloinen keskimittainen mies. Kasvot olivat hienopiirteiset, harmaat hyvin ajellut hiukset olivat tuuheat, vaikka hän kävi varmasti kuudetta kymmenettä. Iho oli ruskettunut ja pehmeä, oikeassa kädessä oli suuri vihreä kivellinen sormus, joka halusi viestiä jotakin, mutta jonka viesti oli minulle tuntematon. Tumma kalliin näköinen puku istui hänelle täydellisen hyvin. Kaulaan oli ilmestynyt sininen solmio.

"Laition solmionkin, kun meillä on tänään juhlapäivä", hän sanoi. "Ai mikä juhla?" "Katsos." Hän riisu takkinsa, meni vaatevarastoon ja sulki oven perässään. Kohta hän astui uslos tsaarinarmeijan kenraalin univormussa paitasillaan. Sotilastakki oli hänen kädessään. "Nämä ovat aitoja vaatteita, ei mitään teatterirekvisiittaa. Kokeiles tuota takkia." Vedin kenraalin takin päälleni, ja hän ohjasi minut peilin eteen. Napitin takin, se istui täydellisesti. Ihmettelin omaa kuvaani peilissä hetkisen.

Siirryimme suureen makuukamariin. Vessan oven vieressä oli lukittu komeronovi, jonka hän avasi taskustaan löytyneellä avaimella. Astuimme jonkinlaiseen pieneen studioon, tarkkailumonitoreineen ja muine peruslaitteineen. Studion takana oli pieni kaksirivinen kuusipaikkainen katsomo, jonka elokuvateatterituoliin istahdin. Hän näytti minulle joukon nauhoituksia, jotka oli selvästi tehty piilokameralla viereisessä makuukamarissa. Nauhalla esiintyi julkisuudesta tuttuja henkilöitä mitä oudoimmissa askareissa. Eniten minua ehkä hämmästytti Raija P:n puuhat. Hän oli yllättävän kaunis alastomana, jonkin verran nuorempana. Aluksi siinä oli jotakin hyvin kiihottavaa, kunnes tuo lämmin tunne vaihtui silkaksi kuvotukseksi.

Ihmettelin, miksi sotilasvaateasiantuntija on päättänyt näyttää materiaaleja minulle. Ymmärsin, että minut oli mielipidettäni kysymättä vihitty salaisuuksiin, joiden paljastumisella olisi seurauksia. Rauhoittelin itseäni ajatuksella, ettei minua kukaan uskoisi. Tämä tosiasia pelastaisi minut vaarasta, mikä hyvä se olikin.

Halusin ulos niin pian kuin mahdollista. Vaateasiantuntija, joka oli taas vaihtanut päälleen alkuperäisen pukunsa, ei vastustellut. Hän käyttäytyi ystävällisesti kuin hovimestari ja saattoi minut ulko-ovelle asti. Ulko-ovella hän pahoitteli, jos oli aiheuttanut järkytyksen. Hän sanoi tietävänsä minun kaipaavan juuri tällaisia tietoja ja halusi osaltaan hieman helpottaa tietämättömyyteensi sisältyvää henkistä kärsimystä. Hän sanoi uskovansa, etten edes yrittäisi paljastaa mitään filmeillä näkemääni, koska se olisi kuitenkin turhaa eikä kukaan minua uskoisi, mutta voisin siitä huolimatta saada näkemästäni tiettyä sisäistä varmuutta. Nyökyttelin hiljaisena päätäni. Lopuksi hän jopa tarjoitui antamaan autokyydin rautatieasemalle. Olin sen verran poissa tolaltani, että suostuin siihenkin.

Auto oli vanhanmallinen khakkinruskea Lada. Istuin etupenkille ja sidoin turvavyön. Mies lähti ajamaan hullua vauhtia jonnekin öisen sataman lastaussilloille. En pystynyt pysäyttämään häntä, koska jouduin pitelemään autosta niin kovasti kiinni. Hän kaahasi kuin mielipuoli ja hyppi alas metrin korkuisilta korokkeilta. Alkujärkytyksestä toivuttuani aloin aavistaa pahinta. Vauhti sen kuin lisääntyi ja nyt pahat kolarin mahdollisuudet jo menivät enää hiuksenhieosti sattumalta ohi. Aloin pelätä, että mies lopulta ajaa täydellä vauhdilla korokkeelta satama-altaaseen. Ajattelin, että autosta täytyy hypätä ulos vaikka millaisessa vauhdissa, koska meressä se olisi joka tapauksessa vaikeampaa. Räpelsin irti turvavyötä ja kokeilin avata ovea. Kumpikaan ei onnistunut. Kummastakin puuttui kahva.

Lopulta mies tosiaan ajoi täydellä vauhdilla lastaussillalta mereen. Tämäkö se oli se juhla sitten, ajattelin.   

11.7.2015

Voihan se olla, että ihminen ei vain kestä kapitalismia. Tekniikka kehittyy hieman, mutta tapahtuu ihmisen täydellinen tuhoutuminen. Ja kuka on sanonut, että mitään intergalaktisia avaruusaluksia edes voisi olla olemassa. Ehkä ihminen on liian kaukana sellaisista teknologisista mahdollisuuksista.
Ottaa päähän Tama starclassicien paskat soundit. Seuraavaksi kun saan rahaa, ostan jotakin tällaista ytimeksi, ja ryhdyn rakentamaan löymäsoitinsettiä siitä. Ei tällainenkaan ole poissuljettu, mutta saisi tosiaan olla tollanen 30 tuumainen kunnon konserttibassorumpu. Isotomiksi säädettäväkorkeuksinen patarumpu. En ole koskaan ollut lyömäsoittimien kanssa rock tai jazz, vaan aina klassinen. Siispä kalut on parasta koota siltä pohjalta. 

ENNUSTAMINEN ON EPÄLINEAARISTA

Mikään ei ole helpompi ennustaa kuin perversio. Väärä profeetta väittää olevansa varmasti oikeassa ja uhkaa väkivallalla, ellei häntä uskota. Todellinen profeetta sen sijaan huokaisee: mikään ei ole hienompi tunne, kuin todeta edes joskus olleensa väärässä. Kunpa saisi kerran maistaa sitä hunajaa!
Tässäpä taidetta jota suomen sankarikansan syvät rivit arvostavat. Isänikin, tämän taiteilijan suuri ystävä, mainitsi kerran hyväksi erään maalauksekseni luulemansa. Teos kuitenkin oli Hong Kongista ostamani kukallinen muovipöytäliina, jota käytin silloin suojaliinana. Tämänkin psykologian yli on vain mentävä.

 









Venäläiset koulun nykymestarit osaavat maalata sielun.
Näyttää siltä että tälaisessa demokratiassa ihmiset ovat taskuvarkaiden panttivankeja.
Elämä on mahdollisuus kaluta
ilkeyden timanttista muuria
ja pahuuden puista oksaa

10.7.2015

Päivän saldo: puolitoista lupaavahkoa maalauskokeilua suurelle kankaalle. Hyvä päivä jos vertaa eiliseen.
Kyllästyin maaleilla sotkemiseen. Rakensin tänään 300 x 155 maalauspöydän, jonka kaltevuutta voi säätää hydraulinostimilla millimetrin tarkkuudella. Nyt loppui sotkeminen. Heti ensimmäinen kokeilu 250 x 125 alumiinille on laadullinen hyppy aikaisempaan. Voin tehdä myös isoja (max 280 x 150) kankaita teippaamalla ja väliaikaisesti kontaktiliimaamalla kankaan isoon peltilevyyn. Tekniikkani kyllä toimii isolle paljon parermmin kuin pienille. Vielä täytyisi saada jostain 500 euroa maalibudjettiin (250 euroa maksaa pönikkä kaiken ratkaisevaa ihmemaalia suoraan tehtaalta) ja alkaisi syntyä kokonaan uuden tasoista tavaraa.

PAHUUS JA KESKINKERTAISUUS

Absoluuttinen pahuus ja runous kuuluu yhteen. Runous on pahuuden ja väkivallan ytimen tutkimista. Vain kaikista suurimmat runoilijat yltävät johonkin muuhun kuin pahaan.

Runouden kautta avautuva pahan maailma on eriskummallinen. Se on jatkuvaa väitetyn asian ja sen absoluuttisen vastakohdan leikkiä. Siis valon ja varjon leikkiä. Kaikki mikä runoudessa palkitaan ja kohotetaan valoksi on varjoa. Kaikki mitä runoilija sanoo omaksi kokemuksekseen on hänelle tuntematonta. Kaikki mitä sanotaan luovuudeksi ja neroudeksi on luovuuden ja nerouden vastakohtaa, mekaanista ja kuollutta.

Vain runouden salaisuuden jakajat tietävät tämän ihmiskunnan synkän salaisuuden: tiede, kirjallisuus, runous, ihmisoikeudet, sananvapaus, sivistys, filosofia, psykoanalyysi, meditaatio, esoteria, syvähenkisyys, newage, ekoinnostus, ihan kaikki hyvät etiketit on kylmimmällä ja epäinhimillisimmällä mahdollisella tavalla, suorstaan inhumaanilla ja kosmisesti vieraalla tavalla kaapattu ja käännetty sielua vastaan. Kaikilla rintamilla pelaa kosminen pahuus, kosminen iilimato, kosminen planeettatunkeutuja sielua vastaan. Eikä millään muulla ole merkitystä kuin sielulla.

Se pitää huolen siitä, että arvostettujen ja kauniiden asioiden edessä on ensin rannaton valtameri kaikkea niiden vastakohtaa. Arvostettujen ja kauniiden ihmisten edessä on rannaton armeija ihmisellistä rumuutta ja ala-arvoisuutta. Yhteisten päämäärien edessä on petturuuden valtameri.

Runous on päivästä päivään pelkkää tätä, tämän tuijottamissta. Ja mitä pidemmälle runoudessa pääse, sen syvempään kosmisen iilimadon perversion syöveriin täytyy tunkea pää ja katsoa avoimin silmin.

Silti tämän kauheuden hylkääminen ei tee tyhjäksi kaiken takana olevaa suurta ja yleisinhimillistä. Äärettömän vaikea tavoitettavuus ei tee tyhjäksi lähes tavoittamatonta.

Voi sanoa, että ihmiskunta on yksi kosmisen iilimadon vapaaseen käyttöön annettu teloitusjuntta jonka päätehtävä on runouden tekeminen vaikeaksi tai mahdottomaksi. Ihmiskunta maalaa pahaa, innokkaasti ja koskaan loppumattomalla energialla.

Keskinkertaisuutta olisi tyytyä tähän.

Runoilijan joka aamuinen kirkastus on tämä: paha on rannaton, pahaa ei voi voittaa, pahaa ei voi ylittää.

Keskinkertaisuutta on sillä hetkellä luopua ambitiostaan.
 
Kaikki muu paitsi absoluuttisesti selittämättömien ihmeiden tekeminen on keskinkertaisuutta. 





Järkevin ja melkein lähinkin paikka nauttia kesästä juuri nyt olisi New York. Australiassa on keskitalvi ja yö: sää täsmälleen sama kuin meillä.
Vaihdoin viimeisen kahvilippuni pääsylippuun. Vuorossa oli vammaisten lasten konsertti. Äitini oli nuorena ollut harjoittelijana siinä laitoksessa, josta lapset tuotiin. Konsertista en muista mitään. Taisin nukahtaa. Olisi ollut hauska tietää miltä nykyvesipäät näyttivät. Mutta se siitä. Seuraava esitys oli jossakin vankileirien saaristossa. Paikalle piti matkustaa junalla monta tuntia. Junassa oli arvovaltainen suomalainen seurue. Suurin osa porukasta tuli suoraan vammaisten lasten konsertista. Junan ikkunasta nähdyt maisemat olivat outoja ja lähellä istuvan miehen selostukset niistä vielä oudompia. Mies oli jotenkin tuohtunut. Näiden kahden konsertin välillä tuntui olevan jokin yhteys, mutta en tiennyt mikä. Mietin: olikohan meille nyt kerrottu kaikki niiden lasten vammaisuuden syistä. Jälkeenpäin selvisi että mies oli isäni.

Vuorossa oli siis vankilakonsertti. Se järjestettiin jonkinlaisessa tsaarinaikaisessa hevospilttuussa. Paikan historia oli kammottava. Isäni ja muutamat muut arvovaltaiset vieraan paheksuivat kommunismin rikoksia avoimesti. Yritin ensin itkeä eläytyen rangaistavien asemaan, mutta heitin sitten isääni kädessäni olleella puoliksi syödyllä porkkanalla päähän. Halusin vain sanoa, että hemmetin kaksinaamaiset tekopyhät Tammisaaren keskitysleirittäjäpaskat.

Minut heitettiin esityksestä pihalle. Venäläisetkin katsoivat minua jo vihaisesti. Yksikään näistä kaavoihinsa kangistuneista heimopaskoista ei olisi ymmärtänyt runouttani. Ostin jäätelön, sellaisen venäläistyyppisen vohveliveneen. Oli ilmeisesti aika paljon historian asioita joita en tiennyt ja joita ei minulle kerrottu. Maasto oli ansoitettu huolella ja minun tulemistani odotettiin. Odotettiin että tekisin virheen, astuisin itsevarmana ansaan. Vasta sen jälkeen olennaisia kysymyksiä paljastettaisiin minulle. Nyt vain intettiin ilman todisteita. Kusipäiset sirkuspellet pistettiin asialle. Tiedettiin, että järkeni ei taivu näiden kusipäiden (joita muuten kutsuttiin tietäjiksi ja profeetoiksi) houruihin ilman todisteita. Niinpä, vasta kun tekisin ratkaisevan virheen, tuotaisiin todisteet esiin. Ja sanottaisiin: katso nyt tuhma poika, miksi et uskonut tätä ja tätä sirkuspelleä, joka olikin profeetta. Tällaisten kieltämättä perverssin näkökulmasta varsin herkullisten näytösten takia historiallista tietoa pantattiin vaikka kuinka kauan.    

9.7.2015

Tänään on ollut huono päivä kaikkeen. Maalaushommia ei olisi pitänyt näillä fiiliksillä edes aloittaa. Ja mikä ihmeen syytuulikin täällä jo puhaltelee.
Nerouden ominaisuus on se, että sen kauneimmat lopputulokset syntyvät ilman työtä. Laaduttomuus sen sijaan vaatii jatkuvaa ponnistelua ja oppimista, sillä kaikki tyhmyys ja tietämättömyys on suuren työn ja ponnistelun takana. Kovalla työllä hankittuja ominaisuuksia totaalisessa sodassa suhteellisuudentajua, viisautta ja laatua vastaan. Laaduttomuus on intohimo ja elämäntehtävä, sitä ei olisi maailmassa, ellei olisi toivoa laaduttomuuden ikuisesta voittokulusta. Jos ja kun tässä uskossa lopulta pettyy, voi ryhtyä gurdjiefftyön ja meditaation menetelmin tavoittelemaan alkuperäistä itsestäänselvää ja annettua olotilaansa. Jolloin parhaassa tapauksessa elämästä muodostuu kaunis hukkareissu.
Miksiköhän useimmat hienotaiteeseen soveltuvat maalit ovat äärimmäisen myrkyllisiuä ja itsesyttyviä, ydinvoimaloiden reaktoreiden käsittelyyn tarkoitettuja kemikaaleja.

YKSILÖTASO JA SOLUTASO

Fasismi on pervertoituneen kansallisuusaatteen ääripiste yksilötasolla.

Syöpä on pervertoituneen kansallisuusaatteen ääripiste solutasolla.
Ihmisen ja koneen oikea työnjako tutkitaan ensin musiikissa. Ei tämä asia itsestäänselvä ole. Tietysti kaikki äly on uhka älyttömyydelle. Enkä ihmettele sitäkään, jos älyttömyys joillekin on yhtä kuin ihmiskunta.
Jos minä saisin ohjata elokuvan, varmasti siinä tapettaisiin ja syötäisiin uskollisia koiria. Eikö niin.
Fasismi on jatkuvasti kovenevaa sisäpoliittista keskisormen näyttämistä, joka johtaa vääjäämättä ulkopoliittiseen mielettömyyteen. Fasismi loppuu, jos fasistit hirtetään kansainvälisessä oikeudessa. Fasismi ei välttämättä lopu, niin kuin syöpä ei välttämättä ole parannettavissa. Fasistin haave on tappavan syöpäkasvaimen haave: kuolla yhdessä orgastisessa rysäyksessä isäntänsä, yhteiskuntansa ja koko maailman kanssa. Fasisti on ilkeilyä elämänvoimille. Fasisti haluaa vain kuolla, siksi se kiihkoilee kaiken elinkelvottoman puolesta. 

8.7.2015

ÖINEN KOHTAAMINEN KUOKKAMUMMON KANSSA

Eilen aistin signaaleja kentällä. Matkalla Lahteen kuuntelin Palefacen uusimmin albumin Luova tuho (2014) ja pidin siitä. Yleensä rap-musiikissa on ainakin joku piirre mikä minua alkaa ärsyttää, mutta tässä albumissa ei ollut mitään negatiivisella tavalla ärsyttävää. Vilpittömän tuntuista turpaanvetoa hyvällä tavalla.

Lahdessa oli Tuomas Uusheimon valokuvanäyttelyn avajaiset galleria Uusi Kipinässä. Kannattaa käydä katsomassa. Avajaisjatkoilla kulttuurikapakka Hyvä Aatoksessa oli vilkasta keskustelua salaliitoista ja uskonnoista. Hyvä keskikaljapöhinä.

Jatkojen jatkojen jatkojen jälkeen kadulla meinasin saada miesporukalta selkääni kun ilmeilläni epäilin heidän versiotaan Ukrainan tilanteesta, joka oli täysin valtapropagandan mukainen. Tilanne eteni aika pian väkivaltaisen tuntuiseksi kun en avoimesti nyökytellyt nenäni edessä kovaäänisesti ladellun tapahtumakuvauksen edessä, jonka ilman muuta tiedän valheeksi. 

Enkä edes esitänyt omia mielipiteitäni tai käsityksiäni. Siinä porukassa oli yksi maltillisempi kaveri, joka otti etäisyyttä kun tilanne alkoi kiihtyä. Tiesi kai mitä on tulossa eikä halunnut olla mukana. Minä en onneksi kiihtynyt. Tunnustelin vain hetken sitä kuinka patoutuneet seksuaalienergiat ja agressiot alkoivat kanavoitua tämän valtapropaganda valheen kautta niin, että pienikin epäröintini teki minusta sopivan maalitaulun.

Keräsin hetken tätä noitapropagandan satoa ja katselin näitä Kuokkamummon apulaisia ja pyhää yksinkertaisuutta. Häivyin viimeisellä hetkellä, en ihan juosten, mutta nopeasti. Kai tällaisillekin ihmisille korkeammassa tietoisuudessa on oma tieteellisesti täsmällinen käsite. Eli sellaiset on tunnelmat ja ajat paikoin maakunnassa.

Erikoiseksi menee meidän tulevaisuus. Massamaahanmuuton avulla on tehty eräänlainen värivallankumous, joka ei kuitenkaan ole poliittisesti liennytyksen vaan provokaation suuntainen. Ja samalla kun miehiä otetaan massoittain epäselektiivisesti sisään, muuttavat hyvännäköiset naiset maasta. Jos ei tällä tavalla saada sotaa syttymään, sitten sitä ei saada millään tavalla syttymään. Pitäisi aikuisten ihmisten ymmärtää jotakin seksuaaliekonomiasta.

Mutta mutta minkä sille mahtaa että seksin puute on kapitalismin ainoa tapa lisätä turhakkeiden myyntiä. Psykologista painostusta ja kylmää sellaista. Kai tällaisellekin valtion hajoittamiselle on korkeammassa tietoisuudessa oma tieteellisesti täsmällinen käsite.

Tilanne sai pian jälleen miellyttävän käänteen kun tapasin vanhan Pietarin tuttuni lahtelaisen liikemiehen KMW:n. Hän oli juhlimassa pietarilaisen vaimonsa 27 vuotissyntymäpäiviä. Vaihdoimme muutaman sanan taiteesta ja Mika Waltarista. Vaimo näytti matkapuhelimestaan uusia maalauksiaan.

Loppuyö kului karhun kokoisen venäläisen moottoripyörämiehen seurassa. Se mies ei pelännyt mitään ja hänestä huokui mahtava ystävällinen energia.

Lahti ei petä koskaan. 

KAKSINAAMAINEN PELI ON VAIN TEHTÄVÄ NÄKYVÄKSI

"Niinistön ja Soinin moukkamainen ja ylimielinen käytös ei mahdollista ilman USA:n antamia takuita" JB

Näin se on. Ja ETYJ on nyt lopullisesti tuhottu, mikä sekin on vain sotilasoperaatio. Kaikessa on aloitteellisena puolena USA. Mutta se pelaa korttinsa niin, ettei sen aloite tule näkyväksi. Muiden maiden tehtävä on tehdä USA:n aloite näkyväksi, jotta kaksinaamainen peli loppuu. Sen jälkeen saavat aloittaa vaikka ydinsodan jos tahtovat. Heidät on vain hoidettava niin kuin mikä hyvänsä hullu poistetaan ravintolasta. Se on sitten se ihmiskunnan likainen homma.

7.7.2015

Edes teoreettinen mahdollisuus siihen, että jokin asia jossakin joskus on venäläiselle haitallinen on jo suomalaiselle periaatteellinen arvo ja hyve sinänsä. Kun omalla kohtalolla ei ole väliä.
Jokaisella lauseella tulisi olla oma FB-ryhmä.

SUOMALAISET

pieni jossakin euroopan reunalla raatava kansa, joka on valmis mihin hyvänsä uhraukseen, jotta amerikkalaiset miljardöörit ja pornotuottajat voisivat nukkua yönsä vielä hitusen rauhallisemmin.
Ei tässä ole kysymys mistään helvetin uudelleen syntyneistä neroista tai muista puusilmäisistä pässinpäistä. Vaan silkasta työn tekemisestä.
Kuin juuristakohkaaja mätien juurten äärellä kyvyttömänä juurtumaan uudelleen.
Synkkien luostarien pihoilla
vapaina juoksevat ja kiljahtelevat
nuo oligarkinpoikaset.
Kuusi tervettä kerjäläisen sydäntä
on heidän hyvän isänsä rinnassa
loppuunpamppaillut ja seitsemäs
sotatoimialueilta varastettu sydän
odottaa leikkaussalissa raskaita
liiketoimia aseteollisuudessa.

JUURETTOMUUS MENESTYSTEKIJÄNÄ

Ironia on näkymättömän rakenteen irvailua näkyvälle. Sarkasmissa näkymätön kampittaa näkyvän ja nauraa näkyvästi.

Suomalainen ironia on aina kolkkoa irvailua Kuokkamummon näkökulmasta lapsenmielisille. Että siinähän runoilevat, mutta kohta tulee Kuokkamummo ja kaikki on taas maassa ihan rauhallista savuskeidaa. Että harrastakaa lapset niin maan perkeleesti vaan sitä taidetta, mutta kohta tulee pääkallohattuinen apurahaharava ja ampuu teidät kaikki sauanan takana. Kukaan ei tiedä mihin te silloin katositte. SYY ON VENÄJÄN!

Kliinisesti ajateltuna Kuokkamummo on eurooppalaisuuden tribaalisiin syviin juuriin iskenyt rutto, kasvain, mätäpaise. Se on morfisen kentän sairaus ja syy miksi fasismi voi olla demokraattinen päätös. Arto Luukkanen itsekin tietää tämän tärkeimmäksi oman valtansa edellytykseksi:

"Kansan suvereniteetti on tehnyt valtioista vahvoja ja mahdollistanut myös teollistamiskehityksen ja modernisaation etenemisen.  Tämä on merkinnyt sitä, että kansaa on voitu mobilisoida, verottaa ja hallita sen omissa nimissä – paljon kattavammin ja täydellisemmin kuin aikaisemmin.”

Yhdysvallat valtiona lienee syntynyt koska on Venäjä. Koska on ikuinen eurooppalainen kriisi vailla ulospääsyä. On Venäjä, johon eurooppalainen sielu pakeni 200 vuotta sitten sielunvainoja Euroopasta (kuten Hoffmann ja muut romantikot ovat ilmoitaneet). On Venäläinen sielu, joka tosiasiassa on alkuperäinen eurooppalainen sielu. Mutta koska sielulla ei ole maata, ei kotia, ei paikkaa Euroopassa, Venäläiset saavat pitää koko hoidon.

Tästä kuitenkin syntyi menestystekijä: Venäjä. Idän ja lännen portti. Salaperäinen menestystekijä, jota Euroopalla ei ole, koska se on sen peruuttamattomasti itsestään tuhonnut. Siksi on Yhdysvallat, yrityksenä vastavoimaksi, ilman että sielu täytyisi tunnustaa olevaksi rakenteeksi.

Yhdysvallat on paikka, jonka inhimillinen menestystekijä on tavallaan tietynlainen juurettomuus. Se on kauhun kotimaa, jolla kuitenkin on paremmat edellytykset Kuokkamummon vastaisessa taistelussa.

Suomalaiset rakastavat Yhdysvaltoja, koska siellä on myös paljon huonoa, ilkeää, mätää, sairasta. Mitä tahansa sairaudensiementä voidaan levittää aseena sielua vastaan silloin kun on jo päätetty uhrautua ja on jo päätetty tuhota koko oma tulevaisuus, niin kuin vain Kuokkamummon lemmikeille todella hyvin sopiikin. Kuokkamummon tyyni palvelija ei aio tehdä mitään muuta kuin odottaa tyynesti kuolemaa. Ja kun kuolema tapahtuu, hän on tyytyväinen koska hänellä ei koskaan ollutkaan mitään tämän beckettläisyyden ylittävää ennustetta takataskussaan. Ei mitään monimutkaista, elämään ja tulevaisuuteen viitoittavaa, niin kuin oikeilla ihmisillä aina on.

Jos sen sijaan jotakin Yhdysvaltojen todellisesta menestystekijästä (se on: tervejärkinen kriittisyys tribaalijuurissa olevaa sairautta kohtaan) aikoo siirtää tänne, saa heti maistaa Kuokkamummon kuokasta. 

SAMI LIUHDON JO LEGENDAARINEN TUSINAROMAANIT

on ehtinyt neljänteen osaansa Vuoromaani (2015). Liuhto kuvaa nykyajan kaupunkipiiperryksiä veikeästi vanhahtavalla jotenkin 70-lukuisella, sinänsä täysin vakuuttavalla proosalauseella. Koko kerronnan herkullisuus lähtee tästä tyylin ja sisällön ristiriidasta: ikään kuin koko nykyaika olisi laitettu aikakoneeseen ja siirretty katseltavaksi hieman tuonnemmaksi, tuonnemmissa väreissä. Tai sitten lähimenneisyydestä kirjailija olisi siirretty nykyaikaan. Tämä tehokeino on ehdottoman tietoinen ja varsin herkullinen. Kertoja nimenomaan näkee nykyajan ilmiöt selvästi, eikä yritä nähdä nykyaikaa menneisyyden sapluunoitten läpi (katso esimerkiksi sivu 36). Kieli vain on ehdottoman epäajankohtaista. Parasta tässä on vakaa tyyli ja todellisuuden läheisyydentuntu, olematta kuitenkaan avaimella avattava avainromaani. Tyylin lähin vertailukohta voisi olla Hannu Salama, joka kuin salamaniskusta olisi oppinut avaamaan sokeat silmänsä ja kirjoittamaan aikakaudesta vahvasti ja mielenkiintoisesti. Toisin kuin Salaman jutuille Liuhdon jutuille voi ja saa usein makeasti nauraa. Mistä tuleekin mieleen Juhani Peltonen siirrettynä erikoisen ahtaantuntuiseen aikakauteen.  
 
Lihdolla on taipumusta keksiä uudissanoja vähän Mikko Rimmisen tyyliin. Ne ovat kohosteeton orgaaninen osa tekstiä, mutta niiden henki ammentaa toiselta aikakaudelta. Sananeliöt sopivat romaanin koomiseen kudokseen pakottomasti.

6.7.2015

ANKARAT HAMSTERIT

voisi olla modernistista poppia soittavan yhtyeen nimi.

Sano ei säästöille. Sano ei ankaruudelle! Sano ei laaduttomuudelle. Terveisin Ankara Hamsters.
Tulevaisuuden ratkaisuille ei pidä etsiä perustelua historiasta. Historiasta löytyy perustelu jokaiselle mahdollisuudelle. Mutta oikea perustelu on päämäärä: hyvä elämä.
 
Entä jos EU:n liittovaltiokehitys on peruuttamaton ja Suomi vain ajopuu? Kannattaako vääjäämätöntä vastustella, kun se kuitenkin tapahtuu. Samalla kun Suomen itsenäisyys lakkaa ja siitä tulee osa Saksaa, ottavat Ruotsi, Ranska ja Iso-Bratania etäisyyttä tähän Suur-Saksaan.
  
Jälleen Suomi on siis akselivaltio. 
 
Ei nähdä riittävän selvästi sitä, että orwellaisen maailmanjärjestyksen muodostumiselle on muitakin esteitä kuin se, että Venäjä ei pakottamatta suostu Euraasiaksi Orwellin kolmijaossa. Eurooppa ei ole niin yksimielinen kuin meille nyt kerrotaan. Yksimielinen Eurooppa olisi kuollut Eurooppa.
 
Eurooppa ei ole yksimielinen eikä sellaiseksi tule, koska päämäärä, hyvän elämä, edellyttää todellisten vaihtoehtojen olemassaoloa. Vaihtehtojen on kilpailtava, jotta totuus voisi ilmetä. Mikään vaihtoehdoton ei voi sisältää totuutta.
 
Venäjän rajoilla, joka puolella, asuvat hullut, metafysiikka ymmärtämättömät, vuosituhantisen kahjouden täydellisen puhtaat kiteytymät. He ovat siinä kuin hiukkaset elektrolyysissä. He eivät tiedä eivätkä välitä hyvästä elämästä. Liittoutumalla yhteen he ovat saaneet jopa Euroopan järkevät voimat mielettömän noituutensa valtaan. Niin ei voi jatkua pitkään.

5.7.2015

50 x 40 on canvas.

Jaksaisiko pohtia sitä mikä tällaisen maalauksen tyylilaji on? Abstrahointi tarkoittaa yleiskäsitteen muodostamista pelkistämällä. Onko tässä pyrkimystä pelkistettyyn tai abstraktiin ilmaisuun?

Ei ole. Tässä ei ole pelkistetty yhtään mitään. Tässä kaikki on realistista ja pelkistämättömän yksityiskohtaista.

Onko tässä nähty jokin muu kuvio tai aihe kuin ensisilmäyksellä luulisi? Ei ole. Kätkeekö tämä ilmaisuunsa jonkin käsitteellisen tai muulla tavalla ilmaistavan sisällön? Ei kätke. Mikä tämä sitten on?

Minusta tämä on kuva jonka aiheena on värin mahdollisuus kankaalla. Tämä esittää värejä, rajoja, jatkumoita, päällekäisyyksiä, rinnastuksia, kontrasteja, muotoja, tiloja. Tämä on kosmista realismia.

Tässä saman tyylilajin uusia maalauksia Dale Frankiltä.  (kuvaa klikkaamalla seuraava maalaus)

GEOPOLIITTINEN MERIVALTA SUOJAUTUU HULLUUDELTA

Kaikki valtiot ovat rajavaltioita. Paitsi jos on merivalta kuten Karthago tai USA. Meksiko ja Kanada eivär suhtaudu historiallisesti USA:han kuin Palestiina Israeliin tai Karjala Venäjään. Merivallat eivät kanna riippanaan historiallista mielettömyyspotentiaalia: karjalaista kykyä olla epälooginen ja itsetuhoinem äärimmäsyyteen asti. Siksi, geopoliittisesti, maavalta ja merivalta ovat täysin erilaisessa asemassa, koska merivallalta puuttuu tämä karjalais/palestiinalais/turkulais/muhamettilainen täysin ulkoistettu jihad ilman mitään edes hetkellisesti häivähtävää omaan toimintaa kohdistuvaa  itsekritiikin. Valmiiksi uhriutuneina he oikeuttavat itselleen millaisen tahansa toiminnan.

Sanoisin, että juuri tämä on ihmiskunnan rutto, johon ei ehkä lääkettä löydetä.
Suomi on nyt mukana tupla tai kuitti pelissä Venäjää vastaan. USA:lla ei ole tässä pelissä mitään menetettävää. Mutta Venäjällä on kaikki pelissä. Suomi päätti nyt olla loppuun asti mukana korttiringissä, jossa panoksena on joko Venäjän tai Suomen olemassaolo.

Minusta kannattaisi suosia vähän vähemmän jyrkkää skeneä silloin kun on varmaa, että mikään asia ei riipu meistä itsestämme, niin kuin tässä merkittyjen korttien pöydässä ei riipu.

Venäläiset ovat nyt jokaista epäpoliittisintakin yksilöä myöten totaalisen raivon vallassa. Onnea vain niille, jotka senkin päivän näkevät että joutuvat heitä lepyttelemään.

Tietysti ainahan voi uhriutua pikku-Heidinä, kun ei ole lapsia ja olemisvastuuta itsellä, kun on vain takaraivoon joskus 1000 vuotta sitten hintattu pyhä sota Venäjää vastaan ilman mitään väliä omalla tai ihmiskunnan kohtaloilla. Silloin on niin helppo lätistä ihmisoikeuksista, kun pyhää on vain merirosvolippu.

Kai se on niin, että osana EU:ta suomalaispäättäjien kädet ovat aina sidotut. Päättäjiä vaihtamalla tässä ei mikään muutu. Öljy ja fossiiliset ovat iso kysymys. Tasoittaisi tilannetta, jos niistä päästäisiin Euroopassa eroon.

Skene on jyrkkä, koska Venäjällä on merkittäviä valttikortteja, mutta niillä ei loppupeliä ilman sotaa voiteta, ja kaikki tietävät sen. Tosin ei ole varma jääkö tässä jäljelle voittajaa. Jos karjalan evakoilta tai Turun linnan holvissa hintatuilta paavin äpäriltä kysytään, he ovat valmiita aloittamaan ydinsodan milloin vain. Uhriutuminen ennen kaikkea.

Euroopan omiin ongelmiin, syvenevätpä ne miten jyrkästi hyvänsä, ei joka tapauksessa koskaan tulla puuttumaan. Aina löytyy joku Venäjä tai kehitysvammaisten lasten sairaala johon kaikki negatiivinen huomio voidaan kohdistaa. Koko tämä uskonto on syntipukin jatkuvaa etsimistä ja niin räikeiden rikosten jatkamista kuin vain ikinä mahdollista.
 
Luultavasti siis juuri tällä logiikalla syvenevä rappio on se, johon ihminen lajina kompastuu. Näyttää siltä että tähän ei ole lääkettä. Sanoisin, että ihmiskunnan valoisa tulevaisuus riippii siitä pystytäänkö nämä näköjään parantumattomat syöpäkasvaimet (Yhdysvallat, EU) leikkaamaan pois ruumiista.
Eilistä. Peltilevy 120 x 160 cm.


4.7.2015

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com