30.6.2015

Talouden rakenteiden käsittäminen on vaikeaa siksi, että talouden rakenteet seuraavat suoraan suurvaltapoliittisista rakenteista, mutta osa näistä vipumekanismeista ja sopimuksista on näkymättömiä. Suurvaltapolitiikka sanelee kaiken taloudessa. Taloudessa ei ole mitään vapaata. Talous sanelee kaiken pikkuvaltioiden politiikassa. Näin suurvaltapolitiikka sanelee kaiken pikkuvaltioiden politiikassa. Siksi taloudesta ei voi tietää mitään tietämättä kaikkea salaisesta ulkopolitiikasta.
Näillä näkymin en tule koskaan julkaisemaan mitään proosamuotoista teosta, ellen sitten keksi koko proosakonettani uudelleen. Pitäisi jotenkin pystyä hyväksymään se tosiasia, että yhdessä proosalauseessa on käsityötä (ajatustyöstä puhumattakaan) saman verran kuin keskikokoisessa alttarimaalauksessa. Sitoudun toistaiseksi lukijuuteen. Myös venäjänkieliset klassikot odottavat lukijaansa. Elämää katsotaan vuosikymmen kerrallaan. Se on sitä nyt-hetkessä olemista. Ohutta romaania haudutellaan pari vuosikymmentä ja yksi kirjoitetaan. Yksi työntäytyinen viikko tuottaa yhden lauseen niin kuin alttarimaalauksia syntyy neljä tunnissa. 

29.6.2015

NUORUUS

Moderni on kehitysvamma, jonka aiheuttaa jälleensyntyneen nerouden liiallinen palvonta. Todellisuudessa kukaan ei ole voinut missään edellisessä elämässä kehittyä pidemmälle kuin me tässä, jos emme turmellu nuoruuden mentyä siinä maanpäällisessä helvetissä johon meidät syöstään. Kuunnelkaa nyt Mika Waltaria, miten hän alle nelikymppisenä marisee nuoruuden menetystä ja ihannoi nuoruutta, niin kuin vain kehitysvammainen, joka on kyllä tehnyt edellisissä elämissään, muttei enää tässä elämässä kykenisi. Kenellä on syytä olla iloinen nuoruudesta? Varmasti ei muilla kuin jälleensyntyneillä neroilla. Muille nuoruus on tietämättömyyden, typeryyden ja objektiivisten virheiden sinfonia. 

28.6.2015

Nurkuen suolasi ryssiä. Sielussaan oli melkein varma kommunismin paremmuudesta. Kuoli sodan viimeisenä päivänä jalkaväkimiinaan. 
Juuri mikään ei ole Suomen nykykirjallisuudessa tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin Antti Nylenin romaanisuomennokset. Ja juuri mikään ei ole nykykirjallisuudessamme yhdentekevämpää kuin Antti Nylenin mielipiteet. Maksakaa nyt niistä (hyvistä) suomennoksista kunnolla, ettei hyvä mies (jos toinenkin) mene hukkaan kaiken maailman "esseebuumien" kanssa. 

26.6.2015

G-työssä ja taiteen kentissä on se perustava ristiriita, että G-työssä opettaja antaa oppilaalle sellaisia tehtäviä, joita oppilaan on syytä harjoittaa. Yleensä nämä tehtävät ovat henkilön sitkeimpien tapojen ja tottumusten täysiä vastakohtia, toimenpiteitä tai olemistapoja, joita hän ei "osaa". Kun taas taiteessa taiteilijan odotetaan tietyn yhteiskuntasolidaarisuuden ja yhteiskunnan sisäisen työnjaon nimessä "alan ammattimiehenä" tekevän juuri sitä mitä parhaiten osaa. Eli mihin on tottunut. Kaikenlainen jälleensyntymän ja sielunvaelluksen riemu vielä lisää tätä tendenssiä, niin että kun Billy Holiday syntyy uudelleen siitä riemuitaan, ja häntä patistetaan jo pikkulapsesta tekemään sitä mitä parhaiten "osaa".

Kokeellinen taiteilija ratkaisee tämän ristiriidan niin, että hän on parhaimmillaan tehdessään jotakin itselleen uutta.

25.6.2015

600 kommenttia moderoimatta. Ajattelin odottaa 1000 kommenttia, ennen kuin ryhdyn lukemaan. Mutta menköön nyt. En suodata tällä kertaa edes tappouhkauksia, koska ne maustavat mukavasti blogikirjoja. Tilasin juuri uusimmat blogikirjat. Mielipiteeni on se, että tämän blogin sisältö on kehittynyt mielenkiintoisempaan suuntaa viimeisen viiden vuoden aikana. Ainakin itse selaan uudempia blogikirjoja uteliaampana kuin vanhoja. Tilatkaa ihmeessa. Uudempia saa puoli-ilmaisina paperipokkarina. Kovakantisetkin ovat kyllä ihan hienoja. Paperi on muuten Lulussa nyt sellaista kellertävää jotakin Munkenin näköistä, eli noi pokkaritkin on ihan mainioita esineitä. Muutamista vuosikerroista on kahta eri versiota. Niitä vanhempia isokokoisia pehmeäkantisia ei kannata tilata (jos en ole muistanut niitä kaikkia poistaa). Kuvat ovat kirjoissa mustavalkoisina, ihan hyvälaatuisina sinänsä.

Voittoahan en ota näistä penniäkään, eli turha kainostella sitä, että saisin kirjoittamiselleni vaivanpalkkaa, jos joku joskus yhden tilaisi. Näitähän on kaikkina aikoina mennyt alla kymmenen, jos luen pois itse tilaamani. Korostan: tilaaminen ei tee olostani yhtään helpompaa, joten älkää siksi jättäkö hyvää hyllyyn. 

24.6.2015



Sanotaan nyt tämäkin niin kauan kun se vielä on totta: kaikkea olen minä elämässäni kokenut paitsi Venäjän vittumaisuutta.

GURDJIEFF JA TAIDE

Gurdjieffilla työ on itseisarvo. Opetuksen mukaan ihminen ei synny sielullisena, mutta voi kovalla työllä kehittää itselleen sielun. Mitään ei saa ilmaiseksi. Mutta mitä hyvänsä "marxilaista työtä" voi käyttää G-työn formattina.

Taideteoriaan siirrettynä tästä seuraa kiinnostavia asioista. Työ itsessään on merkityksellistä. Mutta ei mikä hyvänsä työ. Objektiivista taidetta ei voi opettaa. Vaikka taiteilija olisi täysin tietoinen kaikista teoksensa mahdollisista sisällöistä ja vaikutuksista (mikä on aivan helppoa, jos rimaa tiputetaan riittävästi) kysymys ei välttämättä ole objektiivisesta taiteesta. Eikä taiteesta ollenkaan. Toisaalta unessakulkijan varmuudella käyvä automaattikirjoittaja saattaa löytää objektiivisen taiteen lähteille.

Objektiivinen taide tarkoittaa samana pysyvää inhimillistä ja emotionaalista sisältöä, tulkinnasta ja aikakaudesta riippumatta. Objektiivisen taiteen tarkoitus on aina yksi ja sama. Ja se tuottaa tarkoituksensa tehokkaasti. Aistit ovat pysyvämpiä kuin ihmisen keksimät käsitteet ja ajatukset, siksi suoraan aistimellinen puoli painottuu välttämättä objektiivisessa taiteessa.

Objektiivisen taiteen tekemistä ei voi opettaa toiselle. Taide opettaa itse tekijänsä prosessin, eli työn kautta. Aistit ovat subjektiivisia, korkeintaan intersubjektiivisia.

Teknologian toimivuuden mittari on tekninen tehovaikutus. Taiteen toimivuuden mittari on taiteellinen tehovaikutus. Ja näissä kahdessa ei ole yhteismitallisuutta.

Prioriteettikysymykset taiteessa ovat hieman erilaisia kuin teknologiassa. Ensinnäkin, aivan käytännöllisesti ajateltuna, uudella teknisellä keksinnöllä on heti laaja potentiaalinen käyttäjäkunta, eli maksava yleisö, jos keksintö vain on parempi kuin aikaisemmat. Taiteessa näin ei ole. Uuden taiteen on luotava kiinnostus ja uusi yleisö tyhjästä. Varsinkin tässä kohtaa vanhemmat käytännön edustajat pitävät tiukasti huolta siitä, että uusi ja erilainen ei tunkeudu vanhan ja samanlaisen valmiisiin ruokapöytiin. Ja tämä, vaikka tosin on rajattoman inhottavaa, on kuitenkin ymmärrettävää ja inhimillistä.

Toisin kuin teknologiassa, taiteessa luovuutta ja uudistumiskykyä ei automaattisesti arvosteta. Lahjakasta ei ole tehdä uutta luovasti, vaan vanhaa niin kuin vallassaolijat käskevät sitä imitoimaan. Taide on harvoin raikkauden ja inspiroivuuden asialla kuten teknologia, joka kaiken aikaa tuulettaa huoneitaan.



 








Todellinen hasnamussialainen ja epäsymmetrisen sodankäynnin mestari. Kun vastustaja käänsi toisen posken, hän ei epäröinyt lyödä uudestaan.

23.6.2015

LOPETIN NÄPERTELYN 250X125


22.6.2015

Jostain syystä nykyään kuulee aniharvoin tällä tavalla raikasta ja elähdyttävää uutta musiikkia. Miksi? Väärät kaverit ja kanavat? Tämä nelikätinen ZOFO pianisti on todellä hätkähdyttävän hyvä. Terry Rileyn nämä uudet sävellykset ovat jonkinlaisia muunnelmia tai kollaaseja vanhoista tutuista biiseistä. Ainakin osa hienompia kuin alkuperäiset. Vai hetkinen, onko Terry Rileyn G-song jo mielessäni niin klassinen, että se on todellakin melodiansa alkuperäinen esitys? 
Niin kuin T.S. Eliot luki Ibseniä luen minä Karri Kokon Così fan tutte:a aamulla käyntiin lähteäkseni.

On aika lukea Juhana Vähäsen Nymfaion Tuli&Savun ylistyskritiikin aivopesemänä. 

21.6.2015

SOMTIN NEW 100 X 120 CM









20.6.2015

Nationalismi on panttivankidraama.
Jossain mielessä säveltäminen on pelkkää satunnaisten asioiden muuttumista määräytyneiksi. Ja joskus määräytyneiden asioiden muuttumista satunnaisiksi. Kumpikin oppii toinen toiseltaan.
Voisi olla hyvä jännitys- tai kauhuelokuva juoni:

Olisi suomalainen mies, joka toimisi niin kuin amerikkalainen avoin ja rokea sankari pahaa vastaan. Saisi Kuokkamummon naamalleen ja ihmettelisi, miksi sankariteot Amerikassa ovan niin helppoja, mutta Kuokkamummon pähkinäpellossa niin vaikeita.

Vai olisiko niin, että ne ovat yhtä vaikeita? Näköharha syntyy siitä, että siitä on niin pitkän aikaa kun täällä on kukaan viimeksi yrittänyt tosissaan vastustaa pahaa.

Vähän niin kuin korkeushypyn maailmanennätys sellaisen näkökulmasta joka on harjoitellut koko ikänsä ja sellaisen näkökulmasta, joka ei ole ikinä noussut sohvalta amerikkalaisia elokuvia katselemasta. 
What I do when I'm not busy killing Nazis?

19.6.2015

VENÄLÄISIÄ AAMULLA MOSKOVASSA

Valokuva FB-kaverin feedistä, kesäkuu 2015.

Kitarasoundi alkaa olla kohdillaan. Olen pari kertaa käynyt treenikämpällä soittamassa ammattimuusikkokaverin kanssa kovilla äänenpaineilla ja soundi on vain sitä parempi ja avonaisempi.

Sarjassa on kitara-> Boss Super OD -> K-sound 60-70-fuzz -> K-sound phaser -> K-sound reverb -> Hiwatt Custom Built. Klassinen CryBaby Wah puuttuu vielä. Mulla on Morleyn Wah, mutta se on niin huono, ettei sitä voi tähän sarjaan kytkeä. Se on siis myynnissä halvalla.

Kitaran kanssa olen tullut siihen tulokseen, että puoli vuotta sitten todella kovalta tuntunut ostohinta on oikea hinta ja pienin mahdollinen raha, jolla todella hyvän soittimen voi onnistua saamaan itselleen. Varsinkin kovilla äänenvoimakkuuksilla erot tulevat äärimmäisen selviksi ja joku Telecaster ei tunnu kovin vakuuttavalta soittimelta tämän rinnalla.

Olen kitaraani enemmän kuin tyytyväinen. Koko ajan löytyy uusia yllättäviä soundeja ja sävyjä. Eilen löysin erikoisen huuliharppusoolosoundin jostain 15 nauhan tietämiltä D ja G kielillä.

Ehdotin Martinille, että lähettää jotakin rumpu- ja bassopohjia, joihin voisin kokeilla kitaralla.
Rimaa jumala osaa nostaa, mutta jumalalla ei ole kovin kirkas mieli.

18.6.2015

Mitä tulee suomalaisen kuvataiteen nykyisen valtavirran aihepiiriin, taiteilijoille voisi esittää kysymyksen: jos tämä on teidän maailmaanne ja kokemustanne, miksi te ette muuta sitä maailmaa?
Kansalainen elää peukutuksesta, päättäjä keskisormesta.
Kasvu voi tapahtua vain kohti yhtä ja samaa maailmaa. Se yksi ja sama maailma, johon ihmiset kasvavat on tietoisuus.

KASPAR HAUSER PAINOTUS

Vapaassa improssa, kuten tämä kappale on lähes mahdotonta palata soiton aikana mihinkään teemaan, kun koko touhu perustuu sellaisille parametreille, joita yleensä käytän. Siitä tulee aina trippi. Onnistun tekemään aika ehyitä sellaisia usein, jos saan keskittyä laitteineni yksin ja rauhassa. Pienikin häiriötekijä, yhdenkin ihmisen läsnäolo, aiheuttaa reaktion, jossa erilaiset junnaavuudet alkaa jäädä päälle, mikä tuottaa erittäin huonon hyötysuhteen kuunneltavan ja poisleikattavan materiaalin osalta.

Vertailun vuoksi voi kuvitella tilannetta, jossa runoilijan pitäisi keskittyä kirjoittamaan runo yleisön edessä ja samalla kun hän kirjoittaa yleisö kuulisi sanat. Pelko siitä, että yleisön edessä käy niin, että yleisö pitkästyy, on oikeutettu. Hauskaa, jos temppu onnistuu freestyle rappäri -tyyliin. Mutta harva klovni siihen pystyy. Eikä tosiaan ole tarpeen pystyäkään, koska moinen sirkustemppu ei kerro paljon mitään todellisesta taiteesta (siis siitä taiteesta jota minun sieluni tarvitsee) ja sen lähteistä.

Siksi maailman kaikkein parhaimmat ja kokeneimmatkin freemuusikot epäonnistuvat tässä tavan takaa. Heidänkin konserteissa yleisöltä vaaditaan toleranssia.

Itse näen, että vapaa improvisaatio on sävellysmetodi. Mitä tulee omaan tyyliini, en pidä sitä esitystaiteena ollenkaan.

Tämäkin kappale on tuotettu vapaalla improvisaatiolla. Mutta alkuparametrit ovat olleet sillä tavalla jäsentyneemmät, että lopputulos on musiikillisesti jäsentyneempi. Materiaalia on alkuprosessin jälkeen työstetty aika paljon. Mikä onkin helppoa kun lähtömateriaali toimii jo sellaisenaan sävellyksenä.

On erilaisia pyrkimyksiä. Kahdessa edellä linkitetyssä kappaleessa näkyy selvästi 1) pyrkimys tuntemattomaan tai uuteen, 2) pyrkimys sellaiseen mikä on tuttua ja varmaa.

Minua on aina vaivannut sellainen tauti (ja tarkoitan todella että se on haitallinen vaiva) että pyrin 95% uuteen ja tuntemattomaan ja vain 5% siihen mitä osaan. Jos saisin nuo prosentit edes 50-50%, lopputulos olisi paljon yleisöystävälllisempi. Tämä "tauti" voi johtua ihan siitä, että olen lähtöisin maalta ja eristyksistä ja olen aina pelännyt tylsistymistä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Siitä ehkä on kehittynyt tällainen Kaspar-Hauser-ylikorostuma, jota ei normaaliolosuhteissa kasvaneella olisi.

TEKNOLOGIASSA ON KYSYMYS SEN OIKEASTA KÄYTÖSTÄ

"Koko Suomi yksityistetään, se on ollut oikeiston tahto kokoajan, mutta se tahto sikiää voiton maksimoinnin pakosta. Sama seuraus tulee olemaan kaikelle, kaikkialla kapitalistimaissa, sillä voiton maksimointia ei voi lopettaa. Voiton maksimointi on lopulta verkosto joka johtaa yksiin ja samoinhin taskuihin ja tappaa kaiken pienen tieltään. Hävittämällä kapitalismin, hävitämme tarpeen voiton maksimoille." Hannu Raineisto

Toisaalta kapitalismi on hyvä, eli julma, toteuttamaan sitä jatkuvaa veristä rakennemuutosta, jonka uusi teknologian taso tuottaa. Nykyisellä teknologialla on seurauksenaan seuraava teknologia, joka on taas paljon parempi, eli joka oikeasti tekee tylt tehokkaammin, ja jonka käyttökohteet ovat moninaisemmat. Koko tämä prosessi ei tähtää siihen, että mekaaninen inhimillinen työ säilyisi määrällisesti ja laadullisesti ennallaan. Prosessi tähtää siihen, että koneet tekevät koneiden homman ja ihmiset tekevät ihmisten homman. Tämä työnjako selkenee ensin.

Ensin siis siirrytään marxilaisesta työn käsitteestä gurdjiefflaiseen työn käsitteeseen. Tämä on olennaisin muutos ihmiskunnan lähitulevaisuudessa. Ja vasta kun tämä työnjako on täysin selvä, olemme rauhallisemmassa tilanteessa.

Stabiili kommunismi tai joku sen esivaihe ei tässä tilanteessa kykenisi samanlaiseen jatkuvaan mullistukseen kuin mielettömän voitonjanon veriseksi piiskaama kapitalismi, jonka ruma sielu katselee meitä puhtaasti mielisairailla ulospäin harittavilla silmillään.

Tämä kaikki on ihmiselle kovin rasittavaa ja haitallista nyt hetkellisesti, mutta elinvoimat palautuvat, jos teknologiaa opitaan käyttämään oikein. Kaiken edellytys on se, että sotiminen tulee taloudellisesti kannattamattomaksi. Energiaongelman poistuminen on edellytys tälle. Tästä seuraa maapallon väestömäärän järkevöityminen luonnollisen poistuman kautta.

17.6.2015

FASCIST PRIDE

Ville-Juhani Sutinen ehdottaa kaikille fasisteille reilua kaapista tuloa tässä vaiheessa oikeistojuntan hallituskautta:
"Fasisteissa ihmetyttää aina se, että vaikka tietoisesti toimitaan kuin fasistit ja korostetaan sitä kaikin, jopa kliseisin keinoin, silti kiellettään viimeiseen saakka julkisuudessa, että oltaisiin fasisteja. Siitä kuulkaa seuraa trauma. Tasa-arvon kannattajana kehotankin kaikkia fasisteja tulemaan kaapista ulos. Fasisti-pride!"

Jos lähdetään siitä, että kaikki Kiovan juntan tukijat ovat ilman muuta 1940-luvun fasisteihin verrattavia hirviöitä ja ilman muuta valmiita uusimaan samat rikokset jos vain mahdollisuus avautuu, on seuraava kysymys se, että kuinka paljon heillä on länsimaissa kannattajia, jotka ehdottomasti jakavat kovan paikan tullen samat arvot?

Silloin kun piilotellaan kaapissa, kaikenlainen näyttäväkin huijaaminen ja pelailu on vielä mahdollista median avulla, mutta avoimilla korteilla tilanne muuttuu. Myös median rooli muuttuu. Avoimilla korteilla on enää jäljellä täydellinen ja suora terrori. Suostuttelujen ja kysymysten aika on ohi. Jokainen toimii siitä hetkestä fasismin logiikalla täysin konemaisesti tai tulee teloitetuksi. Suuri osa väestä ehkä siinä tilanteessa pelosta toimisi mukana, mutta kuinka moni vakaumuksesta ja tietoisesti?

Nykyaikaisessa sodankäynnissä ei pelosta vapisevilla lampailla, jotka kansallisaate on panttivangeikseen kaapannut, ole käyttöä. Vain todelliset fasistit lasketaan. He ovat ilman muuta moraalisesti väärällä asialla ja hyökkääjiä, jolloin he saavat vastaansa koko planeetan "liittoutuneet". Liittoutuneiden valioarmeijat taas toimivat moraalisesti eri perustalta kuin fasistit tai palkka-armeijat.

Fasistien päämäärä on ryöstäminen, murhaaminen ja pahantekeminen. Sota on heille itseisarvo ja päämäärä sinänsä. Tappaminen on heille seksuaalisuutta.

Liittoutuneiden päämäärä on paljon selkeämpi. Se on fasistien pysäyttäminen. Siksi heidän toimintansa on alusta loppuun täysin erilaista. Heidän aktiivinen armeijansa on paljon suurempi, koska sitä elähdyttää selvä moraalinen ja hyvä päämäärä, joka on paitsi saavutettavissa myös pakko saavuttaa: väärintekijän kukistaninen. Sitä ei ohjaa vain pelko päämäärättömästi kuin fasistien jaloissa epätietoisina pyöriviä lampaita.

Koska fasismi on hyvin yksinkertainen ja ennen muuta täysin järkeä vailla oleva kone, se ei toimi kovin ovelasti. Fasistit ovat ylimielisiä ja röyhkeitä, ja aliarvioivat vihollisen. Heidät on suhteellisen helppo voittaa, jos asialla on parhaat mahdolliset kenraalit. Niinpä fasistien lopullinen lyöminen on aina vain ajan kysymys. Sitä ennen toki tulee satoja miljoonia ruumiita, koska fasistit kyllä ovat tehokkaita tappajia.

On melko varmaa, että fasistit käyttävät ydinasetta. Fasistit ovat itsetuhoisia. Heillä ei ole mitään inhimillistä menetettävää. Sota on heille vain pornoa, huvitusta ja elostelua, jonka pitääkin päättyä kuolemaan.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että fasisteja vastaan pitää taistella monen ja ehkä viimeiseen hengenvetoon. Se joka tietää taistelevansa oikealla puolella on lopulta voittaja, pääsipä sitten paratiisiin tai ei, sillä ei ole merkitystä.
Lyyrikolle melkein liiallista draamaa on jo se, että sanaton yhteisymmärrys lässähtää siihen, että jotain pitää hiljaa rauhallisella äänellä mainita.
Itkuraivarivallankumous.

MATEMAATIKKO

Hän ei saanut avustajaa.
Sitä ei myönnetty hänelle.
Kukaan ei löytänyt häntä.
Hän oli äärimmäisen hyvin
piiloutunut ihmisten keskelle,
eikä osannut ilmaista itseään. 
Saisiko hän edes sihteerin tai
puhtaaksikirjoittajan vihdoin
kuolemansa jälkeen.
Milloin syntyy kaiken ymmärtäjä.
Milloin se on vain tavallista työtä,
että hänet oivaltaa.

SYNNIN KÄSITE E.T.A HOFFMANNILLA

E.T.A Hoffmann oli romantiikan ajan merkittävin saksalainen kirjailijamestari, jolle kirjallisuus oli toissijainen harrastus. Hoffmann oli ammatiltaan juristi. Töiden jälkeen illalla ja sunnuntaisin hän latoi kasaan järkälemäisen sinfonian toisensa jälkeen, koska piti vain musiikkia todellisena taiteena. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kuulla Hoffmannin musiikkia. Ihmiset Berliinissä tunkivat sormensa korviin ja irvistelivät niin kuin Arnold Schönbergin etiäinen olisi jo piinannut heitä epäsoinnuillaan.

Turhautumisensa Hoffmann purki maalaustaiteeseen. Lukemattomat rakkausseikkilut ja riidat veivät hänen muun aikansa. Vasta kaikilta näiltä puuhilta jäänellä minimaalisella joutoajalla (hän tosin tiesi, että vuorokaudessa on tunteja juuri niin monta kuin siihen niitä laittaa) hän ehti kirjoittaa kirjalliset teoksensa. Nostipa hän siinä sivussa pikkusormellaan Ludwig van Beethovenin tuntemattomuuden kuilusta kaiken maallisen suosion ja kunnioituksen yläpuolelle. Siksi on kai selvä, että vain kirjallisuus jäi elämään. Hoffmannin ylimaallista nerouttaan ovat jäljitelleet uutterasti, joskus orjallisesti, mutta aina turhaan, monet vähäisemmät tekijät, kuten Edgar Allan Poe, H.P. Lovecraft, Leo Tolstoi, Fjodor Dostojevski ja Stephen King. 
 
Synnin käsite on eräs mielenkiintoisimmista E.T.A Hoffmannin 1815 julkaistussa mestariteoksessa Paholaisen eliksiirit (Die Elixiere des Teufels). Tämä romaani on yksi ihmeellisimmistä koskaan käteni kajoamista maailmankirjallisuuden aarteista. Maailmankirjallisuus toki on täynnä käsittämättömien henkisten olentojen tuottamia rajattoman ihmeellisiä teoksia, mutta tämä on kyllä niidenkin joukossa melkein uskomaton.

En tiedä miten tällainen kirja saadaan aikaan, mutta tässä se nyt kuitenkin on, käsillä ja pisaraakaan uutuuden viehätyksestään, raikkaudestaan ja tuoreudestaan menettämättä tarjoituu tarkemman analyysin kohteeksi.

Vaikka mikä asia tässä teoksessa ansaitsisi väitöskirjallisen tutkimusta, ja on varmasti sinä myös saanut. Esimerkiksi tapa, jolla Hoffmann käyttää sanaa synti. En ole perehtynyt alkutekstiin ja olen arvatenkin heikohkon ja kiireessä tehdyn suomennoksen armoilla. Mutta jos voi olettaa, että suomentaja on tuon käsitteen kääntänyt systemaattisesti, sitä sietää ainakin hieman pohtia.

Sanan synti käyttö päähenkilön, luopiomunkki Medarduksen suussa on nimittäin erittäin paradoksaalista mutta samalla erittäin johdonmukaista. Esimerkiksi murhattuaan ihmisiä Medardus pitää kuitenkin synnillisenä vain esimerkiksi ajatusta, että tulisi vietelleeksi seksuaaliseen kanssakäymiseen rakastamansa naisen. Murha ei ole syntiä. Sitä ei tarvitse edes pohtia.

Syntiä ei ole myöskään irstailu lukemattomien naisten kanssa, ei mikään ryhmäorgia eikä mikään mitä markiisi de Sade voisi kuvitella. Mutta syntiä seuraavassa lauseessa jo taas on pelkkä ajatus, siitä että tulisi vietelleeksi rakastetun seksuaaliseen kiusaukseen.

Niin hullulta ironialta kuin tällainen tyyli vaikuttaa, se ei kuitenkaan ole tässä kohtaa ironiaa. Hoffmann ei nimittäin ironisoi päähenkilöään ollenkaan. Medardusta kuvataan, mutta ilman tämän tason ironiaa. Medardus on traaginen, romanttinen sankari. Tarkoituksena on vakavasti osoittaa se, että koko touhun logiikassa on jotain muuta kuin pelkkä hulluus.

Mitä siis on tällainen synti-käsite, jossa suuri osa siitä mitä ihmiskunta pitää pahan rikoksena ei ole syntiä lainkaan, mutta sellainen asia, jota ei yleensä pidetä juuri minään, on suurin mahdollinen synti? Onko siinä järkeä?

Jos yritän muotoilla mitä Hoffmann ehkä tarkoittaa, siitä tulee jotakin tällaista. Syntiä on sen pitäminen totena, mille ei ole maailmassa olemassa olon perustaa. Syntiä ei ole murhata illuusioita, hallusinaatioita, aaveita, hirviöitä, harhaanjohtajia (voi ajatella, että Hoffmannin tyylissä juuri nämä ovat personoituja). Syntiä on johtaa harhaan ihmisen tosiolemus. Syntiä on siis pienikin maailman tosiolemukselisten reunaehtojen ylikäyminen silloin jos todella vannotaan kaikki sen harha-askeleen nimeen. Toisin sanoen ollaan valmiita vaikka pyhään sotaan sen askeleen nimeen. Mutta syntiä ei ole mikään ylikäyminen silloin, kun tiedetään se kestämättömäksi, pelkäksi oikuksi, mieliteoksi, sairaustilaksi, himoksi, poikkeukseksi, hallusinaatioksi, ja jonka puolesta siksi ei oltaisi lopulta valmiita uhraamaan mitään, jos sikseen tulisi. Sytiä ei ole leikki silloin kun kaikki osapuolet tietävät leikkivänsä. Syntiä on tosi silloin kun se on joka suhteessa väärin ja maailman tosiolemuksen vastaista ja siihen uskotaan syvästi. 


   




- Kyllä minä pelkään tulevaisuutta täällä. Itselläni on venäläinen korostus puheessa ja tyttäreni poikkeaa muista ulkonäöllisesti venäläiseen suuntaan. Jos täällä alkaa sisäiset levottomuudet, me olemme ensimmäisiä joille kostetaan. Olen väsynyt tähän vihaan ja ihmisten luokitteluun A ja B luokkaan. Haluaisin, että minuun suhtaudutaan persoona, ei jonkun maan edustajana. Olen kuitenkin aika sivistynyt ja älykäs ihminen ja suomen kieltä oppinut hyvin.

Mutta en ole saanut yhtään ystävää täältä. Aina on minun täytynyt puolustautua ja selittää miksi tulin, mitä etsin täällä... ehkä olisi hyvää että meneisin takaisin mistä tulin.... Olen itse "sekarotuinen", asunut monissa paikoissa, en oikein tiedä mihin kuulun.

Löysin rockin 13-vuotiaana ja haaveilin Englantiin pääsystä, jossa olivat parhaat musantekijat ja hyvä ilmapiiri sellaisille. En osaa soittaa, mutta minulla on absoluuttinen sävelkorva ja olen pesunkestävä rokkari. Kävin ennen rock-mestoissa ja tunsin monet muusikot. En ole sannut heistäkään pidempiaikaisia ystäviä. He löysivät tavistyttöjä ja leikkivät perheitä, pelkkureitakin olivat, rokkarit! Olin ainoa ei-suomalainen rokkari-nainen ja siksi olin "pelottava". En halunut olla kiltti-tyttöystävä, vaan ystävä ja sukulaissielu. Mutta ei, se oli liikaa pyydetty. He pelkäsivät sitä, miten heidän ystävänsä ja sukulasensa reagoisivat, jos ystävä on "ryssä".

- Kuulostaa karulta. Seuraan tarinaa psykologisesti erittäin hyvin. En tiedä helpottaako sinua ehkä tietää, että minun elämäni on ollut melkein samanlaista, vaikka puhun suomea niin hyvin, että olen julkaissut kirjoja ja näytän lähinnä muinaissuomalaiselta hahmolta. Tarkoitan, että kiinnitä tarkasti huomiota tähän: samat ihmiset, joiden taholta sinä olet joutunut kokemaan syrjintää, syrjivät aivan yhtä vaistomaisesti minua. Tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Tästä pitäisi herätä se ajatus, että ns. "ryssä" tai venäläisyys selittää vain osan kyseistä ilmiötä. Ilmiö itsessään on syvempi ja yleisempi: sielullinen kapeakatseisuus ja sulkeutuneisuus. Minulla on esimerkiksi eräs Helsingissä asuva hyvin kaunis tuttava, joka on 100% suomalainen nainen, jopa muinaissuomalaisen ja arkkityyppisen näköinen, oikea kantaäiti. Mutta hän on todella tunneherkkä ja taiteellinen ihminen. Jos hän kertoisi tarinansa, siinä voisi olla paljon yhtymäkohtia sinun tarinaasi. Hän on yrittänyt mahdollisuuksiensa mukaan välttää Suomea. Hän on asunut paljon ulkomailla.

Se mitä vihataan, ei ole Venäjä, vaan jokin sitä syvempi ilmiö. Mutta Venäjä vain katalysoi ja symboloi sitä ilmiötä. Siksi Venäjä sopii vihan objektiiviseksi kohteeksi. Asun itse maalla tunnin matkan päässä Helsingistä. Vaimo on venäläinen. Meillä on kaksi lasta, kuusi ja puolitoista vuotiaat. Vanhempi puhuu sujuvasti kolmea kieltä, suomea, venäjää, englantia. Erityisen hyvää venäjää, jota aina kiitetään Pietarissa. Vaimo on Pietarista.

Elämä on ulkonaisesti kunnossa. Vaimo osaa täydellisesti suomea ja englantia, eikä ole kokenut yhtään (siis yhtään!) "venäjävihaa". Hän ei kärsi siitä ilmiöstä lainkaan. Samoin tyttäreni ei ole päiväkodissa kokenut mitään negatiivista, mistä olisi puhunut. Hän menee päiväkotiin joka päivä juosten ja etuajassa. Eikä lähde pois kuin pakolla, kun menen hakemaan. Meidän perheessä on vain yksi joka kokee, ja joka on aina kokenut "ryssävihaa", ja se olen minä.

Törmään siihen aina kun lähden ihmisten ilmoille, joten pysyn mieluiten kotona. Tämä kokemus saattaa johtua siitä, että olen äärimmäisen herkkätunteinen, ja pienimmätkin negatiiviset, kovat tai epäystävälliset painotukset tuntuvat raskaina. Siksi seura jossa olen, on valittava hyvin tarkasti. Minulla on nimittäin taipumus saada hillittömiä raivokohtauksia. Ei väkivaltaisia fyysisesti, en ole koskaan pahoinpidellyt ketään (isääni olen kyllä käynyt joskus kiinni... ja minua itseäni on suunsoiton takia monta kertaa rökitetty).

Mutta verbaalisesti nuo kohtaukset ovat tosiaan aivan mahdottomia. Luulen, että tämä turtuneeseen zombiuteen asti määrätön tunneherkkyys tulee isänipuolelta isoäidin suvusta, joka oli suomenruotsalainen, Porvoon seudulta lähtöisin. En tiedä mistä johtuu huima kiivaus ja nopea raivopäisyys. Samoin kuin inspiraation valtaan joutuminen taiteellisissa jutuissa. Työskennellessäni taiteen parissa, joudun helposti transsitilaan. Jota oikeastaan myös tavoittelen ja käytän metodina. Toisaalta en tiedä minkä verran genetiikka vaikuttaa tässä. Siskoni on geneettisesti aivan samanlainen kuin minä, mutta välttelen häntä samasta syystä kuin ihmisiä yleensä.

Sillä ihmisten parissa olen arvaamaton. Sen verran olen sisäsiisti, että pystyn kyllä hillitsemään raivokohtaukset täysin. Mutta se vaatii niin paljon energiaa ja niin suurta ponnistelua, että saatan joutua viikoksi vuoteen omaksi tavatessani jokun hieman epäkohteliaan ihmisen. Ja vanhemmiten olen tullut laiskemmaksi sisäsiisteyden suhteen. Olen alkanut kusta salonkien lattioille, jos siltä on tuntunut, ja siitä on sitten jo lyhyt matka romanttisiin pikaistuksessa tehtyihin kunniamurhiin. Niinpä salongit joissa nykyään yhä harvinaislaatuisemmaksi käyvän kutsun sattuessa vierailen, täytyy valita paremmin kuin huolella, vieraat täytyy aina selvittää ja tutkia etukäteen. 

Toisaalta kukaan ei voi suuttua minuun, koska minä en näe ihmisiä loppuun asti ja siksi käsitykseni heistä muuttuu. Tämä narrimaisuus kulkee aina mukanani: ilman narria ei kukaan voi olla viisas. Mutta minulla on kaikki oikeus suuttua loukkauksesta, sillä ihmiset näkevät minut AINA pohjaan saakka. 

Juuri kukaan inhimillinen olento yliluonnollisen hyväluonteista ja kaikissa suhteissa oikeamielistä vaimoani (en ole yhtään kertaa tosissani suuttunut hänelle tai edes korottanut ääntäni, hän on muutaman kerran minulle) ja muutamaa ystävää lukuunottamatta, ei pysty käyttäytymään kaiken aikaa niin hienotunteisesti kuin toivoisin. Siksi välttelen yleensä ihmisiä.

Poikkeus on kuitenkin Venäjä. Venäjä on minulle jonkinlainen hullujenhuone, jonne voin mennä lepäämään kaltaisteni kanssa. Siellä ei tarvitse pelätä ihmisiä. Peltätä loukatuksi tulemista ja siitä välittömästi seuraavaa niin suurta sisäistä mullistusta, että joutuu vuoteen omaksi. Vaikka en osaa edelleenkään Venäjän kieltä kovin hyvin, kommunikaatio onnistuu yleensä paremmin kuin parhaallakaan kielitaidolla muualla. Venäjä on minulle jonkinlainen suuri hoitolaitos, jossa parannutaan hulluudesta. Yleensä kuljeskelemme tyttären kanssa, joka on kuin minun sokeainoppaani, määrättömästi Pietarin puistoissa ja annan hänen hoitaa puheosuudet mitä erikoisimpien ja kiinnostavimpien tuttavuuksien kanssa, samalla kun itse nautin parantavista hoidoista.

16.6.2015

Neuvostojoukotkin olivat vain trollitehdas, ja sellaiseksi olisivat jääneet, ellei Berliiniä olisi vallattu ja fasismia lyöty.
Uusi tuttavani Russell Bonner Bentley selittää Donetskin tapahtumista paikan päällä. Tarvitaan mies Teksasista että hommat alkavat tulla selviksi. Jos Russellilta kysytään, Washington ei ainakaan Teksasin valtuuksilla Ukrainassa puuhaile.

"As goes Donbass, so goes the world... Remember that." RBB


Tänään on ollut agressiivinen, sotatraumanhuuruinen päivä. Selvittääköhän tiede vielä joskus, miten ihminen joka ei ole sodassa ollutkaan, voi kärsiä post-traumaattisesta stressireaktiosta. Miten trauma voi vaeltaa kuin pieni näkymätön pyörre? Minusta tuntuu, että joku sotilas tästä asiasta jotain tietää, mutta ei tietenkään puhu, niin kuin sotilaat eivät puhu eivätkä kirjoita.

Olen sairastanut aika rankkaa vatsatautia viitisen päivää apealla mielellä. Jotain pieniä valonpilkahduksia on esiintynyt tänään. Esimerkiksi se, että Helsinkiin järjestyy kuvataidenäyttely koko heinäkuuksi. Pikkuteoksia tulikin jo alkukesästä yhteksi näyttelyksi. Ajattelin valmistaa yhden uuden kollaasin. En tiedä saanko näitä kollaasijuttuja kaupaksi. Yhtäkään ei ole mennyt. Syy on sekin, ettei tekniikka ole taiteellisesti niin toimiva kuin toivoisi. Pitäisi kehittää.   

Albumi ei ehdi ulos ihan avajaisiin. Kuuntelin sen läpi kuulokkeilla nyt pienen tauon jälkeen. Tuntui edelleen valmiilta. Ei ole tarvetta eikä halua muuttaa enää mitään.

Tällaisilla hyvin pienillä henkireijillä sitä pysyy elossa vaikka koko kesän jos niin hyvin käy ettei ydinsotaa tule. Sen oljenkorren varassa seilataan että Jumala on äärettömän pitkämielinen.
 

HÄPEÄ JA NOLLASUMMAPELI

Timo kiteytti eilen jotakin ainakin minun psykologialle hyvin olennaista

"On häpeällistä panostaa nollasummapeleihin."

Mitenköhän ihmiset jakaantuisivat, jos tätä kykyä kokea häpeää tutkittaisiin?

Nollasummapeleihin panostaminen on kontemplaatiokyvyttömän otuksen puuhaa. Ja juuri tästä syystä tehokas yhteistoiminta on sille mahdotonta, muuten kuin yksinkertaisen vihan tai dogmin kautta.

Mutta nollasummapelien suossa tarpoo jokainen pitämässä vain puoliaan. Siitä syntyy se upottava suo, kuokka ja mummo. Sanalla sanoen nyky-Suomi. Kuokkamummon Suomi.

Kun muun elämän horisontti pimenee puolien pitämisen hikisessä tiimellyksessä ollaan jo Kuokkiksen täydessä syleilyssä juhanavartiainen -possunaamari päässä. 
 
Kaikista maailman nollasummapeleistä surkein ja alhaisin on monogaaminen seksuaalisuus. Tämän suonsilmäkkeen pohjasta löytyy sellaiset aarteet kuin ksenofobia ja feminismi.

ENTÄ JOS OLISI OIKEASTI VENÄJÄN TROLLITEHDAS

Ensimmäistä kertaa eilen havaitsin (alustavasti) joutuneeni todellisen venäjätrollauksen kohteeksi. Ensinnäkin eräs FB-tuttavani (joka on pitkään ja ahkerasti levittänyt huuhaan rajalla olevaa propagandaa - tavaraa jossa on vain siteeksi totta) levitti eilen juttua, joka kyllä haiskahtaa hyvin vahvasti ihan oikean trollitehtaan tuotteelta ja todellakin puhtaalta trollaukselta.

Eräs uusi suomessa asuva venäläinen tuttavuus taas kertoi minulle pokkana sellaista tarinaa (suomalaisen poliisin toiminnasta), joka sanalla sanoen haiskahtaa erikoiselta (erikoisen kömpelösti suoritetulta oikeusmurhalta), vaikka en poliisin ja oikeuslaitoksen korruptoitumattomuuteen Suomessa hetkeäkään usko.

Kumpikin juttu eroaa olennaisesti esimerkiksi Johan Bäckmanin aikoinaan raportoimista venäläisten kaltoinkohteluista Suomessa. Jos nuo jutut olivat (esimerkiksi Anton Salosen tapaus) olivat trollitehtaan suunnittelemia, ne olivat viimeisen päälle hienovaraisesti suunniteltu, ikään kuin trollien Alvar Aaltoa, kun nämä uudet tapaukset ovat piirikunnallista rivitalolaatua.

Kahden tällaisen jutun ilmaantuminen yhtä aikaa saattaa merkitä sitä, että Venäjä todellakin on jalkauttanut laajemman (ja vähemmän taitavan) trollitehtaan syytämään mitä hankalinta propagandaa sosiaalisessa mediassa ja yksityisissä keskusteluissa (olen tähän asti pitänyt Venäjän organisoimaa trollitehdasta pelkästään suomalaisena propagandana tai sitten hyvin harmittomana erittäin hyvin hallittuna propagandana ilman lännestä tuttuja propagandan likaisimpia muotoja).

Jos näin on, tällä on vakavia haitallisia seurauksia. Ensinnäkin muistamme viimevuosisadalta miten hankala Venäjä voi olla, jos se alkaa organisoimaan todenteolla paskaa. Nyt Venäjä on tietoisesti viimeiseen asti pidättynyt aivan likaisimpien propaganda-aseiden käytöstä. Propagandaa on kuitenkin käytetty kevyesti ja aina silmäniskuin. On ollut äärettömän helppo erottaa totuuden ääriviivat "värityksestä".

Venäjää on kuitenkin kaiken aikaa täysin perusteettomasti ja vastuuttomasti syytetty vaikka mistä, vaikka se ei ole oikeastaan vielä tehnyt yhtään mitään. 

Nyt se aika näyttää jääneen taakse. Tilalla saattaa olla enemmän neuvostotyylisiä vesiväritöitä ilman ääriviivoja. Syväpsykologiaa, joka on jo oikeasti vaarallista kohteilleen, koska siteenä oleva totuusaines ja väritys ovat täysin sekaisin, eikä mitään silmäniskuja tarjoilla. Tällaisten keinojen moraaliset vaikutukset ovat kummallisia. Vainoharhaisuuskohtauksilta säästyy vain se, jonka omatunto on täysin puhdas.

Syypäitä tällaiseen strategian muutokseen, jossa aletaan käyttää psykologisia ydinaseita siviiliväestöä kohtaan (jos tämä nyt on totta), ovat yksin länsimaat ja Suomen hallitus. Tämän lasku tulee olemaan suomelle mielenterveydellisesti ja kansantaloudellisesti mittaamattoman suuri, sillä todellinen Venäjän trolliarmeijan tietoisuuden läsnäolo, jos sellainen lähtee käyntiin ei ole mitään lasten leikkiä vaan CIA:n kellaria salakavalampaa ja tuhoisampaa. Täytyy myös muistaa että käytössä on meidän nykytieteelle tuntemattomia keinoja.

Totuus on se, että todellisessä Venäjän informaatiosotilaallisessa läsnäolossa lepää erittäin voimakas vaara, joka vaikuttaa kohteisiin väistämättä äärimmäisen vahingollisesti. Onneksi näihin keinoihin ei ole ollut tarvetta mennä.

Toisaalta kovien infosotakeinojen käyttöönotto kertoo erittäin huolestuttavasti Venäjän todellisesta sisäisestä hälytystilasta. Tällaisia keinoja Venäjä ei käytä huvikseen tai provokaatiomielessä, kuten länsimaat. Niin kuin Venäjä ei ylipäätään tapa viattomia siviileja vain provosoidakseen, kuten länsimaat, vaan silloin kun muuta keinoa sillä ei enää ole pentujensa suojelemiseksi.

Venäjä on siis ilmeisesti vihdoin, valtavalla työllä ja yrittämisellä, valtavalla selkärangattomuuden ja kunniattomuuden määrällä, onnistuttu ajamaan pisteeseen, jossa sen on luovuttava pakoilusta ja passiivisuudesta. Venäjä ei koskaan tee yhtään mitään, ellei sitä kaikin keinoin pakoteta siihen.

Mikä hyvänsä Venäjän pienikin todellinen aktiivisuus aiheuttaa lähialueilla välittömästi valtavaa tuhoa ja mahdollisuutena on vain täydellinen uhriutuminen. Kun kaikki superlatiivit Venäjän pahuudesta on jo käytetty ennen kuin se on tehnyt mitään, täysin uutta tilannetta ei voi kunnolla erottaa aikaisemmasta. 

Nyt näyttäisi siltä (mitä en vielä pidä varmana, mutta merkit on ilmassa), että äärimmäisellä ilveilyllä ja halpamaisuudella, kaikenkattavalla vastuuttomuudella ja itseaiheutetulla tietämättömyydellä, selkärangattomuudella ja kunniattomuudella, joka suhteisella inhimillisellä kunnottomuudella ja alamittaisuudella, ja rohkeuden täydellisellä puuttumisella olisimme onnistuneet ärsyttämään Venäjän tälle haitallisuustasolle itseämme kohtaan. 

15.6.2015

KEHITTYMINEN

Suomessa en ole muuten koskaan havainnut sellaista asiaa kirjallisuudessa tai runoudessa kuin kehittyminen. Kirjailijat ovat valmiita, jotkut nuorempina, jotkut vanhempina, ja kun he ovat valmiita he eivät kehity. Yhtään. Tämä on ilmeisesti toivottavakin olotila. Monet valmiit kirjailijat ovat jotenkin henkisesti kolmivuotiaan lapsen tasolla. Silti he ovat valmiita. Ja kun joku ei ole kirjailija tai runoilija, niin hän ei ole sitä, vaikka kehittyisi kuinka paljon. Mikään työmäärä ei voi auttaa. Toisaalta kenestä hyvänsä julkkisesta voi koska hyvänsä tulla kirjailija ilman työtä.
  
Varmaankaan tämä kalvinistinen determinismi ei ole ihan perustaa vailla. Kuinka kauan Jari Tervolta kestäisi kehittyä Mika Waltariksi. Tai Mika Waltarilta Gurdjieffiksi? Satatuhatta vuotta, ja riittäisikö sekään. Gurdjieffin kehittyminen Juha Seppäläksi olisi vielä pidempi ja oletusarvoisesti toivottomampi projekti. Niinpä Suomessa kijailijat ovat valmiita silloin kun he ovat kehittyneet sellaisiksi kuin heidät on ulkoapäin määrätty olemaan.
 
Mitä itseeni tulee kirjailijaksi kehittymisen suhteen, näyttää vakavasti siltä että jään ikuiseksi romaanihenkilöksi, vielä tylsänpuoleiseksi, ilottomaksi ja itsetuhoiseksi. Olla romaanihenkilö, sekin ehkä haihtuva houre, pinnistetyn elostelun viimeinen pisara ennen lopullista sammumista. Minä istun paskalla, luen E. T. A. Hoffmannia ja itken. Sellaista ei tee enempää kirjailija kuin romaanihenkilö. 

Vaan ei auta itku motocrossissa:

Miten kehitysmaista tuli kehitysmaita? Eristäydyttiin sillä hetkellä kun suuret keksinnöt tehtiin toisaalla. Ammuttiin viestintuojat. Ihmisten sisäiset kehitysvammat syntyvät samalla tavalla. Kehitysvammainen omenapuu rasvataan joka syksy suosiota vähentävällä pahanhajuisella pihkalla, ettei jänikset sitä enempää kaluaisi.

TIETÄMÄTTÖMYYS

Alaspäin on aina selkeitä teitä auki, mutta ylöspäin johtavat tiet tuntuvat nopeasti katoavan pilviin. Mitä enemmän on tietoa, sen hullumpina kajahtelevat korviimme hyväuskoisten kiihkeät saarnat. Sen tarkemmaksi käy katse, sen kalpeammiksi ja aavemaisemmiksi kasvot. Tietämättömyys pelastaa meidät kaikelta tältä. Tuskan määrä on vakio. Vihollisemme on ajatus, jonka voi tappaa vain vahvempi ajatus. Se on kuin kalteva taso, joka luisuu kohti hulluutta tai neroutta. Vain nerous ei ole korvissamme rasittavaa lapsen itkua. Tietämättömyys on viruksen aiheuttama vakava tauti, josta voi jumalallisen ihmeen avulla parantua. Samoin nerottomuus. 

PELIAUTOMAATTI

He halusivat tyhjentää peliautomaatin. Ja he tekivät sen. Osaksi siihen tarvittiin loistavaa pelionnea, ikään kuin demoninen onnen luku, joka kiinnitti kaiken huomion äärettömään hyvään tai äärettömään pahaan. Niin että jopa koneen piirilevyt tunsivat nämä värähdykset. Sen jälkeen tarvittiin hieman sorkkarautaa, eli rikos. Ja niin oli automaatti siltä päivältä tyhjä.

TARKKANÄKÖISYYS

paljastaa viisauden hyväuskoisuudeksi ja matemaattisen totuuden pelkäksi demonin taikatempuksi. Tarkkanäköisyys joka tekee aidossa jumalallisessa hurmoksessa saarnaavan luostaripriorin hulluksi.  Huikea kummitus ja ylivertainen mestari, jota ei voi lainkaan arvostaa tai katsoa ylöspäin, koska hän on pahansuopa. Nuo tuntemattomien ulottuvuuksien käpertyineistä teltanovista vilkuilevat tarkkanäköiset paholaiset vailla viisautta.
Valmiisiin ruokapöytiin ei tule kukaan saatananpalvojaisissa. Kun oli soitettu, kitarat poltettiin. Kun oli syöty, pöydät poltettiin.

USKONTO

Me elämme läpikoitaisin rituaaliuskonnollisessa todellisuudessa, joka on sitä hankalampaa, mitä vähemmän voimme kuvotusta tuntematta hyväksyä yhtäkään näistä sairaista ja yksiselitteisesti turmiollisista rituaaleista. Sillä ellemme voi kaiken aikaa peitellä kuvostuta, teeskentely vaikeutuu ja sen myötä kaikki osallistuminen yhteiskuntaan.

Kaikki tämä on kristinuskon täydellisin mahdollinen vastakohta.

KIRURGINVIHAAJA

tekee kasvaimestaan pyhän. Kirurgia hän pitää pyhäinhäpäisijänä. Kasvain on tappava: se juurtuu aina sinne missä kulloinkin on terveitä käsiä, jotka voivat uhata sitä, poistaa sen. Se julistaa pyhän sodan kirurgia vastaan ja tekee kirurginvihaamisesta uskonnon. Ennen kuolemaansa kasvain on koko ruumis: se uhriutuu ja tekee kirurgista kuolemansa syypään, vaikkei kirurgi ole kajonnut sen nahkoihin. Kun ruumis maatuu, objektiivista on vain kirurgin veitsi.

RISTIRITARIN KAUHU

MOSKOVALAINEN YSTÄVÄTÄR: Minä luulen että Suomi pääse ryssävihakultin uskonnollisesta otteesta vasta silloin, kun Suomessa alkaa tuntua todellinen islamin agenttisoluaktivoitumisen vaaraa, eli kun täällä alkaa räjähdellä pommit ja siviilien lapset kuolee päiväkoteihinsa puhtaan islamilaisen mielisairauden parhaiden perinteiden mukaisesti. Sen jälkeen kun nämä käet on yhteiskunnan tukirahoin haudottu yhteiskunnan tuhoajiksi ja joukkomurhaajiksi kääntyyy suomalaisten huomio pakolla tähän mätään, ja ilkiömäisten itsetuhoisten hyysääjien turvat tukitaan. Tämä tapahtuu ehkä jo 20 - 40 vuoden kuluessa. Silloin on pakko päättää kuin Roomassa Bysantin viimeisinä päivinä: islam vai kristinusko, Venäjä vai arabien mieletön hulluus ja henkisen luovuuden tuhoontuminen ja kyvyttömyys urheilussa ja inhimillisissä hyveissä. Venäjä kuitenkin edustaa, mitä tulee inhimilliseen luovuuteen ja ruumiinkulttuuriin, parasta tällä planeetalla. Tämä on objektiivista. Rappeutuneet arabit eivät näy edes kartalla. Tämä on objektiivista.

SL: Erittäin hyvä ja tarkkanäköinen teoria, mutta valitettavasti en ole varma. Tuossa aliarvioidaan suomalaisen hulluuden ja epäloogisuuden aste. Suomalaiset kuitenkin uskovat kaikkea objektiivisuutta enemmän jumalaansa, joka on Kuokkamummo. Kuokkamummo hakkaa kuokalla irti sydämiä lasten rinnoista ja laittaa ne perunapeltoon kasvamaan. Tällaisesta mukavasta käytännöstä seuraavaa totaalisesti ilottoman ihmiselämän rappiota kunnioitetaan tavoiteltavana ja pyhänä asiata.

Siksi minulla on hyviä perusteita epäillä tuota mitä sanot. On tuota jo ajateltukin aika paljon, esimerkiksi kirjallisuudessa. Lue Marko Hautalan Kuokkamummo (2014). Se kertoo juuri tuosta. Ja myös suomenruotsalaisuudesta ja rituaalisesta venäjävihasta. Hyvin peitetysti tosin. Totuus, jonka Hautala on äärimmäisen tarkkanäköisesti huomannut, on se, että islaminuskoiset ovat lopulta aika hyvin indoktrinoitavissa psyykkisesti tähän vihakulttiin (vrt. Sagal-tytön indoktrinaatio ja tukholmasyndrooma: asettuminen kuokkiksen apuriksi).

Objektiivisestikin tämä on selvää kun katsoo esimerkiksi Kavkaz Centerin islamistihörhöjen toimintaa, joka saa suomenruotsalaisten kulttilaisten täydellisen tuen Suomessa. Nämä ihmiset (suomenruotsalaiset, jotka ovat vain huomanneet islaminuskoisten kontemplaatiokyvyttömyyden) ovat jo valinneet painokkaasti Islamin (työkalukseen), ja se on jo heille pyhä asia (käytännöllisen pahaa tuottavana työkaluna).

Kun taas syntyperäistä venäläistä, olipa hän miten "spoiled", oppositioihminen, opportunisti, homoseksuaali tai hullu hyvänsä, niin määrättömän mätään rituaalikulttiin heitä ei voi käännyttää oikein millään, koska he ovat kristittyjä syvemmin kuin ehkä tietoisesti ymmärtävät, ja jossain vaiheessa kuitenkin havahtuvat ihmettelemään kaiken sairaan rottamaisuuden lopullista päämäärää.

Ukrainalaisia ja näitä erilaisia aivonsa sekoittaneita karjalaistaustaisia heimoja taas on helppo käännyttää, koska heillä nyt ei ole tervettä järkeä ollut enää vuosisatoihin. Ortodoksisten islaminuskoisten käännyttäminen ei ole sen vaikeampaa. Kysymyshän tässä kultissa on vain yhtä kaikki planeetan olosuhteiden kaikkinaisen pahantatoisuuden luomista olennoista, joilta puuttuu kyky kontemplaatioon. Samalla pitää muistaa, että siellä takana on tuhat vuotta Paavin läpiperverssiä pedofiilivaltaa ja Turun sitäkin matalampaa sadistista höyryä. Täydellistä mielisairautta, jota markiisi de Saden kuvittelukyky ei milloinkaan voi tavoittaa liian hellämielisenä ja herkkäsieluisena. Turku juuri on tämän kaikista mielisairaimman kiihkouskonnon keskupaikka.

Kuokkamummo kertoo mm. sen että tämän kultin edustajat kunnioittavat omaa elämäänsä hyvin vähän verrattuna salaisuutensa suojelemiseen. Eli ovat aina valmiita uhrautumaan kuolemaan saakka. Ristiritarin haarniskassa me katselemme heitä kasvoillamme täydellinen synkkyys. Jopa ristiritari kokee kauhua näiden sekopäisten maan höyryjen edessä.

He ovat tässä suhteessa kiihkoislamistien kaltaisia. Venäjä on heille konkretisoitunut sielunvihollinen, jota vastaan on julistettu ikuinen jihad. Tämä taistelu loppuu vasta viimeisen kultin jäsenen kaaduttua. Tämä myrkky, joka heidän suonissa virtaa, on niin ihmiskunnan vastaista, niin kaiken elämänvoiman vastaista, että se ei millään laimene. Heidän koko uskontonsa sisältö, jos he pääsevät vapaasti toteuttamaan itseään, on hyväksikäyttö, tarkemmin: omien lastensa hyväksikäyttö, kidutus ja sadismi. Venäjä estää pelkällä geopoliittisella läsnäolollaan tämän täydellisen vapautumisen. Hautalan romaani kertoo juuri tästä lasten hyväksikäytöstä, kauhutyylin läpi vihjaillen tosin. Se romaani on hyvin tarkka ja realistinen romaani tästä ajasta.

14.6.2015

TIETÄMÄTTÖMYYDEN SINFONIA

Tietämättömyys, eli tiedon puute, on kaikkien inhimillisten tragedioiden syy. Tieto on se, mikä voidaan pitää salassa. Siksi tiedon määritelmän täyttää vain se, mikä ei ole mitattavaa. Mitään mitattavaa asiaa ei voida pitää salassa.
 
Kaiken inhimillisen tiedon lähde on ympäröivä yhteiskunta. Tieto välittyy seksuaalisessa aktissa itseä henkisesti kehittyneemmän olennon kanssa. Tästä aktista virtaava elävöittävä voima saa yhteiskunnassa henkisen kasvun ketjureaktion aikaan nimen omaan poistamalla ksenofobiaa.  Ksenofobia on vieraan elämänmuodon pelkoa. Elämänmuodon voi tehdä vieraaksi ulkonainen olemus tai jopa ihonväri. Mutta todellinen ksenofonia on henkistä, kabareelaulajan ksenofobiaa Debussyä kohtaan, Tsaikovskin ksenofobiaa jazzia kohtaan, Baudelairen ksenofobiaa tummaihoisia prostituoituja kohtaan, kokeellisen runoilijan ksenofobiaa kevytmodernisteja kohtaan.
  
Todellinen ksenofobia on sitä vieraudentunnetta, jossa seksuaalinen akti ei ole edes ajateltavissa.   
 
Tämän prosessin syytä inhimillisen todellisuuden sisällä Gurdjieff kutsuu vaikutuksiksi, jotka johtuvat elimestä  nimeltä kundabuffer, joka on (Beelsebuubisatujen mukaan) aiemmassa evoluution vaiheessa jo ihmisestä poistunut, mutta jonka vaikutus palaa voimakkaana aika ajoin yhteiskuntiin. Kaikki tieto yhteiskunnassa on intersubjektiivista ja seksuaalisuuden kautta välittyvää. Kundabufferi on torjunta, joka iskeytyy tähän väliin ja aiheuttaa kollektiivisen tietämättömyyden, jonka äärimmäinen muoto on ksenofobia. Ja mitä pienemmät ovat piirit sen täydellisempi on tietämättömyys.     

Tietämättömälle faktat ovat ilmaa, koska hän ei tiedä faktoja faktoiksi. Siksi hän suhtautuu faktoihin (kummitusjuttuihin) kriittisesti, mutta imee taikauskon (esimerkiksi juuri modernin länsimaisen tieteen viisaudet jne) itseensä.

Marko Hautalan Kuokkamummo (2014) löysi tiensä käteeni sattuman kautta ja suositusten kera. Epäluuloisena sijoitin kirjan vessan kirjahyllyyn, josta se on jo muutamassa viikossa ponkaissut yöpöydälleni. Aika huima seikkailu, joka ei onnistu moneltakaan nykyprosaistilta (koska eivät ensinnäkään löydä tietä käteeni).

Hautalan romaani on erikoinen sekoitus juonellista nuortenkirjaa, metasatua ja uskontotieteellistä tutkielmaa. Kirjailija selvästi yrittää löytää supernaturalistisen kauhun lähteet suomalaisesta todellisuudesta.

Ja lähteille löydetään asioita alleviivaamatta. Jopa Hautalan kirjoitustyyli huokuu sitä samaa keskenkesavuisuutta ja henkisen kehityksen riittämättömyyttä, joka on koko tutkimuksen kohde. Kirjoittaja kirjoittaa tietääkseen, avatakseen, selvittääkseen itselleen, lisätäkseen itse omalla toiminnallaan omaa tietoaan. Tätä voi verrata E.T.A Hoffmannin eleganttiin loppuun asti kypsään tyyliin (esimerkiksi Paholaisen eliksiirit -kauhuromaanissa), kun tarinan kerronta tapahtuu jo asiakokonaisuudet sisäistäneeltä tasolta takautuvasti mitään olennaista yksityiskohtaa liioittelematta tai vähättelemättä. Hyvä vertailukohta (retorisesti) on myös Ernst Jungerin Marmorijyrkänteillä (1939) joka on kirjoitettu ennen II maailmansotaa sellaisella tyylillä niin kuin se olisi kirjoitettu vasta sodan jälkeen ja lopputuloksen selvittyä (vrt. myös Mikä Waltarin Sinuhen tyyli, ja myös Kreetan saaren alla asuva merihirviö). 

Hautalan tyyli on epävarmaa sillä tavoin kuin kirjoittaja olisi keskellä suurta mullistusta, jonka lopputulosta ei pysty ennakoimaan. On vaikea olla mielistelemättä näitä omasta asiastaan täysin varmoja: ketään heistä. Hautalan yhteiskunta-analyysi sosiaalidemokratian Suomesta (joka nyt on menossa vain huonompaan suuntaan) on pitävä.

On kolme luokkaa. I. Duunarit kerrostaloissa. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki tietämättömimmät ja toisaalta heistä alimpaan kastiin kaikki oikean työn, eli gurdjiefftyön, tekijät, joiden alin kasti, jotta jokainen universumin kvarkki olisi varmasti nurinkäännetty, ovat varsinaiset vuosituhantisnerot. Tänne gettoon on internoitu eurooppalainen syvähenkisyys samalla kun kuokkamummon pillu-uistimella silvottavat kummitusmaiset kokoomusnuoret keskustelevat maksullisten eliittikoulujen tärkeydestä "lahjakkaille". He kaikki ovat olemassa tässä oligarkiassa jota sosiaalidemokratiaksi kutsutaan vain yhdestä syystä: jotta työvoima olisi halpaa tai ilmaista. II. Verenimiöiden lakeijat rivitaloissa. Tähän luokkaan kuuluu kaikki opportunistisesti energinen aines. Nämä elävät kummitukset ja kiusanhenget muodostavat Ilta-Sanomien keskustelupalstan miljoonapäisen trolliarmeijan. III. Pääverenimijät omakotitaloissa. Tämä on pienoligarkkien muodostama statuseliitti vailla mitään substanssia tai substanssiin pyrkivää olemistapaa. Siihen kuuluu ihmiskunnan perimmäinen evoluution saatossa pieleenmennyt pohjasakka.

Demokratia ja sosialismi on näissä helvetinpiireissä vain sitä, että mistä hyvänsä lähtökohdista on periaatteessa mahdollista degeneroitua verenihmijäksi, kiusaamaan ja tekemään pahaa. Tähän oikein pyritään, menestykseen, ja siinä koko sen demokratian henki: yhtäläiset mahdollisuudet virheellisimpään mahdolliseen olemistapaan. Mitään tämän hyönteismäisen tavoitteen ylittävää horisonttia ei ole tässä Neuvostoliiton ja stalinismin jälkeisessä kapitalistisessa realismissa olemassa. Ei mitään hengitystä, ei mitään pakotietä. Siksi on selvää, että tällaisen sosiaalidemokratian täytyy murtua ja sortua johonkin vielä pahempaan tautiin.  

Tietäjää ei henkilögalleriaan kuulu. Ei edes kypsää aikuista. Vain erilaista, eri tavoin kätkeytynyttä keskenkasvuisuutta, erilaista maastoa uskomuksille, päähänpinttymille, nyrkkisäännöille, dogmeille, kotiopeille, viisauksille, sanalla sanoen huuhaalle.

Sankarin puutteessa ja pelkurimaisessa saamattomuudessa jää lopulta hieman tyhjä olo siitä, ettei yhtä koko seutukuntaa pelon vallassa pitävää kummitustaloa saada päättäväisellä kansalaistoiminnalla poltettua.

Pelon ilmapiiri, joka syntyy ihmisyhteiskuntaan heti kun rohkeat teot katoavat, on pelkkää unessa olon konemaisuutta. Siinä ei ole mitään nykyhetkessä olevaa avoimuutta. Ei mitään ehdotonta ja varmaa vaistoa, kompassiruusun tuoksua, joka tarjoilee lähteiltään Platonin noosfääristä valmiita ihmiskunnan ennen käsittämättömiä sävellyskokonaisuuksia kuin selvärajaisia kakunpalasia, jotka aina maailmankaikkeuden alusta asti ovat olleet virheettöminä olemassa, mutta joita yksikään ihminen ei ole tätä aikaisemmin "päässään kuullut". Ei musiikin ensimmäistä leikkikehäsääntöä: totaalista ennenkuulumattomuutta ihmiskunnalle. Ei noosfäärin aikuisuutta ja illuusiottomuutta puhtaassa mystiikassa. Vain pannukakkumaan keskenkasvuisuutta sumuisessa taikauskoisessa tieteellisessä skeptismissä.  

Menneisyyden haamut siis pitävät valtaansa täydellisesti Hautalan todellisuudessa ja tämä on itseasiassa kapitalistista realismia. Juuri tämä, jossa kolmivuotiaan henkiselle kehitysasteelle jääneet "aikuiset" yrittävät pärjätä ruumiissa ja maailmassa, joka oli luotu paljon värikkäämpää ja täydempää olemista vasten.

Tämä pelko ihmisen rajattomia mahdollisuuksia kohtaan, joita vain psyykkisten (vailla sairaudentuntoa olevien kollektiivisten) sairauksien kahleet rajoittavat. Tabun luomat mahdottomuudet ovat uskomattomia, maailmanjärjestykset ovat uskomuksia, yhteiskunnat ovat uskontojen jakojäännös.

Tästä saa alkunsa Hautalan liejuleikki. Todella nollaavaa ja ihmisarvoahäpäisevää parasta kapitalistista realismia aikoihin. Hyvin harvaa todellisuutta vasten kumahtelevat Stalinin sanat (erään päähenkilön kuollut isä kuvataan stalinistiksi) yhtä viiltävän graniittisina, syvinä, oraakkelimaisina ja ikuiselta tuntuvina totuuksina. Romaani on myös äärimmäisen tasaisella tyylillä alusta loppuun kirjoitettu. Tyylin ja jännitteen notkahduksia ei juuri ole, pari turhempaa kappaletta ehkä.

Kuitenkin herää ikään kuin gödelläinen kysymys siitä minkä verran on mahdollista kuvata kokonainen systeemi systeemin sisältä käsin. Hautala ratkaisee tämän siirtymällä ongelmakohtien osalta kauhufiktioon. Gurdjieff ratkaisi tämän kuvittelemalla ulkopuolen (Beelzebub intergalaktisessa aluksessa satuilemassa) ja siirtämällä näkökulman sinne.

Inhimillinen kauhu on kuin sähköauto Tesla 700 hevosvoiman moottorilla, joka on ikuisesti tuomittu 40 km/t nopeusrajoituksiin koko olemuksellaan menneisyyteen suuntautuneessa nukkumälähiössä. 

13.6.2015

Venäjäviha on uskonnollinen kultti Suomessa ja monessa muussa Venäjän rajanaapurissa. Aivan samoin kuin ryppyilevä tietokone herättää vaistomaisen kirouksen ja ikävästi lomailun keskeyttävä tsunami kauhun, herättää Venäjä uskonnollisen rituaalikäyttäytymisen ydinprosessin.

Koska yhteiskunnassa kaikki asiat järjestyvät tämän uskonnon ympärille, tarkoittaa se myös sitä, että niin sanottu "menestys" monopolisoidaan ja säännöstellään tästä negatiivisesta ytimestä käsin. Suomen erottaa täällä niin ihaillusta USA:sta juuri tämä uskonto, joka on luonteeltaan negatiivinen. Menestystä ei, kuten yhdysvalloissa, hankita tekemällä jotakin parempaa ja kilpailukykyisempää, vaan osoittamalla pyhää vihaa, mitä syvemmälle menevin tavoin.

Pyhän ydin (mysteeri, varsinainen uskonnon ankkurisalaisuus) voi siis olla negatiivinen, paha, tai positiivinen ja hyvä. Mutta noiden lähteiden synnyttämä elämä ja toiminta ovat aivan päinvastaisia.

Negatiivinen ydin synnyttää lopulta tuhoavuutta ja itsetuhoisuutta. Siinä missä positiivinen ydin synnyttää kauneutta ja elämää.

Salaisuudella, varsinaisella konstruoidulla pyhällä, ei siis ole minkäänlaista negatiivista tai positiivista itseisarvoa. Kaikki riippuu pyhän luonteesta.  

Nykyaikana sanomattakin on selvää, että kaikki tällaiset sairaat ja tuhoisat uskonnot ovat kätkeytyneet rationaalisuuteen ja tietämättömyyteen. 

11.6.2015

Kaiken yrittäjyyden perusta on runous, joka silloinkin harvoin kun se ei mene konkurssiin, tuppaa jäämään vain yritykseksi.

USKONTOJEN SYNTY

Uskontoja ei keksitä tai perusteta. Uskonnot syntyvä tiedon ympärille. Sellaisen tiedon, joka voidaan salata. Tiedon, joka takaisinkoodaus perustuu ekstaasiin, transsitilaan. Uskontoja on, koska tämä tieto on olemassa. Tämä tieto ei ole uskontoja varten olemassa. Uskonnot vain ryhmittäytyvät tämän tiedon ympärille. Koska vain tämä tieto on katoamaton, ovat uskonnot ilmiönä katoamaton. Vaikka uskonnot muuttavat kaiken aikaa muotoaan.

10.6.2015

HAKKERITALOUDESSA VAIN TIETO ON RAHAA

Ilmaisen koulutuksen, siis ilmaisen tiedon, ajatus on erityisen naurettava, jos sitä pohtii hakkeritalouden kannalta. Hakkeri tietää: mikään tietämisen arvoinen asia ei voi olla ilmaista. Tietämisen arvoisen asian voi saada tietoonsa vain kahdella tavalla: selvittämällä sen itse ja siis maksamalla tiedosta hinnan kovalla työllä ja mahdollisesti epäonnistuneilla yrityksillä. Tai sitten vaihtamalla tiedon johonkin toiseen yhtä arvokkaaseen tietoon.

Myös ammattitaikurit noudattavat tätä hakkeritalouden säännöstöä. Muusikot, jotka haluavat hakkeritalouden säännöillä saada uutta tietoa, perustavat bändin sellaisen kanssa, jolla tietoa on, olettaen, että heillä itsellään on jotakin sellaista mikä kelpaa vastineeksi. Tällaisessa hakkeritaloudessa syntyy Beatles, King Crimson tai Zappan ja Miles Davisin bändit. Muussa tapauksessa musiikin oppimisesta on maksettava opettajalle täsmälleen oppimäärän suuruutta vastaava hinta.

Sama päättelyketju pätee seksuaalisuuteen ja henkisen elämän ydinalueeseen yleensä. Jos siis seksuaalisesta halutaloudesta (esimerkiksi sukupolven sisällä) ei päästä yksimielisyyteen hakkeritalouden säännöillä, on pohdittava toisia tapoja. Pahinta on jäädä tietämättömyyteen, koska se rappeuttaa olemisen pikkuhiljaa, salakavalasti.

Palataan objektiivisen tiedon määritelmään: objektiivista tietoa on vain se mitä ei voida mitata. Miksi muusikoiden, taikureiden, hakkereiden tai seksuaalisten ihmisten tietoa ei voi mitata? Miksi me emme vain mittaamalla tule tietoisiksi tuosta kaikesta samasta? Miksi meidän on pakko nöyryyttää itsemme koodaamisen, taikuuden, musiikin, seksuaalisuuden ekstaasiin: tulla ekstaasissa salatun tiedon oraakkelimaisiksi takaisinkoodereiksi? Juuri siksi.

Objektiivinen tieto (tieteellisen tiedon vastakohtana) on niin monimutkaisesti koodattua, että vain biologinen ekstaasikooderi voi sen takaisinkoodata.  

RAKKAUS

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin satunnainen seksi. Jokainen seksuaalinen päätös ilmentää joko koko kosmoksen syvintä arvoitusta ja jumalan tahtoa. Tai sitten se on pelkästään jonkin poliittisen valtasuhteen, päätöksen tai kompromissin deterministinen seuraus. Kaikki on täysin määrättyä ja täysin ehdotonta.

Jokaisen olennon kaikki halu ja rakkaus kohdistuu itseä rajattomasti suurempaan olentoon. Yksikään olento ei näe mitään tasavertaista tai itseään pienempää. Tai jos näkee, haluaa tuhota sen. Sama pätee mihin hyvänsä jumalaan: jumalan kaikki huomio on suuntautuneena ylös, itseä rajattomasti suurempaan ja mikä hyvänsä hänen itsensä veroinen tai pienempi inhottaa jumalaa. Jumala osaa vain hylätä. Hylkääminen on jumalan työtä.

Siksi kasvun ajatus on sille kauhistus: että hylätty kerran tulee jumalan eteen sitä itseä rajattomasti suuremmaksi kasvaneena.

Ja kaikista iljettävintä on armo: että hylätty ei ole paitsi kasvanut rajattoman suureksi, on myös armollinen ja anteeksi antava pienempiä kohtaan. Se epäilemättä on jumalallisen nöyryytyksen huipentuma. Että jumalaa pidetäänkin nyt kärpäsenä. Että joku on olevinaan niin suurensuuri, ettei ole enää tarpeessa pelätä, eikä edes raivoa kaikista välttämättömimmän ja tervejärkisimmän verikoston ja kaikenkattavan poliittisen puhdistuksen vimmaa.
Nukkumalähiöstä olemisetiöön.

ALKURISTIRIITA

Jokainen Venäjään liittyvä suuri kysymys ja suuri salaisuus on vaikeusasteeltaan laskutoimitus 1+1=2. Ehkä henkisesti kolmivuotiaan tasolle jäänyt erikoisasiantuntija ja päivälehtien kiivaasti haastattelema julkkis ei tätä tiedä. Mutta tavallinen ihminen tietää tämän: 1+1 on yhtä suuri kuin 2. Silti kukaan ei halua tätä tietää, vaan jokainen vastaa: 1+1 on yhtä suuri kuin 3, 5, 11, 18 jne. loputtomiin. Kuitenkin tiedämme että 1+1 on yhtä suuri kuin 2. Tällä on kaikki Venäjään liittyvä salatieto ratkaistu.

Tästä asetelmasta kuitenkin seuraa jotakin. Kaikki maailman laskutoimitukset saavat väärän tuloksen, jos laskennan suorittaja aluksi laskee tahallaan väärin mitä on 1+1. Vain se, joka laskee tämän sen suuremmitta temppuiluitta oikein, voi laskea jonkin monimutkaisemman laskutehtävän, joita esimerkiksi jokainen inhimillinen ajatus edustaa, oikein.

Venäjätyhmyys on niin sanottu alkuristiriita.

8.6.2015

KÄSIKIRJOITTAJA

Hän käsikirjoitti asiat omaan nokkelaan tyyliinsä niin pitkälle, että sairastui lopulta rintasyöpään.
Varsinaisesti koskaan vierailematta kummassakaan.
Eleskeli upseerikerhojen ja porttoloiden ilmanalassa.

7.6.2015

IHOA MYÖTÄILEVÄ LASIMURSKA

Olen joutunut seuraamaan läheltä erästä perivenäläistä tragediaa, jossa asettuvat vastakkain kaksi venäläistä arkkityyppistä luonnetta. Toinen näistä luonteista on sikäli kiinnostava, että se on melko yleinen Venäjällä mutta länsieuroopasta jo kokonaan kadonnut. Tämä luonne ei myöskään venäläisen emigraation kautta liiku, koska tämä ihmistyyppi ei milloinkaan poistu Venäjän alueelta, eikä tunne mitään mielenkiintoa tai sympatiaa ulkomaita kohtaan. Tälle tyypille, jota voisi ehkä luonnehtia isovenäläiseksi arkkityypiksi tai venäläisen oikeiston edustajan alkumuodoksi, on tyypillistä aatelinen ulkomuoto, kivikova ja ikuisesti muuttumaton sisäinen omanarvontunto ja ääretön vastenmielisyys kaikkea yksityisyrittäjyyttä kohtaan. Tämä dostojevskilainen ihmistyyppi halveksii yli kaiken niin sanottua rehellistä työtä. Sattuman, pelin, onnenkantamoisen tuoma pikkuvoitto sekin otetaan vastaan kiittämättömänä. Tällainen tyyppi, joka silmää räpäyttämättä ottaisi vastaan Keisarin tai Keisarinnan arvonimen itselleen luotaisesti kuuluvana asiana, on yleensä sullottu elämään Raskolnikovin olosuhteissa. Tämä sisältä koettu maailman nurinkurisuus johtaa outoihin perversioihin, joiden ensimmäinen kohde on vuokranantajamummo, tuo kaupungin mitättömistä porvareista mitättömin. Tämän vihan laatu on puhtaasti venäläinen, eikä kukaan muu kuin venäläinen voi sen huikeaa syvyyttä käsittää. Miksi tällainen ihminen, joka tuskin nöyrtyisi asumaan tavallisessa aateliskartanossa (koska vain Keisarin palatsi on tässä maailmassa hänen mittojensa mukainen) voisi ikinä suostua laittamaan rikkaa ristiin sen takia, että saisi vuokransa maksettua. Puhumattakaan siitä, että pääsisi edes joskus elämässään tuosta vuokrahuoneloukosta kokonaisen lähiörähjän omistajaksi. Tällaisen ihmisen, joka Venäjällä on tyypillinen, halveksunta kaikkia kaupunkimaastureillaan ajelevia nousukkaita kaupunginporvareita kohtaan on ääretön. Kaunpunginporvari kasvattaa omaisuuttaan, ulkonaisia liikesuhteitaan, kaikkinaista ulkonaisuuden vakuuttavuuden ja sujuvuuden taikapiiriä. Mutta sisällä itsessään kaupunginporvarin sielussa on epäilys. Onko hän todella edes huomattavan menestyksensä arvoinen? Sellaista epäilystä ei ole kellariloukkolaisella joka tietää olevansa Katariina Suuren veroinen tai suurempikin. Hän tietää olevansa Romanovien suvun kantaäiti. Siksi hän halveksii kaikkea lukemista ja opiskelua, tee-se-itse-yrittämistä ja gurdjiefflaista työtä, jolla muurahaisestakin voi pian muka tulla kunnianarvoisa ihminen. Vaikka on selvää, että kymmenenkään tuhatta vuotta tuota yhtäjakoisesta sukupolvesta toiseen jatkuvaa työtä ei voi synnyttää mitään niin ihmeellistä ja jaloa kuin on kellariloukkolaisen sielu ja ruumis. Turhaa, turhaa, turhaa, mieletöntä ja typerää on kaikki tuollainen yritteliäisyys. Vain synkän Jumalan armosta ja Julman Keisarin myötävaikutuksella me voimme tässä maailmassa hankkia sen mikä totisesti meille kuuluu.
Kaikki koulutus lähtee siitä, että CIA:n kellareiden sotahullun suggestopedin tai KGB:n agentinkin voi saada kirjoittamaan loisteliasta runoutta. Ihminen voi muuttua. Agent Orangen ruiskuttajasta ja keskitysleirifasististakin voi tulla dervissi. Olkoon tämä kaiken optimistimme ensimmäinen edellytys ja lähtökohta.
Tämä oli ensimmäinen oppitunti.

HOMO INSAPIENS

Viisaus on ohjaava, hillitsevää, pysäyttävää. Vauhti on riiviömäinen. Ihminen pitää luontaisesti kaikesta vauhdikkaasta ja kavahtaa pysähtynyttä.
Kun liha asettuu totuuden puolelle, se huomaa pian olevansa paljon vähemmän venyvää ainesta. Näen runoilijan varhaisen kuoleman tarpeettomana. Pidän sitä enemmän murhana kuin luonnollisena kuolemana. Tai ehkä se on enemmän kuolemantuottamus kuin murha - tai hoitovirhe - tai päätös jättää hoitamatta. Piinallinen eutanasia. Hirttäytyminen runouteen. Hirttäytyminen totuuteen. Sairastuminen terveyteen. Demoninen opportunismiin kohdistuva raivo. Marttyyrifiksaatio.

INTERNET JA SUODATUSASETUKSET

Maailmasta ei erinomaiset taiteilijat onneksi ole vaarassa kadota, vaikka intuitiivisesti siltä kuinka paljon hyvänsä tuntuisikin.

"En epäile, että suuret taiteilijat olisivat katoamassa mihinkään, mutta pelkään, että heidät on entistä vaikeampi tavoittaa, koska kaikki aistimme täyttyvät roskasta. Internet on aineeton vastine Tyynenmeren jätepyörteelle." Juho Nieminen

Sanoisin, että heidät on entistä helpompi tavoittaa kaikkea kohinaa vasten. Helpompi tavoittaa aistit turruttavaa paljoutta vasten, koska tavoittamisessa tapahtuu turtumuksesta toimipuminen ja suodatusasetusten uudelleenarviointi.

Internetin idea on mahdollistaa yhteys kaikkeen, mutta toisaalta sen idea ei ole olla jokaisen tiedostettavissa oleva käsikirja ja tai kooste ydinsisällöistä. Koosteen tekemisen vaiva jää käyttäjälle.

Siksi aistiturtumus on ylipäätään vain suodatusasetusten ongelma. Internettiä ei pidä selata ensyklopedianlukijan suodatusasetuksilla vaan ensyklopedian tekijän suodatusasetuksilla.

Esimerkiksi SoundCloudissa on mahdollista seurata enintään 2000 vierasta profiilia. Tuo luku (turtumusrajan objektiivinen korrelaatti?) tulee itseasiassa nopeasti täyteen ja sen jälkeen alkaa suodatusasetusten uudelleen arviointi, koska haluaa edelleen seurata löytämiään kiinnostavimpia profiileita. SoundCloudissa tilanne on se, että on pakko lakata seuraamasta tiettyjä geneerisiä mutta hyvin tehtyjä asioita kiinnostavuuden ja potentiaalisuuden kustannuksella. Hyvin tehty jokin sellainen mikä on tehty hyvin aiemminkin ei ole tuossa valtameressä paljonkaan arvoista.

Sama laki pätee itseasiassa patentteihin. Patenteissa ei arvosteta ollenkaan tekijän ammattitaitoa, vaan ainoastaan toteutuksen tuoreutta, eli uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Tällainen painotus syntyy automaattisesti sellaisesta globaalista tietokannasta, jossa on ainakin olevinaan kaikki kyseisen alan tietämys.

Tällainen hahmotustapa tai painotustapa on tietysti vakavassa ristiriidassa erilaisten nationalististen taiteilijamyyttien kanssa. Myyttiä haudotaan nimen omaan suojassa kaikelta siltä mitä aiemmin on muualla maailmassa esitetty. Nationalismin parhaiden perinteiden mukaan vanhat ja loppuunkuluneet asiat esitetään omalla monopolisoidulla markkina-alueella uusina ja keksinnöllisinä (vrt. turkujazz etc).

Palaisin yhtäältä niihin filosofeihin, jotka ovat asettaneet kaupunkiyhteisöissä asumisen kyseenalaiseksi.
Eläimet ovat kasvaneet olosuhteisiinsa, mutta ihmistä sopeutuminen painaa kuin vakava tauti. Olosuhteiden muutos voi olla vain ihmiselle helpotus. Eläimelle ei koskaan.

6.6.2015

MASTEROINTI

Kylmä totuus on se, että miksaan edelleen albumia, jonka piti lähteä masterointiin jo maaliskuun puolivälissä. Työtä on vain tuntunut riittävän. Vinyyliformaatti on matkan varrella vaihtunut CD-formaattiin, koska materiaalia on CD-levyllinen (vajaa 60 minuuttia), eikä tuplavinyyli tullut kysymykseen.

Elektronisessa musiikissa ongelmaksi muodostuu säveltämisen, miksauksen ja masteroinnin erottamattomuus yhtenä prosessina. Miksauksen ja masteroinnin rajaa häivyttää edelleen tyylilaji, joka masteroinnin kannalta vertautuu pikemmin klassiseen musiikkiin. Kompressoria ja limitteriä käytetään vain taiteellisen päämäärän sanelemana, ei genren tai radiosoittoformaatin sanelemana. Klassisissa äänityksissähän kompressointia ei käytetä ollenkaan, jotta dynaaminen kuva tallentuisi mahdollisimman tarkasti niin kuin se on soitettu. Esimerkiksi tästä voisi ottaa Pendereckin kolmannen sinfonian aloitusosan:   

Kuvastavoi nähdä, että koko mahdollisesta dynamiikka-alueesta on käytetty vain pieni osa. Äänitiedostoa ei ole edes normalisoitu, koska dynamiikka on sovitettu moniosaiseen teokseen. Toisessa osassa dynamiikka käy jo kerran normalisoidussa lakipisteessään:






































Tällaisen musiikin kuuntelu vaatii suorituskykyisen laitteiston. Esimerkiksi omat Genelecin 8020C kauttimeni jäävät Pendereckin dynamiikka-alueessa pieneksi. Toisin sanoen kun laitteisto on täydellä voimakkuudella alkuosa kuuluu silti liian hiljaa, eikä voimakkaimmat kohdat enää säröttömästi. 

Vertailun vuoksi voi ottaa esimerkin rap-musiikin puolelta, jossa genren radiosoittoformaatti ja musiikin puuduttavana ikuisuuksiin jatkuva toisto määrittää sen, että ihan jokainen kappale kyseisessä genressä näyttää dynaamisesti tältä:







































Ihan jokainen Slayerin kappale taas näyttää dynaamisesti tältä:


































Ymmärrettävästi hyvä laitteisto tuo tällaisen musiikin kuuntelun aivan erilaista lisäarvoa. Esimerkiksi tanssipopmusiikissa oikeanlainen kehokokemus saavutetaan vain riittävän suurella voimakkuudella. Nykyaikaisen tanssipopmusiikin basso-alue on yleensä erittäin tarkasti sävelletty juuri kehokokemuksen kannalta.

Minun elektroninen sävellys (Afalkalna) taas näyttää tältä:







































Kappaleen alkuosassa ei ole käytetty kompressointia. Mutta keskivaiheen nousussa ja loppuosassa on käytetty aavistuksen verran kompressiota nousun dynaamisen dramaattisuuden tehostamiseksi. Iskujen päitä voisi loppuosassa hieman tasoittaa limitterillä, ja saada vielä pari lisädesibeliä. Äänekkyys ei ole kuitenkaan kaikkein olennaisinta albumillani. Lopputuloksesta ei pidä kuulua, että kompressoria on käytetty, ellei sen kuuluminen erityisesti ole tarkoitus. Tässä kappaleessa bassoalue on alkupuolella vain osa sointiväriä, mutta loppupuolella muuntuu kohti kehollista resonanssia. 
Kiovassa Gay pride -kulkue on ottanut yhteen oikeistosektorin kanssa tänään. Kummallakin puolella on tullut jonkin verran uhreja (loukkaantuneita). En nyt osaa äkkiä sanoa mitä tästä mielenkiintoisesta uutisesta pitäisi ajatella. Pitäisikö olla esimerkiksi iloinen? Nythän Kiovan Gay-kulkue näyttäytyy ikään kuin Venäjä-mielisenä. Hyvä että menee vähän pakka sekaisin. Gay-kulttuurin kannattaakin uskottavuutensa nimissä tehdä pesäero asenteelliseen venäjävihaan ja sodanlietsontaan. Kohdistaa suuttumus ennemmin typerään nationalismiin missä hyvänsä. Sellaiseen kulkueeseen minäkin voisin osallistua.

Nyt täytyy muistuttaa, että minä olen kritisoinut Gay-liikehdintää nimenomaan epäuskottavuudesta: siitä että rauhan ja ihmisyyden asialla ollaan näennäisesti, samalla kun antaudutaan sodanlietsonnan ja kansainvälisen turvallisuustilanteen horjuttamisen käsikassaroiksi, tyyliin: sateenkaarilippu Tallinnan Yhdysvaltain suurlähetystön lipputangossa.

Kunhan Gay-liikehdintä tekee tällaiset syytteet mahdottomiksi, kuten nyt juuri Kiovassa, minulla ei ole sen jälkeen mitään koko touhua vastaan. 

MAAILMA ILMAN HALLITUSTA

Niin, entäpä jos vain olisi maailma ilman johtajaa, maailma ilman hallitusta?
Taiteellinen työskentely on minulle itseisarvo. Täysin oikein keskittyneen työskentelyn sivutuotteena saattaa syntyä valmis taideteos. Aivoni ovat kokonaan musiikkia.
Hyvä maalari on hyvä tuotekehittelijä. Teknologiamme ei ole vielä oppinut käyttämään maalareita hyväkseen. Tekniikka on maalaustaiteen alalaji, kuten musiikki.

4.6.2015

Tällaiset 52X70 kokoiset paperityöt menivät Tukholmaan parissa päivässä pikana yhteensä 13 eurolla. Paperillekin kannattaa tehdä tästä syystä, että lähetys minne hyvänsä ei paljon maksa.



Uusi päivä. Taas
on ihmiskunnalla
to be or not to be
-kelailun paikka.

3.6.2015

Ihmisiä innostaa ja motivoi niin eri asiat, usein päinvastaiset, toisia rakentaminen, toisia purkaminen. Vettä virtaaminen, kiveä patoaminen, turbiinia pyöriminen, kiiskiä odotus. Tätä eläinten ja kaikkien luontokappaleiden jatkuvaa vallankumousta leimaa yhteisen metafyysisen, riittävän positiivisen ja samalla uskottavan päämäärän puuttuminen.

TÄYDELLINEN VARMUUS

täydellisin mahdollinen varmuus musiikissa ja filosofiassa, tila jossa sielu edes hetkittäin aavistaa äärimmäisen kouristuksen hellittämistä. > miksaaminen > masterointi

1.6.2015

OPEN SOURCE EI TAKAA AUTUUTTA

Ostin UVIn syntikkapaketin, jossa on suurinpiirtein kaikki analogisynat mallinnettuina. Elämässä ei ehdi näitä käydä läpi. Ei ollut ihan halpa paketti, mutta suhteellisen edullinen, jos ajattele mikä työmäärä kaiken tämän tekemisessä on ollut.

Cräkkäämisestä haaveilevalle UVI tarjoaa mukavasti vastusta monimutkaisilla rekisteröinti ja erillisillä USB-donglesysteemeillään. Kai nämäkin koodit mahdollista on murtaa, mutta se vaatii jo sen verran työtä, että murtamisen pitäisi myös tuottaa rahaa. 

UVIn paketeista yleensäkin käy selväksi miksi sämplääminen itse on pöhköä. Sämplääminen on niin käsityösidonnaista, että jos asialle laitetaan 1000 ihmistä yhden sijaan tulos on tosiaan 1000 kertainen. Ja sitten kun kaikki noi sämplet laitetaan yhteen pakettiin, siitä tulee kuitenkin suhteellisen halpa ostajalle. Tällaisia asioita on järkevää alihankkia, mutta tyhmä tehdä itse.

Todella moni äänenkäsittelyyn liittyvä tietotekniikka-asia toimii samalla periaatteella. Ei ole järkevää käyttää open source sekvenseriohjelmistoja, joita on kehitetty paljon vähemmän kuin state-of-art Logic Pro:ta. Open source ei auta, jos työtä on tehty olennaisesti vähemmän ja työ on tehty huonosti. Vain korkeimman ammattiaistason työllä on arvoa, muu on pelkästään vahingollista.

Open Sourcesta voi olla hyötyä jos se takaa oikeasti enemmän ammattimaisia miestyövuosia ja oikeasti parempia ohjelmointiratkaisuja. Sekvenseriohjelmissa on päin vastoin: open source on harrastelijamaista ja täynnä alkeellisia bugeja, jotka tekevät noista työkaluista kertakaikkiaan käyttökelvottomia, lähinnä hermojaraastavia perustyökalujen mainoksia (kuten Android puhelimet ovat iPhonen mainoksia).

GILJOTIINI

on kaiken positiivisen ajattelun äiti. Positiivisen ajattelun ihmiset yrittävät loihtia vilpittömyyden sumua poliittisten marionettien ja pellehermanni-bulvaanien pystyyn panemien giljotiininäytösten liepeille. Mikään muu ei ole laadukkaampaa sumua kuin silmät lapsensinisinä positiivisuuttaan vakuutteleva nuoriso ja naisväki puhtaan mielettömyyden äärellä.

JA KUN SINÄ OSOITAT JOKAISTA KOIRAA NÄKYMÄTTÖMÄLLÄ HAULIKOLLA

Tavallisten ihmisten näkökulmasta kansainvälinen politiikka on tätä: meidän psykopaatit saa tehdä sitä ja tätä, mutta teidän psykopaatit, nou nou nou. Päättäjät ovat ihmisten koiria, joiden on saatava kakata suojatielle. Ja sitten jos osoitat koiraa näkymättömällä haulikolla (niin kuin itse vaistomaistesti jokaisen koiran nähdessäni teen), syntyy kamala raivokohtaus.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com