31.5.2015

Moderni aika oli romantikkojen havaitseman taudin näivetysvaihe. Nyt eletään kuolemaa. Ja kun tuo kulttuuri on kuollut, eletään taas syntymää.

30.5.2015

Genelecin 7050B subbasen testailua. Hyvin liimaa alapään pikkumonitoreihin. Alarajataajuuden voi ottaa niinkin ylös kuin 120 Hz. Pikkumonitorien työtaakka helpottuu olennaisesti rajataajuuden noustessa ja kokonaisuudesta lähtee suhteellisesti huomattavasti enemmän särötöntä äänitehoa. Vaikka erittäin kompaktin patentoidun subwooferin antoteho on vain 70W. Poppikoneeksi tämä paketti riittää paremmin kuin hyvin. Beelzebub's Tales I:een juuri ja juuri riittävästi dynaamista potkua kaikista voimakkaimpaan kuunteluun isohkossa huonetilassa. Eli ei tämä mikään mikään klassisen musiikin täydellinen kuuntelupaketti ole, mutta miksaukseen kelvollinen. Tällä järjestelmällä jo ehdottomasti saa realistisen käsityksen siitä miltä materiaali kuulostaa hyvällä passiivisella kolmitiejärjestelmällä.
Hän vihasi maailman parasta bändiä, josta tuli koko ajan aina vain parempi.
Hän oli maailman verisin kipuntappaja.

28.5.2015

54X62


SUOMETTUMINEN (52X70)

rajaruhtinaan tapa kääntää katsetta.

ANARKISMI

Vakavasti puhuen, minulle olisi kelvannut se (ja vain se) että kaikki ministerinpallit olisi järjestetty päivävuoteeksi Paavo Väyrysen alle. Olisi loppunut tämä länteensuomettumisen häpeämätön rähmälläänolo. Mutta eihän tässä maassa voi vakavasti puhua.



PILAILUPUODIN PITÄJÄN TYTÄR

Näin pitkästä aikaa lukiounta, etten ollut vielä selvinnyt kirjoituksista. Oli jo luokaton, yhteishengetön, lukio. Oppilaat olivat atomaarissa osissa, henkistä kasvua ei tapahtunut. Tässä henkisten lajien sukupuuton maastossa lippalakkipäinen psykopatia sai rehottaa ilman luonnollisia vihollisia. Psyykkiset känsät sielussani ajattelin kirjoittaa keväällä peräti neljä ainetta. Valmistauduin tunnelmaan, että valkolakitta on todennäköisesti kesä käytävä.

Näkevätköhän kokoomusministerit ikinä lukiounia? Mitäköhän unia ne ylipäänsä näkevät? Luulen että yksikin yöunistani saattaisi järkyttää niiden mielenrauhaa. Mitäköhän pilailupuodin pitäjän tyttären toiminnasta aivopesuministerinä seuraa muuta kuin harvojen positiivisten käytäntöjen lisälopettamista. Psykopaatti osaa vain rikkoa muttei korjata. Käsinukkeja isojen poikien on helppo ohjata. Ei vaada taitoa eikä vaivaa. Autopilotilla tekevät sen itse. On jotenkin vaikea ottaa elämä vakavasti ruohonjuuritasolla silloin kun ministeriö on kuin pilailupuoti.

Toisaalta koulu- ja kulttuurilaitos on tullut siihen pisteeseen, että onkin aika ehkä vain purkaa. On aika opetella pois siitä maailmasta, jossa sivistyttiin ulkonaisesti matkimalla. On aika ottaa itse enemmän persoonallista olemisvastuuta. Niin sanottu maailman pirstaleisuus ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että apinointi (merentakana joskus kerran keksityn jazzin tai rock'n rollin jäljittely ja konservointi) ei oikein tahdo johtaa turkulaisuutta kummempiin tuloksiin. 
Älypuhelimet eläköityvät 18 kuukaudessa. 

Onko rakkaus mitään muuta kuin molemminpuolinen addiktio?

Että laite on addiktoinut käyttäjän, mutta on avuton ilman käyttäjää?

27.5.2015

Juuri tällä hetkellä minulla on henkilökohtaisessa elämässä (jos sen pallon ongelmista joskus voisi irrottaa) vähemmän ongelmia kuin helposti muistan koskaan aikaisemmin. Eilen olin erityisellä juhlatuulella, illan maalauskokeilut antoivat lupaavia tuloksia. Tämä ei estänyt minua saamasta illalla eräälle (Kansallisteatteriin kirjoittavalle) käsikirjoittajalle, jonka ainakin yhdestä käsikirjoituksesta olen vielä erityisesti pitänyt, mieletöntä raivokohtausta täysin tyhjästä. Toinen kaveri selittää nyt, että se baarin kulma, jossa eilen istuimme, on kirottu. Siellä asuu mörkö. Muistan tosiaan kerran aikaisemminkin saaneeni siinä kulmassa selittämättömän raivokohtauksen, joka johti poistamiseeni ravintolasta (ei ole tapahtunut montaa kertaa elämässä). Silloin yksinäinen raivoni purkautui onnellisemmin kohti baarijakkaraa. Ei niin, että raivokohtaukset ylipäänsä olisivat minulle täysin tuntemattomia, mutta viimekuukausina niitä on ollut vähän jos ollenkaan. Moraalinen krapula eilisestä on suuri.  

26.5.2015

Se mitä et voi ostaa täytyy tappaa -politiikalla menetät sekä rahat että uskolliset liittolaiset.
Elämme aikakaudella, jolloin emme enää voi luottaa siihen, että uutislähetykset kertovat meille maailmassa mahdollisesti käynnissä olevista ydinsodista.

SCHOOL OF WATER

Hän heräsi pornon aikaan.
Oliko mukava herätä
kun maailma oli ehdottoman
kyllästetty pornolla
ja puhuttiin vain pornon
ja Veda-kirjojen mahdollisesta
yhteydestä.



TÄSSÄ kirjassa puhutaan sivulla 164 Egyptin pappien ennustustaidosta, joka oli kelluvien öljyvärien kaatamista veteen. Ennusta siitä sitten.
Fasismi on itsetuhoinen pakoyritys uskonnollisesta moraalista.

GURDJIEFF-RIISTO

Paljon tärkeämpää kuin Gurdjieff-työ on tuntea Gurdjieff-riiston käsite. Gurdjieff-riisto on nykyaikainen versio aiemmasta marxilaisesta riistosta. Se kaikki mikä kuuluu Gurdjieff-riiston piiriin on varsinaisen työn päämäärä.
Pikkasen oli säätöä shamaani-Karhusen efektien kanssa, mutta nyt kaikki toimii täydellisesti ja signaalissa virtaa sähkön sijaan pelkkä magia. Reverb + Phaser + Morley Wah + 60-70-Fuzz yhdistelmä on kuin tehty tätä 1960-luvun lopun point-to-point kytkettyä (Karhusen virittämää) Hiwattia varten. Itseasiassa tässä Gibsonin ES335 '59:ssä on niin loputtomasti makeita puhtaan soundin sävyjä, että mitään OD:ta ei edes tulisi käyttäneeksi (jotain Bossin SuperOD:ta en viitsi edes kytkeä tähän pakettiin). Minkäköhänlainen kitaristi ihmisestä kehittyisi jos se saisi soittaa tällaisilla vehkeillä kymmenvuotiaasta alkaen? Bill Frisellillä oli muistaakseni suurinpiirtein joku tällainen setti matkaan lähdön kynnyksellä. Ei tämä kama silloinkaan halpaa ollut, mutta nykyään paketille tulee aika vähän aloittelijoille sopivan näköinen hintalappu. 
Demarit on minulle kaikista Suomen puolueista läheisin: siis äärettömän kaukainen. Minulla meni todella pitkään käsittää että demareilla todellakin on ikioma identiteetti. En käsittänyt sitä siksi, että itsestäni ei löydy pisaraakaan tuota luonnetta. Minusta tulee raivoava Nietzsche siellä missä haistan demarin löyhkää. Samalla tavalla kuin raivoan Marxina siellä missä haistan persua tai kokkaria. Vierain poliittisella kentällämme minulle on Vasemmistoliitto, jolla en usko olevan mitään identiteettiä. Vasurit siis heti Keskustan, Vihreiden ja RKP:n jälkeen. Suomen koko poliittinen kenttä näyttäytyy intergalaktisen aluksen ikkunasta pienenä silmäniskuttomana ryppäänä maailmankaikkeuden äärimmäisellä laidalla olevan galaksin rintataskussa. Siinä on turha puhua läheisyydestä tai salaisista silmäniskuista. Juuri siksi inhoan kaikkea ääriajattelua. Haluan kulkea kultaisaa keskitietä äärettömän kaukana kaikesta ääriajattelusta.

PUJOTTELUKEPPI

on totuus pujotteluradalla. Totuutta voi väistellä vuosisadan tai viisikin, mutta tuhatta vuotta totuutta ei voi väistellä edes voittaja. Kilpailun päätyttyä jokainen radan pujottelukeppi hakataan voittajan selkään säpäleiksi.

SANKARI

haluaa vain auttaa. Siksi hän etsii avutonta, vammaista, pikkulasta. Sillä prinsessat ovat aikoja sitten emansipoituneet, kasvattaneet parran, ryhtyneet lesboiksi. Itseään suuremmille ja omatoimisilla sankari buuaa. Sankaruus ei ole myytti, vaan tarkasti kätketty tosiasia. > pedofiilin muusat > punanenäinen Robin Hood

25.5.2015

PÄIVÄN SCIFIMAISEMA


SUKUPOLVENVAIHDOS

He keksivät aikanaan jotakin uutta ja tulevat sen kanssa esiin. Kun he vanhenevat, he odottavat uusien sukupolvien matkivan marionetteina loputtomiin heidän vanhoja keksintöjään.

SÄHKÖYLIHERKKYYS

Eräs asia, jota suomalaisessa keskustelussa ei oteta huomioon, on hyvin pitkäaikaiset hiukkasfyysiset prosessit, joita luonto, ihmisen manipuloimana ja ilman, on täynnä. Tilan vaikutusta, jolle altistutaan joka tapauksessa koko ajan, ei voi niin vaan nopeasti testata. Nykytieto on hiukkasfysiikan osalta hyvin rajoittunutta. Sähkömagnetismin ja gravitaation suhdetta ei kunnolla tunneta. Gravitaatiolla on ulottuvuuksia, joita ei tunneta. Voi olla myös hiukkasvaikutuksia, jotka eivät vaikuta teknisiin (kuolleisiin) mittalaitteisiin, mutta jotka vaikuttavat biologiseen elämään, hyvin pitkällä aikavälillä. Oikeastaan niin kauan kuin biologista elämää ei selväti pystytä luomaan laboratorion alkumeressä kasasta erillisiä atomeita, ei välttämättä ole käytössä sopivia mittalaitteita havaintojen ulkopuolelle jääville (mahdollisille) vaikutuksille. On monta monituista syytä olettaa tällaisten vaikutusten olemassa olo, mutta siinä sitten asettuvat jo enemmänkin poliittisesti vastakkain Turun linnan paavilinen skeptikko ja havumajan Väinämöinen. Paaville nyt vain on mukavampaa todeta, että Väinämöisen tuntemukset ovat huuhaata. Itse en tosiaankaan kärsi sähköallergiasta, mutta en laita omaa kehoani tai tietoisuuttani todellisuuden mittapuuksi. Sekin on mahdollista, että oireet ovat todellisia, mutta niiden aiheuttaja ei varsinaisesti ole sähkömagneettinen säteily.

Huomaan ajattelevani kutakuinkin niin, että sähköyliherkkyys on jotakin pitkäaikaisen koulukiusaamisen tapaista. Eli pientä miltei huomaamatonta kiusaamista on tapahtunut hyvin pitkään. Kamelin selän voi katkaista yksikin sana lisää, joka siis sokkotestissä lausutaan, tai sitten vielä kymmenen lisäkiusan vuotta tarvitaan kypsymiseen. Eli että testillä esiin saatavissa oleva oire varsinaisesti on puhtaasti psykologinen. Mutta siellä takana on myös ilmiö. Puhuminen allergiasta on siksi ehkä harhaanjohtavaa, koska fyysisiä allergiatilojahan voidaan suhteellisen pitävästi testata. Tosin itselläni on astmanomainen tila, jota ei varsinaisesti ole diagnosoitu, mutta joka ilmenee aina kun sairastin flunssaan. Ekasta aivastuksesta pitää ryhtyä imemään astmapiippua. Mutta siis, en ole tutkinut sähköallergiaa kuin enintään passiivisesti nattimalla olostani ilman sitä.
Ihmiskunta kokonaisuutena joutuu joka hetki päättämään tämän uudelleen: ollako vai eikö olla.
Hän halusi olla täysin näkymätön. Se oli ainoa asia, joka piiskasi häntä eteenpäin.
Hän kasvoi löytämään sen tosiasian, että maailmassa ei ollut ruokaa niin suurille.
Silmä kuin ampiaispesän pohja, josta ampaisee lakkaamatta piikikkäitä surisevia otuksia.

24.5.2015

Kuulin vihdoin ainakin sanoitusten puolesta kunnollisen Morrisseyn biisin: Interesting Drug.
Aamupäivän musiikki: The Clash London Calling. Valmistautuminen maalaukseen.

SOPEUTUMINEN

Ihmisen evoluutio on erilaista kuin eläinten evoluutio, koska ihminen sopeutuu ympäristöönsä toisin kuin eläimet. Siinä missä nopean ympäristönmuutoksen seurauksena eläimet kuolevat sukupuuttoon, ihminen sopeutuu.

Ihmisen ominaisuus on juuri tämä sopeutuminen ympäristöön: ihminen ei sopeudu mihinkään, siksi ympäristön täydellinen muutos (parempaan) ei haittaa sitä.

Esimerkkejä. Nopea sopeutuminen lottovoittoon. Nopea sopeutuminen siihen, että 2000-luvun maailmaa ei enää ole. Nopea sopeutuminen siihen, että ennen vuotta 2010 ei ole tehty hyvää musiikkia. Sopeutuminen siihen, että runoja ei vielä ole kirjoitettu. Sopeutuminen siihen, että paratiisissa ei vielä olla, mutta aivan kohta ollaan. 
Oli hiljainen talvi-ilta. Kuljeskelin emäkissa kainalossa lumisella moottoritiellä. Emme tavanneet autoja. Kotona emäkissa jahtasi minua haulikon kanssa. Ehdotin äidille, että kissa siirrettäisiin takaisin navettaan. Näin tapahtui. Lähdimme äidin kanssa vesikelkalla Moskovaan. Äiti istui takana minä edessä. Siitä näytti tulevan pelkästään kirjakauppareissu. Odotellessani selittelin putiikin ulkopuolella uteliaille ihmisille, että kelkkaa oli vetänyt Suomen lapista tuotu näkymätön poro. Todellisuudessa se oli lohikäärmekäyttöinen kelkka. Tutustuimme iltamenoihin erään teatterin aulassa. Ostin neuvostoliittolaisen "Mahavishnu Orchestran" albumin Жар-птица, eli Tulilintu. Ensimmäisestä biisistä tuli mieleen Birds of Fire. Äänitys oli tehty 50-luvulla erikoisella tekniikalla. Äänilevyssä kulki levykiekon läpi rautatanko ja levyn reunoilta lähti tankoon kiinnittyviä ohuita tukirautoja. Hyrrämäisen puolimetriä korkean levyhimmelin asettaminen soittimeen ei ollut helppoa. Tangon yläpäähän tarvittiin holkkeja ja laakeristo. Tangon alapää oli sorvattu teräväksi. Terä kellui värähtelyjä vaimentavalla alustalla. Pyörivä rakenne oli lopulta melko kevyt. Mietin mahtoiko tämä todella olla edistyksellistä tekniikkaa, jota vain ei harrastajat lännessä vielä tunteneet.      
USA (kuten Saksakin) on uudehko pelinappula Ruotsin ja Venäjän riitelyssä.

23.5.2015

NULLIPARA

hän joka ei ole synnyttänyt mitään. Kaikkien äiti, eikä kenenkään äiti erityisesti.

ALAMAAILMAN VASARAT

on yhtye, joka minulta on mennyt täysin ohi vaikka bändi kosketinsoittaja on pitkäaikainen opiskelukaverini. Laitoin soimaan muutaman vuoden hyllyssä avaamattomana pyöriskeelleen joululahjalevyn Valta (2012).

Tzadikvaikutteista avantklezmerhumppahumppaa tuntuisi olevan. Tasapainoinen aika raskas yleissoundi, rouheaa kontrabassoa ja grandwazoomaista baritonisaksofonia. Tuotannossa ei ole mitään kovin kekseliästä, perusrockkaavassa kuulostaa ammattitaitoiselta. Sävellykset ovat läpikotaisin geneerisiä instrumentaaleja, ilman erityisempiä uusia avauksia millään musiikillisella tai äänitaiteellisella tasolla. Kauttaaltaan hyvin soitettua, ilman virtuosista sooloilua tai muutakaan kepeyttävää lennokkuutta. Vähemmän teeskentelemätöntä, aidompaa ja innostuneempaa yhdessäsoittoa kuin odotin. Voisi toimia keikalla, jos musiikillinen sanoma olisi vahvemmin jotakin mitä todella olisi syytä painottaa. Kiitokset voi lausua albumin kuunnelta ei-liiallisesta pituudesta.

LIED-MUSIIKKI PÄHKINÄNKUORESSA

22.5.2015

Jotenkin tämä kokokeväinen sisälläistuminen tullut tiensä päähän. Taidan ryhtyä pystyttelemään maalauspöytää pihalle ja muutenkin siirtyä enemmän ulkotiloihin.

PEDOT

Mikä niissä Toimin tekstareissa aikuisille naisille nyt on niin "ihan hirveetä"? Mitä onkaan ulostuloiltaan kömpelö heteromies verrattuna sulavaan pedofiilikansansuosikkiin? Mutta todellisuudessa ihan hirveetä on jaggerjaggerjagger CIA:n kellarissa viisi vuotiaan palkintonsa kanssa. Epäilyttävämpi ja taiteellisesti vähemmän vakuuttava voi olla vain Beatles, Nikki Sixx tai Bob Dylan. Polanskia minä taas puolustaisin. Hän on vain näiden pahojen kulttuuri-imperiumin Darth Vadereiden juonien viaton uhri. Katkera kuukin liittyy tähän brittiteemaan. Ja tämä The Ghost Writer (2010). Ukkokin on muuta kuin tällainen pelkkä lällättäjäkääkkä.

Toisaalta Ilen tekstarit pissahousuiselle Tuksulle saavat pedofiilit, homot, aseksuaalit, feministilesbot, uskovaiset, raiskaustuomiotta jääneet ja muut tällaiset ihan samanlaiset äärettömän korkealle tavallisen nöyryyttävän ja halpahintaisen naisenrakastamisen, eli siis kaikenlaisen kääkätyksen ja vittumaisen feministisluonteisen alhaisimman mahdollisen vedätyksen kestämisen, yläpuolelle itsensä asemoivat ryhmät oksentamaan toistensa kasvoille vahingonilosta. Epäpatriarkaainen tossunallamatelu kun ei noin yleisesti ottaen ole mitään heroiinia suoneen.

Mäntän kesässä kiinnostava teos amerikkalaisen pedofilian jäävuorenhuipusta.



21.5.2015

ESA MÄKIJÄRVI: JOKI 2015

Esa Mäkijärven kuudes runokokoelma Joki on sympaattinen kirja. Olen seurannut Joki-prosessia sen alkupuolelta Mäkijärven blogista, ja pidin siitä heti aluksi. Joki-prosessin alkuperäinen idea oli luoda temaattisesti äärimmäisen sidottuja, tiettyyn jokeen tai oikeastaan joenmutkaan, liittyviä runoaskelmia. Erillisissa jokirunoissa oli paljon toistoa ja hieman aina muutosta, ja aina jokin täysin uusi kuva. Tällaisia pidempiä runoja luin ainakin sata.

Nyt monta vuotta myöhemmin Joki ilmestyy kirjana. En tiedä kuinka paljon alkuperäistä tekstiainesta on jäljellä, mutta temaattinen fokus on edelleen tarkka. Eriliset runot eivät enää rakenteellisesti toista tiettyä kaavaa, mitä voi pitää hyvänä tai huonona muutoksena. Silti joki virtaa varsin taiteellisesti kunnianhimoisin pyörtein. Se kutoo omaa erillistä fantasiamaailmaansa, johon voi astua kuin ovesta sisään. Ja jossa voi helposti viihtyä. Joki on standardipituinen runokokoelma, mutta harvan kokoelman lukeminen on yhtä vaivatonta, olematta silti yhdentekevää tai kyllästyttävää.

Joen kuvasto käsittää vain sille ominaisia, sen omaan koodistoon nähden yllättäviä tai tavanomaisia asetelmia. Joen ilmapiiri on varsin lempeä, viaton ja eroottisesti latautunut. Mutta ei kevytmielinen. Siinä on jotain romantiikasta. Kielellisesti teos on sujuva ja kirkas, eikä kärsi liiasta erikoistehosteiden tavoittelusta. Vain paikoin jotkut lauseenvastikkeilla raskautetut pitkät säkeet jäävät kaipaamaan eleganssia motoksi nostetun Jyrki Pellisen lauseentajulta.
Eräs G-työn hyvä puoli on ambitio, jota ei tarvitse kysellä, koska on itseisarvoista tehdä työtä. Muutenhan sitä joutuu kyselemään itseltään useinkin, että miksi. Toinen asia, joka liittyy movementseihin, on se, että se ei ole esitystaidetta. Se on taidetta ilman katsojaa ja kriitikkoa. Mikä hokkus pokkus aiheuttaa osallistujien näkökulmasta sen, että sisäinen resistanssi katoaa. Tämän resistanssin katoamisen tajusin juuri viimeksi. Että opettajan jäljittely on vaivattomampaa, kun ei tarvitse kysellä itseltä ja toiselta, että miksi. Kokemuksen karttuessa se sitten selviää, jos selviää. Isänmurhia ei tarvita. Jonkin verran on totta kai resistanssia tyyliin "vituttaa tää pomppiminen". Mutta ajattele tilanne, että harjoittelu tähtäisi kevätjuhlaan. Ja jos et osallistuisi kevätjuhlaan, sinut erotettaisiin koko touhusta. Tavallaan gtyössä gnostinen asenne ei ole sen vähäisemmin vastusta tuottava tila kuin agnostinen asenne. Ilman gnostistista asennetta ei oikein voi uskoa että olisi valmiina jossakin jokin odottava "itse" jonka voi vain muistaa. Mutta ilman agnostista asennetta sitä ei tarvitsisi joka päivä uudelleen yrittää etsiä ja muistaa.
Älykäs hiekka
sen vaikenemisen
ei tarvitse merkitä
kuolemaa
eikä viisautta.
Lammella kiertelee kalatiira. Ei sentään kalakyttä.
Tehtävämme on yrittää sisäistää
maailmankaikkeus
todistaa itseään vastaan, virtaa
silmistä kaikki
käärmeen hyvyys

Weaver syö neutraalikätyrin saaden kaikki sen erikoisvoimat. Weaver häviää näkyvistä saaden kyvyn liikkua enimmäisnopeutta fyysisten yksiköiden läpi ja tehden vahinkoa kaikkiin vihollisiin, joiden läpi hän kulkee. Sitähän täällä on toistettu jo monet vuodet todeten toisille tehden velkaa saaden pitää työpaikkansa.

Tällainen verbin toisen infinitiivin instruktiivin lauseenvastikekäyttö saa minut yleensä voimaan pahoin. Olen huomannut vaikeaksi suhtautumisen ihmisiin, jotka toistuvasti käyttävät tätä verbimuotoa liikaa tai väärin.


Älykäs hiekka

PORNOANALYYSI

Pornoa on se, että kaunis nainen laukoo valtajulkisuudessa älyttömyyksiä maksusta.

Toimi Kankaanniemi sai mielenkiintoisen puolustajan Sexpo-säätiöstä.
 
On todellakin ihme, että suurin osa ihmisistä ei käsitä, että länsimaisen elämänmuodon tuottama seksuaalisuuskäytäntö on läpikotaisin hylättävä.

Gurdjieff sanoo kaiken olennaisen tästä BT:n 42 luvussa. Hyvä jos osa G-työtä tekevistä käsittäisi mitä G tarkoittaa. Sisällä kristallissa ei kristallia voi nähdä, sanoisi Hoffmann.

Koska pornoteollisuus saa jonkin positiivisen kansanliikkeen vastustajakseen? Ei vain hyssyttelyä, syyllistämistä ja uskonnollista hoperyyttä, vaan tekoja, jotka johtavat pornon vallan vähenemiseen i  hmismielissä.

Ajatelkaa asia näin: pornoteollisuutta voi vastustaa vain sellaisella tavalla, joka todella psyyken syvärakenteiden tasolla vähentää pornokuvien mimeettistä valtaa ihmisessä. Mitähän tällaiset tavat voisivat olla? Mitä luulisitte?

Onko ihan pakko olla venäläinen että voisi vai vaistomaisesti käsittää tällaiset asiat?




20.5.2015

PAKONOMAINEN JÄLJITTELYNTARVE

Mietin, eikö sittenkin ole olemassa jotakin, mikä vaikuttaisi pikemminkin pakonomaiselta, refleksinomaiselta jäljittelyntarpeelta kuin jäljitellyltä halulta. On aina joitakin piilossa olevia käyttäytymismalleja, jotka vastaavat ihmisen tiedostamattomiin syvimpiin toiveisiin sillä tasolla, että jos ja kun tuollainen malli missään muodossa tulee esiin ja havaittavaksi, havaitsija ryhtyy jäljittelemään sitä tahtomattaankin. Tai ainakin syntyy potentiaali jäljitellä, vaikka tuo tapa olisi epämiellyttävä. Kun taas tätä jäljittelyn tarvetta ei ilmene ollenkaan siellä missä tulee esiin jokin uusi tapa, jolle kuitenkaan ei ole muodostunut psykologista laajempaa tilausta. Toisin sanoen prioriteettikysymyksellä ei ole tässä merkitystä. Ja kuten muodin maailmasta tiedämme, myöskään siellä ei välttämättä synny tilauksia ennen näkemättömille uutuuksille, vaan pikemmin kertaustyyleille uusilla mausteilla.

(Katso BT kapple 42. loppu) 
Marginaali on hyvä paikka olla ja elää. Ainoa varsinainen ongelma marginaalissa on tietyt ambitioihin heikentävästi vaikuttavat piirteet, kuten monin tavoin vääristävät peilit. Mutta harvapa täysin ideaaleista peileistä saa kuvastella.

JÄÄKIEKKO

vain niitä vastaan voi pelata, joilla on joukkue.

19.5.2015

YRITTÄMINEN VENÄJÄLLÄ

Venäläiset ovat urheilussa ja monessa muussakin lajissa hyviä, vaikka he eivät edes yritä mitään. Herra armahda meitä siltä, että venäläiset vielä oikein alkaisivat yrittämällä yrittää.

LÄTKÄMESTAREIDEN LIIGA

Karjalaiset ovat selvästikin sankarikansa, joiden ainoa - kieltämättä varsin tyly - epäonni on ollut se, että kaikkien maailman vähäisempien kansojen joukosta he ovat valinneet verivihollisikseen vahvimman, eli venäläiset. Menestys ja sen mukaiset aluevaltaukset olisivat olleet taattuja, jos valinta vain olisi osunut johonkin 260:stä vähäisemmästä kansakunnasta pallolla. 
Ihmiskunta, olemme FB-poistojemme summa.

TALVEHTIMINEN

Odottamisen taide. Planeetalla tehtävämme on yrittää säästää organismiamme ja odottaa. Tyhmyys, järjettömyys, kaikki tuo avantgarden ja arrieregarden, ensimmäisen etujoukon ja jälkimmäisen jälkijoukon kohtaama vihamielisyys katoaa odottamalla. Hautajaiset kerrallaan me kuljemme kohti totuutta. Kohti kesää. Kohti kosmista palkkapäivää. Vain rooliin identifioitumattomilla on yhteinen, ikuinen päämäärä. Rooliin tarttuneiden näytelmät päättyvät.
Me lähdemme siitä, että venäläiset ovat ihmisiä. Tästä syystä Suomi on muita ns. itäeuroopan rajaruhtinashoveja edellä. Ennemmin tai myöhemmin hekin lopulta käsittävät tosiasiat ja alkavat tekemään tosiasioiden mukaista politiikkaa.

ÄÄNITETTY MUSIIKKI

on elävää niin kauan kuin löydämme ja huomioimme uusia todellisia eroja, joita musiikkiin on sen tekovaiheessa tietoisesti tuotettu. Energia, jota äänitetty musiikki voi tuottaa syntyy siis kuulijan organismissa, resynteettisesti, sikäli kuin aktiivinen huomioenergia toimii kuuntelutilanteessa aktiivisena työnä. Ilman kuulijan työpanosta kaikki äänitteessä on kuollutta, eikä se voi herättää mitään sellaisessa mikä ei jo itsessään ole elävää ja resonoivaa. Äänitteessä kuulija on ajassa, mutta esittäjä ajan ulkopuolella: yhteistä fokusta ajassa ei ole. Elävän musiikin tila on joka tapauksessa toinen. Sekä innostuminen että pitkästyminen elävän musiikin tilassa tuottaa jonkinlaista energiaa. 
Vain vihamiesten yhteiset lapset ovat täydellisiä.
Taas on Tangerine Dream -kausi avattu. Olen nyt kolme kesää soittanut yhtäjaksoisesti Tangerine Dreamin tuotantoa. Tänä vuonna kuolleen Edgar Froesen tuotanto on ehtymätön. Kuuntelematonta tuotantoa on jäljellä kuukausiksi (yhtäjaksoista soittoa).
Hyvässä näytelmässä, päin vastoin kuin huonossa näyttelijäntyössä, kaikki mikä näkyy voi olla kirjoitettua.

MONIMUTKAISTUS

seuraa kyvyttömyydestä kontemplaatioon, eli asioiden olemuksellisen, fenomenologisen, ykseyden näkemiseen. Yksinkertaistus seuraa samasta asiasta. Kontemplaatiokyvyttömyys ilmenee yhtäpaljon yksinkertaisen monimutkaistamisena kuin monimutkaisen yksinkertaistuksena. Kumpaakin käytetään tietoisesti vallan välineenä.

ALIARVIOIMINEN

Henkilön aliarvioiminen seuraa logiikasta, jonka mukaan henkilön tietty rooli ei kätke takana olevaa kykyä kontemplaatioon. Henkilöä seurataan roolissaan ja tästä päätellään, että henkilö on se, minkä kuvan hän roolissa itsestään antaa. Jos henkilö kuitenkin kontemploi jälkikäteen roolinsä, eikä identifioidu siihen, rooli ei varsinaisesti anna tietoa henkilöstä, jolloin se joka niin luulee, on pettänyt itseään aliarvioimalla toisen henkilön. Hyvä näyttelijä pystyy näyttelemään hyvin itselleen äärimmäisen epäsopivan roolin. Vastaavasti henkilön yliarvioimiseen sisältyy oletus, että hyvin suoritetun roolin takana on siihen identifioitumaton kyky kontemplaatioon. Mikä on itseasiassa sitä harvemmin totta, mitä tasokkaampi on roolisuoritus. Roolien takana oleva itsemuistanta, eli identifioitumattomuus, on hyvin vaikeaa silloin kun rooli täytyy viedä läpi moitteettomasti koko näyttämökauden. Jos itsemuistamisessa itse onnistuu, on seuraavana haasteena täsmälleen yhtä vaikea näyttämökauden jälkeen muistaa, että suuri osa toisista näyttelijöistä on kuitenkin kiinni vanhoissa rooleissaan, pääsemättä koskaan niistä eroon. 

TASAPAINO

Yliannostuksen maailmasta tuleva kaipaa vain aliannostusta. Aliannostuksen maailmasta tuleva kaipaa vain yliannostusta. Puhtaasta maailmasta tuleva kaipaa sekä yliannostusta että aliannostusta, täsmälleen oikeassa suhteessa.

PYHÄINHÄPÄISYMOOTTORI

on polttomoottori, joka käyttää energialähteenään pyhää. Pyhä sumutetaan moottoriin ja moottori pyörähtää käyntiin. Kun pyhä viedään alttareilta piiloon, pyhäinhäpäisymoottori sammuu. Pyhäinhäpäisymoottorista tulee jätetonttu, joka ei pyöri, mutta silti yrittää varastaa ja tonkia.

AIKAKOIRA

On pelureita, jotka pelaavat pelkästään aikaa isäntiensä puolesta. Tällaisten koirien elimistön tehtävä on odotuttaa niitä, joita isäntä käskee odotuttamaan. Myös aikakoira itse odottaa. Siksi se muistuttaa suurta kiveä. Kun aikakoiran elimistö on käytetty loppuun, aikakoira kuolee. Kuolleenakin se muistuttaa suurta kiveä. Hautajaiset kerrallaan edetään aikakoirien ylitse. Siitä on vain mentävä yli, kuin polkupyörätrialissa, tossun koskettamatta kiven pintaa. 

GURDJIEFF MOVEMENTSIEN

tekniikat ovat äärettömän monien erilaisten töiden metatekniikkoja. Siksi G-työ on metataidetta, taiteidenvälistä kieltä.

Esimerkiksi rumpujensoitossa ensinnäkin jokaisen käden ja jalan liike on pystyttävä ajattelemaan erillisinä ja sitten erilaisina ryhminä. Lisäksi ne tavat, joilla täsmälleen oikea ääni syntyy ovat täsmälleen tietynlaisia, eli periaatteessa liikerata ja se hetki kun esimerkiksi kämmen tai kapula osuu kalvoon, ovat tärkeitä.

Voisi ajatella, että movemetseissa, juuri jokainen erillinen tanssiasento, kuvaa sitä hetkeä kun rumpukapula koskettaa kalvoa. Ja kaikki muu on morfista välliikettä: kolmiulotteisen kappaleen portaatonta sirtymää asennosta toiseen. 

G-työhön ei voi erikoistua, koska kysymys on yleistyksestä eikä erikoistumisesta. Tämä työ ikäänkuin kaipaa aina useita muita töitä (tässä tapauksessa rumpujen soitto) havainnollistamaan niitä puolia joita metatyössä on läsnä. Nämä ovat kvaliteetteja, laatuja. Laatuja, toisin kuin kvantiteettejä, on äärettömän paljon tai lähes äärettömän paljon.

18.5.2015

JACOB JUGASHVILI

Dale Frankin hengenheimolainen Georgiasta. Stalinin nimi ei myy. Siksi pojan pojan pojan Jacob Jugashvilin (s. 1972) maalausten hinnat ovat hyvin maltilliset. Mestariteosta lähtee 150 USD:lla.


TOISINAJATTELU JA PYHÄINHÄPÄISY

Kun asiat tehdään toisin, sen ei tarvitse olla voimakas statement, vaan se voi olla kaino kysymys tai ehdotus: voisiko se olla mahdollista näinkin. Sen ei tarvitse olla tätä: nyt minä otan sinun pyhäsi ja painan sen lokaan.
Yhteiskunnallisen työnjaon periaatteiden mukaan ihmiset hoitavat ammattimaisesti niitä tontteja, joita he osaavat hoitaa parhaiten. Tällä ei yhteiskunnallisella tai taloudellisella velvollisuudella ei ole välttämättä mitään tekemistä henkiseen kasvuun liittyvän työn kanssa. Ammattialaerikoistuminen on yhteiskuntasopimuksen sanelema asia. Tällainen käytäntö on vain tiedostamattomasti jäljitelty henkisen toiminnan alueelle, joka ei tunne erikoistumista, koska kaikkie siellä on yhtä. Henkisen kasvun alueella erilaiset työt ovat ikään kuin erilaisia hivenaineita, joita organismi kulloinkin tarvitsee. Eri organismit tarvitsevat eri vaiheissa erilaisia aineita. 

PINK FLOYD

Pink Floydin esikoislevyllä The Piper at the Gates of Dawn (1967) on tietysti tämä avausraita Astronomy Domine jo yksistään musiikillisesti arvokkaampi kuin koko Beatlesin tuotanto. Ja tämä mestariteoshan on Syd Barretin käsialaa. Muutakin arkkityyppisiä Voivodiin vaikuttaneita hetkiä albumilta löytyy. Levyllä ei ole varsinaisesti muuta kuunneltavaa sisältöä kuin avausraita. Loppu on kategoriassa: opiskelijahuumori, hulluttelut ja muut hassuttelut. Albumi on tuotettu paremmin kuin Abbey Road. Vanhalla kelvottomalla tekniikalla. Vanhassa ei ole vara parempi. Suurin osa kaikista ennen 2010 äänitetyistä levyistä on kuuntelukelvottomia.

The Final Cut (1983) on minulle aiemmin tuntematon Pink Floyd albumi, eikä suotta. Kysymyksessähän on näyttävä floppi. Millä lihaksilla tällaista musiikkia oikein kuunnellaan? Paljonko pitäisi maksaa, että tällaista jaksaisi kuunnella työkseen? Minä kuuntelen Putinin puhetta mieluummin kuin tällaista puolivillaista antisotapropagandaa. Joka päivä SoundCloud streamistani löytyy lukemattomia parempia tuotoksia kuin tämä. Eikä olemattomassa musiikissa muuta ihmeellistä olekaan kuin ne naurettavat määrät, joita tätäkin albumia on myyty.

Umma Gumma (1969) on tuplalevy. Ensimmäinen levy on live, musiikillisesti varsin kuunneltava, ellei ennatyksellisen onneton muinainen äänitysteknologia tekisi kokemuksesta kidutusta. Tällaista ei todellakaan voi kuunnel kovin "tarkoilla" kaiuttimilla. Ylipäätään ihmiset, jotka pitävät "vanhasta musiikista", eli musiikista, joka on tuotettu ennen vuotta 2013, ovat poikkeuksetta masokisteja, joita kiduttavat äänet eivät haittaa. Toinen avantgardetemmellys muinaisteknologialla toteutettuna kuulostaa kokonaisuudessaan kehnolta. Albumi ei ole aikakautensakaan standardeihin nähden kovin kekseliäästi tuotettu. Musiikilliset hetkensä sillä silti on, koko ajan loppua kohden paranevat. 2. levyltä löytyy jopa yksi eeppinen kitarariffi, joka varmasti on vaikuttanut paitsi tietysti Voivodiin, myös omaankin soittooni joskus. Gilmourin ja Masonin sävellykset lopussa ovat tämän albumin parhaat.    

Atomheart Mother (1970) on jälleen yksi hämmästyttävä esimerkki siitä minkälaisella stockhausenvaikutteisella pumputtelulla vuonna 1970 myytiin kultaa joka maassa. Levy on paremmin tuotettu kuin neljä aikaisempaa. Tasoeroon vaikuttaa myös teknologian kehitys noina vuosina. Kovin aidolta ei Syd Barretin jälkeisen Floydin hulluttelu vaikuta.

Animals (1977) on mukavaa kevyttä rokkia. Sopii hiljaisella taustamusaksi käytännöllisiin askareisiin.

A Momentary Lapse Of Reason (1987) ei ole varsinaisesti Pink Floyd albumi ollenkaan. Se on pikemmin David Gilmourin sooloalbumi, jonka tyylilaji on kaupallinen pop. Mutta iskeviä popklassikkoja levy on täynnä ja sellaisena se ohittaa monta vanhempaa ja yhdentekevämpää Pink Floyd albumia. Lähimpiä vaikutteenantajia tai -saajia ovat Dire Straits ja Leonard Cohen.

Wish You Were Here (1975) on oikea Pink Floyd albumi. Tätä levyä on maailmassa myyty enemmän kuin mummoja, mutta se ei ole mikään ihme. Shine On You Crazy Diamond teki Syd Barrettista yhden maailman poissaolevana merkittävimmistä muusikoista. En osaa vieläkään sanoa, onko biisi todellinen kunnianosoitus vai kalseaa pottuilua Barrettille. Rikkaaksi Barrettkin Pink Floydin myöhemmän menestyksen ansiosta tuli, vaikkei saanut olla mukana huipulla. 

The Wall (1979) on yksi niistä albumeistä joita kuuntelin teininä paljon, mutta joka ei kuulunut ihan terävimpään suosikkikärkiryhmään. Saman voi sanoa edelleen. Albumin jaksaa nyt kuunnella melko reippaalla mielellä puoliväliin, siinä missä todelliset kärkiryhmän albumit, kuten Mahavishnu Orchestran Visions of the Emerald Beyond, ei ole kärsinyt minkäänlaista inflaatiota.



17.5.2015

Karjalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten vihanpito ja keskinäinen katkeruus on kertakaikkiaan kummallisen pikkumaista. Kaikki nuo jollakin tavalla hiljaa mielessään kunnioittavat ja kadehtivatkin toisiaan. Kaikki nuo ovat sankarikansoja ja historian tunnottomien mullistusten uhreja. Kaikki ovat pelanneet kovaa peliä, milloin voittaen paljon, milloin häviten paljon. Ennen muuta, he pystyvät rakastamaan toisiaan varsin helposti, jos vaihtoehtona olisi rakastaa maailman lukemattomia ei-sankarillisia kansallisuuksia, joita he eivät kykenisi rakastamaan missään tilanteessa. Tämä ikuinen jääkiekko-ottelu on siis paljolti vain pikkumaisuuden ja turhamaisuuden sanelemaa poikien tai veljesten rajakahakointia. Kannattaako sitä ottaa edes vakavasti?   

MIELIKUVITUKSEN OIKEA KÄYTTÖ

ei ole sitä että ajatellee jalan lentävän taivaalla. Mielikuvituksen oikea käyttö on sitä, että ajattelee jalan liikkeen läpi hallitun tanssikoreografian.

TANSSITAIDE

Zappa ei säveltänyt  tanssimusiikkia. 

Tanssimusiikki on yleensä paitsi melko ennustettavaa myös rakenteellisesti sellaista, että sen muistinvarainen hallinta on helposti mahdollista. Mutta olennaista tanssimusiikissa on se, että se antaa kuulijoille kollektiivisen kiintopisteen ajassa, mutta ei tilassa. Olennaista on myös se, että tanssimusiikkia ei kuunnella vain älyllä tai älyllä ja tunteella, vaan älyllä, tunteella ja ennen muuta keholla. Tanssimusiikkia ei voi kuulla kokonaan, ellei keho ota osaa musiikkiin.

Konserttimusiikissa kuulijat istuvat tai seisovat paikallaan. Äänityksiä kuunnellaan yleensä keskittyneesti paikallaan tai muun toiminnan taustalla (ellei kysymys ole tanssimusiikista). Tällainen musiikki on kaksiaivoista musiikkia.

On olemassa tilanteita, joiden ydinsisältöä ei voi kuvata ajan ulkopuolella minkään taiteen keinoin. Tämä tarkoittaa, että on olemassa tilanteita, joita ei voi säilöä kirjastoihin ja museoihin. Siksi on olemassa tanssitaide, joka on kokonaan ajassa ja tilassa, mutta ei ollenkaan ajan ja tilan ulkopuolella. Tanssimusikki on kolmiaivoista musiikkia.

Esimerkki hyvästä ei-tanssimusiikista. 

15.5.2015

VAIN UUDEN SUKUPOLVEN ODOTTAMINEN VOI ENÄÄ OLLA TEHTÄVÄMME

Syksy Räsänen:
"Ilman ennustusten tarkistamista ei tiedetä, koskeeko ymmärrys todellisuutta vai virheellisen teorian kuvaamaa mielikuvitusmaailmaa."
  
Tämä jos mikä pätee politiikkaan, varsinkin kaikkeen Venäjään liittyvään.

Eräs teoria Venäjästä voisi olla tällainen:

Venäjällä on halu olla olemassa. Ei ole tiedossa voimaa tai mekanismia, joka lakkauttaisi tuon halun tai lakkauttaisi olemassaolon sinänsä. Siksi Venäjä jatkossakin on Suomen naapurimaa. Tästä seuraa, että tärkeintä on itse olla olemassa, koska se on ainoa asia, johon voi vaikuttaa. Naapurin syytteleminen turhasta on turhaa.

"Epäonnistuneet ennustukset on portti laajempaan ymmärrykseen." Syksy Räsänen

Jos sinä puhut sitä mitä sinun ennustetaan puhuvan, se ei ole portti kenellekään. Mutta jos olet hyvällä tavalla ennustamaton, se on portti laajempaan ymmärrykseen, varsinkin mitä tulee Suomen ja Venäjän suhteisiin liittyviin kysymyksiin.

Samalla tavalla kuin tiede myös venäjätuntemus etenee hautajaiset kerrallaan. Vanhan käsitystavan kannattajat eivät koskaan vakuutu uuden käsitystavan paremmuudesta. Mutta uusi sukupolvi oppii uuden näkemyksen ennakkoluulottomasti. Vasta vanhemman sukupolven kuolinkellojen kumussa, jos onnistuvat miten kuten elääkituuttamaan niin pitkälle, että sen päivän koiton näkevät, he vihoin tajuavat jumalan armon ja hyvyyden.
Totuusrelativismi on tätä: totuus on riippuvainen Puolueen mielipiteestä, eikä mitään tuon mielipiteen suhteen riippumatonta totuuden kriteeriä ole. Relativismi on mielipideriippuvuutta, näkökulmariippuvuutta. Relativisti (eli paikallisen totalitaarisen järjestelmän, kenties vain omansa, kannattaja) on aina eri mieltä, puhtaasti egositiselta perustalta. Puolueet ovat egoperustoja.

14.5.2015

Sumea logiikka tarkoittaa logiikan palasia, joita on järjestelty kuin mosaiikkia.

13.5.2015

Progeoopperanpoikasta. Tää on nyt suurinpiirtein nykyaikaisilla soundeilla sitä mitä nypelsin viisitoista vuotiaana neliraiturilla. Helvetin työlästä tällainen proge. Jokainen tahti on työvoitto. Huh huh, ei todellakaan ole mun juttu. Kyllä musiikin pitää syntyä ilman työtä ja itsestään tai se ei ole minkään arvoista. Albumi päivässä on normaali tahti. 

PERIMMÄINEN PÄÄMÄÄRÄ

Morfiset kentät liittyvät jotenkin jäljiteltyyn haluun. Myös kasveilla on jäljitelty halu, mutta se ei ole seurausta samanlaisesta ympäristön aistimisesta kuin ihmisten.

Ehkä myös eläimissä ja ihmisissä vaikuttaa vegetatiivinen jäljitelty halu suoraan morfisten kenttien kautta. Mutta mikä on vaikutuksen osuus?

Materialistisesti ajateltuna, jäljitelty halu on tapa, jolla evoluutio voi materiaalisesti ilman muuta ulkoista vaikutusta tapahtua. Tässä halussa ei voi olla syvempää päämäärätietoisuutta.

Inhimillisten halujen maailmassa (taiteilijan) päämäärätietoisuus erottaa todellisen ja jäljitellyn halun toisistaan. Jäljitelty halu ei ilmennä päämäärätietoisuutta.

Onko morfisten kenttien kautta välittyvä vegetatiivinen jäljitelty halu päämäärätietoista? Ei välttämättä. 

Kiva haastis Joe Lynn turnerilta, aihetta sivuten:

Timo terävänä vauhdissa:

sanatonta muurin itserakkaus 
itseruoskintamatkansa nauru 
tunkiomaasta rakentui runsas
Vapaasyntyinen kolmannen polven freejazzfonisti, Jack Wright, tuntemattomin kaikista tuntemattomista suuruuksista, kauimmainen kaikesta menestyksestä, harmain kaikista harmaavarpusista, hänen ansioluetteloaan voi verrata puhelinluetteloon, Kalifornian rajan metsien mies, kaikkien käytöstä poituneiden rataosuuksien jumala, aina siellä missä paperinohuen seinän takana hakataan parasta pornoa, ja ilkimysmäiset hiphopparit saastuttavat planeetoita: aurinko jonka päälle Lady Gaga laskee parantavan virtsansa: olkaa hyvä:




Jack Wrightin Beetlehemiläinen soittokaveri Jared Balogh olisi kiinnostunut julkaisemaan kokeellisen albumini. Balogh lupaa oman Altered State Reflections Netlabelin kautta minulle 20-50 uutta kuulijaa. Sanoin, että olen tottunut siihen, että runoudellani on 2-5 lukijaa, joten 20-50 uutta kuulijaa kuulostaa korviini enemmän kuin enkelien laululta.

12.5.2015

PÄIVÄN NOISELÖYTÖ

Popularisointi on ihan hyvä, jos se on mahdollista tehdä pilaamatta tärkeämpiä arvoja.
Ihmiset jotka VAIN kirjoittavat, käsittävät heikosti musiikin tai kuvataiteen ongelmia, kun pohditaan sitä millainen B-kirjaimen tulisi sitten olla, kun A kerran on saatu valmiiksi. Kirjoittajat ovat tottuneet siihen, että aakkosto on ollut olemassa jo vuosituhansia, ja sillä mennään: ei uutta auringon alla. Tavallaan vaikka kirjoittaminen olisi miten menetelmällistä, kaikilla niillä menetelmillä pyritään aina vain siihen samaan vanhaan yhteen ja ainoaan ideaaliin. Siksi ne joilla pyörii vapaan kielen pellisgeneraattorit omassa solukossa vain naureskelevat menetelmällistäjille, jotka älyllisesti koettavat pitää kirjaa siitä mitä Homeroksen päässä tapahtui. Tai näin ainakin itse ajattelen. Musiikissa taas menetelmillä pyritään saamaan aikaan hyvä B-kirjain, jotta kehityksen kehittyessä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa voidaan siirtyä suunnittelemaan C-kirjainta. Kirjallisuudessa jäljitellään kaukaista mennyttä, musiikissa jäljitellään kaukaista tulevaa. Maalaustaiteessa taas ei jäljitellä mitään. Kaikki on puhdasta olemista.  

10.5.2015

MIMEETTINEN HALU GURDJIEFFILLA

Kappaleen 42 lopussa Gurdjieff hämmästelee Amerikassa valloilleen päässyttä massojen mimeettistä halua. Epämääräisten kaikujen jäljittelijät mataavat sokkeloissaan koskaan ymmärtämättä, että se mitä he kuvittelevat jäljittelevänsä ei ole mitään sen kummempaa kuin oleminen. Mimeettisen halun otuksille moninkertaisten kaikujen jäljittely alkaa vaikuttaa jotenkin kompleksisemmalta ja arvokkaammalta tehvältä kuin itse oleminen. Tätä G pitää modernin länsimaisen ihmisen psyyken hämmentävimpänä sairaustilana.
Jos kaikki maailman porno kasattaisiin VHS kasetteina Maapallon pinnalle, siitä tulisi keskimäärin yli kaksikymmentä metriä korkea sedimenttikerros.

8.5.2015

Olen epäillyt Gurdjieffia piilomonarkistiksi, mutta BT:n sivulla 1042 (kappleen 42 lopussa) tämä epäilys tehdään tyhjäksi:

"
42.1041
“Concerning specially what is called the ‘degree of degeneration’ of the common presences of those who compose this contemporary large group on the continent America, in respect of the loss of possibilities for the acquisition of Being nearer to the normal Being of three-brained beings in general, I can tell you something somewhat consoling for them, namely, that in my opinion there remains among them the largest percentage of beings in whose presences the said possibility is not entirely lost.
42.1041
“Although this new group is composed of and still continues to be increased by three-brained beings breeding on the continent of Europe, where for such beings with the aforementioned possibilities it is already necessary, particularly in recent times, as our wise Teacher Mullah Nassr Eddin says on such occasions, ‘to look specially with the most powerful electric arc lamps,’ nevertheless, I repeat, in this large group there is a larger percentage of such beings than on the continent of Europe.
42.1041-2
“It seems to me that this has happened because there have migrated there, and still now migrate from the continent of Europe, beings chiefly from among what are called the ‘simple beings’ who are not, so to say, the ‘hereditary offspring’ of the European beings belonging to the ‘ruling caste’ in whom, thanks to transmission by inheritance from generation to generation during long centuries of predisposition to Hasnamussian properties, there is at the present time so much of what is called ‘inner swagger’ that it would never permit them to blend with the general mass in order to strive together with common efforts to become such three-brained beings as they should be.
"
Päivän säveltäjälöytö on Scott L. Miller. Tekemisessä on hyvin samantapainen perusintuitio kuin minulla on viime kuukaudet ollut. Profiilista löytyy paljon aivan uutta materiaalia. Miller on musiikin professori Minnesotan St. Cloud State Universityssä. Milleriltä on tullut äskettäin albumi New Yorklaiselta New Focus Recordingsilta. En ole sataprosenttisen tyytyväinen tuohon tuotantoon. Jostain syystä kompressointia käytetään aika rajusti ja sointi yleisesti ei ole ihan niin hyvä kuin se voisi olla. Laajasti kuunneltuna Millerin musiikki on hieman yksipuolista, hänellä ei ole minkäänlaista melodista ajattelua, ja harmoniakin on yksipuolista. Mutta yksittäisenä tällaiset kappaleet ovat hienoja (live-esitykseen tulee kompressoinnin vaikutelma siitä, että soitinääniä kompressoidaan ennen äänen vahvistusta, jota esityksessä on käytetty):

VATIKAANIN KARITSA

Rooma kääntyy voittamattomassa raivossaan
kohti syntipukeiksi joutuneita Venäjän keisarin
suojatteja, onnettomia bulgaareja ja serbejä.
Ivallisista huomautuksista ja silminnähtävästä
totuudesta häiriintymättä ja todisteista hämmentymättä
Vatikaanin karitsa jakaa vihaansa tasapuolisesti
Italian vapaamielisille, jumalattomille, joiden
hengityksessä tuntuu haudan löyhkä,
Venäjän lahkoutuneille sarmaateille sekä
vääräuskoisille ja spiritisteille, jotka pitävät
palvontamenojaan syvyyden kaivolla, jossa
suuri lohikäärme makaa odottamassa. 

Helena Blavatsky, 18xx
 

Toivo se vain elää, kokonaisten suurien nerokkaiden ja jalojen kansakuntien poispyyhkimiseksi maan päältä. Mutta ei sitä toteuta tämä oikeistohallitus, eikä seuraava. Jos demokratia olisi sitä, että vain äänestämällä voisi muuttaa maailmaa, ilman että mitään tarvitsee tehdä.
Täytyy minunkin varoittaa, että älkää vain ostako mitään Ambrosian tuotteita, kuten WireTap ohjelmia. Tuotteiden tuki on lopetettu, vaikka ovat vielä myynnissä. Audio Hijack tekee kaiken paremmin ja on halvempi. Uusinta demoversiota pystyy "huijaamaan" vain tuhoamalla ohjelmaversion ja asentamalla sen uudelleen. Pykälää vanhempaan versioon löytyy Core Keygen.  

7.5.2015

VILLITYKSET

Terapiaa he tarvitsevat jo ennen traumatisoitumistaan, koska se nyt vain on muotia käydä terapiassa. Niin moni käy terapiassa, että voisi perustaa Rate your shrink -palvelun. Kovin moni käy Lidlissä ja jopa arvostaa sen tuotteita. Ihmeen moni abortin vastustaja on nainen. Hyvin moni hankkii ensin koiranpennun ja sitten heti perään vauvan.


Demokratiassa ovat vastakkain se minkä ihmiset luulevat olevan mahdollista ja äänestämällä aikaansaatavissa, ja ne toimet jotka joka tapauksessa ovat välttömättömiä tehdä, riippumatta siitä kuka on päättämässä. Demokratia toimisi hyvin, jos ylipäätään äänestämällä voisi tehdä mahdottomasta mahdollista, mustasta valkoista, valheesta totta.
Ego on totuuden inhimillinen korvike.

HAVAITSEMINEN

Runoilijan työ on ensinnäkin havaintojen tekemisen välttämistä ja toiseksi niin sanotun tavallisen elämän havainnoinnin välttämistä. Runoilija tietää, että Descartesin demoni vääristää jokaisen havainnon vastakohdakseen.  Jos runoilija kirjoittaa, että laukku on tyhjä, on laukku täysi. Ja jos runoilija kirjoittaa, että ovi on lukittu, on ovi avoin kenen hyvänsä kulkea. 

NOSTALGIA

Kaikki entinen, muinainen, aikaisemmin nähty, alkuperäinen, esikuvallinen näyttää vain myöhemmin paremmin tehdyn kehnolta jäljitelmältä. Nostalgisen liikutuksen vallassa katsomme eteenpäin kauas tulevaisuuteen. Valot pois, hän huusi kääntyneenä sellaiseen lähimenneisyyteen, johon hänellä itsellään ei ollut kosketusta. Koskaan hän ei ollut sitä elänyt läpi. Mutta nyt hän toivoi sitä takaisin, päinvastoin kuin ne, jotka sen olivat eläneet. Valo tappaa pimeyden. Pimeys ei tapa valoa, ellei valoa lyödä rikki. Egosarveen on hyvä tarttua, kun se ainoana tarjoutuu esiin. Se repii nostalgisen liikutuksen. Taipumattomuudesta väitelleen veden muisti, vesiilmapalloja mäiskittynä pitkin katua. On ollut pitkä kansanjuhla. Valot pois, hän huusi.

POP

Muutama sananen aiheesta, josta en näköjään ole koko blogin historiassa sanonut (tagien mukaan) sanaakaan. Nimittäin populaarikulttuuriksi kutsutusta ilmiöstä. Käsite on harhaanjohtava. Kysymyshän on populaarisuggestiosta, eli suggestion muodosta, jota ei suinkaan tarvitse salassa harrastaa CIA:n kellarissa, vaan avoimesti pitkin turuja ja toreja. 

Kaikki pop on enemmän psykologiaa ja massasuggestiota kuin taidetta. Se on sukua fasismin massasuggestion keinoille. SoundCloudissa tämä ilmiö tulee esiin hienosti maksettujen fanitusten muodossa. Ihmiset jotka vielä elävät popkuplassa ovat siis jopa valmiita maksamaan siitä, että vaikuttaisivat suosituilta, täysin riippumatta siitä miten geneeriseltä ja kaikkea omaperisyyttä vailla olevalta heidän musiikkinsa kuulosta. Tietysti populaarikulttuurissa omaperäisyys rajoittuu vain psykologisesti suggestoivasti vaikuttaviin piirteisiin, kutem "lauluääni", "pukeutuminen" jne. Jälkikäteen katsottuna ja kuunneltua on ilmiselvää, että popissa on kysysmys siitä, että aikanaan jotkut tekevät sillä aikansa rahaa. Ei mistään muusta. Ihmisestä pop ei kerro muuta kuin sen, että tällaisiin hysterioihin ihmisillä on taipumus vajota. Venäjäviha on aivan samaa tavaraa. Jos sitten jossakin popiksi luonnehdittavassa olisikin todellista sisältöä, se on vain seuraus siitä melko usein kokeillusta ilmiöstä, josko popin sisään olisi mahdollista salakuljettaa todellistakin substanssia. Tällainen kuitenkin jää aina kantoaalloksi todellisen sisällön ollessa siinä millä tavalla pop tekee ihmismassoista psykologisesti "käytettäviä".

KOTKATURSAS

metsästää korkealta ja matalalta. Kotkatursaan voi tappaa vain hyvin voimakas taajuudeltaan 4 Hz oleva ääni, joka räjäyttää sen pään. 
Joskus on hyvä, että lukinvillan ja ihmisenluiden täyttämää luolaa ei valaista. Tai siis, että se ei valaistu. Hävityn häpeällisen sodan jälkeen kunniamerkit kannattaa vaihtaa rahaksi.

Sankarikansan periksiantamattomuus perustuu valheeseen, jonka lapsikin voi kirkaista säpäleiksi.

6.5.2015

Mistä he oikein puhuvat kun he puhuvat traditiosta? Jostain kasvoille ulostamisen satavuottavanhasta perinteestä vai?
Kirjailijan ja parturikampaajan ero on siinä, että kirjailijan pitää myös esittää poliittinen kantansa, ei riitä että hän vain tekee työnsä hyvin ja asiakkaat pitävät siitä.

THE WALL

Joku valittaa FB:ssä:

"En vieläkään käsitä tätä "yhteiskuntasopimusta". Kaikki yhteiskuntasopimusteoreetikot aina korostavat, että sopimuksessa ovat mukana kaikki ja joka-ikinen. Nyt sopimusta säädetään isojen pukupoikien pullaa ja limpskaa kerhossa varsin pienellä porukalla. Ilmeisesti he kuitenkin odottavat, että kaikki sitoutuvat mukisematta kunhan sopimus on pöydässä. En ole koskaan pitänyt yhteiskuntasopimuksista, mutta valitettavasti tämä uusin sopimistapa on kaikkia aikaisempia epädemokraattisempi."

Siitä tavasta jolla inhimillinen eristäminen yhteiskunnassamme yksimielisesti toteutetaan, sanoisin, että kaikki ovat mukana isojen poikien juonessa, tekivätpä tai sonoivatpa he mitä hyvänsä. Riittänee viitata sellaiseen yhteiskuntamme todelliseen toisinajattelijaan, kuin Juha Molari, joilla on viisi korkeakoulututkintoa, mutta ovat silti pitkäaikaistyöttömiä ja elävät yhteiskuntamme keskellä eristettynä, siitä huolimatta että toistavat päivästä toiseen vain faktuaalisia tosiasioita, jotka kuitenkin ennemmin tai myöhemmin on pakko tunnustaa. Kannattaa miettiä tätä tilannetta ja omaa laumakäyttäytymistä ja sitten vasta tällaisia yhteiskuntasopimusasioita. 

Tosin liikaa ei voi olla korostamatta sitä, että Molarin tutkinnot eivät ole ns. "kovan luonnontieteen" tai minkään käytännöllisen ammatin alalta, vaan ovat luonteeltaan teoreettisia ja humanistisia. Humanismia ei länsimaisessa yhteiskunnassa niin sanotusti "arvosteta", koska humanistitoisinajattelijalta ensimmäisenä, ja muuten vain vilpittömiltä totuudentorvilta seuraavaksi, loppuvat työt. 

M:n kaltainen henkilö todellakin tekee näkyväksi sitä, miksei sosialismi toimi. Humanismi on nimensämukaisesti ihmistiedettä ja siinä ollaan totta vieköön silloin ihmisen, eli väkivallan, oikullisuuden ja totalitarismin kanssa nenät vastakkain. Mikään asia maailmassa ei ole paradoksaalisempi ja oikullisempi kuin näiden friikkien, katurunoilijoiden ja tulenpyörittäjien muodostama pelottelun society, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää ja kaikki on monin kerroin nurinkurista ja näkymättömäksi tehtyä.

Ihmisyyden kanssa tekemisissä oleminen on hyvin todennäköisesti M:n kaltaisen älykkään ja aloitekykyisen eläimen kanssa tekemisissä olemista, jolla ei ole vähäisintäkään kykyä kontemplaatioon, ja joka riemumielin syvää mielihyvää ja egoismia tuntien käyttää parhaita mahdollisia aseita minkä hyvänsä toisen elävän olennon tuhoamiseen. Siinä ollaan olennon kanssa tekemisissä joka nauttii valikoimattomasta elollisen olennon turhasta kärsimyksestä. Juuri turha kärsimys on ainoa juhlariemu läpikotaisin järjettömäksi lyödylle pikku pähkinälle. Tai ehkä M vain demonstroi, näyttelee elävää lihaksitullutta painajaista, ehkä hänen tarkoituksensa on sanoa: katsokaa nyt, tällainenkin hirviö voisi olla olemassa, vieläpä Neuvostoliiton tai Venäjän diktaattorina ja silloin Neuvostoliiton tai Venäjän systeemi olisi kauhistus, koska siellä ei ole täysin vapaata itsenäistä yksityisyrittäjyyttä, jolla minulta pääsee karkuun.

Tällaisen otuksen kanssa vastakkain oleminen sattuu olemaan maailman haastavin ja vaarallisin tilanne, jos siinä makaa rähmällään kuin haaksirikkoinen laivan mastopuulla. Ei ole mitään alhaisuutta, jonka voisi uskoa käyttäytymisen ehdottomaksi alarajaksi tälle humanistille, joka ei ole humanismi inhimillistä suuruuttaan, vaan siitä käytännöllisestä syystä, että häneltä puuttuu terve järki.

Niinpä vain luonnontieteellinen tutkinto, joka avaa portit terveiden järkevien eurooppalaisten ihmisten maailmaan, tai sitten upporikkaus, mahdollistaa erakkomaisen linnottautumisen ihmisrutolta. Siksi näitä asioita arvostetaan. Ne ovat ainoa asia, joka voi pelasta rakastavan suuren sydämen humanismin mielivaltaisen misantropian riesalta -- kapitalismissa. 

Joku voisi huomauttaa että yhtä paljon kuin hirttosilmukkaa kaulansa ympärillä pelkää humanisti omaatuntoaan, jonka pienikin totta puhuva ihminen voi herättää. Niin voi olla, mutta niitä "ihmisiä", jotka humanistin kaulassa olevan silmukan narusta vetelevät EI HERÄTÄ MIKÄÄN! Siksi ei pidä antaa toivoa sellaiselle potilaalle, jolla toivoa EI OLE.

Nuo narunpäissä olijat etsivät ahnaatsi pyhää uhria, josta he imevät ahnaasti energiaa. He ovat täysin sotkeutuneet omiin ikiaikaisiin väkivaltarituaaleihinsa. Gurdjieff sanoo, että islamin usko perustettiin sen havainnon perustalle, että suuri osa väestöstä oli kokonaan, lopullisesti ja parantumattomasti menettänyt kykynsä kontemplaatioon, mikä tarkoittaa: kykyä kuulla omantuntonsa ääni. Nämä eristäjät, isot pojat, ovat juuri näitä samoja "islamin uskon perustajia". He eivät siis ole näitä samoja alistettuja jotka ovat menettäneet jonkin kyvyn, vähintään järkensä. He ovat kokonaan toisenlaisia. Mutta se mitä he todella ovat, siitä ei historia kerro.

Taustamusiikiksi tähän: Pink Floyd The Wall.
Tytär oppi toissapäivänä ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Nyt kiinnittää pyöräilykypärän solkea tärkeän näköisenä.

ISÄ: Hän ei voi vielä lähteä ajelemaan autotielle.

TYTÄR: Joo joo.

ÄITI: Hän on minun kanssani.

ISÄ: Ei tuolla asenteella ainakaan lähdetä autotielle!

ÄITI: Hän on minun kanssani.

TYTÄR: Jonkunhan täällä sentään täytyy pitää pää kylmänä.

ISÄ: Mutta, mutta...
Kun mikään ei liity mihinkään on kaikki yhtä yksittäistapausta.
Maailmassa on satoja vähemmän säväyttäviä kansoja kuin venäläiset tai juutalaiset, joita vastaan sopii sotia, jos sotia täytyy. Miksi ei nyt vain voisi valita uhriksi jotakin heikkoa ja kelvotonta, jos kerran uhri ja vihan kohde valita täytyy? Vai kateusko se aina on niin suuri vaan kokoomuslaisilla?

5.5.2015

KILTOJEN JA SKENEJEN HYYTÄVÄ KALINA

On hieman häiritsevää tämä tiukka porvarillinen kilta-ajattelu, kun se yhdistyy äärimmäiseen erikoistumisen moderniin virtaukseen ja kun kaikkien piirien pitää sitten yleisen protektionismin hengessä muodostaa kilta ja suljettu skene, palkintojen jako ja pönötys. Runoudessa joku Kriittisen korkeakoulun merkitys on vähän tätä. Taideakatemiat tietysti ovat tätä. Lisensoida ja sitoa taiteilijuus koulutukseen. Niin kuin nyt vaikka lääkärin ammatti tai insinöörin ammatti on lisensoitu papereihin. Ei sinne lahjakasta hyväksytä ilman papereita, ei vaikka kuinka olisi kulkenut omaa tietään. Ei vaikka olisi kuinka lupaava. Häntä ei hyväksytä taiteen valelääkäriksi.

Kuitenkin moni tunnettu taiteilija on ollut tällainen taiteen valelääkäri ilman muodollista koulutusta. Esimerkiksi kitaristi Wes Montgomery tai kirjailija Dostojevski.

Mutta historia tuntee taitavia itseoppineita lääkäreitä ja insinöörejä. Nörttikulttuurikin lähtee tästä.

Me vain elämme tässä kiltojen ja skenejen hyytävässä kalinassa kun jokainen on oman elämänsä yrittäjä eikä kukaan ole sen elämän eläjä.
Kuuntelin mietteissäni The Clashin ekaa (jenkkiversio 1979). Sitten pamahti Panteran "Clash With Reality". Katkoksesta syntyi spontaani ajatelma: mitä jos nykyaikainen heavy olisi tuotettu yhtä hyvin kuin 1970-luvun punk? Tämä Clashin, siis tuntemattoman roskapönttöpunkbändin esikoislevy, on tuotettu ihan järjettömän hyvin (tosin kaikki biisit eivät yhtä hyvin). Joko vanhojen levyjen tuotannollinen arvo ja tuottajien taiteellinen kunnianhimo on nykymittapuissa aivan ällistyttävää, tai sitten... Hmm. Toisaalta ei kaikkien vanhojen. Vain kymmenen vuotta vanhempi Beatlesin Abbey Road on paljon huonommin tuotettu kuin tämän The Clashin esikoinen.
Teknistä kehitystä toisaalta on välissä tapahtunut valtavasti.
The Clash on puhtaasti teknisesti aivan ulkoavaruudesta
jos Abbey Roadiin vertaa... tämä Abbey Road ei
todellakaan kuulosta kovin hyvältä......
tätä jaksaa kuunnella ehkä museaalisen arvon
kenties sävellyksellisten arvojen takia
ellei nuo sävellykset olisi niin läpikotaisin loppuunkuluneita
ja väsyneitä ralleja..... ei silti, en ole koskaan jaksanut
kuunnella tätä alusta loppuun, kuten en
muitakaan Beatlesin albumeita.....
kyllä, kyllä tämä on edelleen
suurimmaksi osaksi suorastaan roskaa...
onko tässä kaksi vai kolme jonkinlaista renkutusta joita voisi jotenkin
luonnehtia sanalla sävellys?....
vasta B-puolen toinen kappale
on ensimmäinen alusta loppuun
kuunneltava....
miksi ne on kiduttaneet itseään tällaisella...
ne sukupolvet...?
seuraavassakin "You Never Give Me Your Money"
on hyvää minuutti alusta....
muu tavanomaista roskaa
ohhoh, onpas pahan kuuloista,
kerta kaikkiaan....
tähän totta vieköön vääristäviä kaiuttimia tarvitaan
jotta saadaan tämä vertahyytävä vingutus siedettäväksi
kylmät väreet vieläkin
onko tämä kuulijan rienaamista
iljetykset, tässä on muuten
sama ilmiö kuin joillain
Black Sabbathin levyillä
sekaisin hyviä juttuja
ja totaalista rapaa kuin
eri ulottuvuukisen tuotteita
Häh toka vika biisi on sitten
joku Kissin musiikin arkkityyppi...?
Mitä ihmettä... kannattaako sitä nyt Kissin tyyli
keksiä sitten tokavikassa kappaleessa vasta?
Tämä on kummallinen rapasekoitelma
tulevien parempien bändien hyvistä
biiseistä, kuin huonoa jäljittelyä...
ja viimeinen kappale, koko levyn paras
kestää 23 sekuntia...
onko tämä joku vitsi?

koko levy saa minulta kaksi tähteä



Niinpä niin. Mitenköhän aito ilmiö punk todella oli, jos joku roskapönttöbändi sai silloin ne maailman parhaat tuottajat, jotka nykyisin Madonna saa? Esimerkiksi joku biisi "Police And Thieves" on ehkä sittenkin hieman eri asia kuin mikään suomalainen tai muukaan ulkobrittiläinen punk. Tämä on taidokasta äänitaidetta, joka on tuotettu suurella taidolla hyvin rosoisesta soitosta. Brititkö hemmetin ovelaa väkeä?

STUDIOMONITORI

Studiomonitorien maailmassa täydellisyys tarkoittaa sitä, että laite ei jätä ainoatakaan musiikin valmistuksessa olevaa kompromissia tai maailmankuvallista yksinkertaistusta kertomatta. Totuus annettaan ilmoitusluontoisesti sellaisena kuin se on, tarinaa itse värittämättä. Tällainen laite sopii jokaiselle, jota äänen huikaiseva tarkkuus ja syvyys ei pelota. Studiomonitori ei ole mikään joka kodin viihdekeskus, vaan tarkin mahdollinen auditiivisen virheen ilmaisin. Sen tarkoitus on ilmaista ero sen välillä mitä on ja mitä pitäisi olla.

Samalla tavoin politiikka on hyvää silloin kun signaalissa on yhtä vähän vääristymää kuin Genelecin 8351A monitorin tuottamassa äänessä. Tällaisen täydellisen studiomonitorin toiminnallinen vastakohta on Suomen Eduskunta. Eduskunnalle tekisi hyvää ekskursio Genelecin Iisalmeen tehtaalle (jossa olen itsekin käynyt), opetella tekemään politiikkaa samoilla laatustandardeilla, joilla siellä tehdään värittymätöntä äänentoistoa. 
Kyllä Vihavainen on joskus terävä, ja hauskakin. Vihavainen on erikoinen persoonallisuus, josta ei ole helppo muodostaa nopeaa stereotyyppistä käsitystä. Sofi ONKIN nyt (makeasti palkattu) uhri, jota femakkoritarit saavat tässä harvinaisen tilaisuuden puolustaa törkeän sovinistiproffan naista eriarvoistavan puheen takia. Kysymyshän on siitä, että Sofi on nainen, ja sen takia hänen yleismaailmallisen, rauhaakin rakastavan sanomansa kimppuun hyökkäävät kaiken maailman kiilusilmäiset sotahullut patriarkat. Oi niitä aikoja, kun olimme vielä Sofin kanssa lähdössä Pietariin banjamaratonmatkalle, jossa tarkoituksena olisi ollut käydä läpi kaikki Pietarin yleiset banjat ja varsinkin kaikki nudistibanjat. Jos hän olisi sille matkalle lähtenyt, luultavasti säästyisimme nyt seuraamasta tätä pitkäpiimäisesti lässähtävää farssia.
Hän oli äärimmäinen vaaleankeltainen.

miten olla kiinnostava olematta äärimmäinen.

Hän oli äärimmäinen taivaansini.

miten olla terävä olematta äärimmäinen.

Hän oli äärimmäinen kermanvalkoinen.

miten erottua olematta äärimmäinen.

Hän oli äärimmäinen tummanvihreä.

miten olla olematta keskinkertainen olematta äärimmäinen.

Niin se vain käy chat ruotsiksi käännöskoneiden aikakaudella. Ruotsalaisen chattiystävän viimeiset sanat tältä iltapäivältä: 

kan Du höra av dig?
Måste sova lite. Kram ubn
Vaknade upp igen.
Jag säger så här.
Vi hörs i morgon.
Har gjort slut ned
min trodde för evigt.
God natt.

YLILÄHEISYYS

Liiallinen läheisyys ja koskettelu, joka ei tunnu luonnolliselta. Pienet korostukset, joista kuitenkin puuttuu emotionaalinen motivaatio. Suurilla voimakkuuksilla helposti satuttava läheisyys.
Talouspolitiikkamme perustuu uskomuksilta näyttäviin oletuksiin, jotka perustuvat salaisiin sopimuksiin.

4.5.2015

SKENE

Ihmisen tunteminen on sen tutkimista, millaisille yksinkertaistuksille hänen todellisuudentajunsa perustuu.

Itsen tuntemisessa on kysymys samasta asiasta: millaisille yksinkertaistuksille oma todellisuudentaju perustuu?

Ennen kuin tunnemme asioiden syyn, emme voi muuttaa seurauksia. Tämä pätee ennen muuta ihmiseen itseensä.

Siis ei riitä että näkymätön labyrintti tehdään näkyväksi. Täytyy myös tuoda näkyviin sen syntymyytti ja syy. Niin meri tulee näkyviin koska näemme siinä muutakin kuin kirkasta vettä. Negatiiviset asiat voitetaan tuomalla esiin niiden todellinen syntymekanismi todellisuudessa, joka ei perustu mihinkään sovittuun yksinkertaistukseen.

Mikä hyvänsä valhe tai illuusio on mahdollinen perusta silloin kun kaikki ihmiset jakavat sen. Ne ilmiöt, joita nykyisin kutsutaan "skeneiksi", perustuvat tähän. Ne eivät perustu substanssille, vaan sopimukselle. "Skenet" ovat sopimuseliittejä, eivät substanssieliittejä.

Sopimus on se, että ne jakavat näyn keisarin näkymättömättömistä vaatteista. Mutta heti kun yksikin lapsi osoittaa sormella ja sanoo: keisari on alasti, haihtuu koko valheen niin suurella ja arvostettavalla vaivalla rakennettu struktuuri. Siksi lapsia ei päästetä "skeneen".
 
Lapsi puhuu totta, ja se on ainoa valta, joka uhkaa skeneä. Jos 200 ihmistä valhtelee yhdessä, se on turvallinen skene, joka herättää kiinnostusta useamman korttelin matkalla.

Mutta jos 200 ihmistä puhuu totta, voidaan maailman kaikki sodat välttää. Valheen ominaisuus on se, että se haihtuu totuudessa, muttei toisinpäin. Pimeys haihtuu valossa muttei toisinpäin.

Siksi "skenet" ovat pölyä, jotka voi hävittää yhdellä pölyrätin huitaisulla. Niiden moraalinen pohja katoaa ja paatos tukahtuu. Ilo ei ole enää mahdollista, koska moraalinen pohja on ilon perusta. 

Tämä on niin yksinkertaista, mutta nykyisin lähes mahdotonta käsittää edes kaikista oppineimmille kulttuuri-ihmisille, jotka skeneillä hortoilevat ties missä alakulttuureissaan.  

ISLAMISAATIO EUROOPASSA

Kysymys nyky-Euroopassa on nimenomaan ilmiöstä tai prosessista, johon islamin uskonto aikoinaan oli ratkaisu. Gurdjieff sanoo siitä (BT Ch. 42.):

“Having noticed all this, the great creators of the Mohammedan religion decided on the one hand to simplify the teaching itself and on the other hand to emphasize certain customs, so that the everyday life of the followers of this new teaching—who had lost the capacity for contemplation and consequently the possibility of understanding truths consciously—might at least mechanically flow more or less tolerably."

Islam on siis työkalu joka tarjoaa keinon yhteen ja vain yhteen ongelmaan, nimittäin kontemplaatioimpotenssiin. Kaikki dogmatismi, joka pyrkii ratkaisemaan tätä ongelmaa yksinkertaistamalla todellisuutta radikaalisti, on täysin harmonisoitavissa islamin uskon kanssa.

Se, mikä islamista jätetään usein sanomatta, on että homoseksuaalisuuden levinneisyys on suorassa suhteessa polygamiakäytäntöön.

Ei tätä asiaa tarvitse pelästyä, mutta sitä voi pohdiskella -- tai kontempoloida jos on se kyky vielä tallella. Tämä ei missään tapauksessa ole islamin vastainen kommentti, vaan päin vastoin. Onhan selvää, että läntinen kristillisyys on paljon paljon piemämpää ja rappeutuneempaa kuin islamin usko. Kuitenkin on tärkeää olla näkemättä yhtään mitään vaihtoehtoisuutta tällaisissa uskonnoissa, jotka eivät millään tavalla vastaa nykymaailman ja nykyelämän vaatimuksia.   



 

VENÄJÄVIHATROLLIEN

vastustamisessa ei ole kysymys siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kysymys on vain ja ainoastaan terveestä järjestä. Pääasia on osoittaa, että: 

1) He ovat tekopyhiä. Vai pitäisikö sanoa tekoihmisellisiä.

2) He esiintyvät universaalin sananvapauden asialla. He vaikuttavat kaikenlaisista vapaaehtoista kansalaistoimintaa harjoittavista vampyyrijärjestöistä, joiden jokin hyvä aate on käännetty omaksi irvikuvakseen. He itse hyvin suunnitelmallisesti ja organisoidusti kaiken aikaa polkevat sananvapauksia, mutta tekevät tämän erittäin huolellisesti näkymättömissä objektiiviselta katseelta. 

3) Sananvapaus, tai mikä hyvänsä yleisinhimillinen arvo sinänsä, on vain ase heidän infosodassaan. Arvot ovat aseita, patruunoita, konekiväärissä.

4) Summa summarum: käykööt sotahullut ja vaurioituneet psyykkeet sotaansa. Mutta minkään yleisinhimillisen ihanteen tai arvon suojissa se ei saa olla mahdollista. Heidän toiminnassa on kysymys ahneudesta, rikollisuudesta ja synnynnäisestä tai opitusta väkivallasta. Heidät pitää riisua yleisinhimillisten ihanteiden aseista. Heidän todellinen toimintansa täytyy tehdä näkyväksi. Sen jälkeen kukin valitkoon vapaasti puolensa siinä totaalisessa kahtiajaossa, jonka he itse ovat itselleen luoneet. Siinä kaikki.

5) Mutta miksi terveen järjen palauttaminen on länsimaissa vaikeaa? Siksi, että tietynlainen islamisaatio on juuri nyt tapahtumassa kaikissa länsimaissa. Ja mitä se tarkoittaa? Gurdjieff kuvaa sitä hyvin (BT Ch 42.):

“‘Having noticed all this, the great creators of the Mohammedan religion decided on the one hand to simplify the teaching itself and on the other hand to emphasize certain customs, so that the everyday life of the followers of this new teaching—who had lost the capacity for contemplation and consequently the possibility of understanding truths consciously—might at least mechanically flow more or less tolerably.
Eduskunta on ihan hyvä siirtola. Sitä kautta ei ainakaan pääse vaikuttamaan mihinkään. Valta on muualla.

MILTÄ NÄYTTÄÄ RUSSOFOBI?

Ystäväni kommentoi erästä häntä loukannutta patologista russofobia: "Sen perusteella miltä hän näytti, ajattelin säästää hänet vastalauseilta."

Olen itse huomannut saman: russofobit ovat hankalasti rökitettäviä juuri siksi, että näyttävät usein haudanpartaalta tai haudasta repäistyltä. Monesti he näyttävät myös inhimillisiltä siinä määrin, että heitä katsellessa herää aito sääli. Heillä voi olla inhimillinen ihmismäinen ääni. Sellaisia reppanoita vastaan on inhottava kovistella. 

Mutta toisaalta heidän viheliäinen toimintakykynsä on yleensä normaalia paljon parempi, ja he tekevät yöt ja päivät pääksytysten töitä aiheuttaakseen yleisinhimillistä hätää ja pahennusta.

Mutta missä määrin tämä russofobiainnostus on pelkästään sisäpoliittista ja kohdistettu "suomalaisiin venäjänystäviin" jotka tietysti ovat luku sinänsä ja joista tunnetusti ei Venäjällä paljon välitetä. Ehkä russofobia ei kohdistu Venäjään ja venäläisiin vaan ainoastaan Venäjän vaikutukseen muiden maiden sisäpolitiikassa? Näitä asioita on hyvin vaikea tietää, koska valtaeliitti ei kommunikoi mitään järjellisellä tasolla. Se käyttää vain väkivaltaa ja näkymättömiä keinojaan.

Entä kansainvälinen russofobia? Onko se kohdistettu kunkin maan venäjänystäviä vastaan? Heillähän on yksi argumentti enemmän kuin muilla: Venäjä.

Tässä on eräs kovin ikävä paradoksi, jonka jotkut Venäjän kiihkeät ystävät ovat melläkin jo taas saaneet kokea: Venäjä ei missään nimessä tarvitse näitä ystäviään. Nämä ruohonjuuritason ulkomaalaiset kansalaisystävät, jotka harvoin kuitenkaan ymmärtävät Venäjää todella pintaa syvemmältä, ovat Venäjälle ongelma ja riippakivi.

Toisekseen Venäjä ei tarvitse ketään. Venäjälle olennaista on se, että sen rajoja ei loukata sotilaallisesti. Muu ei kiinnosta sitä kovinkaan paljon. Vastaavasti Venäjää ei ollenkaan kiinnosta puuttua toisten asioihin. Niin vain tapahtuu, sen tahodosta huolimatta. Tämä molemminpuolinen asioihin puuttumattomuus on Venäjän kantava doktriini.

Niinpä niin, mitä tehdä? Mikä olisi viisautta? Pottuilu pöyhistää egon esiin. Egolla päälle puskeva vihamies on kaiken diplomatian ulkopuolella. Toisaalta oman egon anticool pöyhistyminen pottuilun takia tuottaa yleensä vain itsetuhoisia ja haitallisia ajattelemattomia tekoja.

MUSTAT MINÄT

Enää oli pettämättä vähäpätöinen asia, nimittäin täysin yhdentekevä ihminen. Kaikki muut hän oli jo pettänyt. Hän oli pettänyt läheisimmät ihmiset ja lupauksen, jonka oli antanut minulle ystäviemme edessä ja josta oli vanhemmilleenkin kertonut. Olin aivan murtunut. Hän sanoi, ettei muistanut luvanneensa mitään. Odotukseni olivat kuulemma liian suuret puolueita ja ihmisiä kohtaan. Odotin paljon enemmän. En saanut mitään. Hyvin vähän olisi ollut paljon enemmän kuin ei mitään. Mutta se oli liikaa vaadittu. Niin hän oli pettänyt Emilion aikoinaan. Hän oli pettänyt Sarahin. Sarahin totuuden, rakkauden. Harhaisuuteen asti itsekeskeisenä hän oli toiminut ihmisten korkeimpana tuomarina. Nyt hän etsi kuumeisesti uutta petettävää. Mutta kenelläkään ei tuntunut olevan minkäänlaisia odotuksia hänen suhteen. Joskus nuoruudessa shokit olivat tosiaan olleet vaarallisia. Jännitteen yläraja kävi toisinaan 250–300 voltin paikkeilla. Se on ihmisen hermostolle paljon. Lopulta shokit olivat hänelle arkea, mutta miellyttäviä. Ei hän koskaan paastonnut. Hän ei etsinyt sen kaltaista valaistumista. Valo tuli aivan muualta. Jälleen kerran hän kaivoi taas samat teemat esiin pettääkseen lopulta kaikki lupauksensa. Hän lupasi auliisti ja paljon. Tai ei hän ainakaan sanonut, ettei mitään lupaisi. Lupauksen kaltaisia ilmaisuja putoili harvakseltaan hänen huuliltaan, jos oikein jaksoi seurata. Niitä seurasi yleensä nippu epätotuuksia ja valheita. LOPUKSI TULI TÄYDELLINEN HILJAISUUS. Auto luvattiin minulle käyttöön kesäksi. Näin ymmärsin. Odotin että auto lähtee lapasesta tai jotain vastaavaa. Mutta autoakaan en saanut. Petollisinta oli ehkä se, kun katsoi alhaalta ylös, matka ei näyttänyt hääppöiseltä. Kun oli vuoren huipulla, tuntui kun olisi kiivennyt maailmanpyörän huipulle. Parasta oli se kun oli kiivennyt korkealle, selvinnyt äkkipudotuksesta säikähdyksellä ja pääsi fiilistelemään kokemusta muiden kanssa vuorten aurinkoiselle puolelle. Vähintään odotin siellä näkeväni kauniita naisia uimarannalla. Mutta ei. Hän petti senkin. Mitään ei ollut. Kaikki oli poissa. Petoksen laajuus alkoi paljastua, kun viestintäosaston työntekijät tekivät ilmoituksen häneltä saamistaan ”erikoisista” kirjeistä. Niissä luvattiin kaikenlaista. Oliko hän pettänyt Trishinkin? Hän oli luvannut rakastaa Trishiä myötä- ja vastoinkäymisissä. Hän oli aina tahollaan syyttänyt Trishiä hänen moniaviollisen liittonsa pilaamisesta. Mutta nyt hän tutkiskeli sydäntään. PETOLLINEN SYDÄN VOI JOHTAA HARHAAN. Petollinen sydän on sellainen, joka etsii monia mutkia suoralla väylällä. Petollinen sydän ja valheellinen kieli. Mutta välillä on pakko puhua totta siteeksi. Ei voi vain pettää. On myös paikoin oltava uskottava. Voi sitä joka tahtoi tavoittaa nuo salaisuudet olematta siihen arvollinen. Suurempaa rikosta kuin salaisuuksien kavaltaminen ulkopuolisille ei voinut kuvitella. Siinä hän näki mahdollisuutensa. Ja juuri sen hän oli nyt tehnyt: kertonut kaiken kaikille. Hän toi näyttämölle jotakin mysteereihin kuuluvaa. Hän pelastui kuolemantuomiolta vain osoittamalla oikeudessa, ettei ollut käynyt poliisikoulua. Siinä hän sivumennen sanoen petti isänsä ja äitinsä ja jumalansa. Maaninen hihitys kumpusi nyt hänen kurkustaan tasaisesti, kunnes hän lopulta pysähtyi kuin hänen edessään olisi ollut näkymätön muuri. Hän koki epämiellyttäväksi tehtäväkseen päästä muurin läpi keinolla millä hyvänsä. Vaikka pommitusta tuli joka suunnasta, ei läpimurto onnistunut. Minkä ässän hän nyt vetäisi hihasta? Olisiko hänellä nyt jotakin mitä kavaltaa? Hän ajatteli kuumeisesti selkä muuria vasten. Mistä taikoa jotakin mitä myydä? Vaikka edes yksi mummo tai munuainen? Mutta mitään myytävää, penninkään arvoista kavallettavaa, mitään shokkia, ei nyt löytynyt. Oliko maailmasta tullut ikävä harmaa paikka ilman karkkikuningasta? Hän huomasi että tässä apeassa haluttomuudessa kasvoi näkymätön muuri. Hän ei voinut enää sietää itseään. Aluksi hän alkoi vältellä kosketusta itsensä kanssa. Sitten kiertää itsensä kaukaa. Hän ymmärsi, että mielipiteet ja ennakkoluulot täytyy erottaa toisistaan. Muuten hänen ja hänen itsensä väliin jää näkymätön muuri, joka estää heitä ymmärtämästä toisiaan. Hän uskoi tulleensa hulluksi. Hän uskoi sen. Hänet tämä mysteeri kuitenkin sai ryhtymään kirjailijaksi. Salaisuus vaati selvittämistä. Hänen ensimmäinen historiallinen romaaninsa, Mustat minät, sai siitä alkunsa.

HOHTO

"kaikki muu kuin klassinen analyysi on kontraindiktoitua" sanoo Tiisala. Kontraindikaatio tarkoittaa lääketieteessä vasta-aihetta, siis jotakin sairautta tai tilaa, joka estää jonkin hoidon tai tutkimuksen käytön.

Kuka on Hohdon päähenkilö? Mitä on aution hotellin hissin ovien välistä purkautuva veri? Kohtuuton kauhuefekti vai mielekkäästi ratkeava kuva-arvoitus?

Se on kolonialismin veri. Tyhjässä hotellissa jatkuvat haamujuhlat, kolonialismin verellä maksetut. Kirjailija, haamuhotellin talonmies, on salaisuudenvartija.

Salaisuudenvartijan tehtäviin kuuluu estää historiaa purkautumasta esiin: verta purkautumasta liukuovien välistä. Kirjailija kirjoittaa, loputtomasti kirjoittaa, jottei mitään paljastuisi. Kirjailija kirjoittaa kätkeäkseen, peittääkseen ja pettääkseen, hämätäkseen, valehdellakseen tunnustuksen ja vilpittömyyden kaavussa, ensin itselleen, sitten yleisölleen, ilman silmäniskua, mitä hyvänsä, paitsi ei sitä mitä hänen väitetään tekevän: koskettelevat totuutta.

Näin on, poikkeuksetta, modernissa maailmassa, vahvistaa Gurdjieff.

Beelzebub’s Talesin 42. kappaleessa:

"thanks to that famous “education” which is ever more and more always being invented for them by various contemporary conscienceless writers."

ja

"Unlike most contemporary parents, they do not consider that the education of children consists in badgering them to learn by rote as much poetry as possible, composed by “Moordoortenist psychopaths,” or in teaching them to “click their heels well” before their acquaintances, in which accomplishments according to the notions of people of recent times the whole education of children unfortunately consists."

Kirjailijan vaimo, kiltti ja avulias nainen, jota kirjailija ei rakasta: hänen on kuitenkin elettävä, tässä maailmassa, kolkassa, vähissä huvituksissa. Miksi? Miksi? Miksi? Niin vain on. Kohtuuton seksuaalinen turhautuminen on kohtaloksi juuri hänelle määrätty. Maailmankaikkeuden jokainen hiukkanen myöntää sen, eikä yksikään hiukkanen taistele sitä vastaan. Pariskunnalla on kaikeksi harmiksi yhteinen lapsi. He elävät aikaudella, jolloin kirjailijat tekivät lapsia, tietämättä olivatko tarkoitetut vain nauttimaan vai vain lisääntymään. 

Ongelmaksi muodostuu kirjailijan oma poika, ei-tahdottu lapsi, "lahjakas” lapsi. Siis normaali terve lapsi, jollaista ei yksikään intellektuaalin virkaa havitteleva itselleen toivo, koska lapsessa sikiää omatunto ja vaisto.

Tällä pojalla on paranormaaleja selvänäköisyyden kykyjä, kuten jokaisella normaalilla terveellä ihmisellä on. Niin sanottu "lahjakkuus" tarkoittaa: vanhemmat eivät ole opettaneet lasta vielä valehtelemaan itselleen ja toisille. Lapsi siis voi oppia unistaan. Kubrickin visiossa lapsella on myös älyä kuulla visioita. Tällaista kykyä ei ole jokaisella terveelläkään, koska pelko opitaan ensimmäiseksi: on normaalia ja tervettä pelätä irrationaalista.

Poika saa kohtauksillaan ja telepaattisella yhteydellään aikaan sen, että kirjailijan työ ja toimeentulo joutuvat uhatuiksi. Kirjailijasta on vaarassa tulla turha. Poika on hotellin entisen hovimestarin avulla paljastamassa historian salaisuuksia maailmalle, niitä salaisuuksia, joita kirjailijoiden armeijoilla on työnä vartioida. Jos salaisuudet paljastetaan, on salaiusuuksien kätkijä siitä lähtien turha. 

Kirjailijalle jää vaihtoehdoksi lahjakkaan poikansa tappaminen. Kirjailijalla ei ollut onnea saada pojakseen idioottia. Näissä ylen lynchläisissä kuvissa ja tunnelmissa, se onkin lopulta kirjailija joka jähmettyy patsaaksi, ja totuus on se, mikä labyrintista pakenee ja jatkaa elämää.

3.5.2015

DREAM ABOUT I

What, exactly, is your dream?
What would it look like?
How would you feel?
For some people a dream castle
is a castle that strikes them with
awe as soon as they enter in.
What exactly is your dream?
Maybe I can give you some suggestions.
If you want to pursue your dream
you need to know exactly what this dream is.
Are you dreaming of me?
What is it exactly that you want?
Get it clear and write it all down.
What exactly is dream?
To make a living as a shit-selling artist?
If that's all it is, that's totally doable at any age.
What exactly is dream?
If you have undefined desires,
how can those desires come to fruition?
I don't know what exactly is my dream
but I can still help you.
Maybe my dream is that you have a dream.
I moved here so I could picture my ideal dream.
If I don't get anything from it
I'll be moving again.

THE WALL

"What exactly is your dream?" kuulen Syd Barrettin laulavan Pink Floydin A Saucerful Of Secrets -albumin lopetusraidalla Jugband Blues. Hyvin toimittajamainen kysymys hajoamistilassa olevalle psykedeelisiä huumeita käyttävälle nuorukaiselle: "What exactly is your dream?"

"Jugband Blues"


It's awfully considerate of you to think of me here
And I'm much obliged to you for making it clear
That I'm not here.
And I never knew the moon could be so big
And I never knew the moon could be so blue
And I'm grateful that you threw away my old shoes
And brought me here instead dressed in red
And I'm wondering who could be writing this song.
I don't care if the sun don't shine
And I don't care if nothing is mine
And I don't care if I'm nervous with you
I'll do my loving in the winter.
And the sea isn't green
And I love the queen
And what exactly is a dream
And what exactly is a joke.


Tätä ei kannata lakata toistamasta jatkuvan arkipäiväisen virnuilun ja kampittamisen tiimellyksessä: "What exactly is your dream?"

Kuuntelin eilen Syd Barrettin soolotuotannon. Juuri tältä Englannissa oleminen tuntuu. Juuri tämän verran siinä tapahtuu. Hulluksi tulleet ovat koskettavia sikäli, että muunlaisia ihmisiä ei ole kovin helppo ymmärtää.

Pink Floydin ensimmäisillä albumeilla, joilla Barrett oli mukana, on joitain harvoja kuunneltavia psykedeliabiisejä kuten Set The Contols For The Heart Of The Sun.

Minä en ole varsinaisesti Pink Floyd fani, enkä varsinkaan näiden ekojen levyjen.

Tietysti The Wall on tärkeä albumi. Mielenvikaisuus ja eristäminen ovat saman asian kaksi eri puolta. Siksi mielenvikaisuutta voi parantaa vain lisäämällä tietoisuutta eristämisen keinoista. Tämä albumi pyrkii siihen. 
 
Populaarikulttuurin henkistä merkitystä ihmiskunnalle voi tarkastella näinkin: tässä jonkun muodostama lista 500 tärkeimmästä albumista. Miljoonien albumien myymisenkään jälkeen maailmasta ei ole tullut selvästi parempi paikka. Mutta onko siitä tullut siedettävämpi paikka?

Maailma on aina jollakin selittämättömällä tavalla sietämätön itse kullekin. Tämän sietämättömyyden objektiivinen kuvaaminen on vaikeaa. Siksi me tiedämme menneistä ja tulevista sietämättömyyksistä niin vähän, mutta tästä meidän me tiedämme niin paljon, ettemme osaa sitä lainkaan kuvata.

"Shine On You Crazy Diamond (I-V)"


Remember when you were young, you shone like the sun.
Shine on you crazy diamond.
Now there's a look in your eyes, like black holes in the sky.
Shine on you crazy diamond.
You were caught in the crossfire of childhood and stardom, blown on the steel breeze.
Come on you target for faraway laughter, come on you stranger, you legend, you martyr, and shine!

You reached for the secret too soon, you cried for the moon.
Shine on you crazy diamond.
Threatened by shadows at night, and exposed in the light.
Shine on you crazy diamond.
Well you wore out your welcome with random precision, rode on the steel breeze.
Come on you raver, you seer of visions, come on you painter, you piper, you prisoner, and shine!

TROLLIT JA TERVE JÄRKI

    "Kaverini tunnettu venäläisjournalisti valitteli nykypropagandan huonoa tasoa ja totesi, että breshnevin aikaan tehtiin parempaa." AT
    
Varmasti Venäjälläkin on valehtelun taidossa tapahtunut kehitystä, mutta ei ne valtarakenteiden näkymättömäksi tekemisen keinot siellä ole lähelläkään sitä mitä länsimaissa. Siksi joku nurkka venäläisessä paskanpuhumisessa aina irvistää, tai jos ei irvistä niin ainakin isketään silmää. Ja sitä on helppo sormella osoittaa.

Vaikeampi on tehdä näkyväksi ne täsmälleen samat mutta paljon ilkeämmät ja henkisesti syvemmin korruptoivat rakenteet, jotka hallitsevat täydellisesti läntistä todellisuutta. Venäläiset eivät ole edes kovin innokkaita tässä työssä, koska nuo rakenteethan vahingoittavat pääasiassa läntisissä näennäisdemokratioissa eläviä tietämättömiä ja todellisuudentajuttomia ihmisiä.

M:n kaltaisten toimijoiden äärimmäinen valheellisuus näkyy juuri siinä, että he kiistävät edelleen sellaistenkin läntisten valtarakenteiden olemassaolon, jotka jo selvästi ovat tulleet näkyviksi sitten 1990-luvun. Hänhän tietää, vaikka salaa sen, miten nämä rakenteet sisältäpäin toimivat.

Jopa vielä 2000-luvun alkupuolellakin yleisesti uskottiin, että kylmä sota oli päättynyt. Mutta nyt on tullut näkyväksi, että N-liiton hajoaminen johti hillittömän väkivaltakoneiston näkymättömäksitekemiseen länsimaissa. Läntinen sotilasliitto on jatkanut agendaansa suoraviivaisesti, mutta näkymättömästi. Aktiivisen maailman rauhanomaista tilaa horjuttavan agendan olemassaolo pysyi väitetysti olemattomana 15 vuotta, mutta viimeaikaisten kriisien jälkeen se on tullut täysin näkyväksi, ainakin niille jotka viitsivät katsoa.

M ei vielä edes ole tajunnut tätä, että tästä näkyvyys vain lisääntyisi. Siksi hän kai luulee, että inttamisellä voisi jotain saavuttaa. Näkyväksituleminen on vain ajan kysymys, koska väärät profetiat kuitenkin lopulta lässähtävät. Aktiivinen sotatila tietysti hämmentäisi ja kätkisi edelleen nämä tosiasiat, ja ikään kuin voisi osoittaa M:n profetiat oikeiksi. Siksi varsinainen sodanlietsominen tuleekin tässä olemaan ainoa etenemiskanava hänelle. Järkevän ja vastuullisen väen on vain tiukasti seisottava sotaa vastaan ja annettava rauhassa asioiden tulla näkyviksi.

Venäläinen propaganda tehdään aina niin, että lapsikin voi nähdä, että nyt isukki valhehtelee "kansainvälisen politiikan vaatimalla tavalla". Varmuudeksi isketään silmää, ettei kenellekään jää sumuinen olo koppaan. Omille valehtelu, siis itsepetos, johtaisi nopeasti täydelliseen henkiseen tuhoutumiseen.

Tämän tietämiseen ei paljon historiankirjan avaamista vaadita. Ja kyllä M:kin tämän tietää. Siksi miettisin sitä, miksi hän niin kiihkeästi valehtelee suomalaisille suomenkielellä? Hänellähän on paljon näitä ruotsalaisia kavereita... Minkäänlaista silmäniskua en havaitse tässä tavassa sekoittaa faktaa ja emävalheita.

Kuten sanottu, aika tekee tehtävänsä. Ja nyt pitää vain odottaa. Sanomattakin on selvää, että Venäjän suunnalta on turha odottaa yhtäkään virheliikkeitä tämän profeetan pahansuoviksi ennustuksisksi naamioitujen neuvojen mukaisesti. Kiihkeänhövelissä trollisyyttelyssä täytyy myös muistaa, että tilanne on heikko silloin kun silkka terve järki alkaa näyttäytyä vihollisen trollina.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com