28.2.2015

SERAFIMA: Kun minä kohta menen nukkumaan minä pidän käsiä ristissä tällä tavalla näin. Mummu pitää koko yön käsiä ristissä näin, ja unessa sanoo: aamen, aamen, aamen.

ISÄ: Kuka sinun jumalasi on?

SERAFIMA: En minä tiedä.

ISÄ: Et ole häntä unessa nähnyt?

SERAFIMA: En. Sen minä vain tiedän, että jumala on yksi. Ja sillä sipuli. 

PERIPETIA

Mikä on sarjan ja tulkinnan ero? Missä kulkee säveltämisen ja tulkitsemisen raja? Mitä on se emootio, jota tulkinta voi lisätä sävellykseen? Ovako kaikki mahdolliset parametrit ja metaparametrit tulkittavissa?

Sävellyksessä käänteet ja modulaatiot ovat ennaltamäärättyjä. Mutta tulkinnassa on peripetian, yllättävän, ratkaisevan käänteen (ironian?) mahdollisuus joka hetki auki.
Venäjän tilanne osoittaa: jos suuren maan kulttuurinen taso heikentyy vähänkin mustamaalauskampanjat onnistuvat melko helposti. Pienellä maalla kuten Suomi ei ole kulttuurissa aitoja paineita eikä aitoa olemisvastuuta, koska pieniin maihin ei kohdisteta massiivisia mustamaalauskampanjoita. Siksi Suomen kulttuuri, se vähä mitä sitä on, on pelkkää isojen poikien hyväksynnän etsimistä ja luonteeltaan täysin epäitsenäistä epigonimaista matelua.

KOULUMANKELI

Mietin tässä miten saatoin kouluaikoina niin selvästi ymmärtää, että tiettyihin oppiaineisiin kuten historiaan ja uskontoon, tulee suhtautua täysin välinpitämättömästi. Suhtauduin moniin muihinkin aineisiin, joiden nimiä en nyt enää muista, täysin välinpitämättömästi. Pidin nimenomaan sisältöjä (usein hiljaa mielessäni) pilkkanani. Uskonnon ja biologian opettajat, jotka muutenkin olivat riidoissa keskenään, suuttuivat pilkallisiin ja välinpitämättömiin koevastauksiin. Koulun aivopesuluonne oli siis ainakin minulle täysin selvä asia jo varhain. Ongelma oli se, että vaikka kykenimme olemaan melko hyvin vastustuskykyisiä älyttömyyksille, emme silti tienneet mitään siitä, mistä tolkullisen ihmisen olisi hyvä tietää. Maaseutukoulun hyviä puolia on tietty idioottiryhmäkurin (heimohössötys... kollektiivinen itsemurha?) höllyys, joka on jossain eliittikouluissa on ihan mahdoton. Herra siunaa ihmistä eliittikoulujen, sisäoppilaitosten ja cityheimojen teurasjätteiltä.

27.2.2015

Kuolevaisten elämä on toinen toistensa hengiltä väsyttämistä. Lahjakkaimmat heistä, operatiivit, saavat siitä palkkansa.
Jotenkin saan tarpeekseni tästä kitaristista (Ómar Guðjónsson). Noilla ilmeillä ei voi kuulostaa hullummalta. Rytmiosasto on otettu eri genrestä ja sukupolvesta. Toimiva ratkaisu.

Jos jollakin on kaunis pää (esim. suomenruotsalainen blondi) ja jollakin kaunis vartalo (tataarityttö), heidän aikansa on tullut yhtyä.

NUORISON KAPINA KESKITYSLEIRIN SUIHKUHUONEESSA

Maailmanpolitiikan perussääntö numero yksi: kaikki operatiivinen toiminta tähtää Venäjän kaatamiseen.

ISIS, museotuhot, arabikevät, Ukraina, Venäjän öljyalueet, muslimit, kaikki tämä on yhtä.

Operatiivi ei ole kuolemattoman palvelija vaan kuolleen palvelija, kummituksen palvelija, haamun palvelija. Operatiivien maailma on täysin kuollut, kuuro, mykkä.

Operatiivien maailma salaa Nietzschen filosofian, mutta noudattaa sitä itse. Tätä elämänvoimien erikoista toisen asteen tukahduttamista vastaan, jonka rinnalla uskonnot ovat leikkiä, voi nuoriso nousta kapinaan, jos se käsittää itsensä. Nuorison, kasvavan, näkökulmasta operatiivien toimintaa ohjaa huikea järjettömyys.  

25.2.2015

Meidän kaikkien yhteisen luojajumalan määritelmä on ehkä tämä: Jumala hylkää ne jotka kuvittelevat automaattisesti olevansa Jumalan valittu kansa.
Musiikissa monarkismin ajatus tulee kaikista räikeimmin esiin: kun ei ole mitään väliä sillä miltä musiikki kuulostaa, ja kaikki merkitys on sillä kenen poika tekijä on.  

24.2.2015

Britit on niin mystistä porukkaa:

Cool video. Kun katsoo noita rumpupattereita ja muuta rekvisiittaa, tulee musiikillisesti luonteva lopputulos yllätyksenä.





JA varsinaista aikuisten oikeeta asiaa:
Oliko taas fiksua käydä Hyvinkään Hifi Gurulla kuuntelemassa isoja Magnepanin kaiuttimia. Järkyttävä totuus paljastui: on irvikuvallista elämänhalveksuntaa kuunnella musiikkia muilla kaiuttimilla. Ilmeisesti täytyy vain keskittyä kuuntelemisen ja nauttimisen sijasta tekemiseen. Genelecit kelpaa siihen epäkiitolliseen hommaan aivan hyvin: tekijälle riittää että huomaa virheet ja häiritsevät asiat.
Jos kuolema olisi täysin huoleton asia, kauniit eläimet eivät olisi jatkuvassa vaarassa kuolla sukupuuttoon. Elämä on elävä muisti.

23.2.2015

ELECTROSHOCK

Jukka Ruohomäki on tähänastisen Electroshock Recordsin tuotannon kuuntelun perusteella eräs kiinnostavimpia uusi tuttavuus. Toki muistan Ruohomäen ulkonaisen hahmon 1990-luvulta Sibelius Akatemian studioilta. Mutta hänen musiikkiaan en ole montaa kertaa kuullut aikaisemmin. Jos pitäisi määritellä Suomen Brian Eno, voisi Ruohomäki olla hyvä kandidaatti. Enossa olennaista on se henkinen ulottovuus, että hänellä on hyvät kulttuurisuhteet Venäjään, ja että hän on asunut Pietarissa. Harvoin sellaisella syväulottuvuudella on toteutumispohjaa suomalaisessa jääkärimarssin ilmapiirissä. Pitää olla aikuinen ja iso ihminen, että voi vain kävellä Venäjän rajan yli kulttuurin ja yleisinhimillisyyden merkeissä. Se ei ole skeneilyä ja kaverikritiikkejä se. Toisaalta Ruohomäestä ei taida löytyä Bowien parhaiden B-puolten Eno-ulottuvuutta.
 
Toinen mielenkiintoinen uusi tuttavuus on pianisti Roman Stolyar, joka tuo paikoin mieleen nerokkaamman edeltäjänsä Sergei Kuriohinin. Tosin Stolyarilla mahtuu albumiin muutama todella pahan hudin omainen mestariteos. Muutamia kiinnostavia amerikkalaisia tuttavuuksia on syntynyt. Hollantilainen Roderik de Man on klassisen elektroakustisen musiikin asialla, mieleen tulee paikoin INA/GRM ja Francois Bayle. Tosin useimmat kappaleet ovat aika tyypillisiä jälkisarjallisia nauhateoksia jollekin soolosoittimelle. Mutta hyvin sävellettyjä. Albumi on kuitenkin kokonaisuutena melko uuvuttava.

Tuottaja Artemiy Artemievin oma vahvuus, silloin kun se pääsee esiin, on emotionaalinen eteerinen melodiantaju. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että Cold (1997) on Artemiy Artemievin paras levy. Valitettavasti tämä kuin moni muukaan Artemievin levy ei kuulu saamaani promopakettiin. Isä Edward Artemievin loppukauden tuotanto on pojan tuotantoa villimpää menoa. Edward Artemievin Pähkinänsärkijä (sovitus Tsaikkarin alkuperäisestä) kuulostaa parhaimmillaan erittäin mahtavalta ja raikkaalta.

Yleisesti ottaen on valitellen todettava, että Electroshock Recordsia ei ole syytä kutsua Venäjän Tzadikiksi. Kehittyvien ja täysin omaperäisten artistien tiheys ei näyttäisi (tässä vaiheesa kuuntelua) olevan riittävä. Jos otan satunnaisen Tzadik -valinnan kuuntelemattomista Tzadik-kappaleistani (arpa osui tällä kertaa: Elliot Sharp: Intifada... huh huh olipas mahtava kappale) saan aika usein Electroshockin kirkkaimmat hetket ylittävän elämyksen. Tämä tosin pätee miltei kaikkiin maailman levy-yhtiöihin, myös ECM recordsiin.

Vaikutelma ei siis ole raikkain mahdollinen. Liikaa on tusina-ambientia, noisea, clitchiä ja muuta ajan syrjästä kiinni kasvavaa, jota on jo Sound Cloud pullollaan. Tzadikin nykylinjaan on näistä tunnelmista matkaa parisenkymmentä vuotta. Vaikuttaa että musiikkiteknologia Moskovassa ei ole Sukhoi hävittäjien tasolla. Katsotaan.       

KREETALAINEN MUSIIKKI

ei noudata mitään selkeästi ilmaistuja sääntöjä, vaan vaikuttaa ulkopuolisesta täysin oikunvaraiselta. Muut sanovat, että ilman sääntöjä kuka hyvänsä voi olla säveltäjä. Mutta kreetalaiset sanovat, että sääntöjen avulla kuurosokeakin voi säveltää samaa tylsää musiikkia.
Olin ihan hyvällä tuulella kasarmilla. Päivällä jouduin sotilasmuodostelmassa marssimaan harjoituskentällä. Sain jonkun dejavukohtauksen ja aloin äkkiä voida todella huonosti. Heräsin mielettömään angstiin. Unessa ei tosiaan ollut muuta ahdistavaa kuin hetken marssi. Kohtuuttomuus on viisauden vastakohta, ja sota on se uoma, johon kaikki kohtuuttomuus tähtää.

THE ULTIMATE MESSIAEN PACKAGE

Kaiken elektroakustisen tauhkan jälkeen oli taas erittäin raikas kokemus kuunnella pari Messiaenin mestariteosta. Messiaenin urkuteoksista tämä on toistaiseksi paras kuulemani: Meditations sur le Mystere de la Sainte Trinite. 1930-luvulla Messiaen tosiaan oli parhaimmillaan, tämäkin taas vahvistaa sitä: Poemes pour Mi 1937, Premier Livre (1) Action de graces.

Messiaen on kyllä urkuteoksissaan myöhemminkin kiinnostava. Itseasiassa, mitä enemmän kuuntelen niitä, sen enemmän kiinnostaa yrittää nykyaikaisilla syntetisaattoreilla (UVI Vintage Vault) jotakin samantapaista.

 Pitäisi jo käsittää, että tiedostamattomissa tottumuksissa kiinni pitäytyvä ajattelu ei ole mitään muuta kuin itsen vahingoittamista, koska sillä tavalla ei koskaan selviä, mitä maailmassa ja näillä kaikilla välineillä voisi tehdä hyvää. Total Messiaen:

Ystävyyskaupungit Turku ja Pietari ovat kumpikin maansa entsiä pääkaupunkeja ja hieman samantapaisessa oppositiosuhteessa nykyiseen pääkaupunkiin nähden. Ero on siinä, että kukaan jonka suku ei ole elänyt vähintään 350 vuotta Turussa, ei saa sanoa itseään turkulaiseksi. Kun taas ei ole olemassakaan niin vanhaa pietarilaista sukua. Tässä tapauksessa vanhuus merkitsee pelkästään elinvoimattomuutta eikä siihen sisälly mitään arvokasta. 
Tässä kaikista uusin pianoluonnos. Messiaenin oppien vaikutus tuntuu, mutta ei tämä vielä ihan ole sitä suuntaa, johon olen pyrkimässä. On käsitettävä: kaikki potentiaaliset kehitysaskeleet ovat huomioenergian suuntaamisen funktioita.


22.2.2015

WALTARI

Kyllähän Sinuhe on yksi tärkeimmistä ellei tärkein koskaan Suomen kielellä kirjoitetuista romaaneista. Kyllä nämä ihan aiheellisia pohdintoja on. Se on tarkka erään maailmankuvan ilmaus, mutta ennen muuta se on psykedeelinen matka. Kirjassa on monta monituista jäljittelemättömän mielenkiintoista kappaletta, mutta Heettien valtakunnan kuvaus on ehkä kaikista mielenkiintoisin. Waltari sanoo huomattavan paljon ajankohtaista kosmopoliittisesta, uskonnosta ja ksenofobiasta.

Waltari ei kuitenkaan erityisemmin kunnostaudu sadismin ja muiden mielen sairauksien kuvaajana. Hulluuskin on Sinuhessa vain yhdellä sanalla kuitattua hulluutta. Ne kirjailijat, jotka eivät kuvaa sadismia oikein, ovat pessimistejä, koska olettavat, että sadismia ei voida parantaa ja siksi ihmiskunta ei parane. Toisaalta maailma on paikka jossa koneet helposti kuluvat ja rikkoutuvat. Täydellinen olotila on vain hetkellinen. 

Seuraavassa Mika Waltari kirjoittaa siitä miten ksenofobiaa lietsotaan tietoisesti sotaan asti. Tässäkö Helsingin Sanomien oppikirja? Vaikka Waltari puhuu kriittisesti.   

Niiden, jotka etsivät totuutta
vilpittömästi
yhteisymmärrys on täydellisin.
Siksi heidän muodostama
joukkue voittaa.
Haasteena on tunnistaa
ja löytää toinen toisensa.
Tehdä se salaa.

ERKKA MYKKÄNEN: KOLME MAAILMANLOPPUA

Erkka Mykkäsen esikoisteos on ainakin alun neljäsosansa puolesta raikkainta suomenkielistä uutta tekstiä mitä olen aikoihin nähnyt. Teoksen muoto on hallittu kokoelma lyhytproosaa. Sivun mittaiset poeettiset tarinat kasvavat teoksen myötä kolmeenkin sivuun. Selkeästi jäsentyneet episodit eivät lässähdä ilmeisiin tulkintoihin, eivätkä leiju liian irti. Tietyllä vakiolla tasolla psykologisesti tarkkoina ne resonoivat hillitysti ja mielekkäästi havaitun nykytodellisuuden kanssa ilman "häiritsevän karaistumattomia" painotuksia tai ärsyttävää osoittelevuutta. Mykkäsen kirjoitustyyli on omaperäinen ja kypsä. Muotonsa puolesta teokselle voi etsiä vetailukohtaa ehkä Turkan Aiheista, vaikka tyyli onkin hyvin eri tavalla omaperäinen.

(Jatkuu) 

21.2.2015

Uusi SC kaveri ja saman koulukunnan säveltäjä:










Joko taas on tähdet väärässä asennossa. Karmea olo heti aamusta. Ja alkoholiin en ole koskenut aikoihin (ei kai tämä siitä johdu).
Venäjässä tietysti on enemmän sellaisia asioita, joita en pidä kuin Suomessa, koska Venäjässä nyt on enemmän kaikkea. Tämä ei silti sulje pois sitä, että yhdistämällä kaikkien kulttuurien parhaat piirteet, saadaan ylivertainen tietoisuus.
Pyhiä lukuja Venäjällä ovat kolme ja kahdeksan. Karusellin juna kulkee aina kolme kierrosta.

20.2.2015

380 comments awaiting moderation
Pari päivää vipannut päässä aika pahasti. Onko tätä tällaista nyt taas liikkeellä?
Kitaristeille vinkiksi: käykää testaamassa shamaani Kai Karhusen efektilaitteita. Mulla oli just lainassa 60' 70' Fuzz, Reverb ja Phaser. Parasta analogisoundia, mitä olen kuunaan kuullut. Noi Karhusen efektit eivät ole aivan halpoja. Esim toi fuzz on 200. Mutta hintansa arvoinen. Jumankauta että tällainen Boss ME-80 digitaalinen multiefekti kuulostaa noiden jälkeen kamalalta.

VETOOMUS VLADIMIR PUTINILLE

Sudet ovat kuolemassa sukupuuttoon Suomessa ja Venäjällä. Susien metsästys ja demonisointi on heti lopettava. Jos sudet kuolevat, alkaa taudit mellastaa muissa metsän eläimissä ja massakuolemat. Tilanne on vakava. Susien geenipooli on kaventunut kriittiseksi ja johtaa sukupuuttoon jos susikantaa ei nosteta yli 3000 yksilöön - nyt se on 600 Suomessa ja Venäjällä yhteensä. Pohjois-Amerikan susista voisi tuoda apua geenpoolin laajentamiseen.

Vain Vladimir Putin voi pelastaa Suomen ja Venäjän sudet ja muut metsän eläimet. Putinin täytyisi nopeasti tehdä mediakampanja ja nostaa sudet ihailun kohteeksi.

KIIHKOTTOMUUS

Kansakunta, joka ei aio käyttää omia voimavaroja hyväkseen, on sairas. Sen sisällä on suvereniteetin ristiriita: se pelkää itseään, koska saattaa itse paljastaa oman sisäisen ristiriitaisuutensa. Fasismi on psykologiselta perustaltaan patologista kriisikäyttäytymistä. Fasisti toimii kriisissä ainoalla vaistomaisella tavalla, jonka fasisti tuntee. Tämä tapa periytyy muinaisilta, teknologisilta edellytyksiltään erilaisilta ajoilta, ja nykyisessä ajassa voitolle pääsevät eivät toimi sen mukaisesti.

Fasistille kriisi on pysyvä olotila. Fasistin pääväittämä on ensin, että fasismia ei ole olemassa, ja sitten kun kriisi konkreettisesti tuo fasismin esiin, fasisti väittää että kaikki ihmiset ovat fasisteja. Nämä perusväittämät ovat harhaisen mielen tuotoksia. Siksi fasisti lopulta sotkeutuu omiin sairausperäisiin lankoihinsa. Fasistin kiihkoisten sotkujen synkkä siivoaminen on ihmiskunnan kiihkoton velvollisuus. 

MORAALINEN PERUSTA

Putin ei tietenkään tässä tarkoita sotilaallista voimaa, vaan moraalista voimaa, johon nyt ei paljon vaadita, että sitä on enemmän kuin valheisiinsa tukehtuvalla länsiliittoumalla.

Mutta Venäjän todellisen sotilaallisen toimintakyvyn aliarvioiminen ei ole muuta kuin omien miesten tahallista tapattamista. Jos suomalaisten ihmisten turvallisuudesta oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, silloin Venäjään ja Venäjän mielipiteeseen olisi suhtauduttava vakavasti, vaikka olisikin rationaalinen peruste ja argumentti olla eri mieltä.

Ukrainan kohdalla tällaista argumenttia ei voi olla. Poroshenkon toiminta on osoittanut, että hän ei välitä omien joukkojensa kohtalosta. Hän tapattaa omia miehiään kuin teuraskarjaa. Suomeen tämä vaikuttaa niin, että ainakin tuoreiden lehdistökuvien mukaan Niinistö näyttäisi olevan Poroshenkon kaveri. Toivottavasti se ei ole totta. Kriisitilanteessa omientapattajista kannattaa olla huolestunut.

Natsien toimintatavoista pitää erottaa tämä piirre: itärintama oli myös natsisaksan armeijalle ennen muuta rangaistuspaikka, kun muut sotatantereet natsille tietysti ovat huvipuistoja. Vähintään yhtä suurta nautintoa saatiin ajatuksesta, että omia kuolee, kuin siitä että vihollisia kuolee. Se oli sitä kansakunnan puhdistautumista omista sotkuistaan. Natsille sota itsessään on päämäärä, ja sillä miten sodassa käy ei ole suurta väliä. Jos natsi saa päättää, sota jatkuu ikuisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun viimeinen juutalainen tai venäläinen on ammuttu, aletaan ampua omia. Sokka on irti. Koskaan ei tule mikään raja vastaan.  

Mitä tulee slaavikansan luonteeseen, on hieman kyseenalaista sanoa kuin suomalainen hevoshuijari, että "samanlaisia hevoshuijareita ne on koko porukka". Sanoisin, että suomalaisella hevoshuijarilla on tässä ammattinsa puolesta hieman rajoittunut otos ja käsitys koko slaavikansan luonteesta. Ensinnäkään hevoshuijarien valtiot eivät ole niin pitkäikäisiä kuin Venäjä. Toiseksi harvoinpa huijarit voittavat olympialaisissakaan enemmän mitaleita kuin muut kansakunnat.
 
Mutta olipa slaavikansan luonteesta mitä mieltä hyvänsä (ja jokaiselle toki oikeus ja rohkaisu mielipiteeseen ja sen ilmaisuun) yllä sanomani ei siitä muuksi muutu.

Jotta nyt varmasti tulisi selväksi, että en havittele autonomian aikoja ja Suomen liittämistä Venäjään tai mitään Suomen suvereniteetin vähentämistä, sanon: Suomen itsenäisen puolustuksen on perustuttava rationaaliselle doktriinille, jossa puolustuksen vahvuus on rationaalisessa suhteessa  siihen 1) että maata ei kannata täältä lähteä sotimalla varastamaan, 2) että se vastaa geopoliittista kiinnostavuuttamme.

Selvennän: Naton läsnäolo lisää suomen geopoliittista kiinnostavuutta ennemmän kuin Natolla on kykyä Suomea suojella. Tämä on yksinkertainen matemaattinen yhtälö, jossa muuttujina on paitsi etäisyys Venäjään myös etäisyys Pietariin. Geopoliittista kiinnostavuutta Suomessa on ilman Natoakin, mutta sitä vastaavaksi on mahdollista rationaalisesti muodostaa oma puolustusjärjestelmä.

Rationaaliselta perustalta ulkopolitiikka ja puolustus toimivat hyvin ja myöskään miehistön motivaatiossa ei ilmene ongelmia. Kun taas seikkailupolitiikka Venäjän kaltaista toimijaa vastaan aiheuttaa suuria sisäisiä moraalisia ongelmia, kuten Ukraina opettaa. Pakkoarmeija ei toimi Venäjän suuntaan yhtään sen tehokkaammin kuin palkka-armeija. Moraalinen perusta on välttämätön.

Vielä selvennys: vaikka miten tarkasti muilta ja itseltä kätketty hulluus ei ole moraalinen perusta. 

19.2.2015

Venäläisessä ja suomalaisessa luonteessa on paljon jotain samankaltaista luovuudenvastaisuutta, tuhoavuutta, rajoittuneisuutta, vaikka kulttuuriset ilmenemismuodot ovat sinänsä erilaisia. Juuri tällä hetkellä tuntuu vieraalta venäläisyys, suomalaisuus, eurooppalaisuus, amerikkalaisuus, niin ja ihmisyys.  
Palikkatestissä on tärkeintä mahdottomuuden tajuaminen. Paras syy epäillä taiteen merkitystä on kai se mikä paljastuu Tarkovskin martyrologiaa lukiessa: voiko toiminta, joka johtaa niin hurjiin emotionaalisiin konflikteihin, olla ylipäätään mielekästä? Onko tuloksella merkitystä, jos prosessi on martyrologia? Onko päämäärällä arvoa, ja kenelle sillä on arvoa, jos matkan tekeminen on yhtä helvettiä? Jos se mikä ei tapa vahvistaisi, ihmistä ei vanhuudessa odottaisi kuolema. Maailman luonne toki on konflikti ja silmitön väkivalta, mutta pitäisikö viisaan ihmisen luopua kaikesta pyrkimisestä maailmassa? Gurdjieff tuntuu pitävän itsestään selvänä, että työstä taiteen tasolla on luovuttava, ja siirryttävä työhön taiteen metatasolla. Gurdjieftyöhän on jonkinlaista taiteellista työskentelyä metatasolla.   

TOTUUS

kuin lapsi syntyy. Kohdussa ei voi loputtomasti kasvaa. > kivisikiö

OSASTOT

Hullujen taide, poliisien taide.
Sodassaan jumalaa vastaan ihminen yleensä menettää järkensä ennen tuhoutumista.

LOPULLINEN PÄÄMÄÄRÄ ON MANIPULAATION PALJASTAMINEN

Haasteena on vaikuttaa näkymättömästi, ja tehtävänä on VAIN tehdä näkyväksi. Ei saa muodostaa minkäänlaista näkyvää massaa, gravitaatiokeskipistettä tai hyökkäyksen kohdetta. Pitää olla täysin nimetön, aineeton ja näkymätön, jotta kontrollia ja väkivaltaa ei voida kohdistaa. Kaikista tärkeintä on olla sitomatta ajatuksia vähäisimmässäkään määrin paikkaan, hetkeen,. poliittisiin puolueohjelmiin (jotka ovat aina CIA:n kaappaamia) tai uskontoihin, jotka ovat vielä saastuneempia. Ajatuksien pitää olla vapaasti joka hetki elävä totuus.

Kokemus on osoittanut, että ei ole syytä uskoa siihen, että yksinkertaisella luonnollisella kielellä voidaan säilyttää tällainen ajattelun vapaus. Yksinkertaiset kielet kaapataan koko ajan, ja kontrolli maadoitetaan yhä syvempiin tiedostamattomiin rakenteisiin. Erittäin harvat yksilöt planeetalla käsittävät morfisten kenttien toimintaa siinä määrin, että voivat käsittää niiden perinpohjaisen syvyyden omien tiedostettujen rakenteiden takana. Kentän kannalta ihmisen tietoisuus on aina ohut. Itse olen sitä mieltä, että monitaiteen kieli on ainoa vapaa kieli. Se vaihtaa koodekkia, kontekstia, kohderyhmää, paikkaa, aikaa, alakulttuuria, muotoa, aistia, hahmoa, joka hetki. Siinä ääretönulotteinen pulssikoodimodulaatio ja lopullisen koodauksen maku.

En ole lukenut Gramscia, mutta epäilemättä samoja vaikutteita olen saanut toista kautta. Vaikka nyt Deleuzelta. On selvä, että hegemonia (hegemoniataiteilijat ja maksetut bulvaanitoimittajat ja muu hegemoniamedia) kaappaa kieltä, psykoanalyysiä, historiankirjoitusta, "hyviä aatteita", liikkeitä, puolueita, kansalaisjärjestöjä jne. koko ajan omalle kielelleen, jonka ainoa tarkoitus on estää deleuzelaisesti "paon viivan" syntyminen. Morfisten kenttien tasolla ja suoran energian tasolla, tämä ilmiö tuntuu nimenomaan välittömästi luovien energiojen tukahtumisena. Vain henkilö, joka ei yhtään ole läsnä hetkessä, voi olla huomaamatta tätä ilmiötä selvästi. Spontaani taiteilija, improvisaation ammattilainen huomaa tämän energiatila muutoksen herkimmin.

Bulvaanit (koteloituneet robotit, jotka eivät kykene hahmottamaan todellisuutta oman olemisensa kautta, vaan ainoastaan kontrollijärjestelmänsä kautta) nimeävät kokoajan luovuudeksi epäluovuutta, kulttuuriksi antikulttuuria, rauhantyöksi väkivaltaa. Tuon koko äärettömän suuren porukan ainoa työ on laittaa vääriä etikettejä pulloihin. 
Tätä sekoitusta ja kiusantekoa, joka yleensä tehdään valtiollisesti ja kaikilla mahdollisilla resursseilla, vastustetaan deleuzelaisesti hyvin elegentilla ja näkymättömällä tavalla: avaamalla ja osoittamalla paonviivoja. Tämä vankila on ääretönulotteinen, eli paon viiva aina löytyy, mutta riippuu "pakenijan" eli vapauden janoisen sielun tiheydestä. Lisäulottuvuuksien näkeminen on aina mahdollista, ja hyvin kevyttä ajattelutyötä sellaiselle, joka ei ole illuusioden gravitaatioissa kiinnipalaneena. Tämä lisäulottuvuuksien näkeminen on itseasiassa inellekutuaalisuuden ainoa määre. Mikään muu ei nimittäin varsinaisesti ole ajattelua, vaan ainoastaan mekaanista estojen ja torjuntojen paikkailua. 

Todellisen ajattelun tunnistaa siitä ja vain siitä, että se vapauttaa välittömästi suuren määrän energiaa. 

FASISMI ON SOSIAALINEN SYÖPÄ

Fasismi perustuu siihen, että ihmiset, jotka hyvin tietävät ja tuntevat sen mitä fasismi on, aktiivisesti unohtavat sen mitä fasismi on. Saksalaiset ovat taas sortuneet tähän Ukrainan kohdalla. Saksalaiset kaikessa näennäisessä järkevyydessään eivät halua muistaa miten lopulta sokka irti -porukkaa fasistit ovat. Siksi nyt kun äärioikeisto todella ottaa Ukrainassa vallan saksalaiset joutuvat paniikkiin ja häntä koipien välissä kaatavat valtaannostamansa Kiovan fasistijuntan. Sitä ennen kuolee valtava määrä satunnaisia sivullisia.

Ukraina kuvaa täydellisesti eurooppalaisen sivistyksen tilan. Sivistystä ei ole. Euroopassa ei ole ollenkaan vastuullista älymystöä. On vain eriasteisia trolleja -- pikku trolleja, asiamiehiä ja hyväuskoisia lyhytnäköisiä hölmöjä, joilla ei ole tulevaisuudenlaskentakykyä eikä olemisvastuuta lainkaan.

Varmasti voi sanoa, että jokainen joka ei ole tähän mennessä avannut suutaan on yksinkertaisesti ei-oleva. Missään tapauksessa ei voi puhua älymystöstä tai taiteilijoista sellaisen aineksen kohdalla. On ymmärrettävä että tilanne on jatkunut pitkään. Loputtomasti ei voi aktiivisesti vaieta ilman että se alkaa tulla räikeästi esiin. Tämän pelin säännöt ovat mitkä ovat. Maailman tapahtumat ovat äärimmilleen hidastettuja. Tietoisuuden ja tahdon koettelemus on voimakas, totuuden esiinkutsuminen näyttää ikuisuusprojektilta, johon osallistuminen on varattu vain kuolemattomille.

Siksi koko nykyinen todellisuuskuvamme on niin pelkkää onnetonta mielikuvitushöttöä. Me tiedämme, että illuusio sortuu sillä hetkellä kun totuus on esiinkutsuttu. Sen jälkeen meidän, suupalloin vaiettujen ja hiljennettyjen, jotka alusta asti olemme (pienin mutta kivulian ponnistuksin) käsittäneet pääpiirteissään asioiden reaalisen tilan, on tietysti helppo, raunioiden keskellä, olla jälkiviisaita, kun voimme osoittaa (levittämällä ja säilömällä tekstimme kirjarovioilta kaikkien mantereiden servereihin), että tiesimme tämän jo kymmenen vuotta sitten.

Sitä ennen vuotaa paljon verta. Verta, joka on turhaa ja typerää kuin Helsingin Sanomien kirjoittelu. Se tietoisuutta vailla oleva veri ei kelpaa jumalille uhriksi.

Fasismi on hämmentävä ilmiö. Se on sosiaalinen syöpä, joka leviää sillä mekanismilla, että syöpäsolujen erottaminen terveistä käy yhä vaikeammaksi. Ukrainan tapahtumat osoittavat että fasismia ei ole ilmiönä lainkaan kyetty (Euroopassa ja Yhdysvalloissa) käsittelemään. Se mitä ei käsitellä uusiutuu vääjäämättä, yhä tuhoisammassa muodossa.
Ilya Kisaradov niminen taiteilija näköjään kopioi meduusaideani. Ei haittaa, tuohan on kehittyneempi versio, jota voin puolestani itse kehitellä. Näin ongelmalista on plagiointi tänä Google-kuvahaun aikana. Valokuvaajat varmasti seuraavat tarkasti (ja helposti) tekijänoikeuksiaan. Tuon meduusan valokuvaaja esimerkiksi saattaa ottaa meihin kumpaankin yhteyttä.





18.2.2015

LATURAIVO

Henkiset rintamakarkurit piirittivät fyysisen rintamakarkurin. Eläkelaiset tukkivat tien, vammaiset tukkivat näkyvyyden, maahanmuuttajat estivät haistamasta, homot estivät maistamasta. Se oli elämä.

KULTTUURIVÄLIKYSYMYS

Väsymys kyl kyylyy kyldyyriin. Kysymyksillä vitun myrskyä Sylvi kuulutti aamuhartaudessa. Kysymyksinä virut kiven sisällä pulpetilla ja kuulet tutun rivin lotossa voittaneen. Lirut kysymyksinä siihen maaliin, johon esi-isäsi laittoivat pallon vierimään. Se tuntuu irvikuvalliselta: syntymä kestää Kluuvin graniittiin miljoona vuotta. Syntymä on virus kylkiluiden välissä. Villi Turku on rakennettu myrkylliselle laiturille merkityksiin ja uuvutuksiin. Myrkystä syviin köli kyntää sinusrytmissä. Myrkyllistä on myös kuivuus nyt kun likunut Sylvi on yhtä kiintymyksen ryvästä. Siirtymä on kylvyn villitys, ärtymys nukkua ammeen ryskyvää reunaa vasten. Myrskyä ylistivä laulu on lysti mulla, myrskytuuli tuntee kylvävänsä ylimyksiä maan ääriin. Me suomalaiset tiedämme että kylmyys auttaa suruun. Kruunuksi muuntunut sarvi.

TILAN KÄYTTÖ

Voi olla että yliopistoluennolla istuminen on muinainen jäänne, jolla ei ole enää samaa merkitystä. Jäänne on aikakaudelta, jolloin tiedon levittäminen monille oli rajoitettua paitsi tarkoituksellisesti myös teknisesti. Youtube korvaa luentojen ja oppituntien passiivisen seuraamisen. Silti videollakin täytyy jonkun luennoida, hyvin. Keskustelupalstat korvaavat keskustelun. Ellei yhteistä tilaa käytetä täysin elävästi, on läsnäolosta jo tullut pelkkä fetissi ja surkastuneen fantasian purukumi.

Kysymys on siitä mitä on tilan elävä käyttö, mitä on sähköistynyt tunnelma tilassa, jota netti ei välitä? Netti tekee tämän kysymyksen ilmeiseksi, mutta ei anna vastausta.

Taiteen opetuksen ongelma on se, että se ei voi olla ammatilliseen toimintaan valmistavaa (mikä riippuu taiteilijan suosiosta), vaan ainoastaan yleissivistävää. Kenestäkään ei tule opetusohjelmien avulla Picasso tai Mika Waltari. Suuri ei ole sukua ihmispedagogiikalle; suuri tulee kokonaisena toisesta maailmasta. Mutta taideopetuksella voidaan luoda vastustusta (joskus harvoin ymmärrystä) todelliselle taiteilijalle. Voidaan luoda vihamiehiä, opettajia ja mätiä kananmunia heittelevää yleisöä. Parhaassa tapauksessa vittumaisia kriitikoita. Siksi taidepedagokiikka on kokonaan turkulaista.

Kasvamisella on muutama edellytys. Ensinnäkään se ei voi tapahtua suuressa määrin ennen syntymää. Syntymän taas ei tulisi kestää koko elinaikaa. Eläimet syntyvät nopeasti, puut ja kiviainekset hitaasti. Syntymässä ei ole mitään vastakkaista kuolemalle. Ulkosynnyttimiin jumiutunut työnnetään takaisin kohtuun paloittelu-uhriksi kohdun jumalille.

Kasvaminen on tiheyden ja integraation kasvamista. Luovuus on kasvamista kiven kohdussa ja olla välittämättä siitä mitä itsen ulkopuolella on. Kun asioista tehdään mahdottomia, ne eivät silloin ole enää liian helppoja. Siksi kasvaminen voi tapahtua vain kasvun estävää ylivoimaa vasten, niin kuin köynnös kohoaa seinää vasten. Ellei tukahduttavuudesta ole kysymys, kasvu hidastuu. Ellei kuolema ole välitön uhka, kuolema unohtuu. Kasvu on porautumista äärettömän pehmeään sammaleeseen kätkeytyneen peruskallion läpi. Vastassa ei ole koskaan mitään muuta miljardi vuotta vanha graniitti. Luovuus on kyvyttömyyttä ottaa graniitin tahto huomioon. Luovuus on absoluuttisen vastakkaista raskaudelle, pakotetuille, opetetuille sisällöille.

Mahdottomuuden käsittäminen vaatii paitsi loogista ajattelukykyä myös sen vastakohtaa, eli tervettä järkeä.
  

Aika tekee hidasta politiikkaa.

17.2.2015

Jotain suurin piirtein näistä aineksista kokoon keitettyä menee kohta viinyylille.


Artemiy Artemiev lähetti sitten 47 Electroshock -albumia. Nämähän on kaikki aivan erikoispainoksia.

HYVYYS

Suomalaiselle hyvää on kaikki se mikä kestää, mikä ei mene rikki. Hyvää on sitkeä, poron liha, VW dieselmoottori, tervaskanto.

16.2.2015

DETERMINISMI

Suunnitelmallinen toiminta on determinististä, ellei mikään pilaa suunnitelmaa.
Ei mitään uutta ajatusta auringon alla, joka ei olisi Venäjän vastaisen villin hysterian synnyttämä. Olipa uusi aatevirtaus miten tieteellinen hyvänsä, aina ensimmäiseksi pitää tarkistaa millä tavalla se on venäjävauhkouden motivoima. Esimerkiksi turkistarhauksen vastustaminen (koska venäläiset käyttävät turkiksia), vihreä liike (koska Venäjä on saastainen ja ihminen eläimen alapuolella), homoparaati (koska venäläismiehet pitävät heteroseksistä), lihansyönnistä kieltäytyminen (koska Venäläiset pitävät saslikista), absolutismi (koska venäläiset juovat vodkaa) jne, jne loputtomasti.

UKRAINAN KRIISI ON KIELEN KRIISI

Ukrainan kriisissä on kysymys modernin kielen kriisistä. Meiltä puuttuu taikasanat, joilla kriisi ratkaistaan. Modernista kielestä on tullut totaalisen ohipuhumisen kieli. Koko maailma tapahtuu tällä hetkellä eräänlaisessa rinnakkaistodellisuudessa, johon moderni (poeettisesti tyhjä) kieli ei ulotu. Ukrainan kriisiä ei voida ratkaista ennen kuin (jokin tuore) kieli kykenee koskettamaan niitä asioita, joista siinä todellisuudessa on kysymys.

15.2.2015

Elefantinsilmäinen tirkistelijä. Tylsyyden ennaltaehkäisy.

14.2.2015

Tällä keinolla on tarkoitus turvata Suomen kansainvälinen nuolentakyky. Kansainvälinen nuolentakykymme on heikentynyt merkittävästi kymmenessä vuodessa. Nuolentakyky kuitenkin parani viime vuodesta. Suomen kansainvälinen nuolentakyky on edelleen hyvä tai ainakin kohtalainen. Paljon on ollut puhetta siitä, kuinka olemme liputtaneet itsemme ulos kansainvälisestä nuolennasta kohtuuttomine vaatimuksinemme.
Heideggerin filosofia on tämän saman mustan ironian läpitunkemaa. Euraasian filosofi Dugin herättää epäilyksiä: miten hän voi olla samalla kertaa vanhauskoinen ortodoksi ja heideggerin filosofian ystävä? Heideggerin filosofiahan kieltään mystiikan kuitenkin erittäin tietoisena siitä mitä pohjimmiltaan ON mystinen kokemus. Tässä sen ironia: juutalainen joka jo ennen häntä kieltää mystiikan, vain unohtamalla sen olemuksen, on jo ylittänyt oman jumalansa kärsivällisyyden, tuhonnut kabbalansa, oman kulttuurinsa, itsensä. Heidegger ei suinkaan ole mystikko. Mutta hän on erittäin tarkkanäköinen metamystikko.

11.2.2015

SoundCloudin iPad sovellus on ratkaisevasti mukavampi kappaleiden soittamiseen kuin tietokonekäyttöliittymä. Mutta editoimiseen ja listojen tekemiseen tietokonekäyttis on paljon parempi. 

10.2.2015

ANDREIJ ZVYAGINTSEVIN LEVIATHAN (2014)

on mielenkiintoinen Venäläinen versio Mikael Koolhaasista, eli oikeusmurhasta, joka tapahtuu yhteiskunnan korruptoituneiden elimien myötävaikutuksella. Nuivasti voisi ajatella, että tässä kerrotaan allegoriaa Hodorkovskista ja Putinista. Mutta pelkkänä realismina elokuva on kiinnostavampi, hyvin näytelty ja emotionaalisesti erittäin järkyttävä.

Venäläisessä keskustelussa elokuvaa pidetään huonona, koska on liian tarkka ja totuudellinen ja siksi aikaan sopimaton, koska patrioottiselle propagandalle olisi tilausta. Toisaalta elokuvassa on vahva antifeministinen (vai miksi tätä länsimaista naishapatusta pitäisi kutsua, femiiniksi korruptioksi?) lataus.

Alussa jo ehdin luulla, että nyt mennään mielenkiintoiseen antiurbaaniin tulevaisuusfantasiaan, mutta ei. Elokuva on pessimistinen venäläistä urbaanisuutta kohtaan, muttei tarjoa mitään fantasiaa paremmasta. Näytetään vain miten yhä rumeneva neuvostoinfra pitää havaitsevat sielut otteessaan vaikka Venäjä on maa, jossa kauneutta ja tilaa riittäisi jokaiselle katseltavaksi. Mutta tällaisten aatteiden aika ei taida olla vielä koittanut Venäjällä. 


9.2.2015

ONNEKSI OLKOON VALKOINEN RATSU

Kun viime toukokuussa tapasin Duginin puhuimme paljon siitä, kuinka Fukuyama on kääntänyt Platonin valjakkovertauksen hevoset "japanilaisittain" nurinpäin: musta on muuttunut valkoiseksi ratsuksi. Fukuyamalla thymos on musta ratsu, kun taas Dugin ehkä vähän nietzscheläisesti ja epävenäläisesti painottaa että juuri thymos on valkoinen. Duginin mielestä Fukuyaman ajatus oli inhottava, minusta se on viehättävä.

 
Tämä ei nyt liity Venäjään, vaan sanon yleisellä tasolla. 

Silloin kun kansakunnan ja valtion nimissä tuon saman kansakunnan suuren enemmistön etuja ja oikeuksia aletaan polkea ja elämää hajoittaa, on tultu rajalle, jossa sana kansakunta ja valtio alkavat menettää merkitystään.

Mutta samalla kertaa toisaalla, missä kansakunta ja valtio toimivat humaaneja näkökohtia silmällä pitäen, tilanne voi olla hieman toinen ja myös noiden sanojen merkitys hieman toinen.   

KUKA KETÄKIN JA MITENKIN NAI

"Eikö se kuka ketäkin mitenkin nai, ole privaattiasia."
Arvo Tuominen

Kunpa olisikin. Mutta Suomessa tällaiset asiat ovat esimerkiksi perisdentin vaalissa kaikista tärkeimpiä. Myös korruptio toimii suomessa aika paljon juuri (sala)vuoteuden kautta, eli kaikki jotka ovat kiinnostuneita korruptiorahoista ovat vähän kiinnostuneita homoilemaan. Tämä tuottaa juuri tämän negatiivisen kiinnostuksen: kun kaikki kuitenkin tietävät että homoseksuaalisuus liittyy aina korruptioon, ja samalla kirkko siunaa. Siksi homous, esimerkiksi presidenttiehdokkaalla, eräänlaisena äärimmäisen röyhkeyden muotona herättää niin suurta uteliaisuutta. Jos näin ei olisi, homoseksuaaliksi julistautuminen esimerkiksi urheilijan ja poliitikon taholta olisi melko huomiota kiinnittämätön asia. Tämä on ihan peruspsykologiaa, mutta toki tätä on itse vaikea nähdä, ellei satu viettämään aikaa Venäjällä, josta näkymä on selkeämpi, ihan vain siksi että korruption mekanismi on venäläislle niin tuttu ja ylipäätään paljon näkyvämpi asia kuin Suomessa, jossa korvat punottaen ihan samanlaista korruptiota pyritään kätkemään.

Koko tämä vyyhti tietysti johtuu seksuaalienergioiden patoamisesta ja seksuaalisten käytäntöjen kömpelyydestä, jotka estävät psyykettä toimimasta oikein.  Tällaiset nykyaikaiset nettideittikanavat vain pahentavat asiaa verrattuna vanhan maailman kunnon juopotteluun ja baarituttavuuksiin. Kukaan täysjärkinen mies ei mene johonkin nettideittipalstalle naisia vonkaamaan, eikö naiset tiedä tätä?
Venäjäsympatian ehkä paras peruste on kuitenkin se millä mielisairaalla kiihkolla kaikista suurimman epätoivon perkeleet ilman minkäänlaista omaa positiivista tulevaisuuden horisonttia Venäjää koko ajan väärillä perusteilla vihaavat.

8.2.2015

Päivä perheen kanssa Venäläisellä ostarilla ja tuntuu, että vuodeksi on saanut taas uusia kokemuksia. Olipa hurja räntäsateinen lomapäivä. Vastaa ehkä rentouttavuudessa puolen vuoden etelänlomaa. Serafiman kanssa ihmeteltiin venläistyylisessä vapaa-ajanliikkeessä venäläisiä vapaa-ajan välineitä. Yksi näyteikkunassa ollut futuristisen näköinen hökötys kiinnitti huomiota. Kielitaitoisempi meistä selvitti: pontikkapannu, nykyteknologian herkuilla.

7.2.2015

Pietarissa on käytössä uusi taksisysteemi. Aikaisemmin auto otettiin vain kadulta kättä heilauttamalla. Mutta nyt niitä Ladakuskeja on vähemmän enää liikenteessä. Logistiikka pelaa suurkaupungissa. Nettitaksi tulee mihin tahansa kohteeseen 10 minuutissa, ja on entistäkin halvempi. Puolen tunnin kaupunkimatkan tekee nyt kolmella eurolla, kun se prai vuotta sitten oli viiden euron luokkaa. Ero on myös siinä, että nyt homman hoitaa ammattitaitoinen firma eikä hinnasta tarvitse käydä erityisiä neuvotteluja.

Pietarin Burger King -indeksi on 9- kun se Helsingissä on 9. Manchesterissä sama indeksi oli 5 1/2. Ranskanperunoiden laatu on hieman huonompi kuin helsingissä. Muuten maukkaassa Steakhouse -hampurilaisessa on pari pisaraa vetisyyttä.

Yritän saada myöhemmin ladattua videon, jossa Serafima laulaa ja tanssii pietarilaisen kitaristin ja huilistin kanssa pietarin metrossa noin tunti sitten. Taustalla kymmenenhenkinen spontaani mieskuoro säestää laulua.

AIVOILLA TAAS KYSYNTÄÄ

Siinä mielessä aikakausi Venäjällä on muuttunut, että typeryys ja poliittinen välinpitämättömyys ovat vähemmän muodissa kuin ennen. Aivoilla on taas kysyntää. Sanktioilla on siis positiivinen vaikutus venäläiseen tietoisuuteen. Kaikki ymmärtävät viimeistään nyt, että oligarkkien valta on pelkkää ilmaa.

PUTININ BYYSAT

Voihan Putinin juustot! Ostin juuri itselleni kuin mittatilaustyönä tehtyjä Massimo Dutti merkkisiä italialaisia "Putinin housuja" Pietarin Galleria -ostoskeskuksen alennusmyynnistä kahdeksat sadalla eurolla. Kaikki mallit maksoivat 12 euroa kappale. Suomesta tuota settiä voisi saada ehkä 80-150 eurolla kappale, jos Suomesta ylipäätään saisi minulle noin täysin sopivia kokoja ja malleja. Suomessa nuo kaksi kassillista housuja maksaisi siis 1000 euroa.

Jotain outoa tässä hommassa on. Amerikkalaiset farkkumerkit maksoivat samassa ostoskeskuksessa vähintään 35 euroa alennusmyynnissäkin ja mallit olivat minulle mahdottoman epäsopivia. Toisaalta en huomannut että kukaan olisi ostanut niitä. Mutta italialaisissa liikkeissä sai jonottaa sovituskoppiin. Onko tämä nyt merkki Italian ja Venäjän kahdenvälisestä salaisesta kauppaliitosta. Jokin selitys on oltava.

6.2.2015

Kovaa mediataidetta:


RAHAN VALTA ON KASVUN ESTÄMISTÄ

Pietariin löytäminen oli hieman mutkikasta ja erittäin kallista. Aamulla lähdin hakemaan Helsingistä viisumia. Matkalla soitin J:lle tarkistaakseni, millaista autolla matkustaminen Venäjälle nykyisin on. Puhelu meni vastaajaan.

Kertaviisumi, jolla makustamaan pääsee siis kerran, etukäteen määriteltynä alle kuukauden aikana, maksoi Lähialuematkoissa 87 euroa (!). Kysymyksessä on valtava järjettömyys, huijaus ja tarpeeton matkustamisen estäminen nuorilta.  Siitä en ole varma, kuka rahaa eniten välistä vetää.

Rahan valta on henkisen kasvun estämistä.

Soitin vakuutusyhtiön (OP Pohjola) palvelupuhelimeen ja varmistin, että auton vakuutukset Venäjälle menoa varten ovat kunnossa. Mikään ei ollut kunnossa. Kasko ei ollut edes voimassa, vaikka olin varmuudella pari viikkoa sitten maksanut kalliin voimaansaattamismaksun. Virhe on varmasti Pohjolan, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta nyt tarkastaa asiaa.

Liikennevakuutuksen neuvotahenkilö sanoi olevan Venäjällä voimassa. Hän ei sanallakaan maininnut, että Vihreä kortti on edelleen pakollinen: asia jota en ollut muistanut tarkistaa.

Ajoin kohti rajaa. Kotkassa pysähdyin tankkaamaan ja kyselin huoltoaseman pojalta, onko rajan tuntumassa rahanvaihtopisteitä auki: oli kuin olisin ensimmäistä kertaa matkustamassa Venäjälle, niin pitkä aika on kulunut edellisestä kerrasta. Poika sanoi, ettei tiedä, koska ei ole "joutunut käymään Venäjällä. Hänen elinaikanaan ei ole vielä ollut sotaa".

Suomen tullin jälkeen J soitti ja kertoi, että Vihreä kortti on edelleen pakollinen, ja olisin vahinkotapauksessa suomalaisen vakuutusyhtiön kanssa heikoilla ilman sitä. Niinpä käännyin ennen Venäjän tullia takaisin.

Istuskelin, jonkin aikaa Rajahovissa nettiä selaten ja puhelimen akkua ladaten. S soitti ja kysyi joko olin päässyt rajan yli. En vielä, sanoin, En selittänyt asiaa tarkemmin. Ihmettelin, mistä S tiesi, että olen matkustamassa nyt. Rupatellessani mainitsin, että E seurustelee Jodorowskyn kanssa. S sanoi pitävänsä kädessään Jodorowskyn The Holy Mountain DVD:tä. Kummallista? E:lle en ollut sanonut matkustavani nyt. Telepatiaako, vain puhelinkeskustelujen ja FB:n tarkkaa vakoilua.

Havahduin isäni puhelimessa mainitsemaan seikkaan, että vielä menisi illalla viimeinen juna Pietariin. Ajelin Vainikkalan asemaa kohti. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Navigaattori ohjasi minut metsäautoteille kauas oikealta valtaväylältä. Loputtoman hiekkatierallin jälkeen löysin oikean aseman. Junan lähtöön viisi minuuttia ja parkkiautomaatti sylki kolikot takaisin. Päätin hoitaa pysäköintimaksun netissä. Se ei varmaan onnistu, koska uskoisin näidenkin tahojen haluavan rajastaa venäjänmatkaajilla, vapaalla riistalla.

Junaan pääsi hyppäämään ilman lippua, mikä tuntui ihmeelliseltä kiusanteon hillitsemiseltä. Lippua ei olisi kyselty, mutta tyhmyyksissäni pyysin. Lisähintaa junasta tuli kaksikymmentä euroa. Matka Vainikkalasta Pietariin maksoi 67 euroa. Ei ihme, että juna oli vain puolillaan ihmisiä. Ruplan kurssi on 75/1. Venäläisillä ei ole varaa tällaiseen ryöstöön. Vaalimaan raja-asemalla autojono olikin kilometrejä.

Kalja Allegron baarissa oli kallista. Wifi ei toiminut ollenkaan. Mutta samassa juna alkoikin jo pysähtyä. Viipuriin? Mutta Pietari se oli.

Pietarin henki tarttui mieleen heti kun astuin junasta. Sitä ei voi muistaa, se on niin erityinen. Sitä ei voi kuvitella.

Matkustin metrolla lähiöön. Metrosta hyppäsin ratikkaan, samaan vanhaan rämään. Ratikassa oli edelleen vanha rahastajamummo. Luulenpa että viimeistään viiden vuoden kuluttua täällä on samanlaiset (Putinin) ratikat kuin Helsingissä. Eletään viimeisiä vanhan Pietarin päiviä.

Vanha Pietari oli alkanut katoamaan myös lähiöstä. Huonokuntoisen asuntotalomme viereiset talot olivat vaihtuneet jo uusiin korkeisiin Putinin kerrostaloihin. Vanha rähjäinen tunnelma oli katoamassa. Ei ihme, että Putinin kannatus Venäjällä on tasan 100%, samalla kun Putinin kannatus muualla maailmassaon 0%. Putin on hyvä venäläisille.

Olo matkan ja kuluneen viikon jäljiltä olisi kuin olisin elävältä keitetty. Tunsin olevani aivan kuoleman partaalla. Kävin suihkussa, söin hyvin ja mieli muuttui jo hieman toiseksi. Yöllä heräsin jonkinlaiseen melkein paniikkikohtaukseen, mikä taisi johtua liian tuhdista illallisesta. Sen jälkeen uni Pietarissa oli jälleen kuin olisi nukkunut yönsä hyvin ja rauhallisesti ensimmäisen kerran elämässään. En lakkaa ihmettelemästä, miten tämän voi aina niin täydellisesti unohtaa.  

Nyt olotila on mainio.

Meirän on uurestaan luotava maa
huijarit ja voittajat taas jälleen
menköhöt merten taa
nauramaan kusetusta
mahtavaa

JUMALTEN SISARUUS

Kapitalismikin on eräänlaista jatkuvaa vallankumous, Dionysoksen vallan kumousta. Jumalan murhaamista, joka jatkuu röyhkeänä ja kiihottavana rahavedätyksenä tarkoituksella: ikuisesti. Kapitalismi nimenomaan ojentaa Dionyksokselle thyrsos-sauvan, joka on vaarattoman keihään symboli. Thyrsos-sauvan vaarattomuuteen perustuu kapitalismin vallankumous. Ajatelkaa nyt jos Dionysoksella olisi kädessään taktinen ydinase, mitä sitäkin tulisi. Seksiä varmaan, jumaltem sisaruutta.


5.2.2015

talo elämän
talo lohdutuksen
talo kuoleman

SINUHE EMPII

nyt yön yli nukuttuani
en ole edes varma, ajattelenko maailman olevan parempi jos siellä olisi enemmän laillisia ilotaloja.
ehkä ajatus talosta josta jokainen elämään pettynyt saisi aina virkistävän hyvityksen pikkurahalla on hieman utopistinen. Kiva kyllä
jos siellä, missä olisi enemmän ilotaloja olisi tilastollisesti vähemmän sotaa

4.2.2015

JEESUS (varovaisesti lähestyen ja viekkaasti hymyillen): Arvaan missä tilassa olet mies.

DIONYSOS: Et arvaakaan.

TEEBAN KIIHKO, MONIKULTTUURISUUS JA NAISEN EMANSIPAATIO

Sinuhen vastaus Timo Hännikäiselle.

Naisten emansipaatio, oikeus omaehtoiseen nautintoon, voi yhteiskunnallisesti ajateltuna perustua vain hyvin toimivaan bordellilaitokseen. Bordellilaitos on yhteiskunnan tukipylväs ja sivistyksen lukko, sotaa, verilöylyä ja yliopistoa korkeampi opinahjo ja uhritemppeli. Yhteiskunnalle se on ensiarvoisen tärkeä kuin sairaala tai lepratalo, mutta hyväosaiselle ja onnelliselle ihmiselle se on kauhistuttava, elämänjanon ja totuuden mittapuu. Siellä mistä ei ole suoraa näköyhteyttä tähän mittapuuhun, ei voi myöskään olla vapaaehtoista sydämen sivistystä ja hienoja tunteita. Maksullinen seksipalvelu on tekijälleen ehkä useammin ikävää kuin kivaa, mutta sotaa paremmat energiat siinä on aina. Tämä on koko toiminnan ainoa rationaalinen perusta: laillinen prostituutio on parempi kuin sota, joka synnyttää ihmiskauppaa. Onhan sota olemassa vain siksi, että se tuottaa halvempia seksiorjia ja kallisarvoisia elimiä upporikkaiden sairaille lapsille. Ihmiskauppaa taas lisää tietynlainen lainsäädäntö, kasvavat tuloerot ja se, että salailu ylipäätään on kallista.

Miehen on tiedettävä: aina, joka hetki, 24/7, on mahdollista uhraamalla 10 % tai 5 % kuukauden keskituloisen palkasta ostaa fyysisesti täydellisempi ja kauniimpi nainen (muttei tietenkään mitenkään takuuvarmasti henkisesti) kuin se, jonka torjumaksi joutuu pelkän naisen lyhytnäköiseen nautinnonhalun tai oikun takia. Jokaisella on toki oikeus tuntea vastenmielisyyttä ja varauksellisuutta, kunhan tiedostaa, että sillä tavalla ei voi ketään kovin paljon kiristää tai kiusata.

Kysymys ei ole siitä, että jokaisella olisi oikeus milloin hyvänsä nautintoon tai seksiin (yhtä lailla kuin milloin hyvänsä siitä kieltäytymiseen), vaan kohtuuttoman ja perustelemattoman seksuaalisuuden alueella olevan monopolin purkamisesta. Vapaa kilpailu seksuaalisuuden alueella takaa parhaiten sen, että kysyntä ja tarjonta kohtaa realistisesti.

Tällainen järjestely on monikulttuurisuuden toimivuuden edellytys. Monikulttuurisuus ei voi muuten olla joutumatta syvään kriisiin.

Jos halutaan väistää kriisi muulla keinolla, voidaan maahanmuuttajiksi ottaa vain sitä sukupuolta, jonka läsnäolo suoraan stabilisoi yhteiskunnassa jo olemassa olevaa seksuaalista jännitettä. Toisin sanoen, maahanmuuttajiksi voidaan ottaa (mikäli ei haluta sodan syttyvän) vain sitä sukupuolta, joka useimmin ei joutuisi maksamaan seksistä, jos sitä haluaisi. Suomessa tämä tarkoittaa: maahanmuuttajiksi voidaan ottaa vain naissukupuolen edustajia.

Jos yhteiskunta joutuu seksuaalisesti kovin epästabiiliin tilaan ja pysyttelee siinä kauan, yhteiskunta tuhoutuu sisältä ja tulee heikoksi. Mikä hyvänsä ulkoinen vihollinen voi silloin valloittaa tällaisen kansakunnan monenlaisilla keinoilla, mikä tietysti vääjäämättä tapahtuu. Sisäinen seksuaalinen epästabiilisuus on ulkopoliittisesti ajateltuna vastustuskyvyttömyyttä.

Ylipäätään olisi hyvä, jos ihmiset eivät sekoittaisi lyhytnäköistä nautinnonhalua (joka on väistämätöntä, hyväksyttävää, normaalia ja ymmärrettävää inhimillistä toimintaa yksilön näkökulmasta, joskaan ei kovin keskeistä inhimillistä toimintaa yhteisön näkökulmasta) yhdentekeviin ja lapsellisiin, ymmärtämättömiin ja vastuuttomiin lupauksiin elämänkumppanuuksista. Ei jumaluutta ohjailla tomumajojen pölisemin tyhjin lupauksin.

Luterilaisuuden kriisi on pitkälle juuri tässä sekasotkuisessa idealismin ja väärinkäsitysten vyyhdissä: lyhytnäköistä hetken huumaa tavoitellaan ikuisuuslupauksien ja niihin sisältyvän toivottoman torjunnan kautta, vaikka jokainen tietää, ettei kysymys useimmiten ole muusta kuin Teeban kiihkon ja epätoivon epäpyhästä sekoituksesta.
Suggestion, aivopesun ja mysteereihin vihkimisen ero on melkein kuvitteellinen. Tätäkin Sinuhessa kuvataan, pappisvihkimysyössä. 

3.2.2015

Suomalaisen kirjallisuuden kantava idea on nyt tämä: suomalaisiin ei voi vaikuttaa emotionaalisesti,  älyllisesti, esteettisesti kirjoitetun sanan kautta. Iltapäivälehdet juhlivat tätä voittoa. Kaikki lepää tämän murtumattoman kivijalan varassa. Miksi se on murtumaton? Miksi Kekkosen psykopatia on murtumaton? Miksi? Miksi? Miksi? Älä kysy, vastaa Sinuhe.

AVAJAISTEN SUOSITTU SOITTOLISTA: HÄME LAKSHMI COUTRY MUSIC

ARTEMIY ARTEMIEV

FB-frendeistä löytyi kiinnostava "Venäjän Edgar Froese" Artemiy Artemiev. Olin tähän asti kiinnostunut vain hänen seinälleen postaamistaan lähinnä venäläisten tuntemattomien taiteilijoiden maalauksista, mutta huomasin tarkemmalla silmäilyllä, että hänellä on mm. tällainen "minun tyylistäni musiikkia" julkaiseva levy-yhtiö. Lähetin pari biisiäni koekuunteluun, ystävällinen Artemi lupasi lähettää paketillisen Electroshock Recordsin levyjä kotiosoitteeseeni. Tunnetumpi Artemiev tietysti on hänen isänsä, Edward Artemiev, joka oli Andrei Tarkovskin hovisäveltäjä.  







Sanoin kyllä pahasti väärin Waltarista taannoin. Kyllä Sinuhe on paitsi kielellisesti hyvin kirjoitettua kirjallisuutta, myös vakavan huomion arvoista. Siitä huolimatta että viihteellisiäkin elementtejä löytyy.

2.2.2015

Hassu tämä Hännikäisen kirjoitus. Hännikäisen pahoittelemat vainonkohteet ovat niitä tahoja, jotka tämän maan kulttuurieliitin kulisseissa harjoittavat likaisinta poliittista sensuuria. Äänekäs sensuurinhuutaminen tietysti on pelaamista juuri heidän pussiinsa. Sen suuntaisesta sensuurista ei ensinnäkään ole pelkoa, että äärioikeistolaista ajattelua alettaisiin sensuroimaan. Toiseksi noita toimijoita on turha kuohuttaa yhtään millään "keskustelulla". Maailman on annettava tapahtua: vasta tosiasioiden jälkeen voidaan sormella osoittaa, että asiat olivat juuri niin kuin ajateltiin ja sanottiin. Vasta sitten kun kaiken on anettu tapahtua mustaa ei enää voida kääntää valkoiseksi pelkällä ovelalla psykologisella projektiolla. 
Tämä viinipullo on ollut mukana tuhansilla jatkoilla ja aina siitä vaan riittää juotavaa.

VIERAILUKÄYNTI FIDELIN MIELESSÄ

Venäjän nousu tarkoittaa aina eurooppalaisen kulttuurin tason nousua. Viimekädessä Venäjän, länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa voi kilpailla vain kulttuurissella tasolla. Kuubalaiset tietävät tämän parhaiten kaikista: ainoa tapa todella nöyryyttää vastustajaa on olla kulttuurisesti korkeatasoisempi. Ja tämä asetelma voi olla kaikille hyödyksi. Samalla tavalla maailmankulttuurin ainoa haaste on saada aikaan väkevämpi kokemus läsnäolosta, verestä ja elämästä kuin sota koskaan voi tuottaa.   
Anoppi tuijottaa
pimeältä terassilta
pornotontut pomppivat
pimeällä näytöllä

Sokea mies istuu
tuolille jolta on juuri
noussut hänen kaksoisolentonsa.

Nainen tunnistaa minut
äänestä. 
Sai jumaluudelta anteeksi kaiken
vuodet jotka olivat raskaat mutteivät
mielettömät, henkisesti köyhät
Sai jumaluudelta uuden ihon ja
uudet hampaat. Ei leikellyt kasvojaan
hetkeä ennen kun sai kuulla, että
koko keho vaihdettaisiin uuteen. 

KAKSOISOLENNON PÄÄSSÄ RAKKAUDESTA

Fyysinen rakkaus on sitä, että rakastaa jotakuta tyypin kahdestakymmenestä kaksoisolennosta, mutta ei tarkasti vielä tiedä ketä heistä. Rationaaliselta pohjalta ajateltuna fyysinen rakkaus siis edeltää henkistä rakkautta, koska fyysinen rakkaus on kaksoisolentolinjojen mukaan kulkemista. Mutta irrationaaliselta, noosfääriseltä pohjalta kaksoisolentolinjoihin ei tarvitse kiinnittää paljon huomiota. 
Tämä on mielenkiintoinen, vaikka itse sanonkin.


1.2.2015

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com