31.1.2015

Kommunismiin siirtyminen: jalkapallon pomputtelusta yhden pompun aikana (yhden aterian välillä) siirtyminen jonglööraukseen kolmella pallolla, ilman että on etukäteen saanut harjoitella jonglöörausta edes yhdellä pallolla.

30.1.2015

Rentouttavaa perjantai-iltaa. Tossa listalla mukana kappaleeni. Daddy Tank Recods on englantilainen kokeellinen äänilevykustantaja. Sain juuri levytyssopimusehdotuksen vinyylijulkaisuun. 



Kaikki ihmiskunnan kärsimys on ruotsalaisten syytä. Kaikki! Kaikki! Kaikki!

Mutta lukekaapa uudesta Tuli& Savusta Fredi Hertzbergiltä suomennettu essee. Mahtavaa, rauhassa kypsynyttä humanistista viisautta huokuvaa tekstiä! Juuri sitä, mitä tämä suomenkielinen ilmasto kaipaa enemmän!

Lehden kontekstissaan Fredin ja Teemun (myös loistavan) esseiden välille muodostuu aika suuri ja oivaltava jännite. 

Olenko muistanut kehua liikaa Poesia -kustantamon väkeä? Varmasti. Mutta mikään ei voi olla tarpeeksi: Kristian Blombergin kokeellinen essee on mainio, mutta vaatii vielä lisäsyventymistä. Mikael Bryggerin mainiosta uudesta runokirjasta on lehdessä arvio. Ostakaa jumalauta!

Onnittelut Karri Kokolle Tuli&Savu runouspalkinnosta. Tämä on historiallinen hetki: Kerrankin palkitseminen on moraalisesti kohottavaa ja rohkaisevaa. 


Saatana on paras ystävämme, sillä muilla on kiire hössöttää ajallisen ja ohimenevän parissa, minkä kaiken Saatana tuhoaa silmänräpäyksessä.

DIONYSIACA

Pari päivää ollut aivan uskomattoman huono olo. Jos en tietäisi tätä "normaaliksi" soittaisin ambulanssin. Säteilyvammat sääressä aina pahenevat näinä päivinä.

Mutta mikä ihme on tämän minua 20 vuotta vähintään kerran kuukaudessa vaivanneen lääketieteelle tuntemattoman olotilan syy? Vain Venäjällä vaiva poistuu. Onko naisilla kuukautisia, kun he menevät Venäjälle? Poistaako Venäjä kuukautiskivut?

Älkää nyt vain sanoko, että kolmekymmentä päivää kiihkeää luovaa työtä lähes nukkumatta saattaa aiheuttaa henkisen krapulatilan. Älkää viitsikö.
  
Aiheuttaako tämän jokin säteily? Tämä kirottu planeettako säteilee pahantahtoisesti? Vai onko tämä hidasta ydinsotaa? Räjähdys kestää kolme vuosisataa? Rottaeliitin sotaa jumalaa vastaan?

Vai onko tämä akustista melua, hyvin voimakasta, matalataajuista. Läheisellä lekaharkkotehtaalla on tärytin, joka täryttää massan valumuottiin. Isä sanoi, ettei kilometrin lähempänäkään asuvat ihmiset aisti tai kuule siitä mitään: kukaan ei ole koskaan aistinut mitään syvimmässä sielunsa sopukassa. Mutta minun elämäni on pilalla. Tuhottu, rikottu, korjaamattomasti.

Kokeilen nyt nukkumista kellaribunkkerissa, sata metriä maanpinnan alapuolella.  
"haltiokas, innokas, intomies, kae, kukkaromies, laulaja, laulumies, lohtja, lukija, lumooja, myrrysmies, noita, näkijä, osaaja, poppamies, puolijumala, puujumala, runoja, taikuri, tietäjä, tietomies, arvanasettaja, hyväsukunen, jalomies, lakkipää, tulikurkku"

 










Meitä on kohdeltu väärin. Mitä me voimme tehdä? Emme muuta kuin kiittää runoilijoita.
Supo tekee joskus muutakin kuin pelkkää kiusaa. Nyt he ovat etsineet kaikki kaksoisolentoni ja kirjoittaneet raportit näiden parisuhde-elämästä. Raporteissa on mukana perhekuvia ja videoita. Myös salaa nauhoitettuja ääninauhoja. Harvoin olen päässyt penkomaan yhtä mielenkiintoista materiaalia, kiitos Supon.
Hyvä kaksijakoinen vuorokausirytmini mureni. Samalla muutuin väsyneeksi ja masentuneeksi. Ilo tiessään. Vakioarki häämöttää.

29.1.2015

UUSI TULI & SAVU

Tämän paremmin ei voi tätä asiaa sanoa:

"Joka väittää kirjoittavansa muodotta, jäljittelee sokeasti, altistaa itsensä tiedostamattomille pakotteille ja muoteille, tavoittelee jotain, mitä ei käsitä: täyttää irrationaalista lomaketta Runouden hämärässä virastossa, ymmärtämättä mitä on allekirjoittamassa, miksi häneltä tivataan niitä havaintoja, minuuksia, tunteita ja muistoja, joilla hän rivejään täyttää." Teemu Manninen: Lorujen puolustus
Tämä asia on niin totta, sekä positiivisessa että negatiivisessa sävyssä. Mikä erottaa nämä orientaatiot?

Jos kirjoittaa niin kuin Sinuhe egyptiläinen sanoo kaikkien muiden ennen häntä kirjoittaneen: jumalille tai ihmisten tähden, silloin Teemun esittämä luonnehdinta runoudesta, joka on tiedostamattomien pakotteiden synnyttämää, kääntyy negatiiviseksi.

Mutta entä, jos kirjoittaa niin kuin Sinuhe, vain itsensä tähden? Siis kamppailee kirjallisuuden, runouden ja totuuden kanssa, eikä ainoastaan suostu esittämään asioita hallittuina kokonaisuuksina.

No, Sinuhe ei ollut kirjailija tai runoilija, vaan romaanihenkilö. Waltari oli kirjailija, eikä kirjoittanut riviäkään "vain itsensä tähden".

Entä Trakl, joka kirjoitti aluksi mittaan, mutta myöhemmin vapaasti? 

Miten me muka voisimme huolehtia siitä, että kaikki, aivan kaikki on tietoista, jossakin niin äärettömän moniulotteisessa kokonaisuudessa kuin runous? Eikö tällainen ajatus ole paitsi suuruudenhullu, myös naurettavan idealistinen?

Jotakin jää aina tietoisuuden, huolenpidon ja hallinnan ulkopuolelle. Me voimme vaikuttaa siihen, mitä ulkopuolelle jää tai jätetään. Kaiken ei ole tarkoitus jäädä kontrollin ulkopuolelle.

Mutta miksi tiedostamaton ei saisi puhua runossa, jos se on elävä virta, uni pohjattomassa avaruudessa, eikä pelkkä psykologinen triviaali mekanismi, jonka kalseat syyt ja seuraukset ovat hankalasti kätkettävissä mystiikan huntuun. 

Näin voi kysyä vain romanttinen runoilija, joka on pohtinut paljon psykoanalyysiä ja suhteellisuusteoriaa, ja jolla on silti kasapäin avoimia kysymyksiä.

Mutta hänen ongelmansa ei ole liiallinen apollinisuus: pakkomielteinen kontrollinhalu ja ylenkatse monen sellaisen hienouden edessä jota sopisi kunnioittaa. Romantikko on dionysinen henki, joka kärsii liiallisestakin hahmoalttioudesta ja kunnioituksesta klassikkoja kohtaan.

Mutta klassinen muoto ei ole romantikolle passiivisagressiivisen elämänkaunan esittämisen areena. Se ei ole muodon vangitsemista. Se on jotakin pyhempää: se on halua päätyä muotoon sen täydellisen kieltämisen tietä. Vaiston varassa, eikä suinkaan jäljittelyn tietä. Mutta onnistuuko se? Onnistuuko puun kasvaa suureksi pelkästä siemenestä ilman silmiä, itsensä varassa, inspiraation, silkan elinvoiman varassa, ilman esikuvaa?

Romantikolle tukeutuminen muotoon, tukeutuminen kukkakeppiin on jo henkisen kuoleman oire. Ne ovat täysin eri kamppailuja, joita käydään epävarman kelpaavuuden areenoilla ja ekstaasin areenoilla.  
Nietzscheläisiäkin meistä tulee vasta, jos pystymme olemaan Nietzschen kanssa eri mieltä. Runous on kamppailulaji, jonka apuvälineiksi runomitat sopivat erityisen hyvin.      
Kaikki viisaus on jumalasta, mutta tyhmyys on geneettistä tai itseaiheutettua.
Noidan oppipoika:

"Tule nyt, sinä vanha luuta
seiso kahdella jalalla
ja vuodata kylpyni.

Ja kun sadat joet
tulvivat huoneeseeni
sano yksi sana joka
lopettaa kuumeen.

Miksi et jo sano,
tylsä luuta,
missä on nyt lattiasi
veden alla?"

Luuta:

"Älä jätkä selitä.
Otatko suihin
tekokyrvästä?"

Noidan oppipoika:

"Täh, pitääkö pilkkoa luuta
että saa joet kääntymään?"

Luuta:

"Se ei auta: luudat täyttävät maailman
ilman mestaria. On haettava itse
oikea sana tappavista korkeuksista,
joissa elää vain mestari."
Täytyy ehkä muistaa, että Waltari kirjoitti sinuhen alle 36 vuotiaana. Sikäli ehkä syytä tunnustaa suurisuuntaisen historiallisen kirjallisen teoksen tietty (paikoin ällistyttäväkin) kypsyys.

SOMETHING WENT WRONG

95X110. Keskimmäinen versio toteutuu. Näyttely Factory St. Gallery Tehtaankatu 19 B Helsinki. Auki 1.2 - 13.2.2015.







STYROX TAIDEMATERIAALINA

Taulumyynnin saaminen maksuun Saatchilta oli lopulta aika helppoa. W8BEN kaavakkeeseen piti täyttää vain perustiedot (sen todistamiseksi, että en ole Yhdysvaltain kansalainen, enka siten verotettava siellä). Rahan saa suoraan pankkisiirtona tililleni. Katsotaan kuinka kauan siihen menee. Maksimissaan kuluu kuukausi. Rahaa pitäisi tulla 248 Euroa (varmaan jotain kuluja tästä vielä lähtee). Kun tästä miinustetaan pakkauskulut ja materiaalikustannukset, käteen jää noin 140 euroa. Kun ottaa huomioon tämän teoksen työtavan äärimmäisen nopeuden, tuo hinta ei ole täysin mahdoton. Ongelma on tietysti se, että nopeasta työtavasta huolimatta tämän tasoisia teoksia syntyy harvoin. Suurin osa kamasta on suoraan päällemaalattavaa.

Jatkossa ongelmana on tietysti se, että styroxlevylle tehdystä työstä kukaan ei maksa maltaita, joten hintaa ei voi paljon nostaa, ellei nimeä ole kansainvälisellä tasolla. Pakkauskuluja ei saa alas juurikaan.

Styroxlevyssä on kuitenkin monia hyviä puolia tekemisen ja näytteilleasettamisen kannalta. Suuren työn käsittely on todella helppoa. Tekeminen (tällä tekniikalla) on paljon luontevampaa kuin paperille tai kankaalle. Eritavoin käytetyt liuottimet sulattavat paksusta styroxlevystä kolmiulotteisen, josta syntyy tehokas syvyysvaikutelma. Teoksen saa suoraan esiin seinälle ilman mitään toimenpiteitä, kalliita kehystyksiä sun muuta. Mutta sellaisena teos ei tietenkään kestä aikaa, vaan se pitää myöhemmin kehystää. Kehystäminen taas tulee paljon kalliimmaksi kuin kankaalla tai paperilla. Teoksesta tulee lopulta raskas. 

PORNOTÄHTI

Pornotähdessä on ripaus sekä eläinlääkäriä että siementäjää. Loppu on teurstajaa.
Porvari laskee kaiken sen varaan, että kana ei opi lentämään. Pahinta mitä voit tehdä on: opettaa.

Sieluista on kiistaa. Kehittyvätkö ne? Ovatko ne ikuisesti samanlaisia? Jos ne voivat tuhoutua, ne voivat myös syntyä. Ja jos ne voivat kasvaa, ne voivat pienetä. 

Vältä kiihkeää vedonlyöntiä tästä asiasta.


SINUHEN OPIT

Kommunismin opetuksissa on sama huono puoli kuin Sinuhe egyptiläisen opetuksissa: kukaan ei usko, ennen kuin itse näkee ja on itse kärsinyt riittävästi. Ihmisten pitää ennen muuta kärsiä, kärsiä määrättömästi hulluudesta ja tyhmyydestä, sadistin (porvarin) sekasikiömäisyydestä ja sairaudesta. Mutta kun hän on, parhaassa tapauksessa, valintaan valmis, hän on jo kuoleman oma. Olen päätynyt ajatukseen, että vain muutama ihminen planeetalla saa sielun, joka on kehityskelpoinen viisautta kohti. Muiden sielut tulevat ilmeisesti jostain hyönteisiltä ja tuhoutuvat nopeasti zombien jatkaessa liikkeitään ihmiselämän loppuun. Tavallinen ihminen ei näköjään voi oppia lopulta mitään, sillä muuten ei tarvittaisi tämän paskan loputonta toistamista.

Eli kyllä: kommunismi tietenkin, tietenkin on ainoa oikea yhteiskuntamuoto, joka voisi turvata koko planeettaa hyödyttävän kestävän kehityksen. Mutta ihminen ei näköjään millään voi oppia niitä perusteita, joita kommunismissa eläminen vaatii. Myöskään ihmisen evoluutio ei näytä millään suuntautuvan niin, että oppiminen tulisi mahdolliseksi. Ihminen näyttää pysyvän samana: alhaisena, typeränä, eläinten alapuolisena, kuten Sinuhekin synkästi toteaa. Ihminen on kosminen kummajainen, älyn, viisauden, henkisyyden ja hyvän elämän absoluuttinen vastakohta. Tuskin tämä paikka mikään rangaistussiirtola on: eihän tällaisia olentoja kannattaisi edes rankaista, kun eivät nämä siitä mitään opi.

Jos tällä planeetalla on jokin merkitys, sen täytyy olla tämän surkuhupaisuuden opettaminen joillekin ulkopuolisille, ehkä eläimille jotka ovat valepukeutuneita jumalia, tai intergalaktisten avaruuslaivojen väelle, jotka tätä hullunkurisuutta ällistelevät. Mitään muuta merkitystä tällä söhellyksellä ei missään nimessä voi olla. Ruumiit ja sielut ovat täällä sekaisin: vanhuksen tai kissan karvoista meitä katselee ja arvostelee Dionysos. Tällä sekasikiömäisellä idiotismilla, jota historian itsetoistoksi ja oppimattomuudeksi kutsutaan, voi olla merkitys vain Jumalan varoittavana esimerkkinä planeetan ulkopuolisile. Tai sitten kerrassaan mitään merkitystä ei ole.
Ei päivää ilman improvisaatiota.


28.1.2015

Jodorowskyn blogi. Espanjankielisen maailman aivot käytännössä toimii tämän blogin kautta.
Nytkö on minunkin opiskeltava espanjaa? Niin. Jos olisi nainen, kielestä olisi muutakin iloa.

Tänään esimerkiksi maskuliinisuutta korostavaa naista kehotetaan ostamaan kaunis laukku, päällystämään dildo kullalla ja kuljeskelemaan kaupungilla se kädessä. Iltaisin olisi hyvä polvistua rukoilemaan: Äiti meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun tahtosi, ja niin edelleen. Dildo on sitä ennen otettava laukusta ja pakotettava kuuntelemaan. Dildolle pitää selvittää: "Paikka! Sinä tottelet nyt minua!". Sen jälkeen dildo palautetaan takaisin laukkuun.

MISTÄ TUNNET SÄ VENÄJÄN

Mitä näkisimme, jos Venäjällä olisi edes vähäistä sotilaallista läsnäoloa Ukrainassa?
"Ensimmäinen merkki - viestinyhteyksien katkeaminen kaikilla tasoilla. Akustot tyhjentyisivät ajoneuvoista, panssarivaunuista ja muista välineistä samanaikaisesti. Myös kännyköiden akut loppuisivat. Näin kohteissa ja radioasemilla. Tämän jälkeen seuraa oikosulkuja kaikissa laitteistoissa - kaikissa niistä. Tämän aiheuttaa EMP (Electronic Magnetic Pulse, elektromagneettinen pulssi) Moottorit sammuvat, eikä niitä saada uudestaan käyntiin. Näin järjestelmämme "X" (nimitystä ei paljasteta sotilaallisista syistä), jonka toimintasäde on jopa 20 kilometriä. Toinen - täydellinen toimintakyvyn menettäminen LCD-näytöissä ja ilmatorjunnan tähtäinlaitteistojen toimintakyvyttömyys. Tämän aiheuttaa järjestelmämme "Altair", jonka olemassaolo on tunnettua. Kolmas - Mahdottomuus ohjata kohteisiin ohjuksia. Tämä koskee mm. olalta laukaistavia ilmatorjuntaohjuksia (MANPAD) ja panssarintorjuntaohjuksia (PTURS). Kyseessä on pataljoonatason järjestelmä "Z", joka on sijoitettuna kevyeen panssaroituun ajoneuvoon ja sen toimintasäde on 15 kilometriä. Neljäs - mahdottomuus käyttää lennokkeja ja alhaalla lentäviä lentokoneita, koska näiden sähköjärjestelmät hajoavat. Tämä on järjestelmä "Y". Sitten on vielä järjestelmä "Avtobaza", joka kykenee pakottamaan vihollisen lennokit laskeutumaan."
Tieto lisää kiksejä. Pervojen sananlaskut.
Älä anna ihmistä pappien käsiin; älä anna ihmistä sokeiden käsiin.
Mikään ei pysy salaisuutena, kaikista vähiten nerokas taiteilija. Heidät pidetään salaisuutena.
Toisaalta voisi joskus toivoa kansanedustajan vain puhuvan paskaa, mutta tekevän hommat huolella, jolloin kriitikot olisi helppo johtaa harhaan.

EI MIKÄÄN MUSIIKILLINEN BROILERI


Musical Chicken Composes a Symphony by storyfulviral

NALLE POHDISKELEE

Kirjailija, joka ei tiedä asioita
pysyy harhakäsityksessä
yhdestä ja toisesta asiasta
elämänsä loppuun saakka.
Itserakkaus sanelee, että hän
ei malta olla muodostamatta mielipidettä.
Toisin kuin lääkäri, hän ei malta
uskoa, ettei edelleenkään
näin vanhana, tiedä mitään.
Hän ei viisastu. Hän ei muutu.
Hänestä ei tule muuta
kuin suuri poseeraus.
Hän on silloin elänyt
sellaisen elämän, josta tuli
kirjailija.

REALISTI

Realistiksi sanotaan kirjailijaa, joka ei ole milloinkaan kokeillut, miltä tuntuu olla tavallisen ihmisen asemassa.
Harmaat suuret puut jotka eivät ole kiinnostuneita valosta, mutta keskittyvät varjostamiseen.

ALIVOIMATILANNE

Yritä kirjoittaa itsesi ulos selvästä alivoimatilanteesta. Se ei onnistu jääkiekossa. Eikä se onnistu kirjallisuudessa.

VALKOISEN NEEKERIN RAJA

on aina häilyvä. Jos natsit olisivat onnistuneet idässä ja etelässä, seuraavana listalla olisi ollut Mika Waltari. Waltarilla oli paksut huulet. Jokaisessa meissä on jotakin vikaa, kun oikein tarkkaan mitataan. Natsi pitää siitä. Että ihmisissä on vikoja. Jos niitä ei ole, niitä synnytetään. Pelkkä vaimea rusketusraja muuten kalkinvalkoisessa olemuksessa saattaa olla neekerin merkki. Perversioiden rodunjalostus ei koskaan pääty. Ei edes jauhopussinvalkoiseen karvattomaan apinaan.
Kolonialistille sivistystä on kolonialismi.

PASSIIVISAGRESSIIVISUUDEN VITSAUS

Mitä pidemmälle yhteiskunta sietää johtajinaan passiiviagressiivisia sekopäitä, joita kokoomuslaisiksi perhetytöiksi kutsutaan, sen sairaampia meistä tulee ja sen pidemmälle tuhoutuu kollektiivinen moraali ja lopulta myös morfinen kenttä.

EPÄRITARILLISUUS

Typerykset äänestävät kusipäitä kusemaan omaan niskaansa. Jos haluat sen loppuvat, ensin sinun on omin käsin tapettava kusipäät ja sitten vielä typerykset. Se on veristä touhua. Hulluuden bunkkerissa he taistelevat epäritarillisuuden puolesta kuolemaan asti. Tiskausvuoron jälkeen syyllinen olet selvästikin sinä. Näin passiiviagressiivisuus toimii. Hyvin epäritarillisesti.

OPI TEKEMÄÄN NIIN KUIN ME SALAA TOIVOMME, EI NIIN KUIN ME SANOMME

Tarkoitus ei ole, mutta käytäntö on. Puheet eivät ole, mutta teot ovat. Sanalla "SÄÄSTÖ" oikeutetaan sisäpolitiikassa mitä hyvänsä samalla kun ulkopolitiikassa RAHALLA ei ole väliä.

KENEN TISKIVUORO?

Gulagia ei juuri muistella. Jenkkien vankilajärjestelmää ei muistella käytännössä ollenkaan. Ai niin, sitä ei ole vielä lopetettu. Kenen tiskivuoro?

KILTTI JA SUKU

Mies ei saa näyttää karvojaan
ennen kuin on saavuttanut
päämääränsä, joka sivumennen
sanoen on kuolema. Siksi
koko elämä on passiivisagressiivista
mätien munien hautaamista
toisten koulureppuihin.
Olisiko jo aika päästä
tästäkin hurrismista?

Tässä vain yksi esimerkki, Håblan päänoita, Yrsa Grüne, olkaa hyvä: 

"Egentligen är begreppet hybridkrig alltför överslätande. När traditionella militära metoder blandas med propaganda, svek och rent brottsliga metoder är det inte mycket kvar av civilisation och anständighet.
Attacken mot Mariupol under veckoslutet är en skamfläck. Målet var uttryckligen civila vilket under inga omständigheter är acceptabelt, inte ens i krig. Allt tyder på att attacken genomfördes av de av Ryssland stödda separatisterna i östra Ukraina.
Men skammen är inte bara deras, utan också Rysslands för att man inte omedelbart och klart fördömer dylika aktioner. Att skjuta över skulden på väst, Nato och USA är inte lösningen.
En del anser att väst bör göra mer för att stoppa separatisternas framfart.
Situationen är så eldfängd att det gäller att se upp. Alla provocerar alla. Sanningen har offrats för länge sedan i detta krig. I veckoslutet sänkte man sig ytterligare ett steg.
Ett krig är aldrig humant. Men om civila är målet eller inte är trots allt en viktig skillnad. Här hjälper inga bortförklaringar. Det är ett brott.

Kriget i Ukraina är ingen isolerad händelse utan en del av en militär konflikt som berör hela Europa och de transatlantiska relationerna. Forskaren Hanna Smith sade i går i Yles morgonsändning att år 2015 kommer att bli avgörande för alla Rysslands grannländer för att de måste omdefiniera sina relationer till Ryssland. Detta gäller också Finland, sade hon.
Lösningen för östra Ukraina måste nås genom förhandling, helt enkelt för att någon annan väg inte finns, sade utrikesminister Erkki Tuomioja (SDP) i MTV3:s morgonsändning. Han har rätt och det är lätt att hålla med honom om att ett viktigt steg vore att Ryssland uttryckligen skulle fördöma separatisternas uttalanden om att de är redo att "föra krig på tre fronter", som en av deras ledare nyligen sade.
Det har Ryssland inte gjort.

Hur ska då Rysslands grannar ställa sig till detta? Ska man göra som Estland tillsammans med Kanada och Polen och binda alla eventuella öppningar mellan Nato och Ryssland till en lösning på Ukraina? Eller ska man göra som icke Nato-medlemmen Finland som är på samma linje som Natoländerna Tyskland och Storbritannien och hålla på att det är viktigt att kanalerna hålls öppna?
Natos militärer stöder det senare alternativet, enligt Der Spiegel. Frågan har aktualiserats inom Nato där flera medlemmar, inklusive militärerna, skulle vilja återupprätta den heta linjen mellan Natocentret i Mons och Moskva. När ryska plan flyger in i baltiskt luftrum vill Nato veta varför de är där men undvika att överreagera.

Finland står inte utanför Rysslands propagandakrig. Vårdnadstvister om barn till ryska föräldrar och behandlingen av ryska medborgare i Finland över huvud taget är bara ett exempel. Försök att påverka politiker, tjänstemän, forskare och journalister görs ibland i form av "tips" om alternativ rapportering.
Kanske det var därför president Sauli Niinistö tog upp möjligheten att EU skulle specialisera sig på hybridkrigföring. En första reaktion på detta är att det kanske vore bättre att utveckla de strukturer som redan finns, till exempel genom samarbete med Estland, där Natos cybercenter redan finns, och Sverige som utökar sin signalspaning i Östersjön, inklusive Finska viken.
Mot bakgrunden av dylikt samarbete vore det lättare att bedöma också andra delar av det informationskrig som pågår.

YRSA GRÜNE

HANNU HELIN

rakasti kirjallisuutta kirjailijoiden sijaan. Voiko tärkeämpää sanomaa runoilijalla tässä maailmanajassa olla? Maailmanajassa, jossa huolella synnytetyt teokset eivät merkitse mitään, mutta yksi keskustelupalstalla salanimellä (selvästi läpällä) heitetty poliittiselta haiskahtava kommentti merkitsee kaikkea. Mitättömiä hömppäkirjailijoita "rakastetaan" juuri siksi, että hyvät voitaisiin ohittaa. Tällainen "rakkaus" on rakastettavuuden ohittamista. Juuri tätä vallitsevaa stalinismia Helin teki omalla työllään näkyväksi. 
Suurin keksintö on se, mikä pitää huolen, ettei hyvää asiaa saada rikki vaikka kuinka luovasti yritettäisiin rikkoa.

Aina ei tiedä puhuuko Saarikoski isästään vai Mika Waltarista. 

PALVELIJAN DILEMMA

Älä tee niin kuin herra käskee vaan niin kuin herra salaa toivoo sinun tekevän. Ennen muuta tee hyvin ja oikein. Tee niin, että herrasi raivostuu silmittömästi, kunnes havaitsee täysin ylättävän onnellisen lopputuloksen. Ole tietoinen ja tajuinen herrasi puolesta. Valvo nukkuvan herrasi puolesta. Ole armollinen ja jalo, tylsämielisen ja julman herrasi puolesta. Ole orjasi herra. 

EI OLE TEKOA, JOKA EI MUUTTAISI MAAILMAA

Rikkaan ihmisen ajattelutapa on tämä: ei haittaa vaikka maailma on läpikotaisin mätä, koska rahallinen kompensaatio sen katselemisen vaivasta on kuitenkin hyvä. Jos maailma olisi hyvä, rikas ei pystyisi perustelemaan kompensaation tarvetta mitenkään itserakkauteensa vedoten. Rikas siis tekee maailmasta mädän, jotta se olisi tekosyynä hänelle ahnehtia kompensaatiota. Hän ei edes osaa kuvitella mitään muuta tilannetta. Maailma on juuri sellainen paikka kuin ihmiset siitä tekevät. Ei ole mitään tekoa tai ajatusta, joka ei vaikuttaisi ja muuttaisi maailmaa. 

SÄÄRET TULESSA

Yhteiskunnan hyvyyden laskentakaava:

eristäytymisaste:

miten paljon yksilön tarvitsee eristäytyä saavuttaakseen selkeän tietoisuuden:

1) Ei yhtään. Yhteiskunta on hyvä.

2) Paljon. Yhteiskunta on huono. 


27.1.2015

Hannu Helin on kuollut.
Mikä on tieteellinen nimitys sille sairaudelle jota pornotähti sairastaa ja jota pornon katselija nauttii nähdä kuin keskitysleirin lääkäri, jonka ei ole tarkoitus ketään parantaa?
  
Onko porno pelkkää peittelemätöntä (itsetuhoista?) passiivisagressiivista käytöstä, jonka näkemisestä passiivisagressiivinen sielu nauttii?
Hän oli puolinopeudella astelevaa valoa. 

Hän eksyi
liian selville
vesille
kammottavaan
kirkkauteen

Oi pehmentävä
sumu, armollinen
hämärä
Posti se uudistaa minun neuvojeni mukaan, mutta päinvastoin. Siitä saavat PK-yrittäjät, mitä äänestävät Kokoomusta.
Do NOT use this form if:

You are NOT an individual
Ensin oli pitkään säärien kihelmöintiä, nyt on jotakin säteilyvammaa, punotusta, outoa ihottumaa. 
No niin, Saatchin kautta myyty maalaukseni on nyt, 19 päivää lähetyksen jälkeen, päätynyt ostajalle Australian pääkaupunkiin Sydneyin. Voin nyt ryhtyä toimenpiteisiin rahojeni saamiseksi Paypalin kautta. Ensimmäiseksi täytyy täyttää ja toimittaa Yhdysvaltojen verotustiedot. Saatchi verkkomyyntiosasto toimii Kaliforniassa ja Yhdysvallat verottaa tätä kauppaa Suomen ja Australian välillä, ellei myyjä todista olevansa ei-USA:n kansalainen (W8BEN form). En edes uskalla vielä ajatella, mitä tästä tulee jäämään käteen. Katsotaan. Rahojen tilittämiseen kuluu vielä parhaimmillaan pari viikkoa. Tavallaan ainoa hyvä puoli tässä on se, että kun Yhdysvallat kyykyttää Ukrainan avulla EU:ta, dollarin kurssi on vahva suhteessa euroon, ja saan suhteessa enemmän euroja. 

If you are a non - U.S. resident/artist:

If you are a non - U.S. resident/artist living outside of United States, you will need to complete the following forms before you can received payment from Saatchi Art.
Original Sales:
U.S. Tax Form W-8BEN is the only form needed for the sale of an Original.
Print Sales:
U.S. Tax Form W-8BEN is the only form needed. Since Prints sold through Saatchi Art are produced and shipped out of the United States, you are subject to US Tax withholdings. To make sure you receive the lowest tax withholding possible, please submit your ITIN (Individual Tax Identification Number) along with your W-8BEN. If you do not have and do not wish to obtain an ITIN number, you can still request payment of your comission, but Saatchi Art will have to withold an amount at the maximum rate set by law which is 30%. Just fill out the W-8BEN and leave Section 7, Part 1 blank.
Obtaining an ITIN Form for Commission Payments
You can obtain an ITIN number by completing the following steps. Once all three steps have been completed, please send all documents to the United States Tax Office.

  1. Obtain a W-7 form.
    • Check Box "A" - non-resident alien required to obtain ITIN to claim tax treaty benefits.
    • Complete Line 1 through Line 6
    • Sign form
  2. Obtain a certified or notarized copy of your passport
  3. Obtain an official ITIN accompanying letter from Saatchi Art. The letter from Saatchi Art will explain to the United States Tax Office that (1) you are requesting an ITIN number and (2) Saatchi Art requests a reduction is US Tax Witholding. To obtain the letter from Saatchi Art, send an email to accounting@saatchiart.com. Please include in the leter: (1) First and Last Name, (2) Contact Phone Number, and (3) the words "Request for ITIN Accompanying Letter" in the subject of your email. The letter will be completed and mailed within 2 business days.
All documents should be submitted to the United States Internal Revenue Service.

Submitting to the Internal Revenue Service

You can submit your documents to the Internal Revenue Service by 3 methods.
1. By mailing your return, Form W-7 and proof of identity and foreign status documents to:
Internal Revenue Service
Austin Service Center
ITIN Operation
P.O. Box 149342
Austin, TX 78714-9342
2. By using the services of an IRS-authorized Acceptance Agent in your country
3. By visiting an IRS Taxpayer Assistance Center, where they will provide in-person help with ITIN applications on a walk-in or appointment basis.
Please note that without an ITIN and a completed IRS Form W-8BEN on file at Saatchi Art, we will be required to deduct a 30% US withholding tax from earnings payable to you.


***

W7 / ITIN is not mandatory.

All you need to provide is the W8BEN form.

The W8 Form is only for our company’s records. You do not need to provide any special tax numbers.

On the W8, we ask for you to please provide your name and your address. On Part II, please indicate the country you are a current resident. Then, at the bottom – please provide your hand signature and date.

No further information is necessary. By completing this form, you will prove that you are a foreign citizen and you will not be require to pay the USA Tax.

For non-US artists:
For original art sales please submit a W-8BEN form:
http://www.irs.gov/pub/irs-pdf/fw8ben.pdf

Please upload your W8 form through the link below:
https://www.saatchiart.com/accounts/upload-tax-form

Digitaalisen hautaustoimiston
väki
ebolakättelee asiakkaat.

Slaavikyykky,
maailmanpunaisia
laikkuja ihossa
Tämä on versio jostakin

ei omasta runostani:

"matkustaja koneessa

päivä seuraa yötä

mustan siiven räpäys

väräjävässä hämärässä

ryntää halki vuosisatojen

elämän etäistä iltaa kohti"

Aika pysäyttää näinkin
rajattu katkelma

Aika
pysäyttää näinkin
rajatun katkelman

(Timon lausahduksen kehittelyä)
Psykoanalyyttiset työkalut ovat yhtä vähän käsitettäviä kuin valon nopeuden vakioiminen. Ne ovat yhtä vähän totta. Mutta ne tuottavat yhtä paljon valmiita vastauksia. Ne ennustavat ihmisen täydellisesti.

Voihan olla, että ydinvoima, ja sähkömagneettista energiaa säteilevät laitteet, tekevät ihmiset hulluiksi kuin mehiläiset, joiden suuntavaisto katoaa. Ehkä voimme kahdensadan vuoden päästä istua kivellä ja käsittää miksi sukupolvet kauan sitten menetettiin. Miksi ihminen ei täydellistänyt enää itseään henkisesti. Ja miksi se oli vain väliaikaista, kunnes "moderni teknologia" keksittiin.

Vai oliko tämä herakleenhulluus, tämä medusanhulluus jo ennen säteileviä kojeita? Taisi olla.

Solarismeri on varsin arvaamaton. Se tuottaa halujemme kohteita, tai pelkojemme kohteita, riippuen siitä, olemmeko materia vain antimateria, Elvis vai antielvis.

26.1.2015

Maalaiskartanon pihalla on mustalaisleiri.
Talossa on verhot ikkunoissa.
Kirkosta kuuluu huutoa.
Luen Skandaliaa. Inhottava havaita: tämä korjattu II painoskin on vielä varsin keskeneräisen tuntuinen. Joihinkin teksteihin ei tule korjauksia, mutta keskimäärin tämä on tällaista 5-10 merkintää / sivu. Tulisikohan III painoksesta jo lopullisempi. Sen voisin laittaa nettiin ekirjana. Tämä valmistuu, mutta hitaasti. Kertoo kai jotain projektin haasteellisuudesta.
Vaihdoin IK-multimedian lelut (iRig Blueboard ja Stealth-pedaalin) Bossin ME-80 pedaaliin, jolla voi tehdä kaiken saman ja paljon enemmän vakaalla ja standardilla USB-midi-liitännällä ilman erityisiä avattavia ajureita. IK:n raudalla ei tee ammattimaisessa käytössä mitään. 
Tässä talossa sattuu ja tapahtuu joskus kummia. Olenko kertonut kadonneista maalauksista? Eräs pitkään kateissa ollut löytyi pari kuukautta sitten hajonneena keittiön mikropöydän alta. Oli kateissa ainakin pari vuotta. Enkö ollut katsonut mikropöydän alle (mitä tavallisen katseenkohde, koska tyhjiä pulloja varastoidaan sinne)? Työlle oli ostaja. Pari muuta työtä, joille myös olisi ostaja, on kateissa edelleen. Tarkoitan: nyt kun tulin kotiin, etsimäni 30 x10 cm kirkas muovinen pyskäköintiläpyskä on tuossa lattialla. Kukaan ei ole käynyt asunnossa lähtemiseni jälkeen. Ja juuri tuota läpyskää etsin puolisen tuntia ennen lähtöä parin kaverin kanssa. Etsin juuri nimenomaan tuosta paikasta ja sen läheltä, koska läpyskä lojui juuri tuossa yli kuukauden. 

ELVISSOLARIS

Kolme Elviksen kloonia majoittuu avaruusasema Solariksella. Planeetan Golem-eminenssi lähettää asemalle vammaisia pikkutyttöjä viihdyttämään Elviksiä. Pikkutytöt tietävät täsmälleen miten heidän pitää käyttäytyä. Michael Jackson tulee avaruusasemalle ja alkaa selvittää tapausta. Kahden viikon kuluttua Michael löydetään huoneestaan kuolleena. Virtsa lainehtii.
Synkronisiteetti kai ohjasi minut valikoimaan Messiaenin kokonaistuotannosta parhaat kappaleet ensikuunteluun. Nyt tuosta suuresta massasta en löydä enää mitään. Viimeaikoina montaakaan sävellystä en ole jaksanut kuunnella alkua pidemmälle saati loppuun. Juuri tällä hetkellä Stockhausen ei taas näytäkään oppi-isäänsä pienemmältä säveltäjältä.

Frank Zappan kappale N-Lite sen sijaan saa nyt viisi tähteä. 



25.1.2015

SYNTYMÄTÖN

Ihmisen olemus on olla arvoitus itselleen. Jos joku ei ole arvoitus itselleen, se ei ole ihminen. Ihminen syntyy, kun hän lakkaa olemasta arvoitus itselleen.  

VIIHDEKIRJAILIJA

Vastuuntuntoinen viihdekirjailija, kuten Mika Waltari, polttaa todennäköisimmin taiteellisesti maailmanhistoriaan vaikuttavimmiksi arvioimansa teokset. Viihdekirjailijan tehtävä on viihdyttää, vaikuttaminen on epäonnistumista. 

SOLARISMERI

Feminismi: rasismi, psyykkinen epärehellisyys, isävihan (alfauros) projektiota helppoon kohteeseen (betauros).

AATELINEN

jolla on esi-isä jokaista uskontokuntaa.

JUKKA KOSKELAISEN TRAKL-SUOMENNOSTA

ei tarvitse montaa runoa lukea käsittääkseen loistavuuden. Fantastisen hienoa työtä Koskelaiselta.

Kirkkaan veden raikkaus on siinä, että se ei ole kaiken aikaa korostamassa jokaista yksityiskohtaa. Varsinkaan murteita vedet eivät puhu. 

Se, että tämä jo 2004 julkaistu suomennosvalikoima on aina tähän asti livahtanut silmieni ohi on häpeä.

Olen itse suomentanut yhden Traklin.
Hän ehti kuolla vain kolme sekuntia ennen
hyväntekijänsä Paolo Coelhon
rahojen saapumista.

24.1.2015

Tällainen hampurilainen rumpali ehdottaa yhteistyötä:


Ajatus sopii Dj Subba Row konsemptiin erittäin hyvin. Katsotaan mitä syntyy.

VAPAUS ON VAPAUTTA POMMINSAVUSTA

Voi, kunpa nyt olisi alun 70 vuotta pomminsavusta vapaata aamupäivää säveltämiselle: voisi saavuttaa jotakin musiikista. Musiikista, joka kyllä pitää sielun nöyränä. Kukaan alle satavuotias ei voi ymmärtää musiikista mitään. Niin sanottu lahjakkuus voi ilmeisesti puhjeta vasta yli satavuotiaana, kuten seksuaalisuus ja fyysinen kauneus, tulee lahjakkuus havaittavaksi vasta yli satavuotiaassa nuorukaisessa.

Tämän Messiaenin kappaleen Transports de joie d'une âme devant la gloire du Christ qui est la sienne (siis vuodelta 1935) äärellä ei kasva luulot itsestä liian suuriksi. Kuten Sostakovitsin, Sibeliuksen ja Debussyn parissa helposti tapahtuu, luulot kasvaa: heillä kun on paljon höllää tunnelmointia. Luulot kasvavat höllän kohdalla, kuten Kalevi Lappalaisen Lakanaa lukemalla kasvavat luulot omista modernistin graniittisista kyvyistä. Kaikenlainen vapaaimprovisaatio on omiaan kasvattamaan luuloja: otetaan Ornette Colemanilta esikuvaksi tyhjäkäynti ekstaasin asemesta.

Siis tuonkin mestariteoksen (jollaiseen suurimman osan tekijöistä kehitys lerpahtaisi kuin Sibeliuksen ego) säveltämisen jälkeen Messiaen työskenteli 60 vuotta intensiivisesti musiikin parissa: vain päästäkseen... eteenpäin? Messiaenin tunnetut kappaleet on nostettu esiin kätkemään hänen merkittävä tuotantonsa. Sivumennen voi huoletta sanoa: Venäjä ei 1900-luvulla tuottanut ainoatakaan Messiaenin veroista säveltäjää.

Stockhausen selvästi sai (kukapa ei) paljon vaikutteita Messiaenilta, mutta ei säveltäjänä yltänyt samalle tasolle. Stockhausen oli etupäässä teknologinen visionääri. Taiteellisesti enemmän jonkinlainen komeljanttari. Elävää musiikkia hänen tuotannostaan löytyy suhteellisen vähän (toki mestariteoksia siellä täällä, myös myöhemmässä tuotannossa).

Muinaista kiinnostusta Messiaenin tekemistä kohtaan. Taustalla nuori Stockhausen. Aikakausi: kun ranskalaisuus oli vielä suurta. 

CUT-UP

Saussuren esittämä sé-ksi-suhde kääntyy jo William Burroughsilla si-ksak-suhteeksi.

MIDIKONTROLLERIT

Ottaa jonkin verran päähän, että IK Multimedia ei päivitä Stealth-pedaalin ajuria Yosemiteen. Olen lähettänyt jo kaksi vihaista ilmoitusta, että aloitan kyseisen firman mustamaalauskampanjan, elleivät kerro, minä päivänä päivitys on valmis. Stealth-pedaali on liian kallis tuote tällaiseen sekoiluun. Joudun käyttämään sitä nyt kannettavan kautta verkon yli.

Midikontrollerit eivät teollisuudenalana todella häikäise. Kalliita, mielikuvituksettomia ja turhan monimutkaisia laitteita siihen nähden, miten yksinkertaisesta asiasta on kysymys. Esimerkiksi nuo Behringerin pedaalit ovat aika edullisia ja näyttävät tarpeenmukaisilta, mutta niissä ei ole USB-porttia. Niin juuri.

Kaikenlaisille jalkakäyttöisille säätimille olisi tarvetta yllinkyllin, koska käsiä nyt tunnetusti on liian vähän. 

IK Multimedian iRig Blueboardia ei missään nimessä kannata hankkia. Bluetoothyhteys on epävakaa: netti pitää ehdottomasti olla pois käytöstä ja silti on epävakaa, lähietäisyydelläkin. Ajuri on älyttömän typerän tuntuinen. Pehmeät padit jalkapolkimina ei nyt vaan toimi. Pitää olla naksahtavat metallinappulat.  









23.1.2015

HOBITTIKUNINGATTAREN SILMÄT

Englantilainen mies ei tunne agressiota. Siksi on englantilainen keittiö, johon et voi luottaa. Asiakas ei suutu vaikka pikaruokaketjut pettävät standardinsa päivästä toiseen. Ja tätä kutsutaan sivistykseksi. Mutta mitä psykedelian jälkeen?

Englannin ilmavoimien upseerit ovat hauskoja komeita herrasmiehiä. Valitan heille runonsulatushäiriötä, tilaisuuksien tiettyä pitkästyttävyyttä, jos niitä Napoleonin 1812 Venäjän kampanjaan vertaa. Olen hämmilläni odotetusta hellyydestä. Sanon: Nuoret runoilijat kulkevat parvissa, mutta vanhat runoilijat kulkevat yksinäisyydessä, sillä runoilijat kuolevat yleensä nuorina. Mutta eläkeläiset kulkevat nuorina yksin ja vanhoina parvissa, sanoo vanha lentäjä-ässä, poikien poika Hullista.

Samantha Foxin näköisen hyvin kauniin tytön tanssiva vartalo. Mitä on runous hänessä? Ei muuta kuin kansojen hyvin lumoavaa kuisketta toisten kansojen olkaa vasten. Ei sillä ole mitään merkitystä. Eikä muulla ole merkitystä. Tällainen nainen on jopa täällä Hullissa, jossa upseerien mukaan syntyy Englannin kauneimmat naiset, harvinainen. Hänen luomansa mielikuvan vallassa on turha lähteä humiseville nummille vaeltamaan. On tehtävä jotakin oikein saadakseen nauttia tälaisten muusankasvojen läsnäolosta.

Hull on Englannin sääripääkaupunki, mutta jakaantuuko koko ihmiskunta seuraavassa tulevaisuudessa komeaan yläluokkaan ja hobittien alaluokkaan? Hobitit kun ovat Englannissa täyttä totta, jossain pohjoisilla seuduilla.

Englanti on jakautuneempi kuin mikään näkemäni paikka. Missään ei ole ero kauniin naisen ja vähemmän kauniin välillä yhtä mieltäjärkyttävä. Englannissahan on todella kauniita naisia, mutta hyvin vähän. Rumuus sitten voi olla ennätyksellistä.

Hullin pitkiä satyyrityttöjä ei voi olla ylistämättä, heidän kasvojensa sievyyttä ja hammasrivistönsä kauneutta. Upseerit, kertovat että nainen on suunniteltu määrätietoisella työllä. Että tarvitaan vulkaanista kiviainesta ja eliksiiriä jättiläishummereiden maksasta. Näissä lentäjäeversteissä, jotka ovat tulleet tänne Hulliin 9.11.2014 järjestettävään Englannin sotien muistoparaatiin (Remembrance sunday), on jotain amerikkalaismaista rentoutta. Onhan amerikan kieli myös prinsessojen kieli, sanoo Hobitti.

On vaikea tajuta että satyyrityttö on englantilainen, eikä esimerkiksi thaimaalainen, juuriltaan. Kerran näin Helsingissä baarissa englannittaren, joka jäi ikuisesti mieleen. Uskomaton, lähes mombasatarmainen lihaisan takapuolen ja siron säären yhdistelmä liitettynä blondiin pehkoon ja sieviin kasvoihin. Hullissa niitä tuntui olevan enemmän kuin muualla, jalopiirteisiä, tyrmääviä. Keskustelin aika pitkää paikallisen siittäjän kanssa. Hänellä oli 11 sisarusta, kaikki eri uskontokunnasta. Mies ehkä kuusikymmenvuotias. Äärettömän viriili. Hän kertoi syyksi pitkäjänteisen geneettisen jalostuksen, joka on kaiken keskittymisen ydin näillä seuduilla. 

Hobittikuningattaren silmät säkenöivät, hän lumoaa aamiaissalillisen ihmisiä. Hän on Liz Kershaw, BBC:n legendaarinen musiikkitoimittaja. Hänen älynsä on uskomattoman nopea ja huumorintajunsa itseironia säkenöivää. Luulen, että meitä on vaikea kunnioittaa, vaikka haluasi, hän sanoo. Hän puhuu hiljaa työtoveristaan Jimmy Savilesta.

Kunnianarvoisuutta ei voi mikään suojella, ellei sitten jokin tosiasia. Mustamaalaajien raivolta suojelee vain tosiasia. Heitä harmittaa, sanoo Liz, hobittikuningattaren silmät sähdehtien, että paljastan maailmalle heidän pikku salaisuutensa. Ja että maailma paljastaa minulle pikku salaisuutensa.

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Ja se joka on, ei ole. Alati he kyselevät runouden merkitystä. Vaikka runoudella ei ole mitään merkitystä. Heille.

Jos ei ole ymmärtänyt että runoilija tapetaan, ei ole ymmärtänyt paljon runoudesta. On vaikea käsittää paljon, jos ei käsitä oikein mitään. Tässä työssä on tarpeen harjaantua, kehnätä itseään harjoja vasten. Pakolla tai puolivahingossa harjaantunutta ei kukaan ole erityisesti harjannut. On harjaantunut kuin meteori. Näin ei sanota. 

Liz on käynyt Suomen lapissa 20 vuotta sitten. Annan hänelle Movements -levyn.
 
Monarkiaa kätkevälle demokratialle on tyypillistä, että tavalliset ihmiset sanoutuvat irti päättäjistään, aivan kuin he eivät olisi vastuussa mistään. Päättäjät ovat huonot, eivät äänestäjät. Mutta tämä on vain kuningashuoneen oveluutta, loputonta vastuunsiirtelyä. Sinä olet kuningattaren kruunin kopio. Kyseenalaista tämä: God Save the Goose.

Profeetta omalla maallaan on se, joka ei tiedä mitä tekee. Voiko kokonainen kansa olla shamaani? Vain imperiumeissa kansallinen ja kansainvälinen on yksi ja sama asia. Samalla tavalla he olivat sokeita ja siitä riitti juteltavaa.

Pitkästyksen kuningatar soittaa aamukuudelta levyjä yökerhossa. Hän on löytänyt kolme ja hylännyt yhden. Hän on valinnut neljästä ja ollut onnekas. Mutta toisinaan hän on hylännyt tuhansia ja tuhansia. Eikä hän ole löytänyt mitään. Vaikka hänen näkönsä ja kuulonsa ja vaistonsa on valkaissut hiukset alunperin yhtä armottoman selkeästi kuin kenen hyvänsä joka on maailman nähnyt kokonaan. Maailma on aisteille vetyperoksiidia. Kukaan ei ole tätä maailmaa nähnyt. Eikä kuningatar pahoittele järjen katoamista, pesän hajaantumisvaihetta, joka edeltää uutta kuoriutumisvaihetta. Samalla tavalla he ovat sokeita, kuoriutumattomat joita odottaa kennoissa upouudet sielut.

Se oli kuin maitoa tai maidonvalkoista unta. On kysyttävä: mitä psykedelian jälkeen? Kun luominen ei ole vielä alkanut ja maan ydin pulppuaa pintaan virtaavassa muodossaa kuin sodan taide. On selvä, ettei menneisyydestä voi mitään tietää tai oppia. Maailma luotiin ehkä sata vuotta sitten, sanoo Wittgenstein. Kaikki jaollinen on tiedettävä nykyhetkestä tai tulevaisuudesta. Syntymättömyys, syyttömyys on vaikea osoittaa. Täsmälleen yhtä vaikea kuin syyllisyys. Kun mikään ei puhu sen puolesta.



Hobittikuningatar Liz Kershaw oikealla.


22.1.2015

Tällaisen kaverin soitto-oppilas diggailee SC:ssä kamaa.




Opher Brayer Speaks About Swing Management in Bremen 2013 from Opher Brayer on Vimeo.
Yritän ajatella millainen olisi muunnoskaava, jolla minkä hyvänsä sävelrivin tai melodiakulun (absoluuttisina pitcharvoina tai intervallisuhteina ilmaistuna) voisi muuttaa suoraan euklidisen sekvenserin mielekkääksi asetukseksi. Niin, että aina jos vaihdan riviä koko rytminen kuvio muuttuu. Millaisia yksinkertaisia mutta rytmiseltä merkitykseltään sekä vahvoja että erottelevia tunnuslukuja rivistä voisi laskea? Sävelten lukumäärän voisi ajatella olevan olennainen parametri, vaikkei sillä asialla välttämättä ole määräävää suhdetta rytmiin. Olisiko myös niin, että rivin tonaliteetille pitäisi laskea tunnusluku: mitä tonaalisempaa, sen nelijakoisempaa ja kvantisoidumpaa? Vai päinvastoin vain miten. Olisiko jokin todennäköisyysheuristiikka, että rytmirakenne kuitenkin olisi aina vähän erilainen. Joka tapauksessa tarvitsen syvemmälle meneviä rakenteellisia reunaehtoja, jotka kuitenkin ovat riittävän avoimia kiinnostavaksi hiekkalaatikoksi.  
Ei ehkä ihan Elliot Carterin jousikvarteton nautittavuussfäärissä, mutta kokeilu kuitenkin, tältä päivältä (hymiö). Jousikvartetot ovatkin Carterin parhaita teoksia. Ja jumalauta tämä "Carter: String Quartets Nos. 1 & 2  -  Composers Quartet" on hyvin soitettua tavaraa. Silti, yleensä, Carter ei ole mitään Messiaenin rinnalla numerojen maagina.



Tämäkin Messiaenin pianokappale "Vingt Regards sur l'Enfant-Jesus (ctd) (11) Premiere Communion de la Vierge" on mielenkiintoisempi kuin suurinpiirtein yksikään Debussyn kappale. Tai no, ehkä Debussyn jousikvartetti sentään.
Suomi tulee taas ongelmana vastaan Castalian kehitystyön kanssa. iPad versiolla eläisi helposti useampikin ihminen, mutta suomesta ei löydy ymmärtämystä tälle asialle (minulla ei ole osaamista eikä aikaa luoda iPad versiota). Olen varma, että Jonathan Liljedahl ja Jesper Nordin, joille olen paljastanut ideaa, tuovat jo lähiaikoina markkinoille oman näkemyksensä asiasta. Nuo henkilöt ovat älykkäitä, ja siksi he tietysti käsittävät mitä nämä ideat merkitsevät siinä tulevaisuuden maailmassa, jossa sämplesoittimet korvataan fysikaalisilla soitinmalleilla. Suomalaisilla (kansa joka vielä makaa talvisodan juoksuhaudaa on kokonaan vailla tulevaisuutta) ei voi olla minkäänlaisia älyllisiä resursseja käsittää mitä siitä seuraa, kun tuhatkertainen sinfoniaorkesteri mahtuu kannettavan laitteen muistiin ja 10 miljoonaa kiinalaista lasta tekee sovelluksella musiikkia.

Ikävä, että nämäkin miljoonat menevät nyt Ruotsiin. Mutta Suomi on Suomi: sen määritelmä on: mikään yritykseni ei voi onnistua täällä. Venäjä on kyllä vielä Suomeakin takapajuisempi teknologia-asioissa. Jos ei Suomessa kellot kilise, Venäjällä ne on täynnä pumpulia. Ruotsalaiset taas ovat, ikävä tunnustaa, hyvin älykkäitä. 

21.1.2015

NEWSFEEDIN KAIKKIVALTA

"Tuntuu ettei kukaan Suomessa oo kuuteen vuoteen kritisoinut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Onko se muka muuttunut niin paljon? Ottaen huomioon, että 2000-luvun alussa kukaan ei mitään muuta tehnytkään kuin kritisoinut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, koska Bush. Olen varmaankin jotenkin väärässä tässä, mutta en kai täysin?"

"En usko että Obaman jälkeen tulee ihan äkkiä ketään tervejärkistä. En ole unohtanut Bushia. Se aika jätti ikuiset arvet."

Luen hieman ällistyneenä tällaisia FB-kommentteja tähän juttuun liittyen. Sitten ymmärrän: FB-uutisfeed on yhtä kuin tietoisuus. Juuri näin maailma toimii, koska sen on tarkoitus toimia juuri näin. Jos kaikki tietäisivät kaikesta kaiken, maailma ei toimisi, koska kaikki olisivat oikeassa, ja väärät asiat jäisivät tekemättä. Maailma pysähtyisi.

Kaiken näkemäni jälkeen, en onnistuisi siinä akrobaattitempussa, jota Obaman myönteisessä valossa näkeminen edellyttää. Mutta jos ei ole nähnyt sitä kaikkea... jos ei ole nähnyt puoliakaan? Silloin temppu voi onnistua.

Eräs syy näkökyvyssäni olevaan puutteeseeni on kai se, etten ole USA:n kansalainen. Jotkut USA:n talousluvut voivat ehkä näyttää hyviltä, mikä tietysti lämmittää USA:n kansalaista. Ei muita. Siksi USA:n talous luvut eivät kohota minun mielialaan, koska minä olen se, jonka kustannuksella ne ovat hyvät ja toisaalta minä olen se, joka niistä hyvistä luvuista en hyödy. En, vaikka kuinka kuluttaisin amerikkalaista roskaviihdettä ja kuluttamalla uskoisin olevani USA:n kansalainen. Jos tämä järjestely on Obaman tietoista työtä, se on silloin saatu aikaan kyynisen ulkopolitiikan keinoin.

En selvästi näe kyynisen sotapolitiikan ja hyvien USA:n sisäisten talouslukujen suhdetta. Ehkä se on talousasiantuntijalle selvempi asia. Sotateollisuusko työllistää? Varsinkaan en näe positiivisen ja rauhanomaisen maailmankauden alkua. Toivon tietysti, että syy olisi jälleen omassa näkökyvyssäni  -- toivo, jonka varaan heittäytyminen harvoin on kantanut hedelmää.

Tunnustan avoimesti, että suuri osa poliittisesta venäjämyönteisyydestäni johtuu Obaman, ja hänen edeltäjiensä, ulkopolitiikan suuresta karsastettavuudesta. Obama on minusta jopa edeltäjiään kyynisempi. Obama käyttää tietoisesti rotusympatioita ja näennäisvasemmistolaisia arvoja täsmälleen samanlaisen ellei pahemman alhaisoon vetoavan väkivaltapolitiikan naamiona. Obamaan verrattuna Bush oli rehti kovanyrkkinen jenkki, jolta ei mitään muuta voinut odottaa kuin alistavuutta, halveksuntaa ja väkivaltaa -- ja jolta ei tietenkään maailma muuta saanut.
 
Obama sen sijaan on pelottava, koska hän ei ole samalla tavalla avoimen ennustettava kuin Bush ja monet edeltäjät olivat. Tämän oudon pelottavuuden rinnalla Venäjä tuntuu, vaikka sitä miten kriittisesti katsoisi (anteeksi nyt vain, mutta politiikassa puhuvat teot, eivät sanat), rauhanturvajoukolta. Näin toimii ainakin minun psykologiani kaiken sen perusteella mitä tässä on viime vuosina nähty. 

KOKEELLINEN AJATTELU

Ei-lopullisten ajatusten esittäminen, hyvien ja huonojen ajatusten esittäminen, mahdollisten ajatusten esittäminen, sekoitettu viini. > Dionysos > Hermes > sekoittamaton viini

KIIMAKERTTU

Kaikki naiset on viety Turkuun. Tämän näkemisestä suuttuu. Kaikki naiset eivät ole kauniita, mutta melkein kaikki ovat. Keväisin nainen kyntää. Omat virheeni ovat kuin ovenkahvat. Niissä roikutaan, ovista käydään sisään ja ulos. Teemu Mäen kissantappovideo on jotakin mitä katsella. Elävä luontokappale, turkulainen runoilija, tottunut käsittelemään suomalaisia.

20.1.2015

MIMALLON

jokaisen esiäitinsä puolesta rakastava.

SYNNISSÄLIKOAVA

maailman epiteetti.

KONEPIISKAN KAMMIOSSA KERRAN

Optimismin kultainen sääntö: pitää maailmasta luopumista ainoana päämääränä.

DIONYSIACA

Moni yllättävä yhteiskuntajärjestyksen muoto voi toimia Venäjällä. Venäjä on imperiumi ja venäläiset ovat kuin mehiläisiä: imperiumiasukkaita. Heillä on erilainen herkistynyt intuitio. He osaavat toimia kokonaisuuden kannalta harmoonisesti. Toisin sanoen, "terve maalaisjärki" sanoo heille äärettömän paljon kaikkea sellaista mitä se ei yhdellekään suomalaiselle sano. 

Tämä on suomalaisten heikkous sekä vahvuus. Se on heikkous sikäli, että suomalaisen on pakko matkustaa Venäjälle opettelemaan tuo asia. Mutta se voi olla vahvuus sitten kun sen ymmärtää. 

Mutta imperiumiymmärryksessä on myös varjopuolensa. Individualismi esimerkiksi on lähinnä sellaista mehiläispesän individualismia. Ja jos se homma lähtee vikaraiteelle, jarruja ei löydy ja lopputulos on kollektiivisesti tuhoisa: pesä hajoaa. Vikaraide tarkoittaa tietysti: viholliset onnistuvat kampittamaan, jumala ei hyväksy tms.

Suomalaiset taas ovat tottuneet elämään pesän ikuisen hajoamisen tilassa. Suomalaisille se ei ole ongelma. Suomalainen on kuin pingviini, joka tottuu. Mutta toisaalta: suomalainen ei tiedä mitään tusovkasta tai viimeisestä ehtoollisesta. 
Ihminen on virus ja viruksentorjunta samassa paketissa.
Jos Nietzschen ymmärtää niin, että Zarathustraan on kätketty tosiolemus, mutta Moraalin alkuperästä, ja muut lopulliset kirjoitukset olisivat pelkkä heitetty haaste ja vastuuton pamfletti, pääsee epäilemättä positiiviseen käsitykseen. Zarathustrassa on paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Silti Gurdjieffin esitystapa tekee minuun suuremman vaikutuksen. Tokihan Gurdjieffissa on paljon samaa kuin Nietzschessä parhaimmillaan.

Kaikissa ihmisissä vaikuttaa jonkin verran halu rienata. Rienaamisenhalu kohdistuu Nietzschellä vahingollisemmin kuin Gurdjieffilla. Gurdjieff rienaa vain taiteilijoita. Nietzsche taas rienaa uskovaisia. Helpompi tässä on asettua Gurdjieffin kannalle, kun ajattelee jotain vapaa-ajattelijoiden epäintellektuaalisuutta. Vapaa-ajattelija on nykyään ilmeisesti ainoa, joka ei ajattele yhtään mitään.    
Maailmastakieltäytyjän on Lidlin oluista sanottava, että Litovel (punainen tölkki) maistuu hyvältä, ensiluokkaiselta, itseasiassa. Erittäin hyvä hinta/laatu -suhde. Parempi kuin Pilsner Uruguelissa. Graffenwalder, tavoittelee ehkä jotakin mitä ei tavoita. Laitilan Kukko Pils ei nyt maistu. Vertailun vuoksi S-market: Keisari 66 American Pale Ale on aina varma muttei halpa valinta.
Kirjastosakkojen ja muun korvaamissuman nöyryyttämänä olenkin siirtynyt valikoivampaan selailutapaan ja pääasiassa tilaamaan (suomenkieliset) kirjani huuto.netistä. Ongelmana on pieni takka, johon ei kaikki Hannu Salaman selailukappaleet mahdu yhden vuoden aikana palamaan. Yritin kerran rahapulassa (muutama kuukausi sitten) myydä ylimäärisiä kirjoja helsinkiläisiin divareihin. Tästä lähdetään: moitteeton Tarkovskin Martyrologia (harvinaisuus) ei kelpaa, vanhalle Salamalle ja Tuurille nauretaan (jälkimmäiselle hieman pidättyneemmin). Antti Hyryä pyöritellään, että mikähän tämä on, jaa niin.... ajatella että tällaistakin on joskus paperikirjakaudella julkaistu viemään tilaa todellisilta tekijöitä (Erno Paasilinnan ilme Pihtiputaan kirkakaupan näyteikkunassa Jörn Donnerin finlandiavoittajan edessä). Jarkko Laineen kootut (se sininen tiiliskivi, ei valitettavasti kuulu meilläpäin kokoelmissa säilytettävään aineistoon) sain sentään kaupaksi. Vastaavia uusia kirjoja meni kyllä puoli korillista (Tuurikin), jos kohta kriittisyys oli sitä luokkaa, etten viitsinyt edes yrittää lahjoittaa omaa kirjaani kaupan päälle divarimyyntiin. Sain 19 euroa, jotka tulivat sillä hetkellä tarpeeseen. Olin todella tyytyväinen.

VENÄJÄN MERKITYS

on lyhykäisyydessään tämä: venäläisessä kulttuurissa ja ihmisessä on ripaus sitä mitä ilman muu ihmiskunta ei selviä. Muuta merkitystä ei Venäjällä ole. Venäjä ei selviä yksin.
JP Siilin Härmä (2012) olisi kiinnostava näyttää venäläiselle yleisölle. Elokuva olisi järkyttävä taiteellinen fiasko, ellei se olisi täysin realistinen ja tosi. Tätä oveluutta saisi varmaan selittää aika kauan ja selkä hiestä märkänä.

Härmä kertoo tarkasti mitä on suomalainen tragedia: se on tyhjiön täyttämistä traagisella sisällöllä, joka kumpuaa krapulasta ja hulluudesta. Sen erottaa vaikkapa Euripideen tragedioista se, että sisäistä motiivia ei ole ollenkaan. On vain yhteiskunnallisiä, ruotsalaisten indoktrinoimia pedantteja normeja, joita henkilöt yrittävät toteuttaa traagisella vimmalla, toimintansa motiiveja laajemmin pohtimatta. Tämän kuvauksena JP Siilin Härmä on kyllä ylittämätön elokuvaklassikko. Hulluus, joka on ehkäpä maailmanhistoriallisestikin ylittämätöntä ja jossa ei ainakaan ole mitään jumalaista tai pyhää -- ellei pyhäksi lasketa ruotsalaisten (elokuvassa näkymätöntä) kusta joka suomalaisten niskaan suihkuaa.
Eeli, Eeli lama sabaktani.

Mitä puhetta tämä on?

Sanooko Dionysos näin?

Ei sano.

Kuka sitten? Kysytään.

DIONYSOS: Mister Jesus, who are you?

JESUS (kuiskaa): Nobody.

DIONYSOS: Sorry, I did not hear you?

JESUS (kuiskaa): Im nobody. Nobody.

TIE TEKOÄLYYN KÄY MUSIIKIN KAUTTA

Nyt vaikuttaa siltä, että viimeöiset kokeilut puupuhaltimilla ja vaskilla kuulostavat jo joltakin. Tosiaan aika mannereurooppalaiselta: Alexander von Schilippenbachin ja Xenakisin haamut häärivät taustalla. Freemusiikkiahan tämä on, jos nyt ei läpisävellettyä, niin ainakin läpikotaisin metodisesti ohjelmoitua. Teos voitaisiin toistaa livenä antamalla joukolle soittajia kuhunkin osaan samat soitto-ohjeet jotka tietokoneelle annetaan. Mukava, että sävellyskoneeni kuuntelee jo näinkin herkällä korvalla soitto-ohjeita, tulkintaohjeitakin. Mediataiteessa tulkinta on osa sävellysprosessia.

Tekoälyä ei voi erottaa sävellysympäristöstä, ne ovat yksi ja sama asia. Kehitystyö vihjaa: suurin äly on vakaata ja täysin säännönmukaisesti toimivaa, mutta äärettömän hienojakoista ja liikkeiltään siksi täysin yllättävää, koska se noudattaa universumin rakennetta, joka on mysteeri. Tässä me emme ole nyt. Me olemme pikemmin Golemin äärellä, faustisia perseenraapijoita, kikkailemassa itsellemme paon viivasuoraa reittiä Mimallonien vuorelle. Mutta ei se mitään.  

Seuraavaksi pitäisi varmaan mennä jollekin nuotinkirjoituskurssille: tämä mediataidehan on sinänsä muunnettavissa, kokeilumielessä tietenkin, esitystaiteeksi. Tässä on kuitenkin sellaisia henkilökohtaisia estoja, etten tiedä, ryhdynkö tämänsuuntaisiin pyrkimyksiin koskaan. Tarkasti ottaen minä en ole esitystaiteen harrastaja lainkaan. Kaikki esitystaide on minulle kovin vierasta ja etäistä. Lisäksi minulla ei ole käytännössä aavistustakaan mitä muusikot osaavat lukea paperista. Itse osaan lukea nuotteja hyvin, jos annetaan minuutti aikaa tulkita yksi kärpäsenpaska.

Niinpä en ole koskaan kuulunut niihin, joille musiikki on pelkästään luettavaa kirjallisuutta. Tätä vastaan tietysti taistelee elektroninen musiikki kuin urhea nälkälakkolainen ydinvoimaloita vastaan. Kuuntelin eilen juuri autossa varhaista Kurenniemeä ja kiduttavaa oli. Prioriteettikysymykset ja pioneerius on taiteessa usein juuri palasena olemista jossakin vääjäämättömässä kehityskulussa, jonka "tuleminen Suomeen" voi viivästyä kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen henkilöresursseista riippuen. No, ehkä liioittelen nyt vähän. Kehitysmaihin monet virtaukset eivät päädy ikinä, koska sieltä puuttuu henkinen välittäjäaine, eli kurenniemisyyden pyörteet.

Kehitysmaissa riittää puhuvia päitä pölkylle, mutta yllätys on se, että ne eivät ajattele itse. Ajatella itse: se tuntuu suomalaisesta ehkä liiankin epäilyttävältä, täällä kun ei ole koskaan ollut muuta mahdollisuutta, eikä se itseajattelukaan ole usein johtanut tuloksiin. Taiteen porvarillinen kenttä on juuri tällainen kehitysmaa: sillä ei ole muuta tulevaisuudenhorisonttia kuin Sahara.  

Elektronisen taidemusiikin ongelma on se, että suhteessa musiikin traditioon se on kuin uusi tekninen patentti, jolle ei vielä ole kaupallista sovellusta. Kaupallisuus tässä yhteydessä ymmärrettävä vertauskuvallisesti: musiikilliskokemuksellisesti tyydyttävän syvää sovellusta. Nykysäveltäjän voi kuulla halveksuen lausuvan: sehän oli jotakin äänitaidetta, ei musiikkia.

Keinoiltaan yhtään vanhentuneen elektronisen musiikin diggailu vaikuttaakin ikään kuin vanhentuneiden patenttien diggailulta, joka sivumennen sanoen on erittäin harvinainen harrastus planeetta-aikalaisten keskuudessa.

Elektroninen taidemusiikkiharrastus siis nykyään hyvin usein vaikuttaa tarkoitushakuiselta ja henkilöpsykologisesti neuroottiselta eksentrisyydeltä. Se vaikuttaa jopa obskurantismilta, siinä mielessä, että se ei vaikuta olevan niinkään kiinnostunut siitä mitä laitteilla tosiasiassa voi tehdä, kuin siitä mitä niillä joskus tehtiin, silloin kun yksinkertaisimpienkin asioiden tekeminen oli vielä tarpeeksi vaikeaa.

Nyt yksinkertaisimpien asioiden tekeminen on suhteellisen vaivatonta. Ja kaikkien asioidenkin tekeminen on melko vaivatonta, jos sen osaa. Siksi periaatteessa elektronisen taidemusiikin laadulle tulisi asettaa nykyistä paljon korkeammat standardit ja sen esteettisekologiselle lokerolle paljon laveammat rajat, koska sehän ei periaatteessa vie tilaa muilta kuin toisilta biteiltä.

Täysin selvää on jo se, että soitinmusiikin kanssa elektroninen taidemusiikki ei tule koskaan kilpailemaan samassa sarjassa. Se on itseasiassa jossain määrin kokonaan eri taiteenlaji: enemmän mediataidetta, vähemmän esitystaidetta. Taiteellista sisältöä tämä jaottelu ei onneksi rajoita millään tavalla. Esitystaiteen kahleista vapautuminen avaa elektroniselle taidemusiikille monta vapauttavaa etulyöntiasemaa, joskin tämän taiteen vaikutustapa pitää myös hyväksyä toisenlaiseksi. Yhteistyön mahdollisuudet esitystaiteen kanssa ovat monet, joskin ylen vaikeiksi, ellei kokonaan mahdottomiksi havaitut. Mediataiteilija, joka ei alistu esitystaiteilijan palvelijaksi, nähdään yleensä hyödyttömäksi. Mediataiteilijaa, joka elää jo kokonaan Zarathustran yläilmoissa, taas ärsyttää esityistaiteilijan kiinnirimpuilu kaikessa tuossa ylen inhimillisessä. 

Kun esitystaiteilija on konservaattori ja pessimisti, on mediataiteilija optimisti. Ja tässäkin hän on Zarathustran oppilas: hän ei yritä muuttaa maailmaa. Mediataiteilijalle maailma on ihan hyvä juuri sellaisena kuin se on: tarkoitushan on joka tapauksessa maailmastaluopuminen (tämä on vain yksi ajatus, joka Nietzschelle on tullut mieleen. Debussy ehkä sanoisi: yhdentekevää luovummeko maailmasta vai emmekö luovu, mutta olkoon maailma sulokas). Sano tämä poseeraavalle näyttelijälle tai säveltäjälle ja olet ikuisesti piireistä ulkona, mikä onkin ihan toivottava asiantila.

Tässä rajoittuneisuudessa kuitenkin kansallisella tasolla menetetään suuruuden mahdollisuus: täysin erityisen taiteen mahdollisuus, joka paradoksaalista onkin juuri tätä yhteistyötä vastakohtien välillä (ei kuitenkaan jomman kumman ehdoilla). Ja vain siksi, ettei koketeeraavassa esityistaiteilijassa oikein ole riittävästi sisäistä Dionysosta, vaikka ulkonaista ja opittua piisaa: kulissinsa takana hän onkin pettymys.  











19.1.2015

Tämäkin Messiaenin kappale "L'Ascension 1935 (1) Majeste du Christ demandant sa gloire a son Pere" sopii tällä kertaa musiikilliseksi ikoniksikin. Nykyisissa luonnoksissani tuntuisi olevan vielä paljolti liikaa kaikenlaista sotkua, luonnoksiksikin. Kohti sotkuttomuutta käy matka, mutta ylen hitaasti. Kun jokainen henkilökohtainen musiikillinen ongelma on ratkaistava geneerisesti algoritmisella tasolla. Heräsin tänään taas kello 1:00 sävellyshommiin. Aikainen lintu madon nappaa, vai? No, en tiedä, mutta varhainen herätys nyt vain tuntuu järkevältä: tulee päivään lisää mittaa (vaikka toisesta päästähän se aina on pois, hö).  
Ihmisen tekijänoikeussuoja (tai -velvollisuus) kestää kahdeksantoista vuotta, ellei oikeus toisin määrää.

KUOLEVAINEN

Asioita, jotka kuka hyvänsä kuolevainen helposti menettää: järki, terveys, sielu, elämä.

JUMALATTOMUUS

Junittelusta on tullut fetissi. Juonittelu itsessään on pääasia, ei se päämäärä, jonka takia juonitellaan.


Juonittelevan Pentheuksen äiti ei juonittele, mutta hän onkin hullu, eikä sellainen ole jumalille mieleen, minkä jumala tekee hulluksi. Jumalan hullua jumala kavahtaa. 

18.1.2015

"Leimaavatko suuryhtiöiden ja mediajättien Amerikka ja pelon ilmapiiristä hyötyvä turvabisnes toisinajattelijat automaattisesti terroristeiksi?" Totta kai leimaavat. Juju on siinä, että ihminen, joka antaa leimaamiskäyttäytymiselle yhtään periksi, joka yhdenkin kerran sietää leimaavaa asennoitumista keskuudessaan, tuttavapiirissään, työympäristössään, on kokonaan ja lopullisesti menetetty tapaus.
Ja taas vierähtänyt yö ja aamu musiikin parissa. Messiaenmoodit ovat kiehtovia. Tonaalisen -modaalisen ja sarjallisen sopiva välimuoto. Ei korvaa mitään, mutta tulee välittäjäksi. Kaikkien näiden tasojen: 1) tonaalinen, 2) modaalinen, 3) laajennettu modaalinen, 4) sarjallinen, on oltava rinnakkain ja peräkkäin, draamallisina astevaihteluina ja tehokeinoina olemassa.

Messiaenin Chant des deportes on mahtava. 

Nyt saunakalja, sitten nukkumaan.





Hei, nimeni on Armo. Olen nätti tyttö ja olisin iloinen, jos voisit vastata minulle takaisin. Minulla olisi keskusteltavaa kanssasi. Voisin myös lähettää itsestäni kuvia sinulle. Monta. Kiitos. Armo.

VERENHIMOISET RISTIINNAULITSIJAT AINOANA INTOHIMONAAN JEESUKSEN TULEMISEN ODOTUS

Nietzschen mukaan läntisen kristinuskon todellinen palvonnan kohde on jumalattomuus itsessään (Pentheus Euripideen Bakhanteissa). Jumalattomuudelle on annettu abstrakti nimi, sen vihjaaman tarkoituksen täydellinen vastakohta: Jumala. Jumalan kuoleman voi ajatella tarkoittavan tätä jumalattomuuden palvontaa: kosketus jumalaan on kuollut jumalattoman sielusta. Tämä on jumalattoman määritelmä. Me osaamme määritellä edes sen. Jos jumala on jokin, se on välttämättä muu, kuin mikään mikä voisi olla näkyvän ja kuuluvan palvonnan kohde. On varmasti olemassa yksi oikea usko. Mutta yksikään Jumalaksi merkityistä tienviitoista ei johda siihen. Se tie voi johtaa vain siihen, mitä luonnehditaan helvetiksi.
Olen balzaclaisessa rytmissä: herään kello 1:oo yöllä.

Säveltäminen tapahtuu yöllä. Säveltäminen ei voi tapahtua päivällä.



RAUTARISTI JA PAPUKAIJAMERKKI

En pitkin hampain haluaisi myöntää, että tämä Zarathustra ehkä tosiaan on yksi ihmiskunnan maukkaimpia teoksia. Saksalainen, niin kuin koko Eurooppa juuri nyt. Inhottava tällaista on myöntää. Mutta minkä teet, jos ei paljon parempaakaan ole. Gurdjieffin BT on parempi, mutta siinä se kahden kärki. Raamatulla ei taida enää meille (Emersonhan kysyi juuri tätä) mitään annettavaa, koska se on liian täynnä porsaanreikijä tällaisille koodareille kuin me: me teemme viruksen ja väärän ajurin jokaiseen porsaanreikään. Ei silti tämä Nietzschen kirjoittelu mikään häävi saavutus ole. Ei tästä mitään papukaijamerkkejä tulla jakamaan. "Parhaassakin on vielä jotain inhottavaa; ja paraskin on vielä jotain, mikä täytyy voittaa."

17.1.2015

Hätkähtäisimme jos tietäisimme käyttäneemme elämästämme vain kymmenen vuotta roskapostien seulontaan.
Ikonologiassahan on totuttu kysymään ensin "mitä?" ja sen jälkeen että "Hä?" Maailmaa on siksi vaikea katsoa toisen näkökulmasta, kun harva katsoo sitä edes omasta näkökulmastaan.

KOHTI TYLSÄÄ MUSIIKKIA

Haaveenani on säveltää eräänä päivänä tylsä (mutta äärimmäisen mielenkiintoinen) kappale Messiaenin varhaisten pianoteosten tyyliin. Tylsässä (äärimmäisen terävässä) riittää haastetta. Myös Brucknerin sinfoniat ovat aika tylsiä (mielenkiintoisia). Mutta miten jäljitellä? Sitä minä en osaa lainkaan. Kaikki jäljittely-yritykseni epäonnistuvat siinä määrin, että paikallisväriä tulee aina riittävästi mukaan. 

16.1.2015

Vuodesta vuoteen joudun nukkumaan kennossa, ja kuulemaan kuinka kuningatar seinän takana kuorsaa. Näenkö mehiläisen unia työstä? Kun mehiläisyhdyskunta hajoaa, jää minulle vain nämä mehiläiseni. Ihminen sen sijaan voisi muuttua toiseksi eläimeksi, vaikka pesukarhuksi.
Verkkonarkkeja on. Mutta ei se ole verkon vika. Niin kuin alkoholismi ei ole alkoholin vika. En haluaisi luopua viinistä siitä huolimatta, että jotkut juovat sitä liikaa tai ilottomasti. Addiktio on rangaistus liian ylimielisestä vastareaktiosta: aluksi se oli vain voimallinen yritys kyllästyä, mutta kyllästyminen ei onnistunutkaan.
Oikeutta sananvapauteen ei pitäisi puolustaa tavoilla, jotka tuottavat tulevaisuudessa välttämättä sananvapauden rajoituksia. Pyhän loukkaamattomuus on tabu, josta pitäisin oikeasti kiinni viimeisten tabujen joukossa, monissa tapauksissa. Tietysti on "ruotsalaisten pyhä", eli suomalaisten kiusaaminen, joka nyt ei ole kovin arvostettava asia jne. Pitäisi käyttää järkeä, mutta sitähän ei aina ole käytössä. Maahanmuuttajamuslimit ovat usein kriittisiä alkuperäismaitaan kohtaan, mutta katsottuaan tätä touhua jonkun aikaa, kääntyvät taas voimalla kunnioittamaan dystooppista profeettaansa. Voikohan heitä siitä oikein syyttää. Kukapa täällä ei lopulta kääntyisi jonkun synkän profeetan puoleen. Pitäisi muistaa, että kaikkien uskontojen mukaan Jumalan rangaistuksen äärimmäisin muoto on harhaanjohtaminen. Se on tavallaan harhaanjohdetun vastuulla. Tällaiset persut nyt ei valitettavasti harhoilta meitä pelasta.
Valittaen joudun tunnustamaan, että ymmärrän erittäin selvästi mitä Nietzsche tarkoittaa Zarathustrassaan. Mukavaa lukemistahan tämäkin kirja on nyt, kun ei tarvitse ihmetellä, että mistähän tässäkin on kysymys. Se tätyy sanoa, että toisen lukukerran alleviivauksen (Hollon suomennos... en löytänyt englanninnoksista lisäarvoa) eivät osu samoihin paikkoihin ensimmäisen lukukerran alleviivauksien kanssa. Nietzsche-Zarathustra sanoo, että korkeintaan luova voi tietää jotakin siitä, mikä on hyvä ja mikä on paha. Mistä ihmeestä kaiken maailman poliitikot sen sitten luulevat tietävänsä?

MILHAUDIN POLYTONAALINEN AAMU

Aina sitä elämässä oppii uutta:: kun tällaisenkin harmaan aamun ottaa mainion yön jatkeena, harmaus ei lainkaan ahdista. Päin vastoin, on miellyttävää juoda pimeäassa huoneessa punaviiniä takkatulen äärellä ja kuunnella ranskalaista musiikkia (kävisin varmasti ostamassa sikareita kaupasta, jos olisi vielä niihin varaa). Aamu on käyttökelpoinen vuorokaudenaika!

Milhaudin kappaleissa on todella ihmeellisiä postmoderneja leikkauksia, mikä ihme tämä Nochalantkin on...? Tällainen postmoderni estetiikka kuvaa tasapainoiluyritystä pitää mieli valoisana siitä huolimatta että ydinsota ja luonnonkatastrofi uhkaavat planeetta täysin ihmisestä itsestään johtuvista syistä.
 
Tajusin juuri miten paljon Messiaenin yksi dionysostanssi, Danse de la fureur, pour les sept trompettes, on vaikuttanut musiikilliseen makuuni. Tämähän on tietysti elefanttidityrambin esikuva.

Fete des belle eaux (1937) (1) Premieres fusees on hieno. Messiaen sävelsi musiikkia 60 vuotta kovimmalla kansainvälisellä tasolla. Siksi ei ehkä ole suuri yllätys, että myöhäistuotanto on kiinnostavinta, kuten esimerkiksi Un Vitrail et des oiseaux (1988). Messiaen oli koko elämänsä kiinnostunut linnuista, ei niiden laulun, vaan niiden keveyden takia, kuten Nietzsche. Laulu on vain linnun olemuksen kuva.

Öistä kokeilua Messiaen moodeilla ja muuta sellaista. Olen melko innoissani (12 sävelisiksi ja useampaan oktaaviin laajennetuista) Messiaen moodeista, kun  ne yhdistetään 12-säveltäydentäjääni. Soittelen koskettimistolta jonkun lastenlaulun ja pulautan melodiakululle jatkon 12-riviksi.  Melodia siis lähtee tonaalisena liikkeelle ja täydentyy puuttuvilla sävelillään 12-riviksi (tenhoavasti / älykkäästi), jota käsittelen Messiaen moodina monen oktaavin alueella. Moodista seuraa johdonmukaisia sointuasteita. Voisi tämän yksinkertaisempanakin pitää, jos malttaisi. Modaalisuuden (eräs käyttökelpoinen) idea on se, että on jokin pysyvä intervallihahmo, joka saa aina uusia ilmenemismuotoja, kun se viedään erilaisiin moodeihin (kosmoksen taustarakenteisiin). Tietysti modaalisesti ajateltuna pitäisi aina painottaa niitä ääniä, jotka läheisissäkin moodeissa ovat eri ääniä, siis joukko-opillisesti niitä jotka eivät kuulu unioniin.

Älkää odottako tästä mitään musiikkiteoreettista havainne-esitystä: kaikki toteutusmuotoni pakenevat teoriaa kohti brentanolaista oikkua ja anomaliaa. Ja tämä kaikki on romantiikkaa, improvisatorista zarathustratanssia vielä. Mutta vähitellen jotakin kiteytyy.

Tässä V. J. Manzon paperi, johon homma perustuu. Keskustelin V. J. Manzon kanssa tänään modal_messiaen objektien harmillisesta yhteensopimattomuudesta modal_pc_match objektin kanssa. Ratkaisin asian koodaamalla itse laajennetun modal_pc_match objektin modal_messiaen objekteille. Siinä meni kolme tuntia.





15.1.2015

Ajelin viimeyönä autolla ympäriinsä, polttelin pikkusikareita ja kuuntelin Brucknerin 5. sinfonian pari kertaa.

14.1.2015

KUOLEMATON

Ennen kuin uudistaa ihmiskunnan kehon, Dionysos päätti uudistaa oman kehonsa.
Tänään alkoivat venäläisetkin muusikot tykätä SC materiaalista. Onkohan tämä nyt edistystä vai taantumista? Minulle henkilökohtaisesti tämä on kuitenkin mitä suurinta edistystä. Olen parikin askelta lähempänä säveltämisen aloittamista. Olen etsinyt korvienpesulaitetta (sellaista pientä vesiruiskua), mutta en löydä sitä. Korvat taitavat olla täynnä töhnää. Silti kuulin äitini sydänläpän äänen metrin päästä niin häiritsevän kovana, että piti oikein kääntää korva pois siitä suunnasta.


Tässä Victor Sobolenkon pietarilaisnäkemys siitä mitä tarkoittaa (piazzollalaisen) taiteen kultaiset säännöt:

EURIPIDES BAKHANTIT

Olipas Saarikosken suomentama Euripideen Bakhantit hyvä. Taitaakin olla paras draama, jonka olen koskaan suomenkielellä lukenut. Saarikoski onkin paras suomentaja kautta aikojen. Olennaista suomennoksessa on nimittäin se, kuinka toimiva taideteoksesta tulee kohdekielellä, ei se kuinka kriittinen laitos sinänsä on. Mutta harvapa suurinta taidetta ymmärtää. 

Kielitaidottomana minä joudun lukemaan Saarikosken suomentamia vähiä teoksia yhä uudelleen ja uudelleen. Mielenkiintoista on seurata alleviivauksieni vahvistumista, lukukerta lukukerralta. Täsmälleen samat alleviivaukset. Tosin nyt tuli muutama lisää.

Olisi ollut hyvä, jos hän olisi saanut elää vähän pidempään ja saattaa suomeksi enemmän tosikirjallisuutta. Minun kirjasivistykseni on valitettavasti Saarikosken suomentamien opusten laajuinen.

Kalevalan Lemminkäisen tarina on parhaalla ruotsalaisella huumorilla nurinkäännetty Euripideen Bakhanttien asetelma: Kalevalssa Pentheuksen palvelija paloittelee Dionysoksen, jonka sitten äitinsä saa kursia kokoon, kun Euripideellä Pentheuksen äiti paloittelee Pentheuksen Dionysos-jumalan aiheuttaman hulluuden takia.

Ylipäätään Bakhantit tarjoaa aika meilenkiintoista uskontohistoriallista tulkintaa kristinuskon evankeliumeissakin seikkailevalle "jumalanpojalle". Perusasetelma on se, että jumalanpoika on Jumalan poika, koska Jumala näyttäytyy hänelle. Näyttäytyminen on Jumalan suorittama siitos. Kukaan ei tietenkään usko tätä, vaan jumalanpoikaa pidetään automaattisesti huijarina. Ei vain yksi, vaan joka ikinen on Juudas. Kunnes totuuden esille kutsumisen seurauksena mimallonit tulevat hulluksi ja syöksevat Jumalattoman yhteiskunnan tuhoon. Jumalanpoika on Jumalan koston välikappale tässä mielessä: Jumala kostaa ihmisille sen mukaan miten he kohtelevat jumalanpoikaa, joka on hänkin vain ihminen.

Euripideen Dionysos poikkeaa Jeesuksesta siinä, että hän ei ole mikään itsetuhoinen totuudentorvi vaan hienovarainen sarkastinen juonija, joka johtaa jumalattomat harhaan ja tuhoon. Siinä mielessä hän on Jumalan koston välikappale. Dionysoksessa siis yhdistyy Saatana ja Kristus. Sillä Dionysos ei voi parantaa hulluutta. Jumalan hulluutta, joka on itsetuhoista. Hän ei voi eikä yritä estää jumalattomien itsetuhoa. Mielenkiintoinen lisäpiirre on se, että ainakin osa hulluksi tulleista mimalloneistakin on vain Jumalan koston välikappaleita, eikä heitä pidetä mitenkään arvokkaina. Erimerkiksi poikansa Pentheuksen tappanut nainen on vain yksi, joka on ansainnut Jumalan koston.  

Kieltämättä Euripideen Dionysos tuo mieleen Nietzschen Zarathustran ja Nietzschen itsensäkin: hulluksitekijä, fasistiksitekijä ja itsetuhoon harhauttaja, joka viettelee typeriä (jumalattomia) juuri heidän rajattoman narsismin, ylvästelynhalun ja uteliaisuuden avulla tuhoon. 

Miksi tällaisten fasistien tuhoaminen (heidän itsetuhonsa salliminen) ei sitten olisi oikein? Eikö se juuri olekin toivottavaa? Ehkä siksi, että siinä samassa kuolee paljon viattomia, ellei ydinaseiden aikakaudella koko planeetta. Mutta kuka on harhan maailmassa viaton, voisi Dionysos kysyä. Hyvää ja pahaa ei ole olemassa, koska kukaan ei voi sokean puolesta olla näkevä: kukaan ei voi sokean puolesta nähdä kovin pitkälle, vaikka miten olisi hyvä ja miten haluaisi. Kukaan ei sitä voi tehdä ja tämä on Jumalan ironia. 

Älä vastusta pahaa sanotaan kristinopissa ja se on kyllä dionysoslainen lausahdus. Pahaa ei saa vastustaa, koska paha tuhoaa itse itsensä, mutta se tuhoaa myös vastustajansa. Paha tekee vastustajastaan pahan. Kun olen puhunut antifasismista, olen pitänyt juuri tätä mielessä: fasismin vastustaminen voi olla vain dionysistä.

Paljon on maailmassa antidionysistä uskonnonharjoitusta.

Venäläinen Dionysos vai valepukeutunut Pentheus?
Pari päivää meni mukavassa rytmissä: nukuin vuorokaudessa kaksi kertaa viisi tuntia, aamuyöstä ja iltapäivästä. Sitä olisi voinut jaksaa, jos olisi kyennyt nukkumaan viime yönä. Olen vieläkin liian ylikierroksilla nukkuakseni.

Sävelsiköhän Elliott Carter vielä yli satavuotiaana kaikki yöt läpeensä kuumeisella innolla? Varmasti kyllä. 

Jos suomalainen runoilija eläisi ja työskentelisi kuin amerikkalainen säveltäjä, jonkun Saarikoskenkin kuoleman vuosi koittaisi 2040 tietämillä. 2030-luku olisi Saarikoskelle elämän tuotteiliainta aikaa: runon uudelleen keksimisen ja uuden oppimisen kiihkeä nuorekas vuosikymmen. Jos ihminen eläisi edes kolmesataa vuotiaaksi, hän voisi jo päästä kapaloista. Jos ihminen saisi elää viisisataa vuotta, hänellä olisi edellytykset vakavasti kiinnotua runoudesta.
  
Tähän postnokturnaaliseen pimeään hetkeen sopiikin ottaa Saarikosken suomennos Euripideen Bakhanteista luettavaksi. Edellisestä lukukerran on vierähtänyt vuosikymmen tai pari. 



13.1.2015

ROMANTIIKKA JA DIONYSINEN NAUTINTO

Romantiikka, sadismi ja masokismi ovat sisaruksia. Toisin kuin ehkä luullaan, romantiikka näistä edellyttää suurinta kestävyyttä. Kestävyys taas on fantasiakykyä: kykyä palauttaa poissaoleva läsnäolevaksi pelkän mielen hallinnan avulla. Se liittyy äärimmäiseen kykyyn kärsiä intohimon kohteen poissaolosta. Tuossa kärsimyksessä ei ole pisaraakaan itseruoskintaa. Todellisuus kyllä ruoskii meitä aivan riittävästi.

Mitä suurempi tietoisuus, sen puhtaampi vankila ja täydellisempi helvetti. Syvin helvetti on intohimon kohteen täydellistä tiedostamista joka yhdistyy intohimon kohteen täydelliseen tavoittamattomuuteen. Se ei ole katsojan helvetti, vaan kokijan helvetti. Katsojan helvetti taas on mehiläispesä täynnä hunajaa ja kuningattaren himoamista jäljittelemäänkään enää kykenemättömiä työläisiä. Ja kun kuningatar kuolee ja koko seurakuntaa kokoontuu viimeisen kerran sanomaan hyvästit imperiumilleen valmiina hjaantumaan avaruuden tiettömyyksiin, jää mehiläiskennostoon kummittelemaan työmehiläisten haamut. Se on Orwellin maailma.

Planeettavankeudessa, kun tämän realismin perusta puuttuu, on tunteiden selviydyttävä fantasian varassa. Tunteiden kuolema tarkoittaa realismin ylivaltaa. Ja tästä johtuu toisaalta homoseksuaalisuuden nykyaikana saavuttama esikuvallinen statusasema ja ymmärrettävästi myös homoseksuaalisuuteen liittyvät perustellut ennakkoluulot. 

Kuinka monta kertaa elämässä me koemme heteroseksuaalisen fantasian klassisessa muodossaan? Tuskin niin montaa kertaa, että voisimme säilyttää siitä tuoksun. Sen sijaan homoseksuaalinen fantasia, sellaisena kuin se klassisessa muodossa esiintyy, on tarjolla meille joka hetki. Me itseasiassa elämme homoseksuaalista fantasiaa, ja vain kieltäytymällä torjumme sen. Kuinka monta homoseksuaalista rakastajaa minulla voisi olla, ja kuinka komeita he voisivat olla, jos vain hyväksyisin heidät. Heitä on suorastaan pataljoonittain oveni takana odottamassa suostumustani.
 
Homoseksuaalisuutta siis pidetään tosiasioiden tunnustamisen, jonka sanotaan olevan viisauden alku. Nämä tosiasiat, eli planeetan tosiasiallinen tila, tunnustetaan niman omaan positiivisesti homoseksuaalisuuden kaikkivaltana, ei negatiivisesti heteroseksuaalisen fantasian kuolemana.

Tässä tilanteessa tuntuu toki rimanalitukselta valita juuri homoseksuaalisuus ja hylätä heteroseksuaalisuus, jossa sentään on ylimaallisen haasteen maku. Heteroseksuaalisuuden ensimmäinen haaste on kohteiden miltei täydellinen puuttuminen. Ei tarvitse järjestää kutsuntoja ja sukupolvikatselmusta (esimerkiksi keskusta asunnon vuokrailmoitus sunnuntain Hesarissa, ilman varsinaista tarkoitusta edes löytää vuokralaista, vain nuorien naisten seulontaa), käsittääkseen, että romanttisen fantasian mitat täyttävä nainen on aniharvinainen rajalöydös. Hyvän aineellisen kokonaisuuden pilaa usein kapeilla raiteilla kulkeva buginen käyttöjärjestelmä. Romantiikka ei hyväksy pelkästään fyysistä täydellisyyttä, mikä toki on aivan ensimmäinen edellytys. Sen takia evoluutiota manipuloidaan.

Olkaamme rehellisiä, tunnustakaamme tosiasiat: jos romanttisen intohimon kohde löytyy, tulee maksamaan paljon rahaa, jos todella haluamme etuilla tuossa yhteiskunnan vaatimuksiin ja silkkaan sokeuteen perustuvassa marssijärjestyksessä, joka kiemurtelee hänen porttikäytävästä pitkälle katua alas. Samalla hetkellä tuon hullunkurisen jonomuodostelman ohi kävelevä onnellinen homopariskunta herättää mitä suurinta raivoa ja katkeruutta.

Eikä tämäkään matelu silkan mielivallan edessä vielä takaa vastavuoroista kokemusta: olemme reaalisessa tilanteessakin yhtä kaikki fantasiaryteikkömme varassa. Ajatelkaa miestä joka kuluttaa koko aikuisikänsä tällaisessa jonossa, uhraa kaiken sydemenpalonsa ja tarpeellisemman tekemisensä, ja sittenkin tulee vielä pettymään. Eikö tällainen kokemus riitä synnyttämään ajatuksen: Tulkoon vain sota! Tuhoutukoon vain maailma! Ja jos enemmistö on tätä mieltä, satunnainen onnistuja ei käännä historian suuntaa.

Kun dionysos on internoitu tähän vaivaistaloa muistuttavaan harmaaseen ilotaloon, jää romanttinen kokemus klassisessa muodossaan (johon liittyy keskeisesti dionysinen nautinto ja pikkumaisen velvollisuudentunnon ylittävä suurpiirteinen hedonismi) aniharvinainen tällä planeetalla. Kaikki, jotka kuvittelevat muuta ovat planeetasta erehtyneitä. He ovat itseasiassa jonkinlaisia uhanalaisten kauniiden eläinten salametsästäjiä.

Vain Venäjä on tässä suhteessa planeetalla poikkeuksellinen. Ei siinä mielessä, että romantiikka olisi Venäjällä yleisempää, vaan yksinkertaisesti siinä että mimallonien hyökyaallot upottavat yksinäisen solarismerenrannan haaveilijan kerta toisensa jälkeen satumaisten lohdustuspalkintojen loistoon.

Pornoteollisuuden fantasiatuotannon valtameri iskee rantaan satametrisinä trunamirintamina: imperiumit natisevat liitoksistaan: todellisuudella on kiire pysyä fantasian perässä, ellei se aio jäädä ikuisiksi ajoiksi tavoittamattomiin.

Hetkeksikään emme unohda varsinaista kärsimystä, varsinaista olemista, mutta lohdullisuus, yhtä kaikki, on äärimmäisen suurta. Idealistille lohdutuspalkinnot ovat uskonto. Materialistille ne eivät ole mitään: materialistille kelpaa vain täydellisyys. Idealistille taas melkein mikä hyvänsä, koska hän täydentää kuitenkin alistuneesti kaiken fantasiallaan. 

Mutta romantikolle fantasian ylivallan tunnustaminen todellisuuteen nähden on ainoata mahdollista tosiasioiden tunnustamista. Ja siinä niin sanottu Venäjän uhka todellisuudessa psykohistoriallisesti piileekin: Venäjän lohdullisuudessa, filosofian lohdullisuudessa. Venäjällä on mimalloniassa mahdollista sellainen, mikä ei ole enää vuosisatoihin ollut mahdolista Euroopassa tai yhdessäkään sen siirtomaassa. Venäjä on pakopaikka, kuin kirkko, jossa on ovi aina rakosillaan. Siksi sitä vihataan ja siksi se halutaan tuhota. Pelkkä Venäjän luonnonvarojen ryöstäminen ei ole koko motiivi. Vaan se, että Venäjä on este "tosiasioiden" tunnustamiselle. Nimittäin "tosiasioita" ei voida tunnustaa niin kauan kuin ne eivät itseasiassa ole mitään tosiasioita. 

Varauksena on sanottava, että dionysia, väärinymmärrettynä, sekoittuu ja sairastuu helposti satyriaan. Tätä tautia nähdään entisissä itä-Euroopan maissa, joissa kulttuurinen näkemys ei riitää hallitsemaan Venältä virrannutta dionysistä ydinenergiaa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com