3.12.2015

HAAVE ORJALAITOKSEN RESTAURAATIOSTA

TP: "Koko ajan homeerisesta pronssikaudesta ensimmäiseen maailmansotaan eli aristokraattinen ihanne, että herrasmies on 'well rounded'. Teollinen yhteiskunta taas proletarisoi tavoitteeksi, että jokainen virittää itsensä oman spesialiteettinsa huippuosaajaksi ja lunastaa sillä oikeutensa elää yhteiskunnassa. Se rooli on kuitenkin ahdas, tukala ja kurja, ja moni nykyeläjä kokee halunsa vanhaan ideaaliin jopa vikana tai sairautena." 

Sacher-Masochin Venus turkissa -romaanissa päähenkilö oikein musertuu maailmantuskaan ja huoliin kaivatessaan mennyttä, tarkemmin ottaen yhtä piirrettä menneessä ajassa: orjalaitosta.

Severin haluaisi olla orja. Orjalaitoksen jälleenrakentaminen on hänen intohimonsa.  

Maailma täytyy muuttaa. Sellaiseksi kuin se oli. Kuinka kammottavaa on kaikki tämä jokamiehen suorittama innovointi! Kun se mitä haluamme on yksinkertainen, suloinen, ruusuntuoksuinen orjalaitos.

Tässä kirotussa modernissa spesialiteetin maailmassa ei ole rehellinen orjuus mahdollista julkisesti ja salailematta!

Kuinka vastenmielistä on se, että meitä palvelee kone! Kone, joka ei tunne kipua! Kone jota ei voi lyörä piiskalla! Kone, jolle on turha antaa raipaniskuja! Kone, joka ei kapinoi! Kone, joka alistuu kiihottumatta! 

Karmiva on kohtalo aatelismiehellä, joka haluaisi olla irvokkaan kauniiden ylimysnaisten talliin unohtama maaorja.

On ehkä mielenkiintoista ajatella, että esimerkiksi Leo Tolstoin Lapsuus, poikaikä, nuoruus -romaani tapahtuu juuri näissä olosuhteissa, joita S/M:n päähenkilö pitää ihanteellisina. Saada olla täydellisesti toisen armoilla ilman oman toiminnan vaikutuksen toivoa. Toisaalta mahdollistaa oikutteleva ylimys, jolta ei vaadita henkisesti tai fyysisesti muuta kuin kestävyyttä erilaisten piinaavien kiusantekojen järjestelyissä viattomille luontokappaleille.

Miten tämä voisi jatkua mahdollisimman piinallisesti ja irti vähäisimmästäkään tarpeesta "virittää itsensä oman spesialiteettinsa huippuosaajaksi ja lunastaa sillä oikeutensa elää yhteiskunnassa"? 

Alkakaamme puhua lakkaamatta verestä, suvusta, verenperinnöstä, sukurutsauksesta: kaikesta siitä, millä ei ole relevanssia, kaikesta siitä, mikä on parhaimmillaan täysin merkityksetöntä, mutta useimmiten hyvin tuhoisaa. Korostakaamme pyhää verta kuin Mika Waltarin houkkiomaiset faaraot!

Leo Tolstoilla elämän kaikkinaisen pehmeävaloisuuden ja lempeyden kuvaamiseen ei sekoitu aatelisnaisten pistävällä kengänkorolla kiusatun orjuutetun lihan kuvaaminen. Myöskään Waltari ei kuvaa sadismia, vaikka Tolstoita rehellisemmin ehkä kuvaa orjan mielenlaatua.
 
Nykyään orjan mieli on levittäytynyt kaikkialle. On ihmeen insinöörimäistä osata nauttia siitä, että joku käytännöllinen asia on nyt hieman vaivattomampi kuin ennen, ilman että täyttää vapautuvan ylimysmäisen joutilaisuutensa heti jollain seuraavalla mauttoman sisäisen orjapiiskurin esittämällä haastella. Teknologian kehitys ei muuta sitä tosiasiaa, että välinpitämättömät pitkäsääriset naiset naulaavat meidät verimyttyinä jalkoihinsa. 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tärkeä railo kuitenkin kulkee ainakin siinä, haluaako S/M:n toteutuvan mielikuvituksessa, roolileikkinä vai todellisuudessa. Sanoisin, että tuossa voi tavoitteet olla jopa päinvastaisia.

Voisi ikään kuin olettaa, että mitä kaapimpi seksuaalisuus, sitä enemmän toivoo aktuaalista valtaa - kuten sinä Venäjää ihannoidessasi, tai muslimit laajemminkin. Jotenkin tosiaan muslimimainen sulla tuo deduktiiviseen suuntaan tapahtuva päättely perversion julkisuusasteesta yhteiskuntien yleiseen seksuaalisuuteen.

Ja ehkä jopa ala-/keskiluokan tapa sijoittaa perversiot mielessään yhteiskunnassa "ylöspäin" voi olla osin projektiivinen? Eos. Ainakin yleisen moralismin vallitessa rikkailla on varmasti paremmin varaa toteuttaa "kummallisuuksia" steriilimmissä oloissa, rakkauden ja parisuhteiden tyyppisten koukeroiden tällaisia tutkimuksia sotkematta. Voi myös toki hyvin olla, että kaikenlainen itsen tukahduttaminen - mitä toisten piinaaminenkin on ihmisen tyypisen lajityypillisesti sosiaalis-moraalisen olennon tapauksessa mitä suurimmissa määrin - "pervertoi". Silti korrelaatio moraaliin ei ole mihinkään suuntaan millään tapaa suora. Tämän verran elämänkokemusta minulla on, että tämän uskallan sanoa. (Murha ja itsemurhakin ovat tietenkin ehdottomasti sukua, mutta eivät silti sama asia, eikä allegoria ole edes lähimainkaan täydellinen.)

Jollain hämärällä tavalla vaistoat mielestäni kuitenkin edelleen jotakin oikein "epäkorrekteissa" houreissasi. En vain osaa sanallistaa sitä. Tai siis olen yrittänyt kyllä monta kertaa selittää, millä varauksin tämä julkipinnaltaan perversiovihamielinen rakenne osuu, en jaksa enää toistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin se olennainen minkä dekoodaat ehkä mielestäni oikein liittyy siihen, että nykylänsimaissa tietty seksuaalisuuskauna tuntuu nauttivan suorastaan poliittista suojelua. Miltei on muodostumassa dogmi, että muu kuin rationaalis-kontraktuaalinen oman edun tavoittelu seksuaalisuusasioissa on "lapsellista". Maisema kylpee kuunvalossa; aurinko kiistetään.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com